Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32022R1032

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/1032, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2022, asetusten (EU) 2017/1938 ja(EY) N:o 715/2009 muuttamisesta kaasun varastoinnin osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

PE/24/2022/INIT

EUVL L 173, 30.6.2022, p. 17–33 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force: This act has been changed. Current consolidated version: 30/06/2022

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2022/1032/oj

30.6.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 173/17


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2022/1032,

annettu 29 päivänä kesäkuuta 2022,

asetusten (EU) 2017/1938 ja(EY) N:o 715/2009 muuttamisesta kaasun varastoinnin osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kaasuntoimituksissa on ennenkin ollut lyhytaikaisia häiriöitä, mutta vuoden 2022 tilanne eroaa monella tapaa aikaisemmista kaasun toimitusvarmuuskriiseistä. Venäjän Ukrainaa vastaan toteuttaman sotilaallisen hyökkäyksen kärjistyminen helmikuusta 2022 lähtien on johtanut ennennäkemättömiin hinnankorotuksiin. Kyseiset hinnankorotukset todennäköisesti muuttavat perustavalla tavalla kannustimia maanalaisten kaasuvarastojen täyttämiseen unionissa. Nykyisessä geopoliittisessa tilanteessa uusia kaasun toimitushäiriöitä ei voida poissulkea. Tällaiset toimitushäiriöt voisivat vahingoittaa vakavasti kansalaisia ja unionin taloutta, koska unioni on edelleen suurelta osin riippuvainen ulkoisista kaasutoimituksista, joihin konflikti voi vaikuttaa.

(2)

Viimeaikaiset tapahtumat ovat luonteeltaan ja seurauksiltaan laaja-alaisia ja unionin laajuisia, joten unionin on reagoitava niihin kattavasti. Kyseisissä toimissa olisi asetettava etusijalle toimenpiteet, joilla kaasun toimitusvarmuutta voidaan parantaa unionin tasolla, erityisesti kun on kyse kaasutoimituksista suojatuille asiakkaille. Energiansäästö ja energiatehokkuus ovat keskeisiä tekijöitä kyseisen tavoitteen saavuttamisen kannalta. Sen vuoksi on ratkaisevan tärkeää, että unioni toimii koordinoidusti, jotta voidaan välttää mahdollisista kaasutoimitusten häiriöistä johtuvat mahdolliset riskit, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden oikeuteen valita eri energialähteiden välillä ja niiden energiahuollon yleiseen rakenteeseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan mukaisesti.

(3)

Maanalaiset kaasuvarastot edistävät osaltaan kaasun toimitusvarmuutta ja hyvin täytetyt maanalaiset kaasuvarastot takaavat kaasun toimitusvarmuuden mahdollistamalla kaasun lisätoimitukset voimakkaiden kysyntäpiikkien tai toimitushäiriöiden tapauksessa. Koska putkikaasun toimitushäiriöitä voi ilmetä milloin tahansa, olisi otettava käyttöön unionin maanalaisten kaasuvarastojen täyttötasoa koskevia toimenpiteitä kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi talvella 2022–2023.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1938 (3) otettiin käyttöön yhteisvastuumekanismi välineenä lieventää sellaisen vakavan hätätilanteen vaikutuksia unionissa, jossa yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaiden kaasuntoimitukset, olennaisena turvallisuustarpeena ja välttämättömänä prioriteettina, ovat uhattuina jossakin jäsenvaltiossa. Unionin hätätilanteessa välittömillä toimilla varmistetaan, että jäsenvaltiot voivat tarjota parempaa suojaa asiakkaille.

(5)

Venäjän Ukrainaa vastaan toteuttaman sotilaallisen hyökkäyksen vaikutus on osoittanut, että nykyiset toimitusvarmuussäännöt eivät sovellu äkillisiin geopoliittisen tilanteen merkittäviin muutoksiin, joissa toimitusvaikeudet ja hintapiikit eivät voi johtua ainoastaan infrastruktuurin häiriöistä tai äärimmäisistä sääoloista vaan myös tahallisista merkittävistä tapahtumista ja pitempiaikaisista tai äkillisistä toimitushäiriöistä. Sen vuoksi on tarpeen puuttua äkillisiin huomattavasti kasvaneisiin riskeihin, jotka johtuvat nykyisistä geopoliittisen tilanteen muutoksista, myös monipuolistamalla unionin energiahuoltoa.

(6)

Kun otetaan huomioon komission analyysi muun muassa kaasunsaannin turvaamiseksi toteutettujen toimenpiteiden riittävyydestä ja komission ja asetuksella (EU) 2017/1938 perustetun kaasualan koordinointiryhmän helmikuussa 2022 tekemä analyysi unionin laajuisesta tehostetusta riskivalmiudesta, kunkin jäsenvaltion olisi periaatteessa varmistettava, että sen alueella sijaitsevat ja kyseisen jäsenvaltion johonkin markkina-alueeseen suoraan yhteenliitetyt maanalaiset kaasuvarastot täytetään vähintään 90 prosenttiin niiden kapasiteetista jäsenvaltion tasolla kunkin vuoden 1 päivään marraskuuta mennessä (täyttötavoite) ja että kullekin jäsenvaltiolle asetetaan joukko välitavoitteita seuraavan vuoden touko-, heinä-, syys- ja helmikuulle (täyttöpolku). Joihinkin jäsenvaltioihin, joilla on huomattava maanalainen varastointikapasiteetti, niiden alueella sijaitsevia maanalaisia kaasuvarastoja koskevan täyttötavoitteen saavuttamista koskeva velvoite vaikuttaisi suhteettomasti. Kyseisen tilanteen huomioon ottamiseksi velvoitetta täyttää niiden maanalaiset kaasuvarastot olisi vähennettävä 35 prosenttiin niiden keskimääräisestä vuotuisesta kaasunkulutuksesta edeltävien viiden vuoden aikana. Tämä ei saisi vaikuttaa muiden jäsenvaltioiden velvoitteeseen osallistua asianomaisten maanalaisten kaasuvarastojen täyttämiseen. Jäsenvaltioiden olisi voitava tietyin edellytyksin päättää täyttää täyttötavoite osittain laskemalla nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksissa varastoidut nesteytetyn maakaasun varastot. Täyttötavoitteet ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että unionin kuluttajat ovat asianmukaisesti suojattuja kaasun toimitusvaikeuksilta. Vuonna 2022 olisi sovellettava alhaisempaa 80 prosentin täyttötavoitetta ja pienempää määrää välitavoitteita, kun otetaan huomioon, että tämän asetuksen on määrä tulla voimaan varastojen täyttökauden alkamisen jälkeen ja että jäsenvaltioilla on rajoitetusti aikaa panna se täytäntöön.

(7)

Varastojaan täyttäessään jäsenvaltioiden olisi pyrittävä monipuolistamaan kaasuntoimittajiaan tavoitteena vähentää riippuvuuttaan niistä silloin, kun tämä voi vaarantaa unionin tai jäsenvaltioiden energian toimitusvarmuuden tai keskeiset turvallisuusedut.

(8)

Vuodesta 2023 alkaen kaasuvarastoja olisi seurattava kunakin vuonna erityisesti helmikuusta alkaen, jotta vältetään kaasun äkillinen ottaminen maanalaisista kaasuvarastoista keskellä talvea, mikä voisi aiheuttaa toimitusvarmuuteen liittyviä haasteita ennen talven loppua. Täyttöpolkujen olisi mahdollistettava jatkuva seuranta koko varastojen täyttökauden ajan.

(9)

Kunkin jäsenvaltion, jolla on maanalaisia kaasuvarastoja, olisi toimitettava komissiolle kunakin vuonna vuodesta 2023 alkaen koostettu ehdotus tällaisten alueellaan sijaitsevien ja markkina-alueeseensa suoraan yhteenliitettyjen varastojen täyttöpoluksi. Kun otetaan huomioon kaasualan koordinointiryhmän arviointi, komission olisi tehtävä täyttöpolun määrittämistä kullekin jäsenvaltiolle koskeva päätös siten, että kyseisen jäsenvaltion maanalaisten kaasuvarastojen kilpailuasema naapurijäsenvaltioissa sijaitseviin tällaisiin varastoihin nähden ei vääristy kohtuuttomasti.

(10)

Jotta kullekin jäsenvaltiolle, jolla on maanalaisia kaasuvarastoja, voidaan määrittää täyttöpolku vuodesta 2023 alkaen kunkin jäsenvaltion toimittaman täyttöpolkua koskevan ehdotuksen perusteella, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (4) mukaisesti.

(11)

Kunkin jäsenvaltion, jolla on maanalaisia kaasuvarastoja, täyttöpolun olisi sisällettävä joukko välitavoitteita ja sen olisi perustuttava kyseisen jäsenvaltion viiden edeltävän vuoden keskimääräiseen täyttöasteeseen. Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden täyttötavoite on vähennetty 35 prosenttiin keskimääräisestä vuotuisesta kaasunkulutuksesta, täyttöpolun välitavoitteita olisi vastaavasti vähennettävä.

(12)

Jos jäsenvaltio ei pysty täyttämään täyttötavoitetta ajoissa teknisten ongelmien, kuten maanalaiseen kaasuvarastoon johtaviin putkistoihin tai injektointilaitoksiin liittyvien ongelmien vuoksi, jäsenvaltion olisi voitava saavuttaa täyttötavoite myöhemmässä vaiheessa. Kukin täyttötavoite olisi kuitenkin saavutettava niin pian kuin se on teknisesti mahdollista ja joka tapauksessa viimeistään 1 päivänä joulukuuta asianomaisena vuonna, jotta voidaan turvata kaasun toimitusvarmuus talvikaudella.

(13)

On mahdollista, että jäsenvaltio ei pysty saavuttamaan täyttötavoitetta tai välitavoitetta sellaisen alueellisen tai unionin tason hätätilanteen vuoksi, esimerkiksi kun kaasun toimitukset eivät ole riittäviä asetuksen (EU) 2017/1938 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jonka komissio on julistanut tapauksen mukaan yhden tai useamman sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, joka on julistanut kyseisessä asetuksessa tarkoitetun kansallisen hätätilanteen. Sen vuoksi täyttötavoitteita, mukaan lukien taakanjakoa koskeva tavoite, ei olisi sovellettava, jos ja niin kauan kuin komissio on julistanut alueellisen tai unionin tason hätätilanteen kyseisen asetuksen 12 artiklan mukaisesti.

(14)

Sen varmistamiseksi, että täyttöpoluista ei poiketa, toimivaltaisten viranomaisten olisi jatkuvasti seurattava maanalaisten kaasuvarastojen täyttötasoja. Täyttöpolkuihin olisi sovellettava viiden prosenttiyksikön marginaalia. Jos jäsenvaltion täyttötaso on yli viisi prosenttiyksikköä sen täyttöpolun tason alapuolelle, toimivaltaisen viranomaisen olisi välittömästi toteutettava tehokkaita toimenpiteitä sen nostamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tällaisista toimenpiteistä komissiolle ja kaasualan koordinointiryhmälle.

(15)

Jos jäsenvaltio poikkeaa merkittävästi ja jatkuvasti täyttöpolustaan, sellaiset riittävät täyttötasot ja täyttötavoite voivat vaarantua, joita tarvitaan kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi unionissa yhteisvastuun hengessä. Jos täyttöpolusta poiketaan merkittävästi ja jatkuvasti tai täyttötavoitteesta poiketaan, komissiolle olisi annettava valtuudet toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä täyttämättömistä varastoista johtuvien kaasun toimitusvarmuuteen liittyvien ongelmien välttämiseksi. Päättäessään tällaisista tehokkaista toimenpiteistä komission olisi otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion erityistilanne, kuten maanalaisten kaasuvarastojen koko suhteessa kotimaiseen kaasunkulutukseen, maanalaisten kaasuvarastojen merkitys kaasun alueellisen toimitusvarmuuden kannalta ja kaikki olemassa olevat nesteytetyn maakaasun varastot. Koska tämän asetuksen on määrä tulla voimaan sen jälkeen, kun varastojen täyttökausi alkaa vuonna 2022, kaikissa komission toteuttamissa toimenpiteissä, joilla puututaan poikkeamiin vuoden 2022 täyttöpolusta, olisi otettava huomioon, että tämän asetuksen täytäntöönpanoon kansallisella tasolla on ollut vain rajallisesti aikaa. Komission olisi varmistettava, että toimenpiteet eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi, eivätkä ne aiheuta kohtuutonta rasitetta jäsenvaltioille, kaasumarkkinoiden osapuolille, varastointilaitteiston haltijoille tai kuluttajille.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että täyttötavoitteet saavutetaan. Näin niiden olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan hyödyntämään markkinapohjaisia toimenpiteitä ensimmäisenä keinona, jotta voidaan välttää tarpeettomat markkinahäiriöt. Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa korkeampi täyttötavoite, jotta unioni voisi pyrkiä kollektiivisesti täyttämään 85 prosenttia unionin maanalaisten kaasuvarastojen kapasiteetista vuonna 2022. Kun otetaan huomioon monissa jäsenvaltioissa jo käytössä olevat erilaiset sääntelyjärjestelmät, joilla tuetaan varastojen täyttämistä, erityisestä välineestä täyttöpolkujen tai täyttötavoitteen saavuttamista varten ei olisi säädettävä. Jäsenvaltioiden olisi tiettyjen edellytysten täyttyessä voitava edelleen päättää, mikä väline soveltuu parhaiten niiden kansallisiin järjestelmiin. Jäsenvaltioilla tai toimivaltaisilla sääntelyviranomaisilla olisi näin ollen oltava mahdollisuus määrittää, mitä markkinaosapuolia vaaditaan varmistamaan varastojen täyttäminen. Niiden olisi voitava päättää myös, ovatko sääntelykeinot, jotka ovat mahdollisia olemassa olevien unionin markkinasääntöjen nojalla, kuten toimenpiteet, joilla kapasiteetin haltijat velvoitetaan vapauttamaan käyttämätöntä kapasiteettia, riittäviä sen varmistamiseksi, että täyttötavoitteet saavutetaan vai tarvitaanko taloudellisia kannustimia tai varastointia koskevia tariffialennuksia. Jos jäsenvaltio asettaa kaasuntoimittajille, jotka toimittavat kaasua sen alueella oleville suojatuille asiakkaille, velvoitteen varastoida kaasua maanalaisiin kaasuvarastoihin, varastoitavan kaasun määrä olisi määritettävä kyseisille suojatuille asiakkaille toimitetun maakaasun määrän perusteella. Jäsenvaltioiden olisi koordinoitava toimiaan keskenään ja käytettävä välineitä, kuten nesteytetyn maakaasun ostoalustoja, jotta voidaan maksimoida nesteytetyn maakaasun käyttö varastojen täyttämiseen. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi vähennettävä infrastruktuuriin ja sääntelyyn liittyviä esteitä, jotka haittaavat nesteytetyn maakaasun yhteiskäyttöä varastojen täyttämiseen.

(17)

Komission 8 päivänä maaliskuuta 2022 antamassa tiedonannossa ”REPowerEU: Kohtuuhintaisempaa, varmempaa ja kestävämpää energiaa koskevat yhteiset eurooppalaiset toimet” selvennetään, että unionin oikeuden mukaan jäsenvaltiot voivat antaa kaasuntoimittajille varastojen täyttämisen varmistamiseksi tukea Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla esimerkiksi takauksina (kaksisuuntainen hinnanerosopimus).

(18)

Kaikkien toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot toteuttavat maanalaisten kaasuvarastojen täyttämisen varmistamiseksi, mukaan lukien taakanjakoon perustuvat täyttämistä koskevat ehdot ja ehdot, jotka koskevat kaasun ottamista maanalaisista kaasuvarastoista, olisi oltava tarpeellisia, selkeästi määriteltyjä, läpinäkyviä, oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja todennettavissa olevia, eivätkä ne saisi perusteettomasti vääristää kilpailua tai kaasun sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa tai vaarantaa muiden jäsenvaltioiden tai unionin kaasun toimitusvarmuutta. Tällaiset toimenpiteet eivät etenkään saisi johtaa sellaisten yritysten määräävän aseman vahvistumiseen tai satunnaisiin voittoihin, joilla on määräysvalta maanalaisissa kaasuvarastoissa tai jotka ovat varanneet varastointikapasiteettia mutta eivät ole käyttäneet sitä.

(19)

Olemassa olevan infrastruktuurin, mukaan lukien rajat ylittävä siirtokapasiteetti, maanalaiset kaasuvarastot ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset, tehokas käyttö on tärkeää kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi yhteisvastuun hengessä. Avoimet energiarajat ovat keskeisiä kaasun toimitusvarmuuden kannalta myös silloin, kun kaasutoimitukset häiriytyvät kansallisella, alueellisella tai unionin tasolla. Sen vuoksi maanalaisten kaasuvarastojen täyttämisen varmistamiseksi toteutetut toimenpiteet eivät saisi estää tai rajoittaa komission asetuksen (EU) 2017/459 (5) mukaisesti jaettua rajat ylittävää kapasiteettia. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että varastot pysyvät käytettävissä, myös naapurijäsenvaltioille ja jos julistetaan asetuksen (EU) 2017/1938 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu hätätilanne.

(20)

Varastointivelvoite aiheuttaa todennäköisesti taloudellisen rasitteen asiaankuuluville markkinaosapuolille kyseisissä jäsenvaltioissa, joiden alueella on asiaankuuluvia maanalaisia kaasuvarastoja, kun taas kaasun toimitusvarmuuden tason nostamisen on tarkoitus hyödyttää kaikkia jäsenvaltioita, myös niitä, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja. Jotta voidaan yhteisvastuun hengessä jakaa rasite, joka aiheutuu sen varmistamisesta, että unionin maanalaiset kaasuvarastot ovat riittävän täysiä kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi, niiden jäsenvaltioiden, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, olisi käytettävä muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia maanalaisia kaasuvarastoja. Jos jäsenvaltiolla ei ole yhteenliitäntää muiden jäsenvaltioiden kanssa tai jos jäsenvaltion rajat ylittävän siirtokapasiteetin rajallisuus tai muut tekniset syyt tekevät mahdottomaksi käyttää muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia maanalaisia kaasuvarastoja, kyseistä velvoitetta olisi vähennettävä vastaavasti.

(21)

Jäsenvaltioiden, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, olisi varmistettava, että markkinaosapuolilla kyseisessä jäsenvaltiossa on käytössään järjestelyjä jäsenvaltioissa, joilla on sellaisia varastoja, joilla varmistetaan 1 päivään marraskuuta mennessä sellaisten varastointimäärien käyttö, jotka vastaavat vähintään 15:tä prosenttia niiden keskimääräisestä vuotuisesta kaasunkulutuksesta viimeisten viiden vuoden aikana. Jäsenvaltioiden, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, olisi kuitenkin myös voitava kehittää vaihtoehtoinen taakanjakomekanismi yhden tai useamman sellaisen jäsenvaltion kanssa, jolla on maanalaisia kaasuvarastoja. Taakanjakomekanismia harkittaessa olisi otettava huomioon myös muut jo olemassa olevat vastaavat kaasun toimitusvarmuutta turvaavat toimenpiteet, kuten vastaava velvoite muiden polttoaineiden kuin maakaasun, öljy mukaan luettuna, osalta, kun tietyt edellytykset täyttyvät. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tällaisista vaihtoehtoisista taakanjakomekanismeista komissiolle ja osoitettava tekniset rajoitukset sekä toteutettujen toimenpiteiden vastaavuus.

(22)

On mahdollista, että toimenpiteillä, joilla jäsenvaltiot, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, jakavat varastointivelvoitteesta aiheutuvan rasitteen niiden jäsenvaltioiden kanssa, joilla on maanalaisia kaasuvarastoja, puolestaan on taloudellisia vaikutuksia asiaankuuluviin markkinaosapuoliin. Jäsenvaltioiden, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, olisi sen vuoksi voitava tarjota markkinaosapuolille taloudellisia kannustimia tai korvauksia tulovajeesta tai niille asetetuista velvoitteista aiheutuvista kustannuksista, joita ei voida kattaa tuloilla. Jos tällaisten toimenpiteiden rahoittamiseksi peritään vero, kyseistä veroa ei olisi sovellettava rajat ylittäviin yhteenliitäntäpisteisiin.

(23)

Tehokas seuranta ja raportointi ovat olennaisen tärkeitä kaasun toimitusvarmuuteen liittyvien riskien luonteen ja laajuuden arvioimiseksi sekä asianmukaisten toimenpiteiden valitsemiseksi tällaisten riskien torjumiseksi. Maanalaisten kaasuvarastojen haltijoiden olisi ilmoitettava täyttötasot toimivaltaisille viranomaisille kuukausittain varastojen täyttökauden aikana. Maanalaisten kaasuvarastojen omistajia ja haltijoita kannustetaan kirjaamaan kunkin maanalaisen kaasuvaraston kapasiteetti ja täyttötaso säännöllisesti keskitetylle raportointialustalle.

(24)

Toimivaltaisilla viranomaisilla on merkittävä rooli kaasun toimitusvarmuuden valvonnassa, ja ne varmistavat, että kaasun toimitusvarmuus ja toimenpiteistä kuluttajille aiheutuvat kustannukset ovat tasapainossa. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai jäsenvaltion nimeämän toisen yhteisön olisi seurattava alueellaan sijaitsevien maanalaisten kaasuvarastojen täyttötasoja ja raportoitava tuloksista komissiolle. Komission olisi myös voitava tarvittaessa pyytää Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) avustamaan seurannassa.

(25)

On olennaisen tärkeää, että asetuksen (EU) 2017/1938 7 artiklan mukaisesti tehdyssä riskinarvioinnissa otetaan huomioon kaikki riskit, jotka voisivat vaikuttaa vakavasti kaasun toimitusvarmuuteen. Tätä varten riskiperusteisessa kaasun toimitusvarmuuden arvioinnissa ja ennalta ehkäisevien ja lieventävien toimenpiteiden käyttöönotossa olisi myös otettava huomioon skenaariot, jotka koskevat yhdestä lähteestä saapuvien toimitusten keskeytymistä kokonaan. Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman korkea valmiustaso kaasun toimitushäiriöiden välttämiseksi ja tällaisen häiriön vaikutusten lieventämiseksi, yhteinen riskiarviointi ja kansalliset riskiarvioinnit olisi tehtävä tällaiset skenaariot huomioon ottaen. Näin voitaisiin koordinoida toimenpiteitä, joilla lievennetään hätätilanteen vaikutuksia, ja optimoida resursseja, jotta voidaan taata, että toimitukset jatkuvat myös tilanteessa, jossa ne ovat keskeytyneet kokonaan.

(26)

Kaasualan koordinointiryhmän roolia olisi vahvistettava siten, että sille annetaan nimenomainen toimeksianto seurata jäsenvaltioiden suorituskykyä ja kehittää kaasun toimitusvarmuutta koskevia parhaita käytäntöjä. Sen vuoksi komission olisi raportoitava säännöllisesti kaasualan koordinointiryhmälle, ja kaasualan koordinointiryhmän olisi avustettava komissiota täyttötavoitteiden seurannassa ja sen varmistamisessa, että ne saavutetaan.

(27)

Kaasualan koordinointiryhmä toimii komission keskeisenä neuvonantajana, joka helpottaa toimitusvarmuutta koskevien toimenpiteiden koordinointia ja avustaa komissiota kaikkina aikoina ja erityisesti kriisitilanteissa. Jotta voidaan varmistaa tarvittaessa mahdollisimman korkea valmiustaso ja helpottaa nopeaa tietojenvaihtoa, komissio kutsuu viipymättä koolle kaasualan koordinointiryhmän kriisinhallintakokoonpanon mahdollisen kriisin ennakoimiseksi. Kaasualan koordinointiryhmän kriisinhallintakokoonpanon olisi oltava käytettävissä avustamaan komissiota niin kauan kuin se on tarpeen. Tätä varten kaasualan koordinointiryhmän olisi pidettävä yllä viestintäkanavia jäsenvaltioiden ja kaikkien kaasun toimitusvarmuuden kannalta asiaankuuluvien markkinaosapuolten kanssa sekä kerättävä kaasun toimitusvarmuuden kannalta merkitykselliset tiedot kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla.

(28)

Varastointilaitteistosektori on erittäin tärkeä unionille, sen energian toimitusvarmuudelle ja muille keskeisille unionin turvallisuuseduille. Maanalaiset kaasuvarastot katsotaan näin ollen neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (6) tarkoitetuksi elintärkeäksi infrastruktuuriksi. Jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan tällä asetuksella käyttöön otetut toimenpiteet huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (7) nojalla hyväksytyissä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissa ja edistymiskertomuksissa.

(29)

Varastointilaitteistojen verkostoa varten tarvitaan lisäsuojatoimia, jotta unionissa voidaan välttää yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai unionin kansalaisten hyvinvointiin kohdistuvat uhat. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen sertifioi kunkin varastointilaitteiston haltijan, mukaan lukien siirtoverkonhaltijoiden määräysvaltaan kuuluvat varastointilaitteiston haltijat, sen varmistamiseksi, että vaikutusvalta varastointilaitteiston haltijaan ei vaaranna energian toimitusvarmuutta tai muita keskeisiä turvallisuusetuja unionissa tai missään jäsenvaltiossa. Jäsenvaltioiden välinen koordinointi toimitusvarmuuden arviointia tehdessä on tärkeää, jotta voidaan analysoida mahdollisia energian toimitusvarmuusriskejä. Kyseinen arviointi ei saisi syrjiä markkinaosapuolia, vaan siinä olisi noudatettava täysin hyvin toimivien sisämarkkinoiden periaatteita. Jotta voitaisiin nopeasti vähentää matalista täyttötasoista aiheutuvaa riskiä, kyseinen sertifiointi olisi asetettava etusijalle ja se olisi suoritettava nopeammin suuremmille maanalaisille varastoille, joiden täyttötaso on ollut jatkuvasti alhainen viime aikoina, jotta voidaan varmistaa, että tällaisten suurten varastojen hallinnasta mahdollisesti aiheutuvat kaasun toimitusvarmuusongelmat voidaan sulkea pois tai mahdollisuuksien mukaan korjata. Kun otetaan huomioon, että kaikkien unionin maanalaisten varastojen keskimääräinen täyttötaso on ollut 31 päivänä maaliskuuta 35 prosenttia niiden enimmäiskapasiteetista viimeisten kuuden vuoden aikana, poikkeuksellisen matalan täyttötason määritelmän rajaksi maaliskuussa 2021 ja maaliskuussa 2022 olisi asetettava 30 prosenttia.

(30)

Kansallisten sääntelyviranomaisten tai asianomaisten jäsenvaltioiden nimeämän muun toimivaltaisen viranomaisen, kummassakin tapauksessa ’sertifioiva viranomainen’, olisi evättävä sertifiointi, jos ne toteavat, että henkilö, joka käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa varastointilaitteiston haltijassa tai käyttää oikeuksia siihen nähden, voisi vaarantaa energian toimitusvarmuuden tai jonkin muun keskeisen turvallisuusedun kansallisella, alueellisella tai unionin tasolla. Sertifioivan viranomaisen olisi kyseistä arviointia tehdessään otettava huomioon kaupalliset suhteet, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti varastointilaitteiston haltijan kannustimiin ja kykyyn täyttää maanalainen kaasuvarasto, sekä unionin kansainväliset velvoitteet ja kaikki muut tapaukseen liittyvät erityiset tosiseikat ja olosuhteet. Jotta voidaan varmistaa sertifiointisääntöjen johdonmukainen soveltaminen koko unionissa, unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattaminen sekä yhteisvastuu ja energiaturvallisuus unionissa, sertifioivan viranomaisen olisi otettava sertifiointia koskevia päätöksiä tehdessään mahdollisimman tarkasti huomioon komission lausunto, myös tarkistamalla päätösluonnostaan tarvittaessa. Jos sertifioiva viranomainen evää sertifioinnin, sillä olisi oltava valtuudet vaatia ketä tahansa henkilöä luopumaan osakeomistuksestaan tai oikeuksistaan, jotka sillä on varastointilaitteiston omistajaan tai varastointilaitteiston haltijaan nähden, ja asettaa määräaika tällaiselle luovutukselle, määrätä muista asianmukaisista toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että kyseinen henkilö ei voi käyttää mitään määräysvaltaa tai oikeutta kyseiseen varastointilaitteiston omistajaan tai varastointilaitteiston haltijaan nähden, ja päättää asianmukaisista kompensoivista toimenpiteistä. Kaikkien sertifiointipäätöksessä toteutettavien toimenpiteiden, joilla puututaan kaasun toimitusvarmuuteen liittyviin riskeihin tai muihin keskeisiin turvallisuusetuihin, olisi oltava tarpeellisia, selkeästi määriteltyjä, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.

(31)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on tunnustettu erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’. Siinä kunnioitetaan erityisesti oikeutta siihen, ettei keneltäkään riistetä omaisuutta muutoin kuin yleisen edun sitä vaatiessa laissa säädetyissä tapauksissa ja laissa säädettyjen ehtojen mukaisesti ja siten, että hänelle suoritetaan kohtuullisessa ajassa korvaus omaisuuden menetyksestä perusoikeuskirjan 17 artiklan mukaisesti ja että hänellä on perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

(32)

Jos yritysten on ostettava enemmän kaasua silloin, kun kaasun hinta on korkea, tämä voisi nostaa hintoja entisestään. Sen vuoksi sääntelyviranomaisten olisi voitava soveltaa enintään 100 prosentin alennusta varastoon tulevan ja sieltä lähtevän siirto- ja jakelukapasiteetin syöttö- ja ottotariffeihin niin maanalaisten kaasuvarastojen kuin nesteytetyn maakaasun käsittelylaitostenkin osalta, mikä tekee varastoinnista houkuttelevampaa markkinaosapuolille. Kansallisia sääntelyviranomaisia ja kilpailuviranomaisia kannustetaan myös käyttämään toimivaltaansa estääkseen tehokkaasti varastointitariffien perusteettomat korotukset.

(33)

Nykyiset poikkeukselliset olosuhteet ja geopoliittisen tilanteen tuleviin muutoksiin liittyvät epävarmuustekijät huomioon ottaen jäsenvaltioita kannustetaan saavuttamaan täyttötavoitteet mahdollisimman nopeasti.

(34)

Koska Venäjän sotilaallinen hyökkäys Ukrainaa vastaan aiheuttaa välittömän vaaran kaasun toimitusvarmuudelle, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan. Nykyisten olosuhteiden poikkeuksellisen luonteen vuoksi tiettyjä tällä asetuksella käyttöön otettuja säännöksiä olisi sovellettava ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2025.

(35)

Tästä asetuksesta olisi kiireellisesti tultava osa unionin energiayhteisön säännöstöä Ateenassa 25 päivänä lokakuuta 2005 allekirjoitetun ja 1 päivänä heinäkuuta 2006 voimaan tulleen energiayhteisösopimuksen mukaisesti.

(36)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1938 ja asetus (EY) N:o 715/2009 (8) olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) 2017/1938 muuttaminen

Muutetaan asetus (EU) 2017/1938 seuraavasti:

1)

lisätään 2 artiklaan kohdat seuraavasti:

”27)   ’täyttöpolulla’ tarkoitetaan kunkin jäsenvaltion maanalaisia kaasuvarastoja koskevien välitavoitteiden joukkoa, joka luetellaan liitteessä I a vuoden 2022 osalta ja joka vahvistetaan 6 a artiklan mukaisesti seuraavien vuosien osalta;

28)   ’täyttötavoitteella’ tarkoitetaan maanalaisten kaasuvarastojen yhteenlasketun kapasiteetin täyttötasoa koskevaa sitovaa tavoitetta;

29)    ’strategisella varastolla’ tarkoitetaan maanalaista varastoa tai osaa maanalaisesta varastosta, jossa varastoidaan sellaista muuta kuin nesteytettyä maakaasua, jonka siirtoverkonhaltijat tai jäsenvaltioiden nimeämä yhteisö tai yritys ostavat ja jota ne hallinnoivat ja varastoivat ja jota saadaan ottaa varastosta ainoastaan varastosta ottamista koskevan ennakkoilmoituksen antamisen tai viranomaisen luvan saamisen jälkeen ja jota otetaan yleensä varastosta silloin,

a)

kun kaasunsaanti on erittäin niukkaa;

b)

esiintyy toimitushäiriöitä; tai

c)

julistetaan 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu hätätilanne;

30)    ’tasapainotukseen käytettävällä varastolla’ tarkoitetaan muuta kuin nesteytettyä maakaasua, jonka

a)

siirtoverkonhaltijat tai jäsenvaltion nimeämä yhteisö ostavat ja jota ne hallinnoivat ja varastoivat maan alle yksinomaan siirtoverkonhaltijoiden tehtävien suorittamiseksi ja kaasun toimitusvarmuutta varten; ja

b)

jota saa toimittaa eteenpäin ainoastaan, jos se on tarpeen verkon pitämiseksi toiminnassa turvallisissa ja luotettavissa olosuhteissa direktiivin 2009/73/EY 13 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 312/2014 8 ja 9 artiklan mukaisesti;

31)   ’maanalaisella kaasuvarastolla’ tarkoitetaan direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 9 alakohdassa määriteltyä varastoa, jota käytetään maakaasun varastointiin, mukaan lukien tasapainotukseen käytettävä varasto, ja joka on yhdistetty siirto- tai jakeluverkkoon, lukuun ottamatta maanpäällistä pallomaista varastoa tai putkilinjavarastoa.”;

2)

lisätään artiklat seuraavasti:

”6 a artikla

Täyttötavoitteet ja täyttöpolut

1.   Jollei 2–5 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on saavutettava kunkin vuoden 1 päivään marraskuuta mennessä kaikkien niiden alueella sijaitsevien ja johonkin niiden alueen markkina-alueeseen suoraan yhteenliitettyjen maanalaisten kaasuvarastojen yhteenlasketulle kapasiteetille ja liitteessä I b luetelluille varastoille asetetut seuraavat täyttötavoitteet:

a)

vuoden 2022 osalta: 80 %;

b)

vuodesta 2023 alkaen: 90 %.

Jäsenvaltioiden on tämän kohdan noudattamiseksi otettava huomioon tavoite kaasun toimitusvarmuuden turvaamisesta unionissa 1 artiklan mukaisesti.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden velvoitteita täyttää asianomaiset maanalaiset kaasuvarastot, kunkin jäsenvaltion, jossa maanalaiset kaasuvarastot sijaitsevat, täyttötavoite on vähennettävä määrään, joka vastaa 35:tä prosenttia kyseisen jäsenvaltion keskimääräisestä vuotuisesta kaasunkulutuksesta viimeisten viiden vuoden aikana.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja rajoittamatta muiden jäsenvaltioiden velvoitteita täyttää asianomaiset maanalaiset kaasuvarastot, kunkin jäsenvaltion, jossa maanalaiset kaasuvarastot sijaitsevat, täyttötavoitteesta on vähennettävä kolmansiin maihin viitekaudella 2016–2021 toimitettu määrä, jos keskimääräinen toimitusmäärä oli yli 15 terawattituntia vuodessa sen kauden aikana, jona kaasua otetaan varastosta (lokakuusta huhtikuuhun).

4.   Liitteessä I b lueteltuihin maanalaisiin kaasuvarastoihin on sovellettava 1 kohdan mukaisia täyttötavoitteita ja 7 kohdan mukaisia täyttöpolkuja. Kunkin jäsenvaltion velvoitteiden yksityiskohdat määritetään kahdenvälisessä sopimuksessa liitteen I b mukaisesti.

5.   Jäsenvaltio voi saavuttaa täyttötavoitteen osittain laskemalla nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksissa fyysisesti varastoitu ja saatavilla oleva nesteytetty maakaasu, jos molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)

kaasuverkkoon sisältyy merkittävä nesteytetyn maakaasun varastointikapasiteetti, jonka osuus on vuosittain yli 4 prosenttia viimeisten viiden vuoden keskimääräisestä kansallisesta kulutuksesta;

b)

jäsenvaltio on velvoittanut kaasuntoimittajat varastoimaan kaasun vähimmäismäärät maanalaisiin kaasuvarastoihin ja/tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin 6 b artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

6.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta välitavoitteet saavutetaan tai niiden saavuttaminen varmistetaan seuraavasti:

a)

vuoden 2022 osalta: liitteen I a mukaisesti; ja

b)

vuodesta 2023 alkaen: 7 kohdan mukaisesti.

7.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on maanalaisia kaasuvarastoja, on toimitettava vuoden 2023 ja sitä seuraavien vuosien osalta komissiolle viimeistään edellisen vuoden 15 päivänä syyskuuta koostettu ehdotus alueellaan sijaitsevien ja markkina-alueeseensa suoraan yhteenliitettyjen maanalaisten kaasuvarastojen täyttöpolusta ja helmi-, touko-, heinä- ja syyskuulle asetetuista välitavoitteista, mukaan lukien tekniset tiedot. Täyttöpolun ja välitavoitteiden on perustuttava viiden edeltävän vuoden keskimääräiseen täyttöasteeseen.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joiden täyttötavoite on vähennetty 35 prosenttiin niiden keskimääräisestä vuotuisesta kaasunkulutuksesta 2 kohdan mukaisesti, täyttöpolkua koskevia välitavoitteita vähennetään vastaavasti.

Komissio hyväksyy kunkin jäsenvaltion toimittamien teknisten tietojen perusteella ja kaasualan koordinointiryhmän arviointi huomioon ottaen täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kunkin jäsenvaltion täyttöpolku. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 18 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ne hyväksytään tarvittaessa viimeistään edellisen vuoden 15 päivänä marraskuuta, myös silloin, kun jäsenvaltio on toimittanut päivitetyn täyttöpolun luonnoksen. Niiden on perustuttava arviointiin kaasun yleisestä toimitusvarmuustilanteesta sekä kaasun kysynnän ja tarjonnan kehityksestä unionissa ja yksittäisissä jäsenvaltioissa, ja ne vahvistetaan tavalla, jolla turvataan kaasun toimitusvarmuus, samalla kun vältetään tarpeettomien rasitteiden aiheutuminen jäsenvaltioille, kaasumarkkinoiden osapuolille, varastointilaitteiston haltijoille tai asiakkaille ja ollaan vääristämättä perusteettomasti naapurijäsenvaltioissa sijaitsevien varastojen välistä kilpailua.

8.   Jos jäsenvaltio ei tiettynä vuonna pysty saavuttamaan täyttötavoitettaan 1 päivään marraskuuta mennessä alueellaan sijaitsevan yhden tai useamman maanalaisen kaasuvaraston teknisten erityispiirteiden, kuten poikkeuksellisen alhaisen injektointinopeuden, vuoksi, se saa saavuttaa sen 1 päivään joulukuuta mennessä. Jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta komissiolle viimeistään 1 päivänä marraskuuta ja esitettävä viivästyksen syyt.

9.   Täyttötavoitetta ei sovelleta, jos ja niin kauan kuin komissio on julistanut alueellisen tai unionin tason hätätilanteen 12 artiklan mukaisesti tapauksen mukaan yhden tai useamman sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, joka on julistanut kansallisen hätätilanteen.

10.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on seurattava jatkuvasti täyttöpolun noudattamista ja raportoitava säännöllisesti kaasualan koordinointiryhmälle. Jos tietyn jäsenvaltion täyttötaso jää yli viisi prosenttiyksikköä täyttöpolun tason alapuolelle, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi toteutettava tehokkaita toimenpiteitä sen nostamiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä komissiolle ja kaasualan koordinointiryhmälle.

11.   Jos jäsenvaltio poikkeaa merkittävästi ja jatkuvasti täyttöpolusta, mikä vaarantaa täyttötavoitteen saavuttamisen, tai jos se poikkeaa täyttötavoitteesta, komissio antaa kaasualan koordinointiryhmää ja asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan kyseiselle jäsenvaltiolle tai muille asianomaisille jäsenvaltioille suosituksen välittömästi toteutettavista toimenpiteistä.

Jos poikkeaminen ei vähene merkittävästi kuukauden kuluessa komission suosituksen vastaanottamisesta, komissio tekee kaasualan koordinointiryhmää ja asianomaista jäsenvaltiota kuultuaan viimeisenä keinona päätöksen, jolla asianomainen jäsenvaltio velvoitetaan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla poikkeama korjataan tosiasiallisesti, mukaan lukien tarvittaessa yksi tai useampi 6 b artiklan 1 kohdassa säädetyistä toimenpiteistä tai jokin muu toimenpide, jolla varmistetaan tämän artiklan mukaisen täyttötavoitteen saavuttaminen.

Päättäessään toisen alakohdan mukaisesti toteutettavista toimenpiteistä komission olisi otettava huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden erityistilanne, kuten maanalaisten kaasuvarastojen koko suhteessa kotimaiseen kaasunkulutukseen, maanalaisten kaasuvarastojen merkitys kaasun alueellisen toimitusvarmuuden kannalta sekä mahdolliset olemassa olevat nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset.

Kaikissa komission toteuttamissa toimenpiteissä, joilla puututaan poikkeamiin vuoden 2022 täyttöpolusta tai täyttötavoitteesta, otetaan huomioon, että tämän artiklan täytäntöönpanoon kansallisella tasolla on ollut vain rajallisesti aikaa, mikä on saattanut osaltaan vaikuttaa poikkeamaan vuoden 2022 täyttöpolusta tai täyttötavoitteesta.

Komissio varmistaa tämän kohdan nojalla, että toimenpiteet eivät

a)

ylitä sitä, mikä on tarpeen kaasun toimitusvarmuuden ylläpitämiseksi;

b)

eivätkä aiheuta kohtuutonta rasitetta jäsenvaltioille, kaasumarkkinoiden osapuolille, varastointilaitteiston haltijoille tai asiakkaille.

6 b artikla

Täyttötavoitteiden toteuttaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien säätäminen taloudellisista kannustimista tai korvauksista markkinaosapuolille, 6 a artiklan nojalla vahvistettujen täyttötavoitteiden saavuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan asetettava etusijalle markkinapohjaiset toimenpiteet, kun ne varmistavat, että niiden täyttötavoitteet saavutetaan.

Siltä osin kuin mikä tahansa tässä artiklassa säädetyistä toimenpiteistä kuuluu kansallisen sääntelyviranomaisen tehtäviin ja toimivaltuuksiin direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan nojalla, kansalliset sääntelyviranomaiset ovat vastuussa kyseisten toimenpiteiden toteuttamisesta.

Tämän kohdan nojalla toteutettuihin toimenpiteisiin voivat sisältyä erityisesti seuraavat:

a)

vaaditaan kaasuntoimittajia varastoimaan vähimmäismäärät kaasua varastoihin, myös maanalaisiin kaasuvarastoihin ja/tai nesteytetyn maakaasun varastoihin, ja kyseiset määrät on määritettävä kaasun toimittajien suojatuille asiakkaille toimittaman kaasumäärän perusteella;

b)

vaaditaan varastointilaitteiston haltijoita tarjoamaan kapasiteettiaan markkinaosapuolille;

c)

vaaditaan siirtoverkonhaltijoita tai jäsenvaltion nimeämiä yhteisöjä ostamaan ja hallinnoimaan tasapainotukseen käytettäviä varastoja yksinomaan tehtäviensä suorittamiseksi siirtoverkonhaltijoina ja tarvittaessa asettamaan muille nimetyille yhteisöille velvoite kaasun toimitusvarmuuden turvaamisesta 11 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa hätätilanteessa;

d)

käytetään koordinoituja välineitä, kuten nesteytetyn maakaasun ostoalustoja, muiden jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan maksimoida nesteytetyn maakaasun käyttö ja vähentää infrastruktuuriin ja sääntelyyn liittyviä esteitä, jotka haittaavat nesteytetyn maakaasun yhteiskäyttöä maanalaisten kaasuvarastojen täyttämiseen;

e)

käytetään vapaaehtoisia maakaasun yhteishankintamekanismeja; komissio voi tarvittaessa antaa ohjeita tällaisten mekanismien soveltamisesta 1 päivään elokuuta 2022 mennessä;

f)

tarjotaan taloudellisia kannustimia markkinaosapuolille, mukaan lukien varastointilaitteiston haltijat, kuten hinnanerosopimukset, tai tarjotaan markkinaosapuolille korvaus tulovajeesta tai markkinaosapuolille, mukaan lukien varastointilaitteiston haltijat, asetettujen velvoitteiden vuoksi niille aiheutuvista kustannuksista, joita ei voida kattaa tuloilla;

g)

velvoitetaan varastointikapasiteetin haltijat käyttämään tai vapauttamaan käyttämättä jääneet varatut kapasiteetit, velvoittaen samalla varastointikapasiteetin haltija, joka ei käytä varastointikapasiteettia, maksamaan sovittu hinta koko varastointisopimuksen voimassaoloajalta;

h)

otetaan käyttöön tehokkaita välineitä, joiden avulla julkiset tai yksityiset yhteisöt voivat ostaa ja hallinnoida strategista varastoa, edellyttäen että tällaiset välineet eivät vääristä kilpailua tai sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa;

i)

nimitetään erityinen yhteisö, jolle annetaan tehtäväksi täyttötavoitteen saavuttaminen, jos täyttötavoitetta ei muuten saavutettaisi;

j)

myönnetään alennuksia varastointitariffeista;

k)

kerätään tuloja, joita tarvitaan kattamaan säänneltyihin varastoihin liittyvät pääoma- ja toimintamenot, varastointitariffien ja sellaisten siirtotariffeihin sisällytettyjen kohdennettujen maksujen muodossa, jotka kerätään ainoastaan samoissa jäsenvaltioissa sijaitseviin loppukäyttäjiin yhdistetyissä ottokohdissa, edellyttäen että tariffien avulla kerätyt tulot eivät ole sallittuja tuloja suurempia.

2.   Jäsenvaltioiden 1 kohdan nojalla toteuttamat toimenpiteet on rajoitettava siihen, mikä on tarpeen täyttöpolkujen ja täyttötavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden on oltava selkeästi määriteltyjä, läpinäkyviä, oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja todennettavissa olevia. Ne eivät saa perusteettomasti vääristää kilpailua tai kaasun sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eivätkä ne saa vaarantaa muiden jäsenvaltioiden tai unionin kaasun toimitusvarmuutta.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen olemassa olevan infrastruktuurin tehokkaan käytön kansallisella ja alueellisella tasolla kaasun toimitusvarmuuden edistämiseksi. Kyseiset toimenpiteet eivät saa missään tapauksessa estää tai rajoittaa rajatylittävää varastojen tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten käyttöä, eivätkä ne saa rajoittaa komission asetuksen (EU) 2017/459 (*1) mukaisesti jaettua rajat ylittävää siirtokapasiteettia.

4.   Tämän artiklan mukaisia toimenpiteitä toteuttaessaan jäsenvaltioiden on sovellettava energiatehokkuus etusijalle -periaatetta ja samalla saavutettava toimenpiteidensä tavoitteet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (*2) mukaisesti.

6 c artikla

Varastointijärjestelyt ja taakanjakomekanismi

1.   Jäsenvaltion, jolla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, on varmistettava, että markkinaosapuolilla kyseisessä jäsenvaltiossa on järjestelyt sellaisten jäsenvaltioiden, joilla on maanalaisia kaasuvarastoja, maanalaisten varastointilaitteistojen haltijoiden tai muiden markkinaosapuolten kanssa. Kyseisillä järjestelyillä varmistetaan 1 päivään marraskuuta mennessä sellaisten varastointimäärien käyttö, jotka vastaavat vähintään 15:tä prosenttia sen jäsenvaltion, jolla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, keskimääräisestä vuotuisesta kaasunkulutuksesta viimeisten viiden vuoden aikana. Jos rajat ylittävä siirtokapasiteetti tai muut tekniset rajoitukset kuitenkin estävät jäsenvaltioita, jolla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, käyttämästä täysimääräisesti 15 prosentin osuutta kyseisistä varastointimääristä, kyseisen jäsenvaltion on varastoitava ainoastaan teknisesti mahdolliset määrät.

Jos tekniset rajoitukset eivät mahdollista sitä, että jäsenvaltio noudattaa ensimmäisessä alakohdassa säädettyä velvoitetta, ja kyseinen jäsenvaltio on ottanut käyttöön velvollisuuden varastoida muita polttoaineita kaasun korvaamiseksi, ensimmäisessä alakohdassa säädetty velvoite voidaan poikkeuksellisesti täyttää vastaavalla velvoitteella varastoida muita polttoaineita kuin kaasua. Asianomaisen jäsenvaltion on osoitettava tekniset rajoitukset ja toimenpiteen vastaavuus.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio, jolla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, voi kehittää taakanjakomekanismin yhden tai useamman sellaisen jäsenvaltion kanssa, jolla on maanalaisia kaasuvarastoja (taakanjakomekanismi).

Taakanjakomekanismin on perustuttava 7 artiklan mukaisen viimeisimmän riskinarvioinnin asiaankuuluviin tietoihin, ja siinä on otettava huomioon kaikki seuraavat parametrit:

a)

täyttötavoitteen saavuttamiseen tarkoitetun rahoitustuen kustannukset poislukien strategisten varastointivelvoitteiden täyttämisestä aiheutuvat kustannukset;

b)

kaasumäärät, jotka tarvitaan vastaamaan suojattujen asiakkaiden kysyntään 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

kaikki tekniset rajoitukset, mukaan lukien käytettävissä oleva maanalainen varastointikapasiteetti, tekninen rajat ylittävä siirtokapasiteetti ja ottonopeudet.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava taakanjakomekanismista komissiolle viimeistään 2 päivänä syyskuuta 2022. Jos taakanjakomekanismista ei päästä sopimukseen kyseiseen päivämäärään mennessä, jäsenvaltioiden, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, on osoitettava, että ne noudattavat 1 kohtaa, ja ilmoitettava asiasta komissiolle.

3.   Siirtymätoimenpiteenä ne jäsenvaltiot, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja mutta joilla on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2022/869 (*3) tarkoitettuun viimeisimpään yhteistä etua koskevien hankkeiden luetteloon sisältyviä maanalaisia kaasuvarastoja, voivat noudattaa 1 kohtaa osittain laskemalla nesteytetyn maakaasun varastot nykyisissä kelluvissa varastointiyksiköissä, kunnes niiden maanalaiset kaasuvarastot ovat toiminnassa.

4.   Jäsenvaltiot, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, voivat tarvittaessa tarjota markkinaosapuolille tai siirtoverkonhaltijoille kannustimia tai taloudellisia korvauksia tulovajeesta tai niiden tämän artiklan mukaisten varastointivelvoitteiden noudattamisesta aiheutuvista kustannuksista, jos tällaista tulovajetta tai tällaisia kuluja ei voida kattaa tuloilla, jotta varmistetaan niiden kaasun varastointia muihin jäsenvaltioihin koskevan velvoitteen noudattaminen 1 kohdan mukaisesti tai taakanjakomekanismin täytäntöönpano. Jos kannustin tai taloudellinen korvaus rahoitetaan perimällä vero, kyseistä veroa ei saa soveltaa rajat ylittäviin yhteenliitäntäpisteisiin.

5.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, mikäli jäsenvaltiolla on alueellaan sijaitsevia maanalaisia kaasuvarastoja ja kyseisten varastojen yhteenlaskettu kapasiteetti on suurempi kuin kyseisen jäsenvaltion vuotuinen kaasunkulutus, niiden jäsenvaltioiden, joilla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja ja joilla on pääsy kyseisiin varastoihin, on joko

a)

varmistettava, että varastointimäärät vastaavat 1 päivään marraskuuta mennessä vähintään viiden viimeisen vuoden varastointikapasiteetin keskimääräistä käyttöä, joka on määritelty ottaen huomioon muun muassa kaasuvirrat kaasunottokausina viimeisten viiden vuoden aikana niistä jäsenvaltioista, joissa varastot sijaitsevat; tai

b)

osoitettava, että a alakohdan mukaisen velvoitteen kattamaa määrää vastaava varastointikapasiteetti on varattu.

Jos jäsenvaltio, jolla ei ole maanalaisia kaasuvarastoja, voi osoittaa, että ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisen velvoitteen kattamaa määrää vastaava varastointikapasiteetti on varattu, sovelletaan 1 kohtaa.

Tämän kohdan mukainen velvoite rajoitetaan 15 prosenttiin keskimääräisestä vuotuisesta kaasunkulutuksesta viimeisten viiden vuoden aikana asianomaisessa jäsenvaltiossa.

6.   Jollei liitteessä I b toisin säädetä, jos kyseessä ovat yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevat maanalaiset kaasuvarastot, jotka eivät kuulu 5 kohdan soveltamisalaan mutta jotka on liitetty suoraan toisen jäsenvaltion markkina-alueeseen, kyseisen toisen jäsenvaltion on varmistettava, että varastointimäärät vastaavat 1 päivään marraskuuta mennessä vähintään asiaankuuluvassa rajatylittävässä pisteessä viimeisten viiden vuoden aikana varatun varastointikapasiteetin keskiarvoa.

6 d artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1.   Varastointilaitteiston haltijoiden on ilmoitettava täyttötaso kunkin sellaisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa asianomaiset maanalaiset kaasuvarastot sijaitsevat, ja tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion nimeämälle yhteisölle, jäljempänä ’nimetty yhteisö’, seuraavasti:

a)

vuoden 2022 osalta: kustakin liitteessä I a esitetystä välitavoitteesta; ja

b)

vuodesta 2023 alkaen: 6 a artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen ja tapauksen mukaan kunkin jäsenvaltion nimetyn yhteisön on seurattava alueellaan sijaitsevien maanalaisten kaasuvarastojen täyttötasoja kunkin kuukauden lopussa ja ilmoitettava tulokset komissiolle ilman aiheetonta viivytystä.

Komissio voi myös tarvittaessa pyytää Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) avustamaan tällaisessa seurannassa.

3.   Komissio raportoi säännöllisesti kaasualan koordinointiryhmälle toimivaltaisen viranomaisen ja tapauksen mukaan kunkin jäsenvaltion nimetyn yhteisön toimittamien tietojen perusteella.

4.   Kaasualan koordinointiryhmä avustaa komissiota täyttöpolkujen ja täyttötavoitteiden valvonnassa ja laatii komissiolle ohjeita asianmukaisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan vaatimusten noudattaminen, jos jäsenvaltiot poikkeavat täyttöpoluista tai eivät saavuta täyttötavoitteita.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta saavutetaan täyttöpolut ja täyttötavoitteet ja jotta markkinaosapuolet panevat täytäntöön varastointivelvoitteet, jotka ovat tarpeen niiden saavuttamiseksi, muun muassa määräämällä kyseisille markkinaosapuolille riittävän varoittavia seuraamuksia ja sakkoja.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä tämän kohdan nojalla toteutetuista täytäntöönpanotoimenpiteistä.

6.   Jos on tarkoitus vaihtaa kaupallisesti arkaluonteisia tietoja, komissio voi kutsua koolle kaasualan koordinointiryhmän kokouksia, jotka on rajattu sille ja jäsenvaltioille.

7.   Kaikki vaihdettavat tiedot on rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä tämän asetuksen noudattamisen valvomiseksi.

Komissio, kansalliset sääntelyviranomaiset ja jäsenvaltiot säilyttävät velvoitteidensa suorittamiseksi saatujen kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuuden.

(*1)  Komission asetus (EU) 2017/459, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 984/2013 kumoamisesta (EUVL L 72, 17.3.2017, s. 1)"

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1)."

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/869, annettu 30 päivänä toukokuuta 2022, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista, asetusten (EY) N:o 715/2009, (EU) 2019/942 ja (EU) 2019/943 ja direktiivien 2009/73/EY ja (EU) 2019/944 muuttamisesta ja asetuksen (EU) N:o 347/2013 kumoamisesta (EUVL L 152, 3.6.2022, s. 45).”;"

3)

muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kaasu-ENTSOn on tehtävä viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2022 unioninlaajuinen simulaatio kaasuntoimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaarioista, mukaan lukien skenaariot yhden toimituslähteen pitkäaikaisesta häiriöstä. Simulaation on sisällettävä hätätilanteessa käytettävien kaasun toimituskäytävien määrittäminen ja niiden arviointi sekä siinä on myös yksilöitävä, mitkä jäsenvaltiot voivat puuttua tunnistettuihin riskeihin, jotka liittyvät muun muassa nesteytettyyn maakaasuun. Kaasu-ENTSOn on määritettävä kaasun toimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaariot ja simulaation menetelmä yhteistyössä kaasualan koordinointiryhmän kanssa. Kaasu-ENTSOn on varmistettava, että sen skenaarioissaan käyttämät mallintamisoletukset ovat riittävän avoimia ja saatavilla. Kaasun toimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaarioiden unioninlaajuinen simulaatio on toistettava joka neljäs vuosi paitsi jos sitä on olosuhteiden vuoksi päivitettävä useammin.”;

b)

lisätään 4 kohtaan alakohta seuraavasti:

”g)

ottamalla huomioon skenaariot yhden toimituslähteen pitkäaikaisesta häiriöstä.”;

4)

lisätään 16 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen mukaiset varastointivelvoitteet täytetään, käyttämällä unionissa sijaitsevia varastoja. Jäsenvaltioiden ja energiayhteisön sopimuspuolten yhteistyöhön voi kuitenkin sisältyä vapaaehtoisia järjestelyjä energiayhteisön sopimuspuolten tarjoaman varastointikapasiteetin käyttämiseksi ylimääräisten kaasumäärien varastoimiseksi jäsenvaltioille.”;

5)

lisätään artikla seuraavasti:

”17 a artikla

Komission raportointi

1.   Komissio antaa viimeistään 28 päivänä helmikuuta 2023 ja sen jälkeen vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka sisältää seuraavat:

a)

yleiskatsaus toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet varastointivelvoitteiden täyttämiseksi;

b)

selvitys asetuksen (EY) N:o 715/2009 3 a artiklassa säädettyyn sertifiointimenettelyyn tarvittavasta ajasta;

c)

selvitys komission pyytämistä toimenpiteistä, joilla varmistetaan täyttöpolkujen ja täyttötavoitteiden noudattaminen;

d)

analyysi tämän asetuksen mahdollisista vaikutuksista kaasun hintoihin ja mahdollisiin kaasusäästöihin liittyen 6 b artiklan 4 kohtaan.”;

6)

lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011 (*4) tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”;"

7)

lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Edellä olevaa 6 a–6 d artiklaa ei sovelleta Irlantiin, Kyprokseen tai Maltaan niin kauan kuin niitä ei ole liitetty suoraan minkään muun jäsenvaltion yhteenliitettyyn kaasuverkkoon.”;

8)

lisätään 22 artiklaan kohta seuraavasti:

”Edellä olevan 2 artiklan 27–31 kohtaa, 6 a–6 d artiklaa, 16 artiklan 3 kohtaa, 17 a artiklaa, 18 a artiklaa, 20 artiklan 4 kohtaa sekä liitteitä I a ja I b sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2025.”;

9)

tämän asetuksen liitteessä oleva teksti lisätään liitteiksi I a ja I b.

2 artikla

Asetuksen (EY) N:o 715/2009 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 715/2009 seuraavasti:

1)

lisätään artikla seuraavasti:

”3 a artikla

Varastointilaitteiston haltijoiden sertifiointi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen varastointilaitteiston haltija, mukaan lukien mikä tahansa siirtoverkon haltijan määräysvallassa oleva varastointilaitteiston haltija, on tässä artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti joko kansallisen sääntelyviranomaisen tai asianomaisen jäsenvaltion Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (*5) 3 artiklan 2 kohdan nojalla nimeämän muun toimivaltaisen viranomaisen, kummassakin tapauksessa ’sertifioiva viranomainen’, sertifioima.

Tätä artiklaa sovelletaan myös varastointilaitteiston haltijoihin, jotka ovat sellaisten siirtoverkonhaltijoiden määräysvallassa, jotka on jo sertifioitu direktiivin 2009/73/EY 9, 10 ja 11 artiklassa vahvistettujen eriyttämissääntöjen mukaisesti.

2.   Sertifioivan viranomaisen on annettava sertifiointia koskeva päätösluonnos niiden varastointilaitteiston haltijoiden osalta, joiden käyttämien maanalaisten kaasuvarastojen kapasiteetti on yli 3,5 TWh, kun kaikki varastot oli varastointilaitteiston haltijoiden lukumäärästä riippumatta täytetty 31 päivänä maaliskuuta 2021 ja 31 päivänä maaliskuuta 2022 tasolle, joka oli keskimäärin alle 30 prosenttia niiden enimmäiskapasiteetista, viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2023 tai 150 työpäivän kuluessa 9 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamispäivästä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen varastointilaitteiston haltijoiden osalta sertifioivan viranomaisen on pyrittävä parhaansa mukaan antamaan sertifiointia koskeva päätösluonnos viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2022.

Kaikkien muiden varastointilaitteiston haltijoiden osalta sertifioivan viranomaisen on annettava sertifiointia koskeva päätösluonnos viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2024 tai 18 kuukauden kuluessa tai 8 tai 9 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

3.   Arvioidessaan energian toimitusvarmuuteen kohdistuvaa riskiä unionissa sertifioivan viranomaisen on otettava huomioon kaikki kaasun toimitusvarmuuteen kansallisella, alueellisella tai unionin tasolla liittyvät riskit sekä tällaisia riskejä mahdollisesti vähentävät seikat, jotka johtuvat muun muassa seuraavista:

a)

omistus-, toimitus- tai muut kaupalliset suhteet, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti varastointilaitteiston haltijan kannustimiin ja kykyyn täyttää maanalainen kaasuvarasto;

b)

ne unionin oikeudet ja velvoitteet kolmannen maan suhteen, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, myös sellaisesta yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tehdystä sopimuksesta, jossa unioni on osapuolena ja jossa käsitellään energian toimitusvarmuutta;

c)

ne asianomaisten jäsenvaltioiden oikeudet ja velvoitteet kolmannen maan suhteen, jotka johtuvat asianomaisten jäsenvaltioiden yhden tai useamman kolmannen maan kanssa tekemistä sopimuksista, sikäli kuin kyseiset sopimukset ovat unionin oikeuden mukaisia; tai

d)

kaikki muut tapaukseen liittyvät erityiset tosiseikat ja olosuhteet.

4.   Jos sertifioiva viranomainen katsoo, että henkilö, joka käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa varastointilaitteiston haltijassa tai käyttää oikeuksia siihen nähden direktiivin 2009/73/EY 9 artiklassa tarkoitetulla tavalla, voisi vaarantaa unionin tai minkä tahansa jäsenvaltion energian toimitusvarmuuden tai keskeiset turvallisuusedut, sertifioivan viranomaisen on evättävä sertifiointi. Vaihtoehtoisesti sertifioiva viranomainen voi antaa sertifiointia koskevan päätöksen ehdoin, joilla varmistetaan, että vähennetään riittävästi sellaisia riskejä, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti maanalaisten kaasuvarastojen täyttämiseen, edellyttäen että ehtojen toteutettavuus voidaan täysin varmistaa tehokkaalla täytäntöönpanolla ja seurannalla. Tällaisiin ehtoihin voi kuulua erityisesti vaatimus siitä, että varastointilaitteiston omistaja tai varastointilaitteiston haltija siirtää varastointilaitteiston hallinnoinnin.

5.   Jos sertifioiva viranomainen katsoo, että kaasun toimitukseen liittyviä riskejä ei voida vähentää 4 kohdan mukaisilla ehdoilla, muun muassa velvoittamalla varastointilaitteiston omistaja tai varastointilaitteiston haltija siirtämään varastointilaitteiston hallinnointi, ja se evää sen vuoksi sertifioinnin, sen on

a)

vaadittava varastointilaitteiston omistajaa tai varastointilaitteiston haltijaa tai henkilöä, jonka se katsoo voivan vaarantaa unionin tai minkä tahansa jäsenvaltion energian toimitusvarmuuden tai keskeiset turvallisuusedut, luopumaan osakeomistuksestaan tai oikeuksistaan varastointilaitteiston omistukseen tai varastointilaitteiston haltijan omistukseen nähden, ja asetettava määräaika tällaiselle luovutukselle;

b)

määrättävä tarvittaessa väliaikaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällainen henkilö ei voi käyttää mitään määräysvaltaa tai oikeutta kyseiseen varastointilaitteiston omistajaan tai varastointilaitteiston haltijaan nähden osakeomistuksesta tai oikeuksista luopumiseen saakka; ja

c)

toteutettava asianmukaisia kompensoivia toimenpiteitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6.   Sertifioivan viranomaisen on ilmoitettava sertifiointia koskevasta päätösluonnoksestaan komissiolle viipymättä ja toimitettava sille kaikki asiaankuuluvat tiedot.

Komissio antaa sertifiointia koskevasta päätösluonnoksesta lausunnon sertifioivalle viranomaiselle 25 työpäivän kuluessa tällaisesta ilmoituksesta. Sertifioivan viranomaisen on otettava komission lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon.

7.   Sertifioivan viranomaisen on annettava sertifiointia koskeva päätös 25 työpäivän kuluessa komission lausunnon vastaanottamisesta.

8.   Ennen kuin uusi maanalainen kaasuvarasto otetaan käyttöön, varastointilaitteiston haltija on sertifioitava 1–7 kohdan mukaisesti. Varastointilaitteiston haltijan on ilmoitettava sertifioivalle viranomaiselle aikomuksestaan ottaa varasto käyttöön.

9.   Varastointilaitteiston haltijoiden on ilmoitettava asiaankuuluvalle sertifioivalle viranomaiselle kaikista suunnitelluista liiketoimista, jotka edellyttäisivät uudelleenarviointia siitä, täyttävätkö ne 1–4 kohdassa säädetyt sertifiointivaatimukset.

10.   Sertifioivien viranomaisten on jatkuvasti valvottava varastointilaitteiston haltijoita 1–4 kohdassa säädettyjen sertifiointivaatimusten noudattamisen osalta. Niiden on aloitettava sertifiointimenettely vaatimusten noudattamisen uudelleenarvioimiseksi seuraavissa olosuhteissa:

a)

kun varastointilaitteiston haltija vastaanottaa 8 tai 9 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen;

b)

omasta aloitteestaan, jos niiden tiedossa on, että suunniteltu muutos varastointilaitteiston haltijan suhteen käytetyissä oikeuksissa tai vaikutusvallassa voisi johtaa 1, 2 ja 3 kohdan vaatimusten noudattamatta jättämiseen;

c)

komission perustellusta pyynnöstä.

11.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen omilla alueillaan sijaitsevien maanalaisten kaasuvarastojen jatkuvan toiminnan. Kyseisten maanalaisten kaasuvarastojen toiminta voidaan lopettaa vasta, jos tekniset ja turvallisuutta koskevat edellytykset eivät täyty tai jos sertifioiva viranomainen katsoo arvioinnin tehtyään ja otettuaan huomioon Kaasu-ENTSOn lausunnon, että tällainen toiminnan lopettaminen ei heikentäisi kaasun toimitusvarmuutta unionin tai kansallisella tasolla.

Tarvittaessa on toteutettava asianmukaisia kompensoivia toimenpiteitä, jos toiminnan lopettamista ei ole sallittu.

12.   Komissio voi antaa tämän artiklan soveltamista koskevaa ohjausta.

13.   Tätä artiklaa ei sovelleta nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osiin, joita käytetään varastointiin.

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1).”;"

2)

lisätään 13 artiklaan kohta seuraavasti:

”3.   Kansallinen sääntelyviranomainen voi soveltaa kapasiteettiin perustuviin siirto- ja jakelutariffeihin maanalaisten kaasuvarastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten yhteydessä olevissa syöttö- ja ottokohdissa enintään 100 prosentin alennusta sikäli ja siinä laajuudessa kuin useampaan kuin yhteen siirto- tai jakeluverkkoon yhteydessä olevaa tällaista varastoa ei käytetä vaihtoehtona yhteenliitäntäpisteelle.

Tätä kohtaa sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2025.”

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä kesäkuuta 2022.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

R. METSOLA

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F. RIESTER


(1)  Lausunto annettu 18. toukokuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. kesäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 28 kesäkuuta 2022.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(5)  Komission asetus (EU) 2017/459, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2017, kaasunsiirtojärjestelmien kapasiteetinjakomekanismien verkkosäännön vahvistamisesta ja asetuksen (EU) N:o 984/2013 kumoamisesta (EUVL L 72, 17.3.2017, s. 1).

(6)  Neuvoston direktiivi 2008/114/EY, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista (EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36).


LIITE

”LIITE I a (1)

Vuoden 2022 täyttöpolku välitavoitteineen ja täyttötavoitteet jäsenvaltioille, joilla on maanalaisia kaasuvarastoja

Jäsenvaltio

Elokuun 1. päivän välitavoite

Syyskuun 1. päivän välitavoite

Lokakuun 1. päivän välitavoite

Marraskuun 1. päivän välitavoite

AT

49 %

60 %

70 %

80 %

BE

49 %

62 %

75 %

80 %

BG

49 %

61 %

75 %

80 %

CZ

60 %

67 %

74 %

80 %

DE

45 %

53 %

80 %

80 %

DK

61 %

68 %

74 %

80 %

ES

71 %

74 %

77 %

80 %

FR

52 %

65 %

72 %

80 %

HR

49 %

60 %

70 %

80 %

HU

51 %

60 %

70 %

80 %

IT

58 %

66 %

73 %

80 %

LV

57 %

65 %

72 %

80 %

NL

54 %

62 %

71 %

80 %

PL

80 %

80 %

80 %

80 %

PT

72 %

75 %

77 %

80 %

RO

46 %

57 %

66 %

80 %

SE

40 %

53 %

67 %

80 %

SK

49 %

60 %

70 %

80 %

LIITE I b

Jaettu vastuu täyttötavoitteesta ja täyttöpolusta

Saksan liittotasavalta ja Itävallan tasavalta jakavat vastuun Haidach- ja 7Fields-varastoista 6 a artiklan mukaisen täyttötavoitteen ja täyttöpolun osalta. Kyseisen vastuun tarkka suhde ja laajuus Saksan liittotasavallan ja Itävallan tasavallan osalta edellyttävät kyseisten jäsenvaltioiden kahdenvälistä sopimusta.


(1)  Tähän liitteeseen sovelletaan kunkin jäsenvaltion suhteellisia velvoitteita tämän asetuksen, erityisesti 6 a, 6 b ja 6 c artiklan mukaisesti.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka kuuluvat 6 a artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, suhteellinen välitavoite lasketaan kertomalla taulukossa ilmoitettu arvo 35 prosentin rajalla ja jakamalla tulos 80 prosentilla.


Top