MV-media

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
MV-media
Verkkosivusto www.mvlehti.net
Tyyppi vastamedia
Kielet suomi
Luonut Ilja Janitskin[1][2]
Avattu 2014

MV-media (MV??!!, aiemmin Mitä Vittua?[3] ja MV-lehti) on vuonna 2014 Espanjassa perustettu suomenkielinen vastamediasivusto.[4] MV-median oman kuvauksen mukaan se on kansallismielinen, puoluepoliittisesti riippumaton ja anti-globalistinen uutispalvelu.

MV-mediaa on arvosteltu muualta kopioitujen, tarkistamattomien ja keksittyjen uutisten levittämisestä, salaliittoteorioita tukevien juttujen julkaisemisesta sekä ihmisten yksityisyyden loukkaamisesta. Sivustoa on pidetty myös rasistisena[5] ja vihaa lietsovana[6], ja se on näiden takia myös ollut poliisitutkinnan kohteena.[7] Sivuston perustaja on Ilja Janitskin.[1][2] Janitskin jättäytyi toiminnasta pois vuodenvaihteessa 2017–2018, ja hänen tilalleen uudeksi vetäjäksi tuli Juha Korhonen.[8] Donetskin kansantasavallan edustaja Janus Putkonen aloitti päätoimittajana huhtikuussa 2019[9].

Ukraine Crisis Media Center -ryhmän mukaan Putkosen aikana MV-lehden sisältö on ollut osa Venäjän ja Itä-Ukrainan separatistialueiden informaatiosodankäyntiä.[10][11]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MV-lehden perustaja ja päätoimittaja oli Barcelonassa asuva Ilja Janitskin. Janitskin oli 2000-luvulla yhden numeron verran ilmestyneen Absolute-lehden toinen perustaja.[1][2] MV-lehden hän avasi vuoden 2014 lopulla.[8] Janitskinin mukaan Suomen tiedotusvälineet ottavat uutisensa Yhdysvalloista, jossa viestimiä hallitsevat juutalaiset ja koska esimerkiksi palestiinalaisten tilanteesta ei uutisoida Suomessa juuri mitään, hän halusi MV-lehdellä tarjota tälle vaihtoehdon.[2]

Erityisesti MV-lehti paljastaa hänen mukaansa uutisia, joita Suomen suurin viestintäyhtymä Sanoma pimittää tai vääristelee.[12] Janitskin kertoi nimenneensä ja perustaneensa sivuston alun perin vitsinä, mutta sivuston saatua suosiota sen toimittamisesta tuli hänelle päätyö.[2] Idea ilmaisusta ”Mitä vittua?” lehden nimenä on peräisin elokuvasta Vares – yksityisetsivä (2004). Sivuston perustaja kertoi kysyneensä luvan nimen käyttöön elokuvan tuottajalta Markus Seliniltä.[2] Sivuston alkuperäinen verkkotunnus oli mitavittua.net. Vuoden 2015 maaliskuussa se muutettiin muotoon mvlehti.net.

Ilja Janitskinilla oli MV-lehden lisäksi myös muita sivustoja kuten englanninkielinen whatdafuck.com, uberuutiset.fi ja thehealth.fi.[1][12] Ylen toimittaja Johanna Vehkoo liitti Janitskin sivustojen joukkoon myös syytettyjen henkilötietoja levittelevän Finleaksin ja mobiilimarkkinointia kauppaavan SMS Gatexin.[1]

Kesäkuussa 2016 Ilja Janitskin kertoi siirtävänsä sananvapaussyistä lehden kotipaikan Irlantiin ja muuttavansa lehden maksulliseksi.[13] Helsingin käräjäoikeuden otettua Janitskinin vangitsemisen käsittelyyn tarjosi Janus Putkonen hänelle turvapaikkaa "Donetskin kansantasavallasta".[14]

Palveluntarjoajan vaihtuminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MV-lehti toimi Aleksi Kinnusen NPNetworkingilta vuokratulla virtuaalipalvelimella heinäkuuhun 2016 asti, jolloin Kinnunen irtisanoi sopimuksen.[15] Taustalla oli se, että poliisi on pyytänyt käräjäoikeudelta määräystä sivuston sulkemiseksi, mutta palveluntarjoaja irtisanoi sopimuksen jo ennen käräjäoikeuden päätöstä. Kinnunen, joka on tunnettu myös Ylilauta-sivuston perustamisesta, perusteli irtisanomista sillä, että palvelintilan vuokraamista pidettiin hänen henkilökohtaisena kannanottonaan.[16] Lehti jatkoi toimintaansa muutaman tunnin tauon jälkeen toisella palvelimella.[17] 19. elokuuta 2016 Helsingin käräjäoikeus hylkäsi Helsingin poliisilaitoksen vaatimukset MV-lehden sulkemisesta. Päätös perusteluineen on salainen.[18] Poliisi ei hämmästellyt päätöstä, sillä kaikkiaan kymmenistä rikosilmoituksista on meneillään vasta esitutkintavaihe.[19]

Janitskinin vetäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2017 MV-lehti oli vajaan viikon suljettuna maksamattomien laskujen vuoksi. Ilja Janitskin kertoi, että taustalla kartoitetaan, miten sivuston rahoitus saataisiin pysyvämmälle ja vakaammalle pohjalle.[20] Janitskinin mukaan MV-lehti oli saanut aiempaa vähemmän lukijoita sosiaalisen median kautta sen jälkeen, kun julkaisun Facebook-sivut ja lehden keskusteluryhmä poistettiin. Janitskin oli aiemmin kertonut, ettei aio enää maksaa julkaisun kustannuksia itse.[21] Talousongelmien vuoksi Janitskinin tilinumeroa jaettiin keskustelupalstoilla, jotta sivustolle saataisiin rahalahjoituksia.[8]

Ilja Janitskin ilmoitti 30. joulukuuta 2017 sulkeneensa MV-lehden toistaiseksi. Syyksi tähän hän ilmoitti pettymyksensä keskenään riiteleviin lehden tukijoihin ja lukijoihin.[22] Muutamaa päivää myöhemmin sivusto alkoi kuitenkin toimia vapaaehtoisvoimin. Ilja Janitskin pyrki myymään sivuston mahdollisimman pian. Janitskinin mukaan MV-lehti oli tuolloin kahden viikon ”aikalisällä”, jonka aikana tuli saada asiat kuntoon sekä sivustolle uudet sopimukset ja vetäjät.[23] Vuoden 2018 tammikuussa Janitskin ilmoitti jättäneensä MV-lehden lopullisesti.[8] Helsingin Sanomien haastattelussa helmikuussa 2018 Janitskin kertoi saaneensa tarpeekseen ”isänmaallisten skenestä, siitä pelleilystä”.[24]

Uudeksi vetäjäksi tuli Juha Korhonen, joka muutti sivuston nimen MV-mediaksi. Hänen mukaansa sivustosta on tarkoitus tehdä aiempaa siistitympi ja hyvätapaisempi. Kuitenkaan MV-media ei aio esimerkiksi liittyä Julkisen sanan neuvostoon.[8]

Lokakuun 2018 tuomio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi lokakuussa 2018 Ilja Janitskinin vastuullisena lehden sisällöstä 22 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen MV-julkaisuun liittyvistä rikoksista. Oikeus katsoi, että MV-julkaisussa julkaistiin tapahtuma-aikoina lukuisia loukkaavia ja rasistisia kirjoituksia. Janitskin tuomittiin kaikkiaan 16 rikoksesta. Käräjäoikeuden mukaan kirjoitusten julkaisemisella ei ole ollut sananvapauden näkökulmasta mitään julkista intressiä tai muutakaan hyväksyttävää syytä, ja kirjoitukset ovat leimanneet ja halventaneet asianomistajia äärimmäisen loukkaavalla tavalla.[25]

Lehden avustajana T2-nimimerkillä toiminut nainen sai kolmen kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen kahdesta kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, tekijänoikeusrikoksesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta. Johan Bäckman tuomittiin Ylen toimittaja Jessikka Aron vainoamisesta sekä törkeästä kunnianloukkauksesta ja törkeään kunnianloukkaukseen yllyttämisestä vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lisäksi vastaajat tuomittiin maksamaan asianosaisille kärsimyskorvauksia ja muita vahingonkorvauksia, tekijänoikeuslain mukaisia hyvityksiä ja vastapuolen oikeudenkäyntikuluja yhteensä lähes 240 000 euroa.[25][26]

Janus Putkosen päätoimittajuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2019 Janus Putkosesta tuli MV-lehden päätoimittaja. Aikaisemmin Putkonen on toimittanut maahanmuuttovastaista Verkkomedia-julkaisua.[27] Putkonen on asunut Donetskin kapinallisalueella Itä-Ukrainassa ja pyörittänyt alueen kapinallishallinnon uutistoimistoa, lehdistökeskusta ja propagandasivustoja.[27][28][29] Seura-lehden arvion perusteella MV-median pääasiallinen tulonlähde on kasinomainokset. Toiminta taloudellisessa mielessä pientä, mutta sillä pystyy tulemaan toimeen Itä-Ukrainan alueella. Tutkijatohtori Teemu Oivon mukaan on epätodennäköistä, että Venäjä rahoittaisi suomalaista vastamediaa suurilla summilla tai suoraan ohjailisi sisällön tuotantoa. Todennäköisesti motiivi Venäjän narratiivin toistamiselle on tähän liittyvän sisällön tuotannon helppous.[30]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylen toimittaja Johanna Vehkoon Valheenpaljastaja-juttusarjan perusteella MV-lehti julkaisee keksittyjä uutisia, huhuja, huijauksia ja salaliittoteorioita sekoittavia artikkeleita.[1] Seura-lehden analyysin mukaan uutisten lähteellä ei ole MV-lehden kannalta väliä, kunhan niissä käsitellään negatiivisessa valossa islamia, maahanmuuttoa tai valtamediaa. Sivuston jutuissa ei käytetä perinteistä journalistista tiedonhankintaa, kuten haastatteluja.[31] Julkaistu sisältö on pääosin kopioitu muilta sivuilta tai sosiaalisesta mediasta, ja se on usein tarkastamatonta tai jopa perätöntä. Sivusto ei kirjoituksissaan kunnioita yksityisyyden suojaa, ja se julkaisee muun muassa nimiä ja valokuvia rikoksista epäillyistä henkilöistä.[6] Tekstin seassa on paljon yhdyssana- ja muita kielioppivirheitä. Kirjoituksia yhdistää usein väite tai epäilys siitä, että totuudenmukaiset tiedot halutaan valtamediassa ”sensuroida”[3][1], vaikka MV-lehden sisällöstä lähes puolet on muista medioista kopioitua.[31]

Muualta kopioitua sisältöä muokataan yleensä MV-lehden tyyliin sopivaksi. Uutiseen saatetaan lisätä lehden mielipide ja esimerkiksi maahanmuuttajien sijaan otsikossa puhutaan maahantunkeutujista.[31] Sivuston kirjoitustyyli on vihaa lietsova ja artikkeleihin liitetyissä kommenttiketjuissa artikkeleiden kohteena olevia henkilöitä kommentoidaan alatyylisesti ja väkivallalla uhaten.[32] Useimpien MV-lehden julkaisemien juttujen loppuun on merkitty lähteet, mutta lähteistettyjen kohtien erotteleminen alkuperäisen uutisen tulkinnasta ja tarkistetusta faktasta on vaikeaa.[33]

Tutkimusyhtiö MIR Link Oy toteutti verkkokyselynä lukijatutkimuksen MV-lehden toimeksiannosta marraskuussa 2015. Kyselyyn vastasi 11 221 MV-lehden lukijaa. Verkkojulkaisun lukijoiden mielestä MV-lehti on valtamedioita haastava, maahanmuuttokriittinen ja jossain määrin sensaatiohakuinen verkkosivusto.[34]

Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajan Mikael Brunilan mukaan uusnatsistinen Suomen vastarintaliike on saanut MV-lehdestä kantaansa tukevan liittolaisen, jolla on laaja levikki.[35] Suomen vastarintaliikkeellä on oma osionsa MV-lehden keskustelualueella, ja se julkaisee Vastarintaliikkeen ”taisteluraportteja” ja tiedotteita.[4] MV-lehteä on myös verrattu sisällöltään juutalaisvastaiseen ja salaliittoihin keskittyvään Magneettimediaan, joka on nykyään Suomen vastarintaliikkeen aktiivien toimittama. Vastaavasti MV-lehden juttuja on julkaistu Magneettimedian paperiversiossa.[3][36]

Yleisradion selvityksen mukaan Soldiers of Odinin johtajalla Mika Rannalla on yhteyksiä MV-lehteen.[37]

Ylen trollitehdas-artikkelissa MV-lehteä pidettiin yhtenä useista verkossa Venäjän johdon näkemyksiä myötäilevistä suomenkielisistä sivustoista.[38]

STT:n tammikuussa 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan MV-lehden suljetussa Facebook-ryhmässä haaveillaan säännöllisesti poliittisesta väkivallasta. Lisäksi ryhmässä toistuvat toiveet pakolaisten kuolemista.[39] Sittemmin keskusteluryhmä ja Facebook-sivut poistettiin.[21]

Toimittajien mustamaalaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MV-lehdestä kriittiseen sävyyn kirjoittaneet toimittajat ovat päätyneet törkykirjoittelun kohteeksi. Kirjoittelu on pyrkinyt vähättelemään kohteidensa uskottavuutta, ja heistä on voitu kirjoittaa tavalla, joka sisältää kunnianloukkauksen tai yksityisyyttä loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkit.[40]

Lännen Median toimittaja Juha Vainio teki 28. maaliskuuta 2015 MV-lehteä taustoittavan jutun vihasivusto tienaa yritysten mainoksilla. Juttua tehdessään hän tiedusteli kotimaisilta yrityksiltä, miksi nämä mainostavat ”rasistisella” sivustolla. Jutussa käsiteltiin myös sivuston ylläpitäjän Ilja Janitskinin rikostaustaa.[6][41] Vainion jutun seurauksena monet yritykset kielsivät mainostensa näyttämisen MV-lehden sivuilla ja Google poisti mainospaikkansa verkkosivulta.[42] Jutun julkaisun jälkeen MV-lehden Facebook-sivun ylläpitäjä kutsui Vainiota ”mediamaailman torakaksi ja häpeäksi” ja MV-lehden verkkosivulla julkaistiin juttu ”Juha Vainio, toimittaja joka mustamaalasi MV-Lehden, on paljastunut valehtelijaksi!!”. MV-lehti tarjosi myös vinkkipalkkiota lukijoille, joilla olisi kerrottavanaan arkaluontoisia tietoja Vainiosta tai muista toimittajista.[6] Keväällä 2016 Sanomalehtien liitto antoi Vainion kirjoittamalle uutiselle vuoden 2015 Parhaan jutun -tunnustuksen.[43]

MV-lehti on toiminut saman tyyppisesti muitakin toimittajia kohtaan, jotka ovat lähteneet tiedustelemaan yksittäisiltä mainostajilta miksi nämä käyttävät MV-lehteä markkinointikanavanaan: MV-lehti julkaisi Savon Sanomien toimittajan Iida Muhosen nimen ja kasvokuvan hänen kirjoitettuaan Itä-Suomen yliopiston mainoksesta MV-lehden sivuilla. Jussi Korhosen tehdessä juttua Seura-lehteen Kärkkäinen Oy:n ja MV-lehden yhteistyöstä MV-lehti julkaisi Korhosen Juha Kärkkäiselle lähettämät kysymykset sisältäneet sähköpostit yhteystietoineen ja antoi ymmärtää tämän toimivan laittomasti.[6][41] Vaikka MV-lehti menetti paljon mainostajia sitä koskevien juttujen seurauksena, myöhemmin samana vuonna MV-lehti sai uusia mainostajia nettipelisivustoista ja myös Juha Kärkkäisen omistama Kärkkäinen Oy mainosti sivustolla.[42]

Rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan MV-lehden harjoittamassa tiedonkeruussa on kyse ”toimittajien psyykkaamisesta”. Hän pitää tällaista hyökkäystä sananvapautta ja tiedotusvälineitä kohtaan huolestuttavana.[6]

Tekijänoikeusongelmat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa MV-lehden julkaisemasta materiaalista on ollut muualta luvattomasti kopioitua.[6] Asia nousi suurempaan julkisuuteen huhtikuussa 2015, kun Jussi Korhonen kirjoitti Seura-lehden verkkosivustolla oman kirjoituksensa luvattomasta kopioinnista.[44]

Elokuussa 2015 Sanoma ja Otavamedia ilmoittivat selvittävänsä, onko MV-lehti syyllistynyt tekijänoikeusrikkomuksiin. Helsingin Sanomien päätoimittajan Päivi Anttikosken mukaan verkkosivustolla oli julkaistu luvatta parikymmentä Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien sekä Taloussanomien artikkelia. Otavamedian mukaan MV-lehti oli julkaissut luvatta Otavamedian omistaman Suomen Kuvalehden yhden kokonaisen artikkelin.[45]

Syyskuussa 2015 MV-lehti käytti muokattua eroakirkosta.fi-sivuston mainosbanneria, johon MV-lehti oli lisännyt luvattomasti tekstin: ”Kirkko tukee islamisaatiota Sinun rahoillasi!”. Asian noustua julkisuuteen MV-lehti pahoitteli tapahtunutta, ja Janitskin kertoi luulleensa, että mainosbanneria saa käyttää vapaasti.[46]

20. toukokuuta 2017 MV-lehti julkaisi Iltalehdeltä osin kopioidun julkaisunsa yhteydessä väärän ihmisen kuvan. Julkaisu käsitteli Iltalehden uutisoimaa raiskaustapausta. Seuraavana päivänä kuvassa esiintynyt mies teki MV-lehdestä rikosilmoituksen, ja tapausta tutkitaan kunnianloukkauksena. MV-lehti poisti väärän kuvan julkaisustaan myöhemmin samana päivänä.[5]

Suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan lukijat tiedostavat MV-lehden ja vastaavien asenteellisuuden ja suhtautuvat niihin kriittisesti. He haluavat lukea sitä vastapainoksi valtamedialle, joka heidän mielestään on puolueellinen toiseen suuntaan.[47]

MV-lehden kaltaiset vastamediajulkaisut ovat Suomessa uusi ilmiö, ja ne herättävät siksi huomiota. Tampereen yliopiston tutkijan Heikki Heikkilän mukaan Suomessa on vastamedialle otollista ilmapiiriä paljon enemmän kuin on ajateltu.[48] Entinen perussuomalaisten kansanedustaja ja paikallislehti Valkealan Sanomien päätoimittaja Reijo Tossavainen perustelee MV-lehden suosiota sillä, että yhä useammat suomalaiset kokevat median toiminnan yksipuoliseksi erityisesti maahanmuuttoon liittyvässä uutisoinnissa. KHT-tilintarkastaja Pauli Vahtera mainitsee MV-lehden saavutukseksi sen, että valtamedia on joutunut tarkentamaan uutisointiaan, eikä se enää voi jättää kokonaan kertomatta negatiivisista asioista.[49] Jihadismin tutkija Atte Kaleva on kritisoinut Yleisradion aiempaa tapaa jättää kertomatta, että rikoksen tekijä ei ole kantasuomalainen. Kalevan mukaan tämä kääntyy itseään vastaan, kun osa yleisöstä vaihtaa tiedotusvälineensä MV-lehteen, jos se ei koe saavansa kaikkea informaatiota.[50]

MV-lehti sai suurempaa huomiota vuoden 2015 maaliskuussa, kun se julkaisi juttuja Tapanilassa tapahtuneesta joukkoraiskauksesta.[6] Image-lehden Ville Kormilaisen mukaan osa aiheeseen liittyvistä jutuista oli keksittyjä.[2] Maaliskuun ensimmäisellä viikolla 2015 sivuston kävijämäärä oli Oindex-mittauksen mukaan 817 000 kävijää.[51] Kalevan mukaan määrä oli enemmän kuin yhdelläkään maakunnallisen lehden verkkosivustolla. Mikäli sivusto olisi mukana TNS Metrix -listauksessa, olisi se ollut Suomen seitsemänneksi luetuin sivusto.[52][2] Ilja Janitskin on kertonut, ettei ollut varautunut suosioon. Hänellä ei ollut toimittajan taustaa, minkä vuoksi artikkeleihin päätyi kirjoitusvirheitä.[8]

Syyskuussa 2015 MV-lehti kirjoitti turvapaikanhakijasta, jonka huhuttiin valehdelleen ikänsä MTV3:n uutislähetyksessä Oulun vastaanottokeskuksesta. Mies keskusteli lähetyksessä pääministeri Juha Sipilän kanssa ja kertoi tälle olevansa alaikäinen. Miehen kertomus kyseenalaistettiin sosiaalisen median tileistä otettujen kuvakaappausten avulla.[53][54] Historioitsija ja yhteiskuntatieteilijä Arto Luukkanen piti blogikirjoituksessaan MV-lehden uutisointia aiheesta ”isona journalistisena tekona”.[55] Jutun julkaisuviikolla sivusto sai 535 000 kävijää.[51]

Lokakuussa 2015 MV-lehti oli Brandsome-palvelun Facebookin seuratuimmat verkkomediat -kategoriassa sijalla 12. Kategoriassa eivät ole mukana esimerkiksi iltapäivälehdet kokonaisluvuillaan. [56]

Helmikuussa 2016 julkistettiin TNS Gallupin tekemä kysely, jonka tulosten mukaan vain yksi prosentti 7.–9.-luokkalaisista pitää MV-lehden ja Magneettimedian kaltaisia sivustoja luotettavina.[57]

Turun yliopisto julkaisi joulukuussa 2016 tutkimuksen, jossa selvitettiin puolueiden jäsenten luottamusta medioihin. MV-lehteen luottivat selvästi eniten perussuomalaiset, joista hieman vajaa kolmannes piti sivustoa luotettavana. Keskustan ja kokoomuksen jäsenistä MV-lehden koki luotettavaksi noin viisi prosenttia, kun taas vasemmistoliiton ja vihreiden kohdalla luku oli alle prosentti. Tutkimuksen tekijät uskoivat, että sivustoon luottaa erityisesti perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen siipi, joille MV-lehti tarjoaa heidän maailmankuvaansa vahvistavaa uutissisältöä sekä keskustelufoorumin, jollaisia ei ole saatavilla valtamediasta.[58]

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Journalisti-lehden Paula Sallisen mukaan MV-lehteä pidetään yleisesti vihasivustona.[6] Sivuston ei katsota edustavan perinteistä journalismia, eikä se toimi journalistin ohjeiden mukaisesti. Sitä on arvosteltu tarkastamattomien tai jopa keksittyjen uutisten levittämisestä ilman lähdekritiikkiä sekä ihmisten yksityisyyden loukkaamisesta.[1][52] Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen tutkija Samu Pehkonen mainitsee MV-lehden yhtenä esimerkkinä vihapuheesta.[59]

Helsingin Sanomien Hanna Mahlamäen mukaan MV-lehti näyttää uutissivustolta, mutta ”journalismista siinä ei ole kyse”; ”MV lietsoo ennakkoluuloja, herättelee huhuja ja on paljastavinaan ihmeellisiä asioita maailmasta”. MV-lehdellä on vastaavia kansainvälisiä esikuvia, jotka hakevat mainostuloja keksityillä ja sensaatiohakuisilla jutuilla. Tällaisia sivustoja yhdistää Mahlamäen mukaan ajatus siitä, että kaikki mahdollinen tieto on kenen tahansa kyseenalaistettavissa ja kumottavissa.[3]

City-lehden Panu Janssonin mukaan MV-lehden uutisointityyli lisää kansan vihaa ja pelkoa. Hän kyseenalaistaa hyödyn, jonka seksuaalirikollisen kuvan näkemisestä saa.[32]

Long Playn toimittajan Hanna Nikkasen mukaan ”MV-lehden kaltaiset verkkojulkaisut tahkoavat nyt mainosvoittoja ja voimistavat poliittista äärilaitaa levittämällä oman lukijakuntansa mielestä uskottavia ’esimerkkejä totuudesta’”. Hän vertasi MV-lehteä Enkeli-Elisan tapaukseen: Vaikka ”koulukiusatun Elisan” elämä ja kuolema olikin mielikuvituksen tuotetta, tarinaa jakaneet pitivät sitä ”esimerkkinä totuudesta”. Jutun levittämistä oikeutettiin sillä, että se kosketti lukijoita tai herätti keskustelua.[60]

Mainostajiin vetoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5. tammikuuta 2016 MV-lehti kirjoitti Sosialidemokraattisten Opiskelijoiden (SONK) entisen puheenjohtajan Anette Karlssonin blogikirjoituksesta. Jutun otsikossa väitettiin, että Karlson ”puolustaa laittoman maahantulijan oikeutta raiskaamiseen”. Jutun julkaisemisen jälkeen SONK päätti puuttua tilanteeseen.[33] Opiskelijajärjestö vetosi avoimella kirjeellä MV-lehden ja myös Ilja Janitskinin omistamien Uber Uutisten sivuilla mainostaviin yrityksiin, ja kehotti niitä poistamaan mainoksensa sivustolta.[61] Kokoomusnuoret liittyivät pian boikottiin vedoten mainostajiin, etteivät ne rahoittaisi ilmoituksillaan vihapuheita ja valheita levittäviä julkaisuja, kuten MV-lehteä.[62] Yhdeksän poliittisen nuorisojärjestön 11. tammikuuta allekirjoittamassa kannanotossa vedottiin yrityksiin, että ne lopettaisivat valheellisia uutisia julkaisevien sivustojen tukemisen mainosrahoilla, mikäli ne eivät tue sivuston kantaa.[63] Kampanjan tarkoituksena on Demokraatin mukaan kertoa mainostajille, että he rahoittavat ”vihapuhetta, rasismia ja valheellista tietoa levittävää mediaa”.[64]

26. tammikuuta 2016 poliittiset opiskelija- ja nuorisojärjestöt toimittivat valtakunnansyyttäjänvirastolle tutkintapyynnön MV-lehdestä. Järjestöt pyysivät virastoa kokoamaan yksittäiset rikosilmoitukset yhteen. Perusteina olivat sananvapauden väärinkäyttö, yhteiskuntarauhan rikkominen ja häirinnän ja loukkausten jatkumisen laajamittaisuus sekä pitkäkestoisuus.[65] Lisäksi tutkintapyynnössä todettiin, että MV-lehti on pyrkinyt turvaamaan toimintansa toimimalla ulkomailta käsin.[66] Vetoomuksen allekirjoittajina olivat Kristillisdemokraattiset Nuoret, Keskustan opiskelijaliitto, Kokoomuksen opiskelijaliitto Tuhatkunta, Svensk Ungdom (RKP-nuoret), Sosialidemokraattiset nuoret, Sosialidemokraattiset opiskelijat, Vasemmistonuoret, Vasemmisto-opiskelijat ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO).[65]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h Vehkoo, Johanna: Valheenpaljastaja: Uutista on helppo matkia Yle. 23.5.2015. Viitattu 21.12.2015.
  2. ↑ a b c d e f g h Kormilainen, Ville: Mitä%&!vittua, Ilja Janitskin? Image.fi. 25.4.2015.
  3. ↑ a b c d Mahlamäki, Hanna: Netissä jokainen päivä on aprillipäivä Helsingin Sanomat. 3.4.2015. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 28.10.2016.
  4. ↑ a b Mäntymaa, Eero: 7 asiaa, jotka sinun olisi hyvä tietää suomalaisista uusnatseista Yle Uutiset. 19.9.2016. Viitattu 23.9.2016.
  5. ↑ a b Saari, Tiina: Helsinkiläismies järkyttyi: MV-lehti laittoi väärän miehen kuvan juttuunsa Iltalehti. 29.5.2017. Viitattu 30.5.2017.
  6. ↑ a b c d e f g h i Sallinen, Paula: Paskamyrsky Journalisti. 21.5.2015. Arkistoitu 4.3.2016.
  7. ↑ MV-julkaisua tutkitaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan Karjalainen. 5.7.2016. Arkistoitu 6.7.2016. Viitattu 11.7.2016.
  8. ↑ a b c d e f HS: Ilja Janitskin sai tarpeekseen perustamansa MV-lehden kannattajista Helsinginuutiset.fi. 18.2.2018. Helsingin Uutiset. Viitattu 18.2.2018.
  9. ↑ https://mvlehti.net/2019/04/19/uusi-mv-lehti-haastaa-suomen-mediapoolin-paatoimittajaksi-janus-putkonen/
  10. ↑ Analyysi: Itä-Ukrainan propagandisti Janus Putkonen lyö Putinin leiman Helsingin Convoy-protestiin – monologeissa talvisota sotketaan Venäjän uhkapuheisiin Kaleva. Viitattu 27.2.2022.
  11. ↑ The curious case of Janus Putkonen. How propaganda abroad becomes a threat at home Uacrisis.org. 3.10.2019. Viitattu 27.2.2022. (englanti)
  12. ↑ a b Jauhiainen, Ilkka: MV-lehden kustantaja: "Hyvää hyvyyttä tätä teemme" 13.8.2015. Markkinointi & Mainonta. Viitattu 14.8.2015.
  13. ↑ MV-lehti muuttuu maksulliseksi Salon Seudun Sanomat. 23.6.2016. Viitattu 26.6.2016.
  14. ↑ Janus Putkonen tarjoaa turvapaikkaa MV-lehden Ilja Janitskinille iltalehti.fi. Viitattu 20.10.2016.
  15. ↑ MV-lehden nettisivusto suljettiin is.fi. 29.7.2016. Viitattu 29.7.2016.
  16. ↑ MV-lehti-nettisivusto suljettiin Yle.fi, uutiset. Viitattu 29.7.2016.
  17. ↑ MV-lehti toimii taas, kiinni vain tunteja Aamulehti. 29.7.2016. Viitattu 29.7.2016.
  18. ↑ Tytti Rintanen: Käräjäoikeus: MV-lehteä ei suljeta 19.8.2016. Yle Uutiset. Viitattu 19.8.2016.
  19. ↑ Oikeus hylkäsi poliisin vaatimuksen MV-lehden verkkosivujen sulkemisesta 19.8.2016. Hs.fi. Arkistoitu 24.10.2016. Viitattu 20.8.2016.
  20. ↑ Suljettu MV-lehti avautui jälleen 31.7.2017. Iltalehti. Viitattu 2.8.2017.
  21. ↑ a b Parkkinen, Sonja: MV-lehti sai laskut maksettua ja palasi verkkoon ainakin kuukaudeksi 31.7.2017. Savon Sanomat. Viitattu 2.8.2017.
  22. ↑ Parkkonen, Tommi: Ilja Janitskin sulki MV-lehden Iltalehti. 30.12.2017. Viitattu 30.12.2017.
  23. ↑ Parkkonen, Tommi: MV-lehti palasi vapaaehtoisvoimin Iltalehti. 2.1.2018. Viitattu 5.1.2018.
  24. ↑ Nieminen, Tommi: Ilja Janitskin loi ja hylkäsi MV-lehden, ja nyt hän kääntää selkänsä sen kannattajille (digitilaajille) 18.2.2018. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.2.2018.
  25. ↑ a b Uhari, Markku: Ilja Janitskinille ehdotonta vankeutta MV-kokonaisuudesta Aamulehti. 18.10.2018. Arkistoitu 18.10.2018. Viitattu 18.10.2018.
  26. ↑ Rami Mäkinen: Tästä kaikesta Ilja Janitskin ja Johan Bäckman tuomittiin Ilta-Sanomat. 18.10.2018. Viitattu 18.10.2018.
  27. ↑ a b Halminen, Laura: Valemedia MV-lehden puuhamiehet perustivat ”Toimittajaliiton”, jonka taustalla on Venäjä-yhteyksistään tunnettu Johan Bäckman Helsingin Sanomat. 21.12.2019. Viitattu 12.8.2021.
  28. ↑ Toivonen, Janne: Suomalainen "infosoturi" Janus Putkonen nousi Ukrainan kapinallismedian johtohahmoksi Yle Uutiset. 30.5.2015. Viitattu 12.8.2021.
  29. ↑ Suomalaiset putinistit taas Kremlin apuna – ylistivät Itä-Ukrainan näytösvaaleja ”suomalaisina vaalitarkkailijoina” Ilta-Sanomat. 12.11.2018. Viitattu 12.8.2021.
  30. ↑ Sotapropagandaa jakava MV-sivusto ei näytä kelpaavan edes Venäjälle – joutuu keräämään rahaa kasinomainoksilla ja pikkuvipeillä Seura.fi. 11.3.2022. Viitattu 12.3.2022.
  31. ↑ a b c Mäntymaa, Eero: Analyysi: MV-lehden totuus onkin lähes puoliksi valtamedian sisältöä Seura. 15.3.2016. Viitattu 16.3.2016.
  32. ↑ a b Jansson, Panu: Mitä vittua? -sivusto on nimensä veroinen City. 4.2.2015.
  33. ↑ a b Rämö, Aurora: Matias Turkkila MV-lehdestä: Juttuihin ujutetaan juutalaisvihaa ja kansallissosialismia (digitilaajille) Suomen Kuvalehti. 5.2.2016. Viitattu 5.2.2016.
  34. ↑ Pontus Purokuru: Jyväskylän uusnatsi-isku on käännekohta Kansan uutiset. 8.8.2015. Viitattu 22.9.2015.
  35. ↑ Leppävuori, Anna: Kohuttu Magneettimedia jatkaa ilmestymistään 20.4.2015. Yle Uutiset. Viitattu 22.9.2015.
  36. ↑ Rigatelli, Sara: Soldiers of Odinin johdon salaiset Facebook-viestit Yle Uutiset. 16.3.2016.
  37. ↑ Aro, Jessikka: Kioski tutki: Näin Venäjä-trollit manipuloivat suomalaisia Yle Kioski. 19.5.2015. Viitattu 22.9.2015.
  38. ↑ Suljetussa Facebook-ryhmässä rankkaa tekstiä suomalaispoliitikoista ja turvapaikanhakijoista 30.1.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 2.8.2017.
  39. ↑ Jantunen, Saara: Infosota, s. 201, 236233-. Määritä julkaisija! ISBN 9789511291893
  40. ↑ a b Korhonen, Jussi: Kärkkäinen ja MV-lehti yhteistyössä Seura.fi. 20.8.2015. Viitattu 22.9.2015.
  41. ↑ a b Korhonen, Jussi: Kärkkäinen ja MV-lehti yhteistyössä Seura. 17.8.2015. Viitattu 26.1.2020.
  42. ↑ Vihasivustosta kertova uutinen valittiin vuoden parhaaksi jutuksi Turun Sanomat. 12.5.2016. Arkistoitu 13.5.2016. Viitattu 12.5.2016.
  43. ↑ Korhonen, Jussi: MV-lehti takoo rahaa varastetulla materiaalilla Seura.fi. 12.4.2015. Viitattu 11.8.2015.
  44. ↑ Journalisti: Otavamedia ja Sanoma oikeustoimiin MV-lehteä vastaan Kaleva. 13.8.2015. Viitattu 27.8.2015.
  45. ↑ Laakso, Antti: MV-lehti pahoittelee sivuillaan julkaistua kuvamuokkausta 22.9.2015. Yle Uutiset. Viitattu 23.9.2015.
  46. ↑ Tutkijoilta poikkeuksellinen selitys Länsiväylä.
  47. ↑ Koivuranta, Esa: "Julkisen keskustelun häirikkö" – Eliitin vastainen media heijastaa suomalaista herravihaa Yle Uutiset. 1.11.2015. Viitattu 1.3.2016.
  48. ↑ Egutkina, Anna: Nyt puhuvat "valtamediaan" pettyneet Iltalehti. 24.9.2016. Viitattu 24.9.2016.
  49. ↑ Virtanen, Leena: Pitikö Turun puukottajan hymykuva julkaista? Pressiklubi pohti terroristien saamaa mediajulkisuutta (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 13.4.2018. Arkistoitu Viitattu 13.4.2018.
  50. ↑ a b Sivuston Mitä Vittua??!! kävijätrenditilastot aikaväliltä 38/2014 - 35/2015 (yht. 50 viikkoa) (vanhentunut linkki) 2.9.2015. Oindex. Viitattu 2.9.2015.
  51. ↑ a b Vainio, Juha: Vihasivusto tienaa isoja tuloja tunnettujen suo­ma­lais­yri­tys­ten mainoksilla Kaleva. 28.3.2015. Viitattu 08.12.2015.
  52. ↑ Huijattiinko pääministeri Sipilää? – Verkkokohun faktoja vaikea varmistaa Länsiväylä. 8.9.2015. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 8.9.2015.
  53. ↑ Kerkkänen, Tuomas: Mistä tietää, onko Sipilää kätellyt turvapaikanhakija 17-vuotias? Yle. 8.9.2015. Viitattu 8.9.2015.
  54. ↑ Luukkanen, Arto: Pelastakaa Sipilä naiviudelta! Uusi Suomi: Puheenvuoro. 7.9.2015. Viitattu 8.9.2015.
  55. ↑ Suomalaisbrändien some-suosiot listattiin Stara. 7.10.2015. Viitattu 27.12.2015.
  56. ↑ Bara en procent av unga tror på MV-tidningen Hufvudstadsbladet. 1.2.2016. (ruotsiksi)
  57. ↑ Koivula, Aki & Saarinen, Arttu & Koiranen, Ilkka: Lähes kolmasosa perussuomalaisista luottaa MV-lehteen Suomen Kuvalehti. 21.12.2016. Viitattu 23.12.2016.
  58. ↑ Vihapuheen keskellä on puolustettava inhimillisyyttä Valomerkki. 19.9.2015. Viitattu 21.9.2015.
  59. ↑ Nikkanen, Hanna: Esimerkki totuudesta: ulkomaalaiset voisivat hyökätä alikulkutunnelissa Long Play. 29.9.2015. Long Play Media Oy. Viitattu 29.9.2015.[vanhentunut linkki]
  60. ↑ SONK: MV-lehden ja Uberuutisten nettisivuilla mainostavat yritykset boikottiin sonk.fi. 6.1.2016. Arkistoitu 27.5.2016. Viitattu 14.1.2016.
  61. ↑ Esa Koivuranta: MV-lehteä vastaan nousi boikottirintama Yle Uutiset. 11.1.2016. Viitattu 12.1.2016.
  62. ↑ Harmanen, Jenni: Nuorisojärjestöt mukaan MV-lehtiboikottiin Iltalehti.fi. 11.1.2016. Viitattu 14.1.2016.
  63. ↑ Suvakkiterroristi oikealla asialla (Demokraatin pääkirjoitus) demokraatti.fi. 14.1.2016. Kustannus Oy Demari. Viitattu 14.1.2016.
  64. ↑ a b Poliittiset nuorisojärjestöt MV-lehteä vastaan Demokraatti (demokraatti.fi). 27.1.2016. Kustannus Oy Demari. Viitattu 27.1.2016.
  65. ↑ Poliisi selvittelee MV-lehden toimintaa mtv.fi. 1.3.2016. Viitattu 5.3.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lehtijuttuja
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=MV-media&oldid=22531592”