Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016
 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| Punaisissa osavaltioissa Trump voitti valitsijamiehet ja sinisissä Clinton. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän.
Seuraavat ehdokkaat saivat uskottomien valitsijamiesten ääniä: Republikaanit: Ei puoluetta: | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016 olivat 58:nnet presidentinvaalit. Vaalit järjestettiin tiistaina 8. marraskuuta 2016. Vaaleissa valittiin valitsijamiehet, jotka valitsivat 19. joulukuuta 2016 seuraavan presidentin ja varapresidentin. Vaalin tulos julistettiin kongressin istunnossa 6. tammikuuta 2017. Uusi presidentti astui virkaansa 20. tammikuuta 2017.[1] Vaalien yhteydessä valittiin 34 senaattoria ja kaikki 435 edustajainhuoneen jäsentä.[2] Vaalien pääehdokkaat olivat demokraattien Hillary Clinton ja republikaanien Donald Trump.
Istuva presidentti Barack Obama oli istunut kaksi kautta eikä ollut enää ehdolla. Pääpuolueiden demokraattien ja republikaanien ehdokkaat nimettiin puoluekokouksissa, jotka pidettiin heinäkuun loppupuolella 2016. Puolueet järjestivät sitä ennen omille ehdokkailleen kaikissa osavaltioissa esivaalit.[3]
Entisen presidentin Bill Clintonin puolisoa ja Obaman hallinnon ulkoministerinä työskennellyttä Hillary Clintonia pidettiin alusta asti vaalien selkeänä ennakkosuosikkina. Clinton oli pyrkinyt presidentiksi jo 2008 vaaleissa, mutta hävinnyt tuolloin esivaaleissa presidentiksi valitulle Obamalle. Obaman kausien täyttymisen myötä Clintonilla ei arvioitu olevan uskottavia vastaehdokkaita. Clinton sai kuitenkin odottamattoman kovan vastustajan Vermontin senaattori Bernie Sandersista, joka sai lopulta 43,1 % esivaalien äänistä Clintonin 55 % vastaan. Sandersin voimakas vasemmistolainen viesti houkutteli etenkin nuoria ja pääpuolueiden ulkopuolisia äänestäjiä. Myöhemmin Wikileaks-vuodot paljastivat, että demokraattinen puolue oli toiminut omien sääntöjen vastaisesti ja pyrkinyt edistämään Clintonin valintaa puolueensa ehdokkaaksi. Kohu johti Clintonin ja demokraattien puolueen suosion laskuun ja puolueen puheenjohtajan Debbie Wasserman Schultzin eroon.
Republikaaneilta puuttui ennen vaaleja selkeä ykkösehdokas. Entisten presidenttien George H. W. Bushin poika ja George W. Bushin veli Jeb Bush oli esivaalien alkaessa hienoinen ennakkosuosikki, mutta jäi nopeasti politiikan ulkopuolelta tulleen kiinteistömiljonääri ja tosi-tv -persoona Donald Trumpin varjoon. Trumpin oikeistolainen kampanja synnytti esivaalien aikana kansanliikkeen, joka lopulta johdatti Trumpin ylivoimaiseen voittoon ja Trumpin nimeämiseen puolueen ehdokkaaksi. Trump sai eniten esivaalien valitsijamiesääniä sitten Ronald Reaganin 1980 esivaalivoiton.
Esivaalimenestyksestä huolimatta Trump oli alusta alkaen värikäs ehdokas. Trumpin puheet meksikolaisista maahanmuuttajista ja muslimeista herättivät paljon tunteita. Toisaalta Trumpin ehdotukset vapaakauppasopimusten (NAFTA, TTP) purkamisesta ja teollisten työpaikkojen palauttamisesta vetosivat perinteisesti demokraatteja kannattaneeseen työläisväestöön, kun taas Clinton oli profiloitunut vapaakaupan kannattajana.
Clinton johti mielipidetiedusteluja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta käytännössä koko vaalisyklin ajan. Vielä vaalipäivää edeltävänä päivänä Clintonille mitattiin selvä johto kaikissa tärkeimmissä vaa’ankieliosavaltioissa. Trump kuitenkin onnistui nousemaan vaaleissa lopulta selkeään voittoon, vaikka hävisikin kokonaisäänimäärissä selvästi. Trumpin onnistui voittaa puolelleen entiset teollisuuspaikkakunnat, joita on aiemmin pidetty demokraattien ”sinisenä muurina”: Wisconsin, Michigan, Ohio ja Pennsylvania menivät kaikki Trumpille.[4] Trumpista tuli ensimmäinen republikaani sitten Ronald Reaganin, joka sai äänienemmistön Wisconsinissa.
Wisconsinissa vaalissa annetut äänet laskettiin uudelleen, kun vihreän puolueen ehdokas Jill Stein sitä vaati. Hän vaati myös Michiganin ja Pennsylvanian osavaltioissa uudelleenlaskentaa. Yhdysvaltain liittovaltion tuomari kuitenkin kumosi vaatimukset äänten uudelleenlaskusta Michiganissa, koska ne oli jo laskettu uudelleen. Pennsylvaniassa äänten uudelleenlaskua ei nähty tarpeelliseksi, sillä todisteita vaalivilpistä ei ollut.[5]
Clintonin häviö aiheutti useissa Yhdysvaltain kaupungeissa monipäiväisiä mellakoinniksi yltyneitä mielenosoituksia.[6] Lopullinen vaalin tulos varmistui vasta 28. marraskuuta, kun Michigan vahvisti Trumpin voittaneen osavaltiossa.[7]
Valitsijamiesäänistä seitsemän meni muille ehdokkaille kuin joille äänet olisivat kuuluneet kansalaisten antamien äänten perusteella. Washingtonin ja Havaijin osavaltioissa viisi demokraattia äänesti muuta ehdokasta kuin Clintonia ja Texasin osavaltiossa kaksi republikaania muuta ehdokasta kuin Trumpia. Alun perin kaikki Washingtonin ja Havaijin valitsijamiehet olivat demokraattien Clintonille uskollisuutta vakuuttaneita ja kaikki Texasin valitsijamiehet republikaanien Trumpille uskollisuutta vakuuttaneita, sillä useimmissa osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki valitsijamiehet. Valitsijamiesääniä saivat demokraattien esivaaleissa ehdokkaana ollut, vuonna 2015 puolueeseen liittynyt ja vuonna 2016 siitä eronnut Bernie Sanders, libertaarien Ron Paul, republikaanien John Kasich ja Colin Powell sekä alkuperäisväestöön kuuluva öljyputkia vastaan taistellut aktivisti Faith Spotted Eagle.[8] Tämä on suurin uskoton äänimäärä sitten vuoden 1896 vaalien.
Merkittävimmät ehdokkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Demokraattinen puolue: Hillary Clinton[9]
- Republikaaninen puolue: Donald Trump[10]
- Libertaaripuolue: Gary Johnson[11]
- Vihreä puolue: Jill Stein[12]
- Perustuslakipuolue: Darrell Castle[13]
- sitoutumattomia: Evan McMullin[14]
Esivaaliehdokkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Demokraatit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hillary Clinton, ulkoministeri 2009–2013[12][9]
Luopuneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jim Webb, Virginian entinen senaattori[12]
- Lincoln Chafee, Rhode Islandin entinen kuvernööri[12]
- Martin O’Malley, Marylandin entinen kuvernööri[15]
- Bernie Sanders, Vermontin senaattori[12]
Kieltäytyneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Republikaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Luopuneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jeb Bush, Floridan entinen kuvernööri[17]
- Ben Carson, neurokirurgi[18]
- Chris Christie, New Jerseyn kuvernööri[19]
- Ted Cruz, Texasin senaattori[12][20]
- Carly Fiorina, Hewlett-Packardin entinen toimitusjohtaja[21]
- Lindsey Graham, Etelä-Carolinan senaattori[12]
- Jim Gilmore, Virginian entinen kuvernööri[22]
- Mike Huckabee, Arkansas’n entinen kuvernööri[15]
- Bobby Jindal, Louisianan kuvernööri[23]
- John Kasich, Ohion kuvernööri[12][20]
- George Pataki, New Yorkin entinen kuvernööri[12]
- Rand Paul, Kentuckyn senaattori[12]
- Rick Perry, Teksasin entinen kuvernööri[23]
- Marco Rubio, Floridan senaattori[12]
- Rick Santorum, Pennsylvanian entinen senaattori[24]
- Scott Walker, Wisconsinin kuvernööri[12]
Libertaaripuolue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gary Johnson, New Mexicon entinen kuvernööri[25], libertaaripuolueen virallinen presidenttiehdokas
Muut potentiaaliset ehdokkaat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jesse Ventura, Minnesotan entinen kuvernööri[12]
- Evan McMullin, riippumaton konservatiivi Utahista.[14]
Kieltäytyneet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- New Yorkin entinen pormestari Michael Bloomberg (sitoutumaton) ilmoitti maaliskuussa 2016 ettei asetu ehdolle.[26]
Esivaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keväällä 2014 Hillary Clinton oli alustavien mielipidekyselyiden mukaan ylivoimainen suosikki demokraattien ehdokkaaksi.[27] Kesän aikana sosialistiksi julistautuva[28] riippumaton Bernie Sanders nousi Clintonin kantaan. Syyskuussa Sandersin uutisoitiin ohittaneen Clintonin Iowassa ja New Hampshiressa, jotka ovat ensimmäiset esivaaliosavaltiot.[29] Syyskuun alussa 2015 republikaanien suosituimmat ehdokkaat olivat Donald Trump (30 %), Ben Carson (18 %) ja Jeb Bush (8 %). Trump oli myös suositumpi kuin yksikään demokraattien ehdokas.[30]
Ensimmäinen esivaali käytiin Iowassa 1. helmikuuta 2016. Republikaanien vaalin voitti Ted Cruz, joka sai 28 % äänistä. Donald Trump sai äänistä 24 % ja Marco Rubio 23 %. Demokraattien Clintonin ja Sandersin äänet jakaantuivat hyvin tasaisesti: Clinton sai äänistä 49,8 % ja Sanders 49,6 %.[1] Ensimmäisen esivaalin jälkeen republikaanien Mike Huckabee ja demokraattien Martin O’Malley luopuivat esivaaliehdokkuudestaan.[15]
Toiset esivaalit käytiin 9. helmikuuta New Hampshiressa. Republikaaneista eniten ääniä sai Trump (35 %) ja demokraateista Sanders (60 %).[31] 20. helmikuuta järjestettiin republikaanien Etelä-Carolinan esivaali, jossa Trump sai yli 32 % äänistä ja Jeb Bush vetäytyi kisasta.[32] Samana päivänä oli demokraattien Nevadan puolueäänestys, jossa Clinton sai 53 % kannatuksen.[1] Demokraattien Etelä-Carolinan esivaalissa 27. helmikuuta Clinton sai 74 % äänistä.[33]
Supertiistai
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiistaina 1. maaliskuuta oli supertiistai, jolloin äänestettiin yhteensä 14 osavaltiossa ja territoriossa. Esivaalit järjestettiin yhdeksässä osavaltiossa: Alabamassa, Arkansasissa, Georgiassa, Massachusettsissä, Oklahomassa, Tennesseessä, Texasissa, Vermontissa ja Virginiassa.
Republikaanien vaalikokous oli Alaskassa, Coloradossa, Minnesotassa ja Wyomingissa. Demokraatit puolestaan äänestivät ehdokkaastaan samaten Coloradossa ja Minnesotassa, sekä lisäksi Amerikan Samoan territoriossa.[34]
Supertiistain selkeitä voittajia olivat Clinton ja Trump, jotka molemmat voittivat seitsemässä osavaltiossa. Demokraattien Bernie Sanders voitti Minnesotassa, Coloradossa, Oklahomassa sekä kotiosavaltiossaan Vermontissa. Republikaaneista Marco Rubio saavutti ensimmäisen voittonsa Minnesotassa ja Ted Cruz voitti odotetusti kotiseudullaan Texasissa ja lisäksi Oklahomassa ja Alaskassa.
Republikaaniehdokkaat John Kasich ja Ben Carson jäivät ilman osavaltiovoittoja ja Carson luopui ehdokkuudesta supertiistain jälkeen.[35] Tuossa vaiheessa kisasta luopuneista ehdokkaista sekä Chris Christie että Ben Carson asettuivat tukemaan Trumpia.[36]
Ensimmäisen supertiistain vaaleissa valitsijamiehiä jaettiin suhteellisesti, joten myös häviäjät saattoivat saada heitä taakseen. Myöhemmin monissa osavaltioissa vain osavaltion voittaja sai valitsijamiehet itselleen.[37][38]
Ehdokasasettelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Esivaalien jälkeen republikaaninen puolue nimesi puoluekokouksessaan heinäkuussa 2016 viralliseksi presidenttiehdokkaakseen Donald Trumpin ja demokraattinen puolue Hillary Clintonin.
Vaaliväittelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pääehdokkaat Hillary Clinton ja Donald Trump kävivät vaalikampanjansa aikana kolme keskinäistä vaaliväittelyä, joista viimeinen käytiin 19. lokakuuta 2016.[39]
Ensimmäisessä väittelyssä 26. syyskuuta Clinton nosti esille sen, että Trump ei paljasta verotietojaan, ja esitti epäilyn, ettei Trump ole niin rikas kuin antaa ymmärtää.[40]
Toisessa väittelyssä 9. lokakuuta Trump huudahti, että Clintonin pitäisi joutua vankilaan sähköpostiskandaalin takia.[41] Trumpin ja Bill Clintonin naisjutut nousivat esille, ja molempien ehdokkaiden Venäjä-suhteista puhuttiin pitkään.[42]
Kolmannen väittelyn uutispommi oli Trumpin vihjailu, ettei hän ehkä enää automaattisesti hyväksykään äänestystulosta 8. marraskuuta.[43]
FBI:n tutkimus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marraskuun alun tienoilla lähellä vaalipäivää FBI julkaisi tutkivansa Clintonin sähköposteja, minkä jälkeen gallup-tutkimuksissa näkynyt Clintonin etumatka Trumpiin nähden tasoittui. Demokraattien taholta arvosteltiin FBI:n toimintaa, ja yleisesti sen uskottiin vaikuttavan vaalien tulokseen. Myös presidentti Barack Obama arvosteli tilannetta. Kaksi päivää ennen vaaleja FBI lopetti tutkinnan. Se päätyi samaan lopputulokseen kuin aikaisemminkin, ettei aihetta syytteen nostamiseen ole. Tutkinnan päättymisen ajankohdan pelättiin olevan Clintonin kannalta liian myöhäinen.[44][45]
Tulokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Nimi | Puolue | Äänimäärä | Valitsijamiehet |
|---|---|---|---|
| Donald Trump | Republikaaninen puolue | 62 434 536 | 304 |
| Hillary Clinton | Demokraattinen puolue | 64 634 627 | 227 |
| Colin Powell | Republikaaninen puolue | ei tiedossa | 3 |
| John Kasich | Republikaaninen puolue | ainakin 1 365[46] | 1 |
| Ron Paul | Libertaaripuolue | ei tiedossa | 1 |
| Bernie Sanders | ei puoluetta | ainakin 102 017[46][47] | 1 |
| Faith Spotted Eagle | ei puoluetta | ei tiedossa | 1 |
| Gary Johnson | Libertaaripuolue | 4 488 912 | 0 |
| Jill Stein | Vihreä puolue | 1 457 038 | 0 |
| Evan McMullin | ei puoluetta | 725 196 | 0 |
| Muut | 1 517 152 | 0 |
Clinton sai enemmän ääniä mutta vähemmän valitsijamiehiä kuin Trump. Tämä johtui pääasiassa kahdesta syystä. Pienillä osavaltioilla on väkilukuun suhteutettuna enemmän valitsijamiehiä kuin suurilla. Esimerkiksi noin puolen miljoonan asukkaan Wyoming lähettää valitsijamieskokoukseen kolme edustajaa, kun taas 40-miljoonaisella Kalifornialla on 55 edustajaa. Lisäksi valitsijamiesten määrä ei riipu siitä, voittaako ehdokas jossain osavaltiossa suurella erolla vai niukasti. Clinton voitti omilla kannatusalueillaan usein suurinumeroisesti.
Clintonin suosio keskittyi pitkälti suuriin kaupunkeihin, kun taas Trump oli suositumpi pienemmillä paikkakunnilla ja harvaan asutuilla alueilla. Yhdysvaltain kymmenestä suurimmasta piirikunnasta Trump voitti yhden: Maricopan piirikunnan, jonka alueella sijaitsee Phoenixin kaupunki.[48]
Venäjän vaikuttaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Venäjän sekaantuminen Yhdysvaltain vaaleihin 2016
Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA, keskusrikospoliisi FBI ja tiedusteluvirasto NSA julkistivat tammikuussa 2017 raportin, jonka mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin järjesti hakkerointioperaation auttaakseen Trumpia nousemaan presidentiksi.[49] Sen mukaan[49] Venäjä oli sekaantunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin hakkeroimalla demokraattisen puolueen tietojärjestelmiä ja vuotamalla julkisuuteen sieltä hakkeroituja tietoja sekä maksamalla sosiaalisen median käyttäjille Trumpin tukemisesta.[49] Hakkerit eivät raportin mukaan kuitenkaan saaneet suoraan vaikutettua presidentinvaalien äänimäärään.[49]
Helmikuussa 2022 oikeusministeriön erityissyyttäjä John Durhamin tutkimuksissa selvisi Hillary Clintonin vaalikampanjan vakoilleen Donald Trumpia luodakseen tekaistuja yhteyksiä tämän ja Venäjän välille. [50]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Lindroos, Reijo: Supertiistaista kohti seuraavaa supertiistaita 15.3. – tässä esivaalien tuloslista Yle Uutiset. 2.2.2016. Viitattu 6.3.2016.
- ↑ Tom Murse: When is the 2016 Election? About.com. Arkistoitu 3.12.2014. Viitattu 17.12.2014.
- ↑ 2016 Presidential Election Guide Election Central. Viitattu 19.3.2015.
- ↑ http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/20161109200024960_ul.shtml
- ↑ USA:n presidentinvaalin äänet lasketaan uudelleen Wisconsinissa Yle Uutiset. Viitattu 26.11.2016.
- ↑ http://edition.cnn.com/2016/11/11/us/oregon-protest-riot/
- ↑ http://www.migop.org/news/board-of-canvassers-affirms-michigan-voters-choice-of-trump (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://thehill.com/homenews/news/311119-democratic-elector-in-hawaii-votes-for-sanders
- ↑ a b Hillary Clintonin presidenttiehdokkuus varmistui Yle. Viitattu 27.7.2016.
- ↑ a b Donald Trump nimitettiin republikaanien presidenttiehdokkaaksi Yle. 20.7.2016. Viitattu 20.7.2016.
- ↑ Alenius, Jari: Arkistoitu kopio 30.5.2016. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 7.8.2016. Viitattu 16.7.2016. (suomeksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Who’s Running for President in 2016? Election Central. Viitattu 15.3.2016. (englanniksi)
- ↑ Richard Winger: Constitution Party nominates Darrell Castle and Scott Bradley Ballot Access News. 16.4.2016. Viitattu 30.9.2016 (englanniksi).
- ↑ a b Evan McMullin: the 'unknown Mormon' who could take Utah from Trump and Clinton The Telegraph. 22.10.2016. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ a b c Kuusisalo, Mikko: Cruz voitti Iowan esivaalin, demokraattien kisa äärimmäisen tiukka Yle Uutiset. 2.2.2016. Viitattu 2.2.2016.
- ↑ Biden ei lähde mukaan presidenttikisaan Yle. 21.10.2015. Viitattu 21.10.2015.
- ↑ Shabad, Rebecca: Jeb Bush drops out of the presidential race CBS News. 20.2.2016. Viitattu 21.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Ben Carson jäi ulos republikaanien presidenttiehdokaskisasta (Arkistoitu – Internet Archive) IS 5.3.2016. Viitattu 5.3.2016
- ↑ Chris Christie to suspend presidential campaign 10.10.2014. Washington Times. Viitattu 11.2.2016.
- ↑ a b Saarikoski, Laura: Myös John Kasich luopui republikaanien presidenttikisasta Helsingin Sanomat. 4.5.2016. Arkistoitu 5.5.2016. Viitattu 4.5.2016.
- ↑ Republikaanien Fiorina luopuu Yhdysvaltain presidenttikisasta[vanhentunut linkki] Yle 10.2.2016
- ↑ Jim Gilmore Suspends His Presidential Campaign 12.2.2016. The Huffington Post. Viitattu 12.2.2016.
- ↑ a b Hannu Teider: Jo kolmas republikaaniehdokas jää pois Usan presidenttikisasta Yle Uutiset. 18.11.2015. Viitattu 18.11.2015.
- ↑ Saara Hirvonen: Republikaanien Rick Santorum luopuu presidenttiehdokkuudestaan Yle Uutiset. 4.2.2016. Viitattu 4.2.2016.
- ↑ What if Gary Johnson Makes the Presidential Debates? Election Central. Viitattu 17.6.2016. (englanniksi)
- ↑ Mara Gay: Michael Bloomberg Mulling Run for President as Independent Wall Street Journal. 23.1.2016. Viitattu 2.2.2016 (englanniksi).
- ↑ Dana Blanton: Fox News Poll: Romney, Clinton lead potential 2016 presidential pack 17.12.2014. Fox News. Viitattu 17.12.2014.
- ↑ Bernie Sanders is an avowed socialist. 52 percent of Democrats are OK with that. The Washington Post. 29.4.2015. Viitattu 2.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Sanders holds on to lead in New Hampshire poll politico.com. Viitattu 17.9.2015.
- ↑ Donald Trump valittaisiin nyt USA:n presidentiksi, Verkkouutiset 6.9.2015
- ↑ Kuusisalo, Mikko: Trump ja Sanders voittoihin New Hampshiressa Yle Uutiset. 10.2.2016. Viitattu 10.2.2016.
- ↑ Teider, Hannu: Donald Trumpille odotettu voitto Etelä-Carolinassa – Jeb Bush luopuu ehdokkuudesta Yle Uutiset. 21.2.2016. Viitattu 21.2.2016.
- ↑ Pöntinen, Pirkko: Suurvoitto yllätti Clintonin Etelä-Carolinassa Yle Uutiset. 28.2.2016. Viitattu 28.2.2016.
- ↑ Super Tuesday: What you need to know cbsnews.com. cbsnews.com. Viitattu 2.3.2016.
- ↑ Ben Carson luopuu republikaanien ehdokaskilvasta hs.fi. HS. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 5.3.2016.
- ↑ Kisasta luopunut Carson tukemaan Trumpia mtv.fi. Arkistoitu 11.3.2016. Viitattu 13.3.2016.
- ↑ Trump ja Clinton jyräsivät supertiistain esivaaleissa – katso kaikki tulokset (Arkistoitu – Internet Archive) IS 2.3.2016. Viitattu 2.3.2106
- ↑ Päivi Kerola/Katariina Kantola: Sanders vei voiton Michiganin esivaaleissa – Trumpin voittokulku jatkuu Yle Uutiset. 9.3.2016. Viitattu 9.3.2016.
- ↑ Clinton ja Trump kohtasivat kolmatta ja viimeistä kertaa – Yle seurasi hetki hetkeltä Yle Uutiset. 20.10.2016. Viitattu 20.10.2016.
- ↑ Yhdysvaltain vaaliväittelyn parhaat palat: ”Trump velkaa 650 miljoonaa dollaria” Helsingin Sanomat. 27.9.2016. Arkistoitu 29.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
- ↑ Trumpin kommentit Clintonin vangitsemisesta nostivat kohun ja synnyttivät vertauksia diktaattoreihin Helsingin Sanomat. 10.10.2016. Arkistoitu 29.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
- ↑ Näin USA:n vaaliväittely eteni hetki hetkeltä: Trumpin vastaus kourintavideoon, Clintonin Putin-vihjaus ja lopussa molemmilta pakotetut kehut toiselle Helsingin Sanomat. 9.10.2016. Arkistoitu 29.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
- ↑ Clinton kutsui Trumpia Putinin sätkynukeksi – Näin USA:n viimeinen vaaliväittely eteni hetki hetkeltä Helsingin Sanomat. 19.10.2016. Arkistoitu 29.10.2016. Viitattu 28.10.2016.
- ↑ FBI: Ei syytteitä Clintonille sähköpostijupakassa, Yle.fi, 7.11.2016
- ↑ Clintonia varjostanut FBI-tutkinta, Yle.fi, 7.11.2016
- ↑ a b http://heavy.com/news/2016/11/how-many-write-in-votes-for-did-bernie-sanders-get-presidential-election-results-california-iowa-new-hampshire-pennsylvania-vermont-total/
- ↑ http://elections.cdn.sos.ca.gov/sov/2016-general/sov/06-sov-summary.pdf
- ↑ The 2016 election pitted booming cities against stagnant rural areas Vox. 23.11.2016. Viitattu 20.10.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d FBI, CIA ja NSA: Putin järjesti kyberoperaation, jotta Trump voittaisi vaalit TiVi. 8.1.2017. Viitattu 13.1.2017.
- ↑ View Author Archive, Get author RSS feed: They all knew – and did nothing to stop the Russia collusion hoax New York Post. 18.2.2022. Viitattu 19.2.2022. (englanti)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain presidentinvaalit 2016 Wikimedia Commonsissa
