Sirius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee tähteä. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.
Sirius
Nimen alkuperä kreikkaa, tarkoittaa polttavaa
Bayerin designaatio Alfa Canis Majoris, Alpha Canis Majoris, Alf CMa, Alp CMa, α Canis Majoris, α CMa
Flamsteedin designaatio 9 Canis Majoris, 9 CMa
HR-designaatio HR 2491
HD-designaatio HD 48915
Muut designaatiot BD -16°1591, Gl 119-052, GCTP 1577.00 A/B, GJ 244 A/B, LHS 219, ADS 5423, LTT 2638, HIP 32349
Fyysiset ominaisuudet
Näennäinen kirkkaus −1,47 (A) / 8,44 (B) mv
Absoluuttinen kirkkaus 1,47 (A) / 11,35 (B) Mv
Valovoima 26,1 (A) / 0,0024 (B) L☉ aurinkoa
Spektriluokka A1V tai A0-1V (A) / DA2 (B)
Väri-indeksi B-V 0,01 (A) / −0,03 (B) U-B −0,08 (A) / −1,04 (B)
Lämpötila 9900 (A) / 25200 (B) K
Massa 2,14 (A) / 0,98 (B) M☉
Säde 1,68 (A) / 0,008 (B) R☉
Metallipitoisuus 1,9 kertaa aurinko
Ikä 200–300 (225–250) milj v
Astrometriset ominaisuudet
Tähdistö Iso koira, Canis Major
Rektaskensio (J2000) 06h 45m 08.9s
Deklinaatio (J2000) −16° 42' 58"
Etäisyys 8,58 valovuotta (2,631 parsekia)
Parallaksi 380,02 ± 1,28 mas
Säteisnopeus −7,6 km/s
Ominaisliike RA:−546,01 mas/v
dekl.: −1223,08 mas/v
Näkyy leveysasteiden 74° N
ja 90° S välillä.

Sirius (α Canis Majoris, α CMa) on tähtitaivaan kirkkain tähti. Se on Ison koiran tähdistössä. Siriuksen näennäinen kirkkaus eli suuruusluokka on −1,42m ja valovoima hieman yli 23 aurinkoa. Sirius kuuluu Talvikolmioon. Sirius sijaitsee 8,7 valovuoden etäisyydellä Maasta. Se on kolmanneksi lähimpänä meitä oleva paljain silmin näkyvä tähti. Sitä lähempänä ovat vain Aurinko ja Alfa Centauri (α Centauri). Sirius tunnetaan myös siitä, että sen seuralainen Sirius B on pieni ja tiheä valkoinen kääpiötähti.

Siriuksen nimi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi tulee kreikan sanasta σείριος seirios, joka tarkoittaa kuumaa, polttavaa. Sirius tunnetaan myös Ison Koiran tähdistön nimestä johdetulla nimellä Koirantähti ja kansanperinteisellä nimellä Kalevan tähti. Muinaisessa Egyptissä Sirius, joka tunnettiin nimellä Sothis, toimi merkkinä maan maataloudelle elintärkeän Niilin tulvan alkamisesta.[1] ”Kun Sothis heinä-elokuun vaihteessa nähtiin Memfisissä ensi kerran aamutaivaalla (heliakkinen nousu), tiedettiin että Niili alkaisi pian tulvia.” Roomalaisen runoilijan Horatiuksen mukaan metsästäjä Orionin koira oli nimeltään Sirius. Nimitys Koirantähti juontunee tästä.

Havaitseminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siriuksen sijainti Ison koiran tähdistössä

Sirius sijaitsee taivaanekvaattorin eteläpuolella. Näin ollen se on etelänavalta katsottuna aina horisontin yläpuolella. Suurimmassa osassa pohjoista pallon­puoliskoakin se on ajoittain näkyvissä mutta sitä lyhemmän ajan ja sitä matalammalla, mitä pohjoisempana havaintopaikka sijaitsee. Pohjoisilla napa­seuduilla, 74. leveyspiirin pohjois­puolella, se ei näy koskaan.

Sirius sijaitsee Ison koiran tähdistössä, Orionin itäpuolella eli pohjoiselta pallon­puoliskolta katsottuna sen vasemmalla puolella siten, että Orionin vyön kolmen tähden kautta kulkeva suora kulkee liki­pitäen myös Siriuksen kautta. Suomessa Sirius näkyy talvitaivaalla matalalla etelässä. Pienen horisonttikorkeuden vuoksi tähti tuikkii voimakkaasti ja näyttää koko ajan vaihtavan väriään. Korkeimmillaan ja suoraan etelässä se on joka yö noin neljä minuuttia aikaisemmin kuin edellisenä yönä, ja uuden­vuoden­yönä tämä tapahtuu suunnilleen keski­yön aikoihin.

Kaukoputki ei paljasta mitään uusia yksityiskohtia, tosin seuralaistähti on havaittavissa noin 30 cm:n kaukoputkella. Tulevaisuudessa tähdet näyttävät vielä lähentyvän toisiaan ja valkoisen kääpiön havaitseminen vaikeutuu entisestään. Sirius on aiheuttanut vilkkumisensa ja kirkkautensa johdosta monta turhaa ufohavaintoa.[2]

Kaksoistähti Sirius AB

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hubble-avaruusteleskoopin kuva Sirius AB:stä.

Sirius on kaksoistähti, jossa kirkasta tähteä (Sirius A) kiertää pieni valkoinen kääpiö (Sirius B). Sirius A kuuluu spektriluokkaan A1V. Se on meidän Aurinkoamme jonkin verran suurempi, valovoimaisempi ja kuumempi tähti, jonka valo on väriltään valkoista. Saksalainen tähtitieteilijä Friedrich Bessel päätteli Siriuksen seuralaisen olemassaolon jo vuonna 1844 havaittuaan, että Siriuksen liikerata suhteessa kaukaisiin tähtiin oli aaltomainen. Alvan Clark onnistui havaitsemaan Sirius B:n 18 vuotta myöhemmin testatessaan juuri valmistamaansa linssikaukoputkea. Se on ensimmäinen löydetty valkoinen kääpiötähti.

Sirius AB

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Siriusin kaksoistähti
Kumppani a CMa B
Kiertoaika (P) 50,09
Isoakselin puolikas (a) 7,56 (19,8 AU)
Eksentrisyys (e) 0,5923
Inklinaatio (i) 136,5
Nouseva solmu (Ω) 44,6
Periastronin eepokki (T) 1894,13
  • Kiertoaika 50,1 V
  • Tähtien väli 19,8 AU
  • Väli vaihtelee välillä 8,1–31,5 AU
  • Rataellipsin eksentrisyys eli soikeus 0,59

Pölyä on havaittu Sirius AB:n ympäriltä.

Sirius A

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sirius A:n massa on 2,02–2,14 ja läpimitta 1,68–1,71 Aurinkoa. Se on A-tyypin pääsarjan tähti. Rautaa on 7,4 kertaa niin paljon kuin Auringossa. Siriukselta ei ole löydetty eksoplaneettoja. Niitä onkin vaikea havaita spektroskooppisesti tähden kiehuvan pinnan takia, ja kaukoputkella lähiplaneettojen näkeminen on mahdotonta ja tulevaisuudessakin vaikeaa keskustähden suuren kirkkauden takia. Säteily sallisi mahdolliselle planeetalle vain alkeellisen elämän eli bakteereja.

Sirius B

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taiteilijan näkemys Sirius AB:stä.

Sirius B on valkoinen kääpiö, jollainen on hyvin tiheä tähti. Valkoinen kääpiö koostuu degeneroituneesta aineesta, jonka elektroniverho on romahtanut. Kun elektroneille ei ole tilaa atomin ydinten välissä, aine voi puristua hyvin tiiviiksi. Painovoima tähden pinnalla on valtava. Sirius B:n keskitiheys on noin 2,8 tonnia kuutiosenttiä kohden, mutta keskusta on noin 11,5 kertaa tätä tiheämpi[3][4]. Tähden painovoima on 350 000 kertaa niin suuri kuin Maan[5]. Sirius B:n pinta on 300 kertaa timanttia kovempi. Tähti pyörii nopeasti, ja sillä on voimakas magneettikenttä. Sirius B:n pintalämpötila on noin 27 000 K, mutta sen keskustassa on 22 miljoonan kelvinin lämpötila[3].

Sirius B:n läpimitta on 11 700 km, eli se on hieman Maata pienempi[6][6]. Silti sen massa on hieman yli 325 000 Maan massaa. Valkoinen kääpiö on alkujaan kuolleen tähden helium-hiilipitoinen ydin. Laskujen mukaan Sirius B:n massa oli alun perin noin 5,05 (+0,374/−0,276) Auringon massaa, mutta nyt sen massa on vain noin Auringon massan verran[6]. DA-tyypin spektristä päätellen[7] Sirius B:llä lienee suuri hiili-happipitoinen ydin, jonka päällä on korkeintaan muutaman sadan kilometrin paksuinen heliumkerros ja tämän päällä vielä muutaman kymmenen kilometrin vetykerros [3]. Hiilipitoisessa ytimessä on yli 50 kertaa niin paljon massaa kuin sen ympärillä olevissa vety- ja heliumkerroksissa[8].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Oja, Heikki: Aikakirja 2007, s. 28. Helsinki: Helsingin yliopiston almanakkatoimisto, 2007. ISBN 952-10-3221-9 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 22.4.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ BOB KING: Sirius, UFO trickster extraordinaire 23.03.2014. Universetoday.com. Viitattu 31.12.2014.
  3. ↑ a b c Stars - Planetary Nebulae12 and White Dwarfs Table 08-03 Properties of Sun, Earth, and a Typical White Dwarf
  4. ↑ White Dwarf Properties and the Degenerate Electron Gas Nicholas Rowell April 10, 2008
  5. ↑ Astronomers Use Hubble To 'Weigh' Dog Star's Companion
  6. ↑ a b c Sirius 2 Solstation
  7. ↑ white dwarf
  8. ↑ White Dwarfs (Napiwotzki) (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sirius.

Tähtiluettelot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siriuksesta löytyy numerotietoja tähtiluetteloista.



Ison koiran tähdistö (Canis major) » luettelo tähdistä, luokka
Tähdet

Sirius, ε CMa, δ CMa, β CMa, η CMa, ζ CMa, ο2 CMa, σ CMa, κ CMa, ο1 CMa, ν2 CMa, ω CMa, θ CMa, γ CMa, ξ1 CMa, ι CMa, τ CMa, ν3 CMa, 27 CMa, λ CMa, ξ2 CMa, π CMa, 15 CMa, 145 CMa, 29 CMa, μ CMa, 10 CMa, HD 47536, 11 CMa, FR CMa, R CMa, ν1 CMa, 17 CMa, 26 CMa, 12 CMa

Eksoplaneetat

HD 47536 b

Taivaan kirkkaimmat tähdet
Aurinko
Achernar | Acrux | Adhara | Aldebaran | Alfa Centauri | Alnilam | Altair | Antares | Arcturus | Bellatrix
Betelgeuze | Canopus | Capella | Castor | Deneb | Elnath | Fomalhaut | Gacrux | Hadar | Miaplacidus
Mimosa | Pollux | Procyon | Regulus | Rigel | Shaula | Sirius | Spica | Vega
Aurinkoa lähimmät tähdet
1. Alfa Centauri *** 4,365 7. Sirius ** 8,583 13. Lacaille 9352 10,69 19. Struve 2398 ** 11,49 25. YZ Ceti 12,12
2. Barnardin tähti 5,979 8. Luyten 726-8 ** 8,728 14. Ross 128 10,94 20. Groombridge 34 ** 11,65 26. Luytenin tähti 12,25
3. Luhman 16 ** ~6,58 9. Ross 154 9,672 15. WISE 0350-5658 ~11,2 21. Epsilon Indi *** 11,82 27. SCR 1845-6357 ** 12,57
4. WISE 0855–0714 ~7,18 10. Ross 248 10,31 16. EZ Aquarii *** 11,27 22. DX Cancri 11,83 28. Teegardenin tähti 12,57
5. Wolf 359 7,782 11. Epsilon Eridani 10,48 17. 61 Cygni ** 11,40 23. Tau Ceti 11,91 29. Kapteynin tähti 12,76
6. Lalande 21185 8,294 12. WISE 1506+7027 ~10,5 18. Procyon ** 11,44 24. GJ 1061 11,99 30. Lacaille 8760 12,87
Etäisyydet valovuosissa ** Tähti on kaksoistähti *** Tähti on kolmoistähti
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sirius&oldid=22810630”