Koordinaatit: 3°47′N, 72°58′E
Tämä on lupaava artikkeli.

Malediivit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Malediivien tasavalta
ދިވެހިރާއްޖޭގެ ޖުމުހޫރިއްޔާ
(Divehi Rājjey ge Jumhuriyyā)
Malediivien lippu Malediivien vaakuna
lippu vaakuna

Malediivien sijainti
Malediivien sijainti

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Mohamed Muizzu
Pääkaupunki Malé
Pinta-ala
– yhteensä 298 km² [1] (sijalla 209)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2015) 515 132 (sijalla 175)
– väestötiheys 1 729 as. / km²
– väestönkasvu 1,5 % [2] (2022)
Viralliset kielet divehin kieli
Valuutta Malediivien rufiyaa (MVR)
BKT (2015)
– yhteensä 4,732 mrd. USD (PPP) [1]  (sijalla 188)
– per asukas 13 600 USD
HDI (2019) 0,740 [3] (sijalla 95)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 5,3 % [4]
– teollisuus 8,9 % [4]
– palvelut 73,2 % [4]
Aikavyöhyke UTC+5
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
 – Yhdistyneestä kuningaskunnasta
26. heinäkuuta 1965
Lyhenne MV
Kansainvälinen
suuntanumero		 +960
Kansallislaulu ”Gaumii salaam”

Malediivit eli Malediivien tasavalta (divehiksi ދިވެހިރާއްޖޭގެ ޖުމުހޫރިއްޔާ) on noin 800 kilometriä pitkä saaristo Intian eteläkärjen lounaispuolella. Malediiveihin kuuluu kaikkiaan 1 190 saarta ja atollia, joista 200 on asuttua ja lisäksi 80 saarella on matkailijoiden majoituspalveluita.[1] Saaret ovat suosittu turistikohde.

Maantiede

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
CIA:n kartta Malediiveista.
Pääkaupunki Malé.
Pääartikkeli: Malediivien maantiede

Malediivit on Intian valtameressä oleva noin 820 kilometriä pitkä saarijono, jonka eteläisimmät saaret ovat hieman päiväntasaajan pohjoispuolella. Saaristo on muodostunut kahdesta rinnakkaisesta saarijonosta, jossa on 1 192 saarta ja 26 atollia. Malediivien maapinta-ala on 298 neliökilometriä, mutta koko merialueen koko on noin 115 300 neliökilometriä.[5][6]

Malediivit on muodostunut 960 kilometriä pitkän vedenalaisen vuorijonon huipulle. Niiden ympärille on muodostunut koralliriuttoja ja särkkiä. Suurimpaan osaan atolleista kuuluu kymmeniä saaria, mutta esimerkiksi Fuvahmulah on yksittäisestä saaresta muodostunut atolli.[7]

Malediivit on maailman matalin valtio. Sen korkein kohta on vain 2,4 metriä merenpinnan yläpuolella, ja 80 prosenttia maasta on alle metrin korkeudella. Ilmaston lämpenemisen aiheuttama mahdollinen merenpinnan nousu on vakava uhka Malediivien olemassaololle.[8]

Koralliriuttoja on louhittu korukiveksi ja rakennusmateriaaliksi. Atolleita suojaavat riutat ovat vahingoittuneet, ja jättäneet saaret alttiiksi eroosiolle ja hyökyaalloille.[9]

Päivälämpötilat ovat ympäri vuoden 24 °C ja 33 °C välillä. Kosteus on korkea, mutta merituuli vähentää ilmaston tukaluutta. Monsuunit ohjaavat sateiden ajoittumista: talvella vallitsee koillistuuli ja kuivuus, kesällä lounaistuuli ja sadekausi. Vuotuinen sademäärä on pohjoisessa keskimäärin 2 540 mm, etelässä 3 810 mm.[10]

Malediivien näkyvin puulaji on kansallispuu kookospalmu. Palmumetsien lisäksi saarilla on viisi kasvillisuustyyppiä. Lähimpänä rantaa kasvaa ruohostoa, joka muodostuu 20 kasvilajista. Sen sisämaan puolella on pensaikkoa, jossa on pieniä kairapalmuja ja Pemphis acidulaja- sekä Scaevola serica -kasveja määräävinä lajeina. Alueilla, joilla maa ei pidä vettä, esiintyvät kiinanruusun sukulainen Hibiscus tiliaceus sekä viisimetriseksi kasvava rantakarhepuu (Cordia subcordata). Suurimpien saarten sisäosissa kasvaa tiheitä metsiä, joissa Hernandia nymphaeifolia ja Terminalia catappa ovat yleisiä. Saarten suurin puu on banian.[11]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Malediivien historia

Arkeologiset löydöt viittaavat siihen, että jo 2000-luvulla eaa. saaret olivat varhaisten Egyptin, Mesopotamian ja Intian kulttuurien merenkulkijoiden reitillä.[12] Ensimmäiset Malediiveille asettuneet ihmiset olivat kotoisin Intiasta ja Sri Lankasta. Malediivien nykyinen kieli divehi on sukua Sri Lankassa puhutulle singaleesille. 1100-luvulla tuli merenkulkijoita Itä-Afrikasta ja arabimaista.[9]

Vuonna 1153 Malediivien kuningas määräsi alaisensa vaihtamaan uskonnon buddhalaisuudesta islamiin. Samalla kuningas otti islamilaisen nimen ja tittelin, joten häntä alettiin kutsua sulttaaniksi.[12] Seuraavat 800 vuotta saarta hallitsivat muslimisulttaanit. Ensimmäiset eurooppalaiset saarille saapuneet olivat portugalilaisia 1500-luvulla. Portugali valtasi pääsaaren Malen vuonna 1558 ja hallitsi aluetta Goasta. Heidät karkotettiin kuitenkin 1573 ja saaresta tuli itsenäinen sulttaanikunta. Sittemmin hollantilaiset hallitsivat saarta 1645–1795. Britit otti vuonna 1887 saaret haltuunsa suojelualueena.[9]

Iso-Britannia otti hoidettavakseen Malediivien ulkopolitiikan ja lupasi sotilaallista suojelua. Maan sisäisiin asioihin britit lupasivat olla sekaantumatta. Malediiveista yritettiin tehdä tasavalta jo vuonna 1953, jolloin se oli vielä Britannian suojelualue. 1950- luvun poliittinen levottomuus sai jatkoa vuonna 1959. Tuolloin kolmen eteläisimmän atollin asukkaat nousivat kapinaan vastustamaan Malén keskusvallan tiukkenevaa otetta. He julistivat alueelleen oman tasavallan ja nimittivät oman presidentin, Abdullah Afeefin.

Ibrahim Nasir tuli vuonna 1957 Malediivien pääministeriksi. Malediivit oli tuolloin brittiläinen protektoraatti eli suojelusalue, jossa sisäistä valtaa käytti sulttaani. Malediivien itsenäistyttyä sulttaanikuntana vuonna 1965 Nasir jatkoi pääministerinä. Hän järjesti maassa kansanäänestyksen, jonka tuloksena maa muutettiin tasavallaksi ja Ibrahim Nasir syrjäytti sulttaani Muhammad Fareed Didin vuonna 1968. Tuolloin Nasirista tuli Malediivien tasavallan ensimmäinen presidentti. Myöhemmin hän sai tunnustusta maan modernisoinnista ja koulutusmahdollisuuksien kehittämisestä, mutta toisaalta häntä syytettiin itsevaltaisuudesta ja korruptiosta. Nasir jätti virkansa ja lähti maanpakoon vuonna 1978.[13]

Ibrahim Nasirin seuraaja Malediivien presidenttinä oli Maumoon Abdul Gayoom, joka hallitsi maata autoritaarisesti ja kovalla otteella vuodesta 1978 lähtien. Vuonna 2008 maassa kuitenkin siirryttiin monipuoluedemokratiaan ja uusi perustuslaki astui voimaan. Presidentinvaaleissa vuonna 2008 Gayoon häviää toimittuaan yhtäjaksoisesti 30 vuotta Malediivien presidenttinä. [14][15]

Vuoden 2004 Intian valtameren maanjäristyksen aiheuttama tsunami tappoi ainakin 83 henkeä Malediiveilla. Kolmannes väestöstä koki vakavia vaikutuksia. 198 asutusta saaresta 53 kärsi pahasti ja 10 prosenttia saarista tuhoutui kokonaan.[16]

Islamismi on ottanut nopeasti jalansijaa Malediiveilla. Joulukuussa 2011 järjestettiin 100 000 hengen mielenosoitus, jossa vaadittiin kaiken islamin vastaisen toiminnan kieltämistä.[17] Pääosin turismista elävillä saarilla suljettiin vuoden 2012 alussa hotellien kylpyläosastot ja kauneushoitolat, koska islamistinen oppositiopuolue Adhaalath väitti niissä harjoitettavan prostituutiota.[18] Alkoholin nauttiminen julkisilla paikoilla on kielletty, mutta hotelleista sitä saa.[19]

Lokakuussa 2008 virkaansa Gayoonin seuraajana ja Malediivien historian ensimmäisenä demokraattisilla vaaleilla valittuna presidenttinä vaalivoittonsa jälkeen astunut presidentti Mohamed Nasheed eroaa virastaan vuonna 2012 viikkoja kestäneiden mielenosoitusten ja levottomuuksien jälkeen ja hänen tilalleen presidentiksi tuli varapresidentti Mohammed Waheed Hassan.[20] Marraskuussa 2013 aloitti Malediivien presidenttinä niukasti presidentinvaalit voittanut Abdulla Yameen.[21]

Marraskuussa 2018 Ibrahim Mohamed Solih vannoi virkavalansa Malediivien uutena presidenttinä. Hän oli voittanut presidentinvaalit syyskuussa 2018 ja oikeus oli hylännyt väistyvän presidentin Abdulla Yameenin valitukset vaalituloksesta. Uusi presidentti Salih lupasi puuttua maassa rehottavaan korruptioon sekä selvittää edeltäjänsä valtakaudella tapahtuneita ihmisoikeusloukkauksia. Yameenin valtakaudella vuosina 2013–2018 opposition edustajia oli vangittu ja ajettu maanpakoon. Yameen ei ollut paikalla Solihin virkaanastujaisissa, joissa sen sijaan olivat paikalla Yameenin aikana vankilaan tekaistujen ja poliittisesti motivoituneiden syytteiden takia joutuneet entiset presidentit Maumoon Abdul Gayoom ja Mohamed Nasheed. Paikalla oli myös Intian pääministeri Narendra Modi. Malediivien ja Intian välit olivat viilentyneet presidentti Abdulla Yameenin valtakaudella, sillä Malediivit lähentyi Kiinaa, joka investoi maahan runsaasti. Presidentti Solih sanoi jatkossa Intian olevan taas Malediivien tärkein kumppani.[22]

Marraskuussa 2019 entinen presidentti Abdulla Yameen tuomittiin rahanpesusta viideksi vuodeksi vankeuteen. Syyttäjän mukaan yksityisen yrityksen maksama huomattava summa, joka oli tarkoitettu maan turismielinkeinoon, meni Yameenin omalle pankkitilille. Yameen itse kiisti syytteet.[23]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Intian pääministeri Narendra Modi ja Malediivien presidentti Ibrahim Mohamed Solih presidentin virkaanastujaisissa marraskuussa 2018

Malediivit on presidentillinen tasavalta, jossa ei ole pääministerin virkaa. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle, ja sama ehdokas voidaan valita toiselle kaudelle. Yksikamarisessa eduskunnassa on 77 kansanedustajaa, ja heidätkin valitaan suoralla kansanvaalilla viisivuotiskaudelle.[1]

Vuosina 1978–2008 presidenttinä toimi varakas liikemies Maumoon Abdul Gayoom.

Vuonna 2005 Malediivit päätti laillistaa poliittiset puolueet.[9] Marraskuussa 2008 astui virkaan uusi presidentti Mohamed Nasheed.[24] Nasheed joutui kuitenkin eroamaan helmikuussa 2012. Hän kertoi, että hänet painostettiin eroamaan aseella uhaten. Hänen tilalleen nousi varapresidentti Mohamed Waheed, jonka sanottiin ottaneen vallan vallankaappauksella. Maassa puhkesi mielenosoituksia.[25][26]

Syksyllä 2013 monien ongelmien jälkeen järjestetyn presidentinvaalin voitti niukasti Abdulla Yameen, joka on aiemman presidentti Maumoon Abdul Gayoomin velipuoli.[27] Hän hallitsi itsevaltaisesti ja vangitutti tai karkotti maanpakoon vastustajansa. Hänen seuraajakseen valittiin syyskuussa 2018 opposition ehdokas Ibrahim Mohamed Solih 58 prosentin ääniosuudella.[28]

Huhtikuussa 2019 Malediivien parlamenttivaaleissa presidentti Ibrahin Mohamed Solihin puolue MDP (Maldives Democratic Party, Malediivien demokraattinen puolue) sai suurvoiton ja noin 60 paikkaa maan parlamentin 87 paikasta. Puoluetta johti entinen presidentti Mohammed Nasheed, joka teki näin samalla paluun maan politiikan huipulle. Vaaleihin osallistui myös entisen presidentin Abdulla Yameen puolue PPM (Progressive Party of Maldives, Malediivien edistyksellinen puolue), mutta Yameen itse ei osallistunut vaaleihin.[29]

Talous

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lomasaari Malediiveilla.
Perinteinen malediivilainen kalastusalus, dhoni.

Malediivit on Maailmanpankin mukaan ylemmän keskitulotason maa, jonka talous on riippuvainen matkailusta, mikä tekee maasta alttiin erilaisille makrotaloudellisille ja muille ulkoisille sokeille.[30] Esimerkiksi koronapandemian takia Malediivien talous supistui vuonna 2020 yli 33 prosentilla. Talous lähti taas seuraavana vuonna käyntiin matkailijoiden palattua.[4] Talouskasvu on ollut 2000-luvulla varsin suurta, sillä 2010-luvun aikana bruttokansantuote kasvoi keskimäärin kuudella prosentilla vuodesta. Bruttokansantulo oli vielä 1970-luvulla maailman pienimpiin kuuluva, mutta 2010-luvulla maa saavutti ylemmän keskitulotason.[31]

Matkailu oli vielä 1970-luvulla varsin kehittymätöntä, mutta saarivaltiossa oli jo vuoden 2022 tietojen mukaan 168 lomakeskukseksi muutettua saarta.[31][6] Saarilla on muun muassa luksushotelleja, ja ympäröivä meri mahdollistaa sukellus- ja vesiurheiluharrastuksen. Malediiveille on rakennettu myös monia merenalaisia hotelleja, ravintoloita ja kylpylöitä.[31]

Kalastus oli ennen matkailun nousua Malediivien tärkein taloudenala. Kalastus on edelleen merkittävässä asemassa ulkomaanviennissä, ja sekin on kasvava taloudenala.[31] Kalastuksessa työskentelee yli viidennes työvoimasta, ja kalatuotteet vastaavat yli 98-prosenttisesti viennistä. Maataloudessa työskenteli 2020-luvun alussa 8 prosenttia työvoimasta, ja se pohjautuu erityisesti kookospalmujen ja muiden puukasvien viljelyyn.[4]

Malediiveilla ei ole lainkaan perinteisiä energianlähteitä, kuten öljyä, kaasua tai vesivoimaa,[32] eikä juurikaan raaka-aineita, joten maa on voimakkaasti riippuvainen öljyn ja lopputuotteiden tuonnista. Sen tavaravienti oli vuonna 2021 Maailman kauppajärjestön mukaan 285 miljoonaa dollaria ja tuonti 2,5 miljardia dollaria. Matkailun ansiosta palveluvienti oli kuitenkin selvästi suurempi kuin palvelutuonti, joten Maailmanpankin mukaan vientitase oli vuonna 2021 positiivinen.[33]

Köyhyys on Malediiviella merkittävä ongelma, sillä noin 15 prosenttia asukkaista elää kansallisen köyhyysrajan alapuolella. Iso osa asukkaista joutuu elämään valtion tuilla.[4]

Ulkomailta tuotuja fossiilisia polttoaineita, lähinnä dieselöljyä, käytetään sähköntuotantoon ja juomaveden puhdistamiseen merivedestä. Ulommilla saarilla poltetaan myös polttopuuta, risuja ja kookospähkinän jätteitä, mutta sielläkin siirrytään yhä enemmän kerosiinin ja nestekaasun käyttöön. Uusiutuvia energian lähteitä, lähinnä aurinkopaneeleita, käytetään tietoliikennelinkkien ja meriliikenteen merkkiloistojen sekä vastaavien etäisten kohteiden energianlähteinä, mutta niitä ei ole liitetty kansalliseen sähköverkkoon.[32]

Malediivien atollien välillä laivaliikenne on tärkeimmässä asemassa, ja suurimman osan kansainvälisestä lentoliikenteestä hoitaa Malén Velanan kansainvälinen lentoasema. Sekä Kiina että Intia pyrkivät saamaan vaikutusvaltaa stratigsesti tärkeillä saarilla, ja kumpikin valtio on antanut suoria ulkomaaninvestointia infrastruktuurin kehittämiseen.[31]

Väestö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malediivien asukasluku maan vuoden 2022 väestönlaskennan mukaan on 515 132. Näistä malediivilaisia oli 382 639 ja ulkomaalaisia 132 493. Väestönkasvu on ollut nopeaa, sillä vielä vuoden väestönlaskennassa asukasluku oli ollut noin 402 000. Ulkomaalaisia oli tuolloin 63 000.[34]

Malediivilaisten tausta on moninainen, sillä saarille on muuttanut useammassa aallossa ihmisiä. Ensimmäiset asukkaat olivat todennäköisesti Intian ja Sri Lankan tamileita ja singaleeseja.[35] Maan virallinen divehin kieli on sukua sinhalin kielelle, ja se on saanut vaikutteita arabiasta, englannista, hindistä ja urdusta. Divehiä kirjoitetaan thaana-kirjaimistolla.[36]

Malediivien valtionuskonto on islam, ja asukkaat ovat pääasiassa sunnimuslimeja.[1] 1990-luvun puolivälissä maassa oli yli 700 moskeijaa.[37] Malediivien perustuslaki vaatii kaikkien kansalaisten olevan muslimeita, ja julkisiin virkoihin voi päästä vain sunnimuslimi.[38] Open Doors -järjestön World Watch -listauksen mukaan kristityt kokevat Malediiveilla hyvin korkeaa vainoa. Malediivien tiiviit ja homogeeniset yhteisöt tarkkailevat yhteisöä myös uskonnollisten poikkeamien varalta. Järjestön mukaan kristityksi kääntyminen voi helposti johtaa raportointiin muslimiviranomaisille.[39][40]

Malediiveilla lapsille tarjotaan kolmea erilaista peruskoulua. Maktabeissa luetaan ja resitoidaan Koraania, mutta niiden lisäksi on sekä divehin että englanninkielisiä kouluja. Jatkokoulutusta on vain saatavilla englanniksi. Perus- ja keskikoulun käyvt käytännössä kaikki 6–15-vuotiaat, mutta sitä korkeimmalle tasolla jatkaa huomattavasti harvempi. Malediivien kansallisyliopisto alkoi vuonna 2000 tarjota alempaa korkeakoulututkintoa, mutta yliopistotasolla suuntautumisvaihtoehdot ovat niukat.[41] Vuoden 2022 väestölaskennan mukaan 98 prosenttia väestöstä osaa lukea divehiä ja yli 10-vuotiaista 81 prosenttia myös englantia.[42]

Kulttuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malediivien kulttuuri on saanut vaikutteita saarilla käyneiltä merenkulkijakansoilta Intian valtameren eri rannoilta Itä-Afrikasta Intiaan, Arabiaan, Malesiaan ja Indonesiaan asti.[43]

Useimmat Malediivien perinneruoat sisältävät tonnikalaa muodossa tai toisessa. Myös mausteiset curryruoat ja riisi ovat tavallisia, ja läheisen Intian vaikutus näkyy ruokien maustamisessa.[44]

Perinteisen koulutusjärjestelmän tuloksena maassa on korkea lukutaito, 93 prosenttia. Perinteisissä makthab-kouluissa lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan divehiä ja arabiaa sekä laskennon perusteet. Vuonna 1984 otettiin käyttöön uusi opetusohjelma perus- ja keskikouluille. Siihen kuuluu myös luonnontieteitä, ympäristöoppia ja englantia.[45]

Valtio ylläpitää radio- ja televisiokanavaa. Ensimmäinen yksityinen radioasema aloitti toimintansa vuonna 2007, ja muutama yksityinen televisioasema on saanut toimiluvan.[46]

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malediivien suosituin urheilulaji on jalkapallo.[47] Malediivien jalkapallomaajoukkueen parhaat saavutukset ovat Etelä-Aasian mestaruuskisojen 2. sijat vuosina 1997 ja 2003 sekä South Asian Gamesin 2. sija vuonna 1991. Marraskuussa 2020 se oli FIFAn rankingissa sijalla 155.[48] Malediivit on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1988 alkaen, mutta ei ole voittanut yhtään mitalia.[49]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e Maldives The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Maldives Population and Housing Census 2022: Provisional Results (PDF) Maldives Bureau of Statistics. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  3. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f The economic context of the Maldives Lloyds Bank. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Geography & location Embassy of Maldives Brussels. Viitattu 19.11.2020.
  6. ↑ a b Statistical Pocketbook of Maldives 2023, s. 4.
  7. ↑ Chapin Metz: Geography countrystudies.us. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  8. ↑ Randeep Ramesh: Paradise almost lost: Maldives seek to buy a new homeland. The Guardian, 13.11.2008. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Background Note Maldives. 29.3.2012. US Department of State. Arkistoitu 23.4.2016. Viitattu 5.4.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Chapin Metz: Climate countrystudies.us. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Flora & Fauna Inner Maldives. Arkistoitu 13.3.2012. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  12. ↑ a b Chapin Metz: History countrystudies.us. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  13. ↑ Ibrahim Nasir, Maldivian politician Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  14. ↑ Timeline: The Maldives BBC News. 17.2.2011. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  15. ↑ Maldives ex-president released on bail bbc.com. 30.9.2018. Viitattu 21.12020. (englanniksi)
  16. ↑ Maldives: Tsunami Summary. Asian Development Bank – ADB. 3.3.2006. Arkistoitu 26.4.2006. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  17. ↑ “In defence of Islam” protest, biggest protest ever witnessed in Maldives 25.12.2011. Miadhu Daily. Arkistoitu 15.1.2012. (englanniksi)
  18. ↑ Islamistien painostus sulkee Malediivien kylpylät Yle Uutiset. 30.12.2011. Viitattu 5.4.2016.
  19. ↑ 5 things you didn’t know about the Maldives Quirky Traveller. 2013. Viitattu 5.4.2016. (englanniksi)
  20. ↑ Maldives leader quits amid unrest BBC News. 7.2.2012. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Abdulla Yameen sworn in as Maldives president following runoff vote victory Deutsche Welle. 17.11.2013. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  22. ↑ Rasheed, Zaheena: Ibrahim Mohamed Solih sworn in as new Maldives president Al Jazeera. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  23. ↑ Maldives ex-leader convicted of money laundering bbc.com. 28.11.2019. Viitattu 20.1.2020. (englanniksi)
  24. ↑ A chronology of key events: Maldives profile – Timeline BBC News. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Malediivien presidentti erosi protestien jälkeen Helsingin Sanomat. 2012. Viitattu 23.3.2019.
  26. ↑ Malediivien eronneen presidentin tukijat ja poliisi kahakoivat Yle Uutiset. 8.2.2012. Viitattu 14.5.2014.
  27. ↑ Wallius, Anniina: Entisen diktaattorin velipuoli voitti Malediivien vaalit Yle Uutiset. 16.11.2013. Viitattu 14.5.2014.
  28. ↑ Saara Hirvonen: Opposition presidenttiehdokas voitti vaalit Malediiveilla Yle Uutiset. 23.9.2018. Viitattu 24.9.2018.
  29. ↑ President's party set for big Maldives win BBC News. 6.4.2019. Viitattu 21.1.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Maldives: Overview The World Bank. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  31. ↑ a b c d e Maldives: Economy Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  32. ↑ a b Maldives South Asia Regional Initiative for Energy. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  33. ↑ Foreign trade figures of the Maldives Lloyds Bank. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  34. ↑ Statistical Pocketbook of Maldives 2023, s. 5.
  35. ↑ Maldives: People Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  36. ↑ Masha Midhath: A brief history on the language of the Maldives Ras Online. 11.9.2020. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  37. ↑ Chapin Metz: Religion countrystudies.us. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  38. ↑ Maldives: Freedom in the World 2023 Country Report FreedomHouseViitattu = 13.11.2023. (englanniksi)
  39. ↑ World Watch List 2021 Open Doors. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  40. ↑ Where in the world is the worst place to be a Christian? The Guardian. 27.7.2015. Viitattu 14.11.2021. (englanniksi)
  41. ↑ Maldives: Government and society Encyclopedia Britannica. Viitattu 13.11.2023. (englanniksi)
  42. ↑ Census 2022: Combined Summary, s. 10.
  43. ↑ Maldives Folk Music The Maldives. Arkistoitu 7.2.2010. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  44. ↑ Maldives Culture Maldives online guide. Arkistoitu 20.1.2021. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  45. ↑ Education in Maldives The Maldives. 1998–2010. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 23.3.2019.
  46. ↑ Maldives country profile BBC News. 24.9.2018. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  47. ↑ Football Association of Maldives (FAM). Maldivesoccer.com. Arkistoitu 19.12.2008. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)
  48. ↑ Maldives – Football Association of Maldives Member Association – FIFA.com. 22.10.2020. Arkistoitu 19.11.2020. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  49. ↑ Maldives. Sports Reference – Olympic Sports. Arkistoitu 19.12.2019. Viitattu 19.11.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Malediivit&oldid=22727637”