Mil Mi-26

Mil Mi-26
Mil Mi-26
Tyyppi	helikopteri
Valmistaja	Mil Moskovan Helikopteritehdas
Ensilento	14. joulukuuta 1977
Esitelty	1983
Tila	käytössä
Pääkäyttäjät	Venäjän ilmavoimat Aeroflot Ukrainan ilmavoimat Intian ilmavoimat
Valmistusmäärä	n. 310
Valmistusvuodet	1980–
Kehitetty mallista	Mil Mi-6
Muunnelmat	muunnelmat V-29 -prototyyppi Mi-26 Sotilakäytön kuljetushelikopteri Mi-26A päivitetty lento- ja navigointijärjestelmä Mi-26M päivitetty suorituskyky Mi-26MS lääkinnälinen avakuointi Mi-26NEF-M Sukellusveneentorjunta Mi-26P matkustajaversio Mi-26PP radiolinkki Mi-26PK lentävä nosturi Mi-26S katastrofiapu Mi-26T siviilikäytön kuljetushelikopteri Mi-26TC rahtihelikopteri Mi-26TP palontorjunta Mi-26TZ Mi-26T2 Mi-26T parannettu versio, mahdollisti jokasään ympärivuorokautisen käytön Mi-26TC vientiversio
Infobox OK

Mil Mi-26 (ven. Миль Ми-26, Nato-raportointinimi Halo) on raskas venäläisvalmisteinen sekä armeija- että siviilikäytössä käytettävä helikopteri. Se on raskain ja tehokkain koskaan tuotantoon asti päässyt helikopteri (suurin prototyyppi oli Mil V-12). Mi-26 suunniteltiin korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12-helikopterimallit.

Ensilentonsa Mi-26 lensi 14. joulukuuta 1977 ja otettiin neuvostoarmeijan käyttöön vuonna 1985. Vuonna 1986 helikopteria käytettiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa muun muassa säteilymäärien mittauksessa. Sitä käytettiin myös Afganistanissa sotilaskäytössä.

Mi-26:n suurin lentoonlähtöpaino on 56 000 kg. Suurimpia julkisuuteen tulleita nostoja on vuonna 1999 Siperian tundralla 25 tonnin painoisen jäälohkareen nostaminen. Jäälohkare sisälsi kokonaisen jäätyneen villamammutin, ja se kuljetettiin kopterilla suoraan tutkimuslaitokseen.

Suunnittelu ja kehitys

Mi-12 -prototyypin kehityksen jälkeen alkoi 1970-luvun alussa raskaan kuljetushelikopterin kehitys projektinimellä Izdelije 90. Helikopterilta vaadittiin tyhjäpainoa, joka on alle puolet suurimmasta lentoonlähtöpainosta. Helikopterin suunnitteli Mihail Milin suojatti Marat Tištšenko.

Mi-26 suunniteltiin raskaana helikopterina sekä sotilas- että siviilikäyttöön, sekä korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12 -helikopterit. Mi-26:ssa on kaksi kertaa suurempi hyötykuorma kuin Mi-6:ssa, joka oli tuolloin suurin ja nopein tuotantohelikopteri.

Pääasiallinen käyttötarkoitus oli raskaan sotilaskaluston, kuten miehistönkuljetusvaunujen ja ballististen ohjusten kuljetus syrjäisiin paikkoihin, joihin raskailla kuljetuslentokoneilla (Antonov An-22, Iljušin Il-76) ei pääse.

Ensimmäinen lento tapahtui vuonna 1977, ja ensimmäinen Mi-26 valmistettiin tehtaassa 4. lokakuuta 1980. Kehitys valmistui vuonna 1983, ja Neuvostoliitto otti helikopterin palveluskäyttöön vuonna 1985.

Käyttäjät

Sotilaskäytössä

Rostvertol Mi-26T2

Kambodžan ilmavoimien Mi-26

Venäjän hätätilaministeriön Mi-26T

Venäjän ilmavoimat

Valko-Venäjä Valko-Venäjän ilmavoimat  Kambodža Kambodžan kuninkaalliset ilmavoimat  Kongon demokraattinen tasavalta Kongon demokraattisen tasavallan ilmavoimnat  Päiväntasaajan Guinea Päiväntasaajan Guinean ilmavoimat  Intia Intian ilmavoimat  Kazakstan Kazakstanin ilmavoimat

Meksiko Meksikon ilmavoimat  Peru Perun ilmavoimat  Venäjä Venäjän ilmavoimat  Ukraina Ukrainan ilmavoimat  Venezuela Venezuelan maavoimat

Siviilikäyttäjät

 Belgia

• Skytech

 Venäjä

• UTair Aviation

 Sveitsi

• Heliswiss

Entiset käyttäjät

 Neuvostoliitto

• Aeroflot
• Neuvostoliiton ilmavoimat

Tekniset tiedot (Mi-26)

Mi-26:n lastiruuma

Yleisominaisuudet

• Miehistö: 5
• Kapasiteetti:
  • 90 sotilasta tai 60 paarit
  • 20 000 kg rahtia
• Pituus: 40,025 m
• Roottoreiden halkaisija: 32 m
• Korkeus: 8,145 m
• Tyhjäpaino: 28 200 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: 56 000 kg
• Moottorit: 2 x Lotarev D-136 Turboshaft, 8 500 kW kummassakin

Suorituskyky

• Huippunopeus: 295 km/h
• Lentomatka: 1 920 km
• Lakikorkeus: 4 600 m