Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document E2022C0029

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 029/22/KOL, annettu 9 päivänä helmikuuta 2022, valtiontukea koskevien aineellisten sääntöjen muuttamisesta antamalla uudet vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle [2022/2072]

EUVL L 277, 27.10.2022, p. 218–313 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2022/2072/oj

27.10.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 277/218


EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS N:o 029/22/KOL,

annettu 9 päivänä helmikuuta 2022,

valtiontukea koskevien aineellisten sääntöjen muuttamisesta antamalla uudet vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle [2022/2072]

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, JÄLJEMPÄNÄ ’VALVONTAVIRANOMAINEN’, JOKA

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, ja erityisesti sen 61–63 artiklan ja pöytäkirjan 26,

ottaa huomioon EFTA-valtioiden sopimuksen valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta, jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’, ja erityisesti sen 24 artiklan ja 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjan 3, jäljempänä ’pöytäkirja 3’, ja erityisesti sen I osan 1 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Valvontaviranomainen varmistaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 24 artiklan nojalla ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten soveltamisen.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti valvontaviranomainen antaa ilmoituksia ja suuntaviivoja ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, jos ETA-sopimuksessa tai valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa nimenomaisesti niin määrätään tai jos valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena.

Pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan nojalla valvontaviranomainen seuraa jatkuvasti kaikkia EFTA-valtioissa (1) voimassa olevia tukijärjestelmiä ja tekee ehdotuksia ETA-sopimuksen asteittaisen kehittämisen tai toiminnan kannalta aiheellisiksi toimenpiteiksi.

Valvontaviranomaisen suuntaviivoja valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020, jäljempänä ’valvontaviranomaisen vuosien 2014–2020 suuntaviivat’  (2), sellaisina kuin ne ovat muutettuina (3), sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2021.

Valvontaviranomaisen vuosien 2014–2020 suuntaviivat vastasivat Euroopan komission, jäljempänä ’komissio’, suuntaviivoja valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020, jäljempänä ’komission vuosien 2014–2020 suuntaviivat’  (4). Komission vuosien 2014–2020 suuntaviivoja, sellaisina kuin ne ovat muutettuina (5), sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2021 saakka.

Komissio antoi 27 päivänä tammikuuta 2022 vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle, jäljempänä ’vuoden 2022 suuntaviivat’  (6).

Vuoden 2022 suuntaviivat ovat merkitykselliset myös Euroopan talousalueen, jäljempänä ’ETA’, kannalta.

ETA-sopimuksen 1 artiklassa asetetun yhdenmukaisuuden tavoitteen mukaisesti ETA:n valtiontukisääntöjen yhtenäinen soveltaminen on varmistettava koko ETA:ssa.

ETA-sopimuksen liitteessä XV olevan otsikon ”YLEISTÄ” alla olevan II kohdan mukaan valvontaviranomaisen on komissiota kuultuaan annettava säädökset, jotka vastaavat komission antamia säädöksiä,

Vuoden 2022 suuntaviivoissa voidaan viitata sellaisiin Euroopan unionin politiikan välineisiin ja Euroopan unionin säädöksiin, joita ei ole otettu osaksi ETA-sopimusta. Valtiontukisääntöjen yhdenmukaisen soveltamisen ja tasapuolisten kilpailuedellytysten varmistamiseksi koko ETA:ssa valvontaviranomainen soveltaa yleensä samoja viitearvoja kuin komissio arvioidessaan tuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan.

on kuullut komissiota,

on kuullut EFTA-valtioita,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1.   Muutetaan valtiontukea koskevia aineellisia sääntöjä antamalla uudet vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle. Vuoden 2022 suuntaviivat ovat tämän päätöksen liitteenä ja muodostavat erottamattoman osan sitä.

2.   Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja arvioidessaan kaikkien sellaisten ilmastoon, ympäristönsuojeluun ja energiaan liittyvien tukien soveltuvuutta, joista on ilmoitettava ja jotka on myönnetty tai aiotaan myöntää 9 päivästä helmikuuta 2022 alkaen. Sääntöjenvastaista tukea arvioidaan niiden sääntöjen mukaisesti, joita sovellettiin tuen myöntämishetkellä.

2 artikla

Kun valvontaviranomainen soveltaa vuoden 2022 suuntaviivoja, niitä koskevat soveltuvin osin muun muassa seuraavat mukautukset:

a)

valvontaviranomainen pitää viittauksia ”jäsenvaltioon” viittauksina ”EFTA-valtioon” (7) tai tapauksen mukaan ”ETA-valtioon”;

b)

valvontaviranomainen pitää viittauksia ”Euroopan komissioon” tarvittaessa viittauksina ”EFTAn valvontaviranomaiseen”;

c)

valvontaviranomainen pitää viittauksia ”perussopimukseen”, ”SEUT-sopimukseen” tai ”Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen” viittauksina ”ETA-sopimukseen”;

d)

valvontaviranomainen pitää viittauksia ”unionin valtiontukisääntöihin” viittauksina ”ETA:n valtiontukisääntöihin”;

e)

valvontaviranomainen pitää viittauksia SEUT-sopimuksen 107 artiklaan tai kyseisen artiklan osiin viittauksina ETA-sopimuksen 61 artiklaan ja kyseisen artiklan vastaaviin osiin;

f)

valvontaviranomainen pitää viittauksia SEUT-sopimuksen 108 artiklaan tai kyseisen artiklan osiin viittauksina valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklaan ja kyseisen artiklan vastaaviin osiin;

g)

valvontaviranomainen pitää viittauksia neuvoston asetukseen (EU) 2015/1589 (8) viittauksina valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevaan II osaan;

h)

valvontaviranomainen pitää viittauksia komission asetukseen (EY) N:o 794/2004 (9) viittauksina EFTAn valvontaviranomaisen päätökseen 195/04/KOL;

i)

valvontaviranomainen pitää viittauksia ilmaisuun ”soveltuu (ei sovellu) sisämarkkinoille” viittauksina ilmaisuun ”soveltuu (ei sovellu) ETA-sopimuksen toimintaan”;

j)

valvontaviranomainen pitää viittauksia ilmaisuun ”unionissa (unionin ulkopuolella)” viittauksina ilmaisuun ”ETA-alueella (ETA-alueen ulkopuolella)”;

k)

valvontaviranomainen pitää viittauksia ”unionin sisäiseen kauppaan” viittauksina ”ETA-alueen sisäiseen kauppaan”;

l)

jos suuntaviivoissa todetaan, että niitä sovelletaan ”kaikkiin taloudellisen toiminnan aloihin”, valvontaviranomainen soveltaa niitä ”kaikkiin ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluviin taloudellisen toiminnan aloihin tai niiden osiin”;

m)

valvontaviranomainen pitää viittauksia komission tiedonantoihin tai suuntaviivoihin viittauksina vastaaviin valvontaviranomaisen suuntaviivoihin.

3 artikla

Korvataan vuoden 2022 suuntaviivojen 468 kappale seuraavasti:

”Valvontaviranomainen ehdottaa EFTA-valtioille seuraavia aiheellisia toimenpiteitä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

a)

EFTA-valtiot muuttavat tarvittaessa voimassa olevia ympäristönsuojelu- ja energiatukiohjelmiaan saattaakseen ne näiden suuntaviivojen mukaisiksi viimeistään 31. joulukuuta 2023 ja

b)

EFTA-valtioita pyydetään antamaan nimenomainen ehdoton suostumuksensa ehdotettuihin toimenpiteisiin viimeistään 11. huhtikuuta 2022. Jos EFTA-valtiolta ei saada vastausta, valvontaviranomainen olettaa, että se ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.”

Tehty Brysselissä 9 päivänä helmikuuta 2022.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Arne RØKSUND

Puheenjohtaja

Asiasta vastaava kollegion jäsen

Stefan BARRIGA

Kollegion jäsen

Árni Páll ÁRNASON

Kollegion jäsen

Melpo-Menie JOSÉPHIDÈS

Allekirjoittaja oikeus- ja hallintoasioista vastaavan johtajan ominaisuudessa


(1)  Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 1 artiklan b alakohdan mukaan ” ’EFTA-valtioilla’ tarkoitetaan Islannin tasavaltaa ja Norjan kuningaskuntaa sekä valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen tarkistamisesta tehdyn pöytäkirjan 1 artiklan 2 kohdassa määrätyin edellytyksin Liechtensteinin ruhtinaskuntaa”.

(2)  Valvontaviranomaisen päätös N:o 301/14/KOL, annettu 16 päivänä heinäkuuta 2014, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 98. kerran antamalla uudet suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 (EUVL L 131, 28.5.2015, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 30, 28.5.2015, s. 1).

(3)  Valvontaviranomaisen päätös N:o 90/20/KOL, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2020, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 107. kerran muuttamalla tiettyjä valtiontukisuuntaviivoja ja jatkamalla niiden voimassaoloa (EUVL L 359, 29.10.2020, s. 16, ja ETA-täydennysosa N:o 68, 29.10.2020, s. 4).

(4)  Komission tiedonanto – Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 (EUVL C 200, 28.6.2014, s. 1).

(5)  Komission tiedonanto alueellisista valtiontuista vuosille 2014–2020 annettujen suuntaviivojen, valtiontuesta riskirahoitussijoitusten edistämiseksi annettujen suuntaviivojen, valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 annettujen suuntaviivojen, valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen, Euroopan yhteistä etua koskevia tärkeitä hankkeita edistävän valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiperusteista annetun komission tiedonannon, tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävän valtiontuen puitteista annetun komission tiedonannon sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta lyhytaikaisiin vientiluottovakuutuksiin annetun komission tiedonannon muuttamisesta ja soveltamisajan jatkamisesta, 2020/C 224/02 (EUVL C 224, 8.7.2020, s. 2).

(6)  C(2022) 481 final, ei vielä julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(7)  EFTA-valtioilla tarkoitetaan Islantia, Liechtensteinia ja Norjaa.

(8)  Neuvoston asetus (EU) 2015/1589, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9).

(9)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).


KOMISSION TIEDONANTO

Vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle

1.

JOHDANTO 225

2.

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT 227

2.1

Soveltamisala 227

2.2

Näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvat tukitoimenpiteet 227

2.3

Suuntaviivojen rakenne 228

2.4

Määritelmät 228

3.

SISÄMARKKINOILLE SOVELTUVUUDEN ARVIOINTI PERUSSOPIMUKSEN 107 ARTIKLAN 3 KOHDAN C ALAKOHDAN NOJALLA 239

3.1

Positiivinen edellytys: tuen on edistettävä tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä 239

3.1.1

Sen taloudellisen toiminnan määrittely, jota toimenpide edistää, sen myönteiset vaikutukset koko yhteiskuntaan ja soveltuvin osin sen merkitys unionin toimintapolitiikkojen kannalta 239

3.1.2

Kannustava vaikutus 240

3.1.3

Mitään asiaan liittyvää unionin oikeuden säännöstä ei rikota 241

3.2

Negatiivinen edellytys: tuki ei saa perusteettomasti vaikuttaa kaupankäynnin edellytyksiin yhteisen edun vastaisesti 241

3.2.1

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 241

3.2.1.1

Tuen tarpeellisuus 241

3.2.1.2

Tarkoituksenmukaisuus 242

3.2.1.2.1

Tarkoituksenmukaisuus verrattuna vaihtoehtoisiin politiikan välineisiin 243

3.2.1.2.2

Tarkoituksenmukaisuus verrattuna muihin tukivälineisiin 243

3.2.1.3

Oikeasuhteisuus 244

3.2.1.3.1

Kasautuminen 245

3.2.1.4

Läpinäkyvyys 246

3.2.2

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen 247

3.3

Tuen myönteisten vaikutusten punnitseminen suhteessa kilpailuun ja kauppaan kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin 248

4.

TUKILUOKAT 249

4.1

Tuki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja poistamiseen, myös tukemalla uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta 249

4.1.1

Perustelut 249

4.1.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 249

4.1.2.1

Tuki uusiutuvalle energialle 249

4.1.2.2

Muu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja poistamiseen sekä energiatehokkuuteen myönnetty tuki 250

4.1.3

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 250

4.1.3.1

Tuen tarpeellisuus 250

4.1.3.2

Tarkoituksenmukaisuus 251

4.1.3.3

Tukikelpoisuus 251

4.1.3.4

Julkinen kuuleminen 252

4.1.3.5

Oikeasuhteisuus 253

4.1.4

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta 256

4.2

Tuki rakennusten energia- ja ympäristötehokkuuden parantamiseen 259

4.2.1

Tuen perustelut 259

4.2.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 259

4.2.3

Kannustava vaikutus 260

4.2.4

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 260

4.2.4.1

Tarkoituksenmukaisuus 260

4.2.4.2

Oikeasuhteisuus 261

4.2.4.3

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta 262

4.3

Tuki puhtaalle liikenteelle 262

4.3.1

Tuki puhtaiden liikennevälineiden ja puhtaan liikkuvan tukikaluston hankintaan ja leasing-vuokraukseen sekä liikennevälineiden ja liikkuvan tukikaluston jälkiasennuksiin 263

4.3.1.1

Tuen perustelut 263

4.3.1.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 263

4.3.1.3

Kannustava vaikutus 264

4.3.1.4

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 264

4.3.1.4.1

Tarkoituksenmukaisuus 264

4.3.1.4.2

Oikeasuhteisuus 264

4.3.1.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta 266

4.3.2

Tuki lataus- tai tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoon 267

4.3.2.1

Tuen perustelut 267

4.3.2.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 267

4.3.2.3

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 268

4.3.2.3.1

Tuen tarpeellisuus 268

4.3.2.3.2

Tarkoituksenmukaisuus 268

4.3.2.3.3

Oikeasuhteisuus 268

4.3.2.4

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta 269

4.4

Tuki resurssitehokkuuteen ja kiertotalouteen siirtymiseen 271

4.4.1

Tuen perustelut 271

4.4.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 272

4.4.3

Kannustava vaikutus 273

4.4.4

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 274

4.4.4.1

Tuen tarpeellisuus 274

4.4.4.2

Tarkoituksenmukaisuus 274

4.4.4.3

Oikeasuhteisuus 274

4.4.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen 276

4.5

Tuki muiden kuin kasvihuonekaasujen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseen tai vähentämiseen 276

4.5.1

Tuen perustelut 276

4.5.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 277

4.5.3

Kannustava vaikutus 278

4.5.4

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 278

4.5.4.1

Tuen tarpeellisuus 278

4.5.4.2

Oikeasuhteisuus 278

4.5.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen 279

4.6

Tuki ympäristövahinkojen korjaamiseen, luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamiseen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun tai palauttamiseen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen 279

4.6.1

Tuen perustelut 279

4.6.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 280

4.6.3

Kannustava vaikutus 280

4.6.4

Oikeasuhteisuus 281

4.7

Verohuojennusten tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävä tuki 282

4.7.1

Ympäristöverohuojennusten tai ympäristöperusteisten veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävä tuki 282

4.7.1.1

Tuen perustelut 282

4.7.1.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 282

4.7.1.3

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 283

4.7.1.3.1

Tarpeellisuus 283

4.7.1.3.2

Tarkoituksenmukaisuus 284

4.7.1.3.3

Oikeasuhteisuus 284

4.7.2

Ympäristönsuojeluun verohuojennusten tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävä tuki 284

4.7.2.1

Tuen perustelut 284

4.7.2.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 285

4.7.2.3

Kannustava vaikutus 285

4.7.2.4

Oikeasuhteisuus 313

4.7.2.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen 286

4.8

Tuki sähkön toimitusvarmuuden parantamiseen 286

4.8.1

Tuen perustelut 286

4.8.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 286

4.8.3

Kannustava vaikutus 287

4.8.4

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 287

4.8.4.1

Tarpeellisuus 287

4.8.4.2

Tarkoituksenmukaisuus 288

4.8.4.3

Tukikelpoisuus 288

4.8.4.4

Julkinen kuuleminen 289

4.8.4.5

Oikeasuhteisuus 290

4.8.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta 290

4.9

Tuki energiainfrastruktuurille 292

4.9.1

Tuen perustelut 292

4.9.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 294

4.9.3

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 294

4.9.3.1

Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus 294

4.9.3.2

Tuen oikeasuhteisuus 295

4.9.4

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta 295

4.10

Tuki kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen 295

4.10.1

Tuen perustelut 295

4.10.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 296

4.10.3

Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus 296

4.10.4

Tukitoimenpiteen oikeasuhteisuus 297

4.10.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta 297

4.11

Energiaintensiivisille käyttäjille myönnettävien sähkömaksualennusten muodossa annettava tuki 298

4.11.1

Tuen perustelut 298

4.11.2

Kohdeala: Maksut, joista voidaan myöntää alennuksia 299

4.11.3

Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi 299

4.11.3.1

Tukikelpoisuus 299

4.11.3.2

Tukitoimenpiteen oikeasuhteisuus 300

4.11.3.3

Valtiontuen muoto 300

4.11.3.4

Energiakatselmukset ja energianhallintajärjestelmät 301

4.11.3.5

Siirtymäsäännöt 301

4.12

Tuki hiiltä, turvetta tai öljyliusketta käyttävien voimalaitosten sekä hiilen tai öljyliuskeen louhintaan tai turpeen nostoon liittyvän toiminnan lopettamiseen 302

4.12.1

Tuki kannattavan hiili-, turve- ja öljyliusketoiminnan ennenaikaiseen lopettamiseen 302

4.12.1.1

Tuen perustelut 302

4.12.1.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 303

4.12.1.3

Kannustava vaikutus 303

4.12.1.4

Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus 303

4.12.1.5

Oikeasuhteisuus 303

4.12.1.6

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen 304

4.12.2

Tuki kilpailukyvyttömien hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisen poikkeuksellisiin kustannuksiin 304

4.12.2.1

Tuen perustelut 304

4.12.2.2

Kohdeala ja tuettava toiminta 304

4.12.2.3

Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus 305

4.12.2.4

Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus 305

4.12.2.5

Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen 305

4.13

Tuki ilmastoon, ympäristönsuojeluun ja energiakysymyksiin liittyviä asioita koskeviin selvityksiin tai neuvontapalveluihin 306

4.13.1

Kohdeala ja tuettava toiminta 306

4.13.2

Kannustava vaikutus 306

4.13.3

Oikeasuhteisuus 306

5.

ARVIOINTI 306

6.

RAPORTOINTI JA SEURANTA 307

7.

SOVELLETTAVUUS 308

8.

TARKISTAMINEN 308

1.   JOHDANTO

1.

Komissio on tehnyt Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta unionin tärkeän poliittisen prioriteetin. Tavoitteena on muokata unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jolla on nykyaikainen, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous tavalla, joka ei jätä ketään jälkeen. Kasvihuonekaasujen nettopäästöistä pyritään eroon vuoteen 2050 mennessä, ja kasvuun pyritään lisäämättä resurssien käyttöä. Komission ilmastotavoitteita tiukennettiin vuonna 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevalla tiedonannolla (1), jossa asetettiin tavoitteeksi kasvihuonekaasujen nettopäästöjen nollaaminen vuoteen 2050 mennessä. Jotta voisimme ohjata taloutemme ja yhteiskuntamme oikeudenmukaiselle, vihreälle ja vauraalle tielle kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä, komissio on myös ehdottanut kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vähintään 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasoihin verrattuna (2). Nämä kunnianhimoiset tavoitteet on kirjattu eurooppalaiseen ilmastolakiin (3).

2.

Ns. ”55-valmiuspaketin” (4) lainsäädäntöehdotuksilla tuetaan näiden tavoitteiden saavuttamista ja viedään EU kehitysuralle kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.

3.

Ilmastoneutraaliutta, ilmastonmuutokseen sopeutumista, resurssi- ja energiatehokkuutta ja energiatehokkuus etusijalle -periaatetta, kiertotaloutta, pilaamattomuutta ja biologisen monimuotoisuuden elpymistä koskevien tavoitteiden saavuttaminen ja tämän vihreän siirtymän tukeminen edellyttävät huomattavia ponnisteluja ja riittävää tukea. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä investointeja, myös uusiutuviin energialähteisiin. Komissio on arvioinut, että vastikään korotettujen vuoden 2030 ilmasto-, energia- ja liikennetavoitteiden saavuttaminen edellyttää 390 miljardin euron vuotuisia lisäinvestointeja verrattuna vuosien 2011–2020 tasoihin (5). Tähän on vielä lisättävä aiemmin arvioitu 130 miljardia euroa vuodessa muiden ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi (6). Tämän investointihaasteen laajuus edellyttää sekä yksityisen sektorin että julkisten varojen mobilisointia kustannustehokkaalla tavalla. Tämä koskee kaikkia toimialoja ja siten unionin koko taloutta.

4.

Kilpailupolitiikalla ja erityisesti valtiontukisäännöillä on tärkeä rooli, jotta unioni voi tukea tätä kehitystä ja saavuttaa vihreän kehityksen ohjelman tavoitteensa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa todetaan nimenomaisesti, että valtiontukisääntöjä tarkistetaan näiden toimintatavoitteiden ottamiseksi huomioon, jotta voidaan tukea kustannustehokasta ja oikeudenmukaista siirtymistä ilmastoneutraaliuteen ja helpottaa fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopumista ja samalla varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla. Nämä suuntaviivat perustuvat tuohon tarkistukseen.

5.

Jotta valtiontuki ei vääristäisi tai uhkaisi vääristää kilpailua sisämarkkinoilla eikä vaikuttaisi jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’perussopimus’) 107 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan periaate, jonka mukaan valtiontuki on kiellettyä. Tietyissä tapauksissa valtiontuki voidaan kuitenkin katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi perussopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla.

6.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava valtiontuki komissiolle perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan nojalla, lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka täyttävät ryhmäpoikkeusasetuksessa, jonka komissio on antanut neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1588 (7) 1 artiklan nojalla, säädetyt edellytykset.

7.

Näissä suuntaviivoissa annetaan ohjeistusta siitä, miten komissio arvioi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisen ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien ympäristönsuojelutukitoimenpiteiden, ilmastonsuojelu mukaan luettuna, ja energiatukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Näissä suuntaviivoissa kaikilla viittauksilla ’ympäristönsuojeluun’ tarkoitetaan ympäristönsuojelua sisältäen myös ilmastonsuojelun.

8.

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan tukitoimenpide voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos kaksi edellytystä, positiivinen ja negatiivinen, täyttyvät. Positiivinen edellytys on, että tuella edistetään tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä. Negatiivinen edellytys on, että tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

9.

Yleisesti katsotaan, että kilpailuun perustuvilla markkinoilla on kyky saada aikaan tehokkaita tuloksia hintojen, tuotannon ja resurssien käytön osalta. Valtion puuttuminen tilanteeseen voi kuitenkin olla tarpeen tiettyjen sellaisten taloudellisten toimintojen kehityksen helpottamiseksi, jotka ilman tukea eivät kehittyisi lainkaan tai eivät kehittyisi samassa tahdissa tai samoissa olosuhteissa. Näin ollen valtion interventiolla voidaan edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua.

10.

Ympäristönsuojelun osalta ympäristöön kohdistuvat ulkoisvaikutukset, tietopuutteet ja koordinoinnin puutteet merkitsevät sitä, että markkinatoimijat eivät välttämättä ota kaikkia taloudellisen toiminnan kustannuksia ja hyötyjä huomioon tehdessään kulutus-, investointi- ja tuotantopäätöksiä, asiaa koskevasta sääntelystä huolimatta. Nämä markkinoiden toimintapuutteet, eli tilanteet, joissa on epätodennäköistä, että markkinat itsellään tuottavat tehokkaita tuloksia, eivät johda kuluttajien ja koko yhteiskunnan parhaaseen mahdolliseen hyvinvointiin, jolloin kyseisiin taloudellisiin toimintoihin liittyvä ympäristönsuojelun taso jää ilman valtiontukea riittämättömäksi.

11.

Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi varmistettava, että tukitoimenpide, siihen liittyvät ehdot ja hyväksymismenettelyt ja tuettu toiminta eivät ole ristiriidassa unionin ympäristölainsäädännön kanssa. Jäsenvaltioiden viranomaisten olisi myös varmistettava, että yleisöllä on mahdollisuus tulla kuulluksi tukia koskevassa päätöksenteossa. Lisäksi yksilöille ja organisaatioille olisi myös annettava mahdollisuus riitauttaa tuki tai tuen täytäntöönpanotoimenpiteet kansallisissa tuomioistuimissa esittämällä näyttöä siitä, että unionin ympäristölainsäädäntöä ei ole noudatettu (8).

2.   SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

2.1   Soveltamisala

12.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan valtiontukiin, joita myönnetään taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen ympäristönsuojelua parantavalla tavalla, sekä perussopimuksen sääntelemiin energia-alan toimintoihin, siltä osin kuin tukitoimenpiteet kuuluvat näiden suuntaviivojen soveltamisalaan 2.2 kohdan mukaisesti. Näin ollen näitä suuntaviivoja sovelletaan myös aloihin, joihin sovelletaan unionin erityisiä valtiontukisääntöjä, paitsi jos kyseisissä unionin erityissäännöissä todetaan toisin tai niihin sisältyy samaan toimenpiteeseen sovellettavia ympäristönsuojeluun tai energia-alalle myönnettävää tukea koskevia säännöksiä; tällöin sovelletaan alakohtaisia sääntöjä. Nämä suuntaviivat ovat ensisijaisia ilmailualan suuntaviivojen (9) 17 kohdan b alakohtaan nähden sellaisten ympäristönsuojelutukitoimenpiteiden osalta, jotka koskevat suuria lentoasemia, joiden vuotuinen matkustajamäärä on yli 5 miljoonaa.

13.

Näitä suuntaviivoja ei sovelleta seuraaviin:

a)

valtiontuki, jonka kohteena on ympäristöystävällisten tuotteiden, koneiden, laitteiden tai kuljetusvälineiden kehittäminen ja tuotanto luonnonvarojen käytön vähentämiseksi sekä tehtaiden tai muiden tuotantolaitosten sisäiset toimet, joiden tarkoituksena on parantaa turvallisuutta tai hygieniaa (10),

b)

tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävä valtiontuki, johon sovelletaan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävää valtiontukea koskeviin yhteisön puitteisiin sisältyviä sääntöjä (11),

c)

valtiontuki, johon sovelletaan maa- ja metsätalousalan valtiontukisääntöjä (12) tai kalastuksen ja vesiviljelyn valtiontukisääntöjä (13) ja

d)

ydinvoimalle myönnettävä valtiontuki.

14.

Tukea ympäristönsuojeluun ja energiatoimiin ei saa myöntää vaikeuksissa oleville yrityksille, sellaisina kuin ne on määritelty rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen myönnettävästä valtiontuesta annetuissa komission suuntaviivoissa (14).

15.

Arvioidessaan tukea yritykselle, jolle on annettu sellaiseen komission aikaisempaan päätökseen perustuva maksamaton perintämääräys, jossa tuki on todettu sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, komissio ottaa huomioon vielä perimättä olevan tukimäärän (15).

2.2   Näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvat tukitoimenpiteet

16.

Komissio on yksilöinyt joukon ympäristönsuojelu- ja energia-alan toimenpideluokkia, joihin myönnettävä valtiontuki voi tietyin edellytyksin soveltua sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla:

a)

tuki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja poistamiseen, myös tukemalla uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta,

b)

tuki rakennusten energia- ja ympäristötehokkuuden parantamiseen,

c)

tuki puhtaiden (ilma-, tie-, raide-, sisävesi- ja meriliikenteen) liikennevälineiden ja tukikaluston hankintaan ja leasing-vuokraukseen sekä liikennevälineiden ja tukikaluston jälkiasennuksiin,

d)

tuki puhtaiden liikennevälineiden lataus- tai tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoon,

e)

tuki, jolla tähdätään resurssitehokkuuteen ja kiertotalouteen siirtymiseen,

f)

tuki muiden kuin kasvihuonekaasujen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseen tai vähentämiseen,

g)

tuki ympäristövahinkojen korjaamiseen, luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamiseen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun tai palauttamiseen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen,

h)

verohuojennusten tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävä tuki,

i)

tuki sähkön toimitusvarmuuden parantamiseen,

j)

tuki energiainfrastruktuurille,

k)

tuki kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen,

l)

energiaintensiivisille käyttäjille myönnettävien sähkömaksualennusten muodossa annettava tuki,

m)

tuki hiiltä, turvetta tai öljyliusketta käyttävien voimalaitosten sulkemiseen sekä turpeen nostoon tai hiilen tai öljyliuskeen louhintaan liittyvän toiminnan lopettamiseen,

n)

tuki ilmastoon, ympäristönsuojeluun ja energiakysymyksiin liittyviä asioita koskeviin selvityksiin tai neuvontapalveluihin.

2.3   Suuntaviivojen rakenne

17.

Näiden suuntaviivojen 3 luvussa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuuden kriteerit, jotka koskevat yleisesti näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvia eri tukimuotoja. Kasautumista koskevaa 3.2.1.3.1 kohtaa sovelletaan kaikkiin näiden suuntaviivojen piiriin kuuluviin tukimuotoihin. Suuntaviivojen 4 luvussa esitetään erityiset sisämarkkinoille soveltuvuuden kriteerit, joita sovelletaan kyseisen luvun kussakin kohdassa käsiteltyihin tukitoimenpiteisiin. Yleisiä 3 luvun kriteerejä sovelletaan, ellei 4 luvun kohdissa ole täsmennetty asiaa koskevia yksityiskohtaisempia kriteerejä.

18.

Näissä suuntaviivoissa vahvistettuja kriteerejä sovelletaan sekä tukiohjelmiin että yksittäisiin tukiin riippumatta siitä, perustuvatko ne laajempaan tukiohjelmaan vai myönnetäänkö ne tapauskohtaisesti, ellei toisin mainita.

2.4   Määritelmät

19.

Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan

(1)

’tapauskohtaisella tuella’ tukea, jota ei myönnetä tukiohjelman perusteella;

(2)

’tuki-intensiteetillä’ tuen bruttomäärää ilmaistuna prosentteina tukikelpoisista kustannuksista. Kaikki käytettävät luvut on ilmaistava määrinä ennen verojen tai muiden maksujen vähentämistä. Jos tukea annetaan muussa muodossa kuin avustuksena, tuen määrä on tuen bruttoavustusekvivalentti. Useammassa erässä maksettava tuki lasketaan myöntämishetken arvon mukaan. Diskonttauksessa ja halpakorkoisen lainan (16) sisältämän tuen määrän laskennassa käytetään viitekorkona avustuksen myöntämisajankohtana voimassa ollutta korkoa. Tuki-intensiteetti lasketaan tuensaajakohtaisesti;

(3)

’tukialueilla’ alueita, jotka tuen myöntämishetkellä on nimetty hyväksytyssä aluetukikartassa perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti;

(4)

’tasehallinnalla’ sähköalalla tasahallintaa siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 (17) 2 artiklan 10 alakohdassa;

(5)

’tasevastaavalla’ tasevastaavaa siten kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2019/943 2 artiklan 14 alakohdassa;

(6)

’biologisella monimuotoisuudella’ biologista monimuotoisuutta siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (18) 2 artiklan 15 alakohdassa;

(7)

’biopolttoaineilla’ biopolttoaineita siten kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (19) 2 artiklan 33 alakohdassa;

(8)

’biokaasulla’ biokaasua siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 28 alakohdassa;

(9)

’bionesteillä’ bionesteitä siten kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 32 alakohdassa;

(10)

’biomassalla’ biologista alkuperää olevien tuotteiden, jätteiden ja tähteiden biohajoavaa osaa siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 24 alakohdassa;

(11)

’biomassapolttoaineilla’ biomassapolttoaineita siten kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 27 alakohdassa;

(12)

’bionesteillä’ bionesteitä siten kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2019/943 2 artiklan 22 alakohdassa;

(13)

’hiilidioksidin talteenotolla ja varastoinnilla’ teknologioita, joiden avulla voidaan ottaa talteen teollisuuslaitosten päästämää hiilidioksidia, prosessiperäiset päästöt mukaan luettuina, tai ottaa sitä talteen suoraan ilmasta, kuljettaa sitä varastointipaikkaan ja injektoida sitä soveltuviin maanalaisiin geologisiin muodostumiin pysyvää varastointia varten;

(14)

’hiilidioksidin talteenotolla ja käytöllä’ teknologioita, joiden avulla voidaan ottaa talteen teollisuuslaitosten päästämää hiilidioksidia, prosessiperäiset päästöt mukaan luettuina, tai ottaa sitä talteen suoraan ilmasta ja kuljettaa sitä hiilidioksidin kulutus- tai hyödyntämispaikkaan täysimääräisesti käytettäväksi;

(15)

’hiilidioksidin poistamisella’ ihmisen toimintaa, jonka tarkoituksena on hiilidioksidin poistaminen ilmakehästä ja sen varastoiminen pysyvästi geologisiin varastoihin, maaperään, valtameriin tai tuotteisiin. Se kattaa ihmisen nykyisen ja potentiaalisen toiminnan biologisten tai geokemiallisten nielujen tehostamiseksi sekä suoraan ilmasta tapahtuvan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin, mutta ei sellaista luonnollista hiilidioksidin sitoutumista, joka ei suoraan johdu ihmisen toiminnasta;

(16)

’toimittajavelvoitejärjestelmällä’ järjestelmää, jossa tavaroiden tai palvelujen tarjontaan luodaan arvoa sertifioimalla kyseisiä tavaroita tai palveluja ja asettamalla tuottajille tai kuluttajille velvoite ostaa sertifikaatteja;

(17)

’puhtaalla liikkuvalla maahuolintakalustolla’ ilma- tai meriliikenteeseen liittyvissä palvelutoiminnoissa käytettävää liikkuvaa kalustoa, jonka suorat (pakokaasujen) hiilidioksidipäästöt ovat nolla;

(18)

’puhtaalla liikkuvalla tukikalustolla’ puhdasta liikkuvaa terminaalikalustoa ja puhdasta liikkuvaa maahuolintakalustoa;

(19)

’puhtaalla liikkuvalla terminaalikalustolla’ siirrettävää kalustoa, jota käytetään tavaroiden ja intermodaalisten lastausyksiköiden lastaamiseen, purkamiseen ja uudelleenlastaukseen sekä rahdin siirtämiseen terminaalialueella ja jonka suorat (pakokaasujen) hiilidioksidipäästöt ovat nolla tai, jos ei ole käytettävissä kalustoa, jonka suorat (pakokaasujen) hiilidioksidipäästöt ovat nolla, kalustoa jonka suorat (pakokaasujen) hiilidioksidipäästöt ovat merkittävästi pienemmät kuin tavanomaisen terminaalikaluston;

(20)

’puhtaalla liikennevälineellä’

a)

kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien osalta:

i)

asetuksen (EU) N:o 168/2013 soveltamisalaan kuuluvaa ajoneuvoa, jonka pakokaasupäästöt ovat nolla laskettuna kyseisen asetuksen 24 artiklan ja liitteen V mukaisesti;

b)

kevyiden tieliikenteen ajoneuvojen osalta:

i)

M1-, M2- tai N1-luokan ajoneuvoa, jonka pakokaasupäästöt ovat nolla määritettynä komission asetuksen (EU) 2017/1151 (20) mukaisesti;

ii)

puhdasta ajoneuvoa siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/33/EY (21) 4 artiklan 4 kohdan a alakohdassa;

c)

raskaiden hyötyajoneuvojen osalta:

i)

direktiivin 2009/33/EY 4 artiklan 5 kohdassa määriteltyä raskasta hyötyajoneuvoa;

ii)

31 päivään joulukuuta 2025 asti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1242 (22) 3 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä vähäpäästöistä raskasta hyötyajoneuvoa;

iii)

31 päivään joulukuuta 2025 asti direktiivin 2009/33/EY 4 artiklan 4 kohdan b alakohdassa määriteltyä puhdasta ajoneuvoa, joka ei kuulu asetuksen (EU) 2019/1242 soveltamisalaan;

d)

sisävesialusten osalta:

i)

matkustaja- tai tavaraliikenteeseen tarkoitettua sisävesialusta, jolla ei ole suoria hiilidioksidin pakokaasupäästöjä;

ii)

matkustajaliikenteen sisävesialusta, jossa on hybridi- tai kaksipolttoainemoottori, jonka energiasta vähintään 50 prosenttia saadaan normaalikäytössä polttoaineista, jotka eivät aiheuta suoria hiilidioksidin pakokaasupäästöjä, tai akkusähköstä;

iii)

rahtiliikenteen sisävesialusta, jonka suorat hiilidioksidin pakokaasupäästöt tonnikilometriä kohden (gCO2/tkm) laskettuna (tai uusien alusten tapauksessa arvioituna) käyttäen Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) energiatehokkuuden operatiivista indikaattoria (EEOI) ovat 50 prosenttia pienemmät kuin asetuksen (EU) 2019/1242 11 artiklan mukaisesti määritetty raskaiden hyötyajoneuvojen (alaryhmä 5-LH) keskimääräinen hiilidioksidipäästöjen viitearvo;

Sen arvioimiseksi, voidaanko jotakin alusta pitää puhtaana liikennevälineenä, komissio ottaa huomioon kyseisen alan kehityksen, kuten ne tekniset arviointikriteerit, joiden nojalla jotakin toimintaa voidaan pitää ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä ja jotka on vahvistettu asiaankuuluvassa delegoidussa säädöksessä asetuksen (EU) 2020/852 nojalla;

e)

merialusten osalta:

i)

matkustaja- tai rahtiliikenteeseen tarkoitettua meri- ja rannikkoalusta tai satamatoimintaan tai aputoimintaan tarkoitettua alusta, jolla ei ole suoria hiilidioksidin pakokaasupäästöjä tai

ii)

matkustaja- ja rahtiliikenteeseen tai satama- tai aputoimintoihin tarkoitettua meri- ja rannikkovesiliikenteen alusta, jossa on hybridi- tai kaksoispolttoainemoottori, joka käyttää normaalissa meri- ja satamatoiminnassaan vähintään 25-prosenttisesti polttoainetta, joka ei tuota suoria (pakokaasujen) hiilidioksidipäästöjä tai joka on Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) energiatehokkuutta mittaavan suunnitteluindeksin (EEDI) mukaan laskettuna saavuttanut tason, joka on 10 prosenttia alempi kuin 1 päivänä huhtikuuta 2022 sovellettavat EEDI-vaatimukset, ja alus voi käyttää polttoainetta, joka ei tuota suoria (pakokaasujen) hiilidioksidipäästöjä, tai uusiutuvista lähteistä peräisin olevia polttoaineita tai

iii)

rahtiliikenteeseen tarkoitettua meri- ja rannikkovesiliikenteen alusta, jota käytetään yksinomaan sellaisiin rannikkoliikenne- ja lähimerenkulkupalveluihin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa nykyään maitse kuljetettavan rahdin liikennemuotosiirtymä merikuljetuksiin, joissa alusten suorat (pakokaasujen) hiilidioksidipäästöt ovat EEDI:n perusteella laskettuna 50 prosenttia pienemmät kuin raskaille hyötyajoneuvoille (ajoneuvojen alaryhmä 5-LH) asetuksen (EU) 2019/1242 11 artiklan mukaisesti määritetty keskimääräinen hiilidioksidipäästöjen viitearvo;

Sen arvioimiseksi, voidaanko jotakin alusta pitää puhtaana liikennevälineenä, komissio ottaa huomioon kyseisen alan kehityksen, kuten ne tekniset arviointikriteerit, joiden nojalla jotakin toimintaa voidaan pitää ilmastonmuutoksen hillintää merkittävästi edistävänä ja jotka on vahvistettu asiaankuuluvassa delegoidussa säädöksessä asetuksen (EU) 2020/852 nojalla;

f)

raideliikenteen liikkuvan kaluston osalta:

i)

liikkuvaa kalustoa, joka ei tuota suoria hiilidioksidin pakokaasupäästöjä;

ii)

liikkuvaa kalustoa, jonka suorat hiilidioksidin pakokaasupäästöt ovat nolla, kun sitä liikennöidään radalla, jolla on tarvittava infrastruktuuri, ja joka käyttää tavanomaista moottoria, jos tällaista infrastruktuuria ei ole käytettävissä (sähködieseljunat);

g)

ilma-alusten osalta:

i)

ilma-alusta, joka ei tuota suoria hiilidioksidin pakokaasupäästöjä;

ii)

ilma-alusta, jonka ympäristötehokkuus on merkittävästi parempi kuin lentoonlähtömassaltaan samanlaisen ilma-aluksen ja joka vastaa markkinoilla laajalti saatavilla olevaa vaihtoehtoa;

(21)

’yhteistuotannolla’ eli lämmön ja sähkön yhteistuotannolla yhteistuotantoa siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (23) 2 artiklan 30 alakohdassa;

(22)

’pilaantuneella alueella’ aluetta, jolla todistetusti esiintyy ihmisten toimien seurauksena materiaaleja tai aineita siinä määrin, että ne aiheuttavat merkittävän riskin ihmisten terveydelle tai ympäristölle, kun otetaan huomioon maa-alueen, merenpohjan tai jokien senhetkinen ja hyväksytty tuleva käyttö;

(23)

’demonstraatiohankkeella’ demonstraatiohanketta siten kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2019/943 2 artiklan 24 alakohdassa;

(24)

’digitalisaatiolla’ sellaisilla sähköisillä laitteilla ja/tai järjestelmillä toteutetun teknologian käyttöönottoa, jotka mahdollistavat tuotteen toiminnallisuuden lisäämisen, verkkopalvelujen kehittämisen, prosessien nykyaikaistamisen tai siirtymisen liiketoimintamalleihin, jotka perustuvat välikäsien poistumiseen tavaroiden tuotannossa ja palvelujen tarjoamisessa niin, että saadaan aikaan muutosvaikutus;

(25)

’loppukäsittelyllä’ loppukäsittelyä siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (24) 3 artiklan 19 alakohdassa;

(26)

’jakeluverkonhaltijalla’ jakeluverkonhaltijaa siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (25) 2 artiklan 29 alakohdassa;

(27)

’kaukolämmityksellä’ tai ’kaukojäähdytyksellä’ kaukolämmitystä tai kaukojäähdytystä siten kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU (26) 2 artiklan 19 alakohdassa;

(28)

’kaukolämmitys- ja/tai -jäähdytysjärjestelmillä’ lämmön ja/tai jäähdytyksen tuotantolaitoksia, varastoja ja jakeluverkkoa, joka kattaa sekä primääri-, siirto- ja sekundaariputkiston ja jonka kautta lämpöä tai jäähdytystä toimitetaan kuluttajille. Viittauksilla kaukolämpöön tarkoitetaan kaukolämmitys- ja/tai kaukojäähdytysjärjestelmiä riippuen siitä, toimittavatko putkistot lämpöä tai jäähdytystä yhdessä vai erikseen;

(29)

’ekoinnovaatiolla’ kaikenlaista innovatiivista toimintaa, mukaan lukien uudet tuotantoprosessit, uudet tuotteet tai palvelut sekä uudet johtamis- ja liiketoimintamenetelmät, joilla parannetaan tai pyritään parantamaan merkittävästi ympäristönsuojelua ja vähentämään merkittävästi pilaamisen ympäristövaikutuksia. Tässä määritelmässä innovaatioiksi ei katsota seuraavia:

a)

toimet, jotka johtavat vain vähäisiin ympäristönsuojelun muutoksiin tai parannuksiin,

b)

tuotanto- tai palvelukapasiteetin lisääminen ottamalla käyttöön valmistus- tai logistiikkajärjestelmiä, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin jo käytössä olevat,

c)

liiketoimintatapoihin, työpaikkaorganisaatioon tai ulkoisiin suhteisiin tehtävät muutokset, jotka perustuvat yrityksessä jo käytössä oleviin organisatorisiin menetelmiin,

d)

muutokset liikkeenjohtostrategiassa,

e)

sulautumat ja yritysostot,

f)

prosessin käytön lopettaminen,

g)

pelkkä jälkirahoitus tai pääomanlisäys,

h)

muutokset, jotka johtuvat pelkästään tuotannontekijöiden hintojen muutoksista, tuotannon asiakaskohtainen mukauttaminen, säännölliset kausittaiset ja muut jaksoittaiset muutokset ja

i)

uusien tai merkittävästi parannettujen tuotteiden kauppa;

(30)

’ekosysteemillä’ ekosysteemiä siten kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2020/852 2 artiklan 13 alakohdassa;

(31)

’energiatehokkuudella’ energiatehokkuutta siten kuin se on määritelty direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 4 alakohdassa;

(32)

’energian varastoinnilla’ energian varastointia sähköverkkoon siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 59 alakohdassa;

(33)

’energiavarastolla’ energiavarastoa sähköverkossa siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 60 alakohdassa;

(34)

’tehokkaalla kaukolämmityksellä ja -jäähdytyksellä’ tehokasta kaukolämmitystä ja -jäähdytystä siten kuin se on määritely Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 alakohdassa;

(35)

’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ energiaa, joka on tuotettu voimaloissa, joissa käytetään direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisesti ainoastaan uusiutuvia energialähteitä, ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian lämpöarvona mitattua osuutta, joka on tuotettu myös tavanomaisia energialähteitä käyttävissä hybridivoimaloissa; se kattaa sähkömittarista erillään (yhteisasennuksena tai uusiutuvia lähteitä käyttävän laitoksen lisäasennuksena) asennettujen varastointijärjestelmien täyttämiseen käytettävän uusiutuvan sähkön, mutta ei varastointijärjestelmien tuloksena tuotettua sähköä;

(36)

’energiainfrastruktuurilla’ (27) kaikkia fyysisiä laitteita tai laitoksia, jotka sijaitsevat unionin alueella tai yhdistävät unionin yhteen tai useampaan kolmanteen maahan ja jotka kuuluvat seuraaviin ryhmiin:

a)

sähkön osalta:

i)

siirto- ja jakelujärjestelmät; ’siirrolla’ tarkoitetaan sähkön siirtämistä maalla ja merellä yhteenliitetyssä erityisen korkeajännitteisessä ja korkeajännitteisessä järjestelmässä toimitettavaksi loppuasiakkaille tai jakelijoille, mutta ei sähkön toimitusta, ja ’jakelulla’ taas tarkoitetaan sähkön siirtämistä maalla ja merellä suur-, keski- ja pienjännitteisissä jakelujärjestelmissä toimitettavaksi asiakkaille, mutta ei sähkön toimitusta;

ii)

kaikki i alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät kaikilla jännitetasoilla sekä sähköasemat;

iii)

täysin integroidut verkkokomponentit siten kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 51 alakohdassa;

iv)

älykkäät sähköverkot, eli järjestelmät ja komponentit, joissa yhdistetään tieto- ja viestintäteknologiaa käyttämällä operatiivisia digitaalisia alustoja, ohjausjärjestelmiä ja anturiteknologioita sekä siirtotasolla että jakelutasolla ja joiden tarkoituksena on saada aikaan tehokkaampi ja älykkäämpi sähkönsiirto- ja sähkönjakeluverkko, lisätä kapasiteettia uusien tuotanto-, varastointi- ja kulutusmuotojen integroimiseksi sekä helpottaa uusia liiketoimintamalleja ja markkinarakenteita;

v)

merisähköverkot, eli i alakohdan määritelmän mukaiset sähkön siirto- tai jakeluinfrastruktuurin laitteet ja laitokset, joilla on kaksi käyttötarkoitusta: merellä olevista uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön liittäminen verkkoon ja siirtäminen tai jakelu merellä sijaitsevista tuotantopaikoista kahteen tai useampaan maahan. Tämä kattaa myös älyverkot sekä niihin liittyvät turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät meritekniset laitteet tai laitteistot, mukaan lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät, ja tarvittavat sähköasemat, jos myös niillä varmistetaan teknologinen yhteentoimivuus ja muun muassa rajapintojen yhteensopivuus eri teknologioiden välillä;

b)

kaasun (maakaasun, biokaasun (mukaan lukien biometaani) ja/tai muista kuin biologisista lähteistä peräisin olevan uusiutuvan kaasun) osalta:

i)

siirto- ja jakeluputket, jotka ovat osa putkistoja, lukuun ottamatta maakaasun tuotantovaiheen aikaisia korkeapainekaasuputkia;

ii)

i alakohdassa tarkoitettuihin korkeapainekaasuputkiin yhteydessä olevat maanalaiset varastot;

iii)

nesteytetyn maakaasun (LNG) tai paineistetun maakaasun (CNG) vastaanotto-, varastointi- ja kaasuunnuttamislaitokset tai paineenvähennyslaitokset;

iv)

kaikki järjestelmän turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan tai kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollistamisen kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan lukien kompressoriasemat;

v)

älykkäät kaasuverkot, eli kaikki seuraavat laitteet ja laitteistot, joiden tarkoituksena on mahdollistaa uusiutuvien ja vähähiilisten kaasujen (myös vedyn ja muuta kuin biologista alkuperää olevien kaasujen) liittäminen verkkoon ja helpottaa sitä: digitaaliset järjestelmät ja komponentit, joissa yhdistetään tieto- ja viestintäteknologiaa, ohjausjärjestelmiä ja anturiteknologioita, jotka mahdollistavat kaasun tuotannon, siirron, jakelun ja kulutuksen interaktiivisen ja älykkään seurannan, mittauksen, laadunvalvonnan ja hallinnan kaasuverkossa. Lisäksi älyverkkoihin voivat sisältyä laitteet, jotka mahdollistavat vastakkaisvirtaukset jakelutasolta siirtotasolle ja siihen tarvittavat parannukset olemassa olevaan verkkoon;

c)

vedyn osalta (28):

i)

vedyn korkeapainesiirtoon tarkoitetut siirtoputket, sekä vedyn paikalliseen jakeluun tarkoitetut jakeluputkistot, jotka tarjoavat saatavuuden useille verkonkäyttäjille läpinäkyvästi ja syrjimättömästi;

ii)

’varastot’ eli laitokset, joita käytetään erittäin puhtaan vedyn varastointiin, mukaan lukien varastointiin käytettävä vetyterminaalin osa mutta lukuun ottamatta tuotantotoimintaan käytettävää osaa, ja mukaan lukien laitteistot, jotka ovat yksinomaan tehtäviään hoitavien vetyverkonhaltijoiden käytettävissä. Vedyn varastointilaitoksia ovat muun muassa i alakohdassa tarkoitettuihin korkeapaineisiin vedyn siirto- tai jakeluputkiin yhdistetyt maanalaiset varastot;

iii)

kaasulle tai pelkästään vedylle tarkoitetut vedyn tai muihin kemiallisiin aineisiin sidotun vedyn edelleenjakelu-, vastaanotto- ja kaasuunnuttamislaitokset tai paineenvähennyslaitokset vedyn syöttämiseksi verkkoon;

iv)

terminaalit, eli laitokset, joissa nestemäinen vety muutetaan kaasumaiseksi vedyksi vetyverkkoon syöttämistä varten. Terminaaleihin luetaan kuuluviksi myös liitännäislaitteistot ja tilapäinen varastointi, joita tarvitaan kaasuunnuttamista varten ja kaasun toimittamiseksi sen jälkeen siirtoverkkoon, mutta siihen eivät kuulu varastointiin käytettävät vetyterminaalin osat;

v)

’rajayhdysputket’ eli vetyverkko (tai sen osa), joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan tai kulkee sen poikki tai joka ylittää jäsenvaltion ja kolmannen maan välisen rajan tai kulkee sen poikki kyseisen jäsenvaltion alueeseen tai sen aluevesiin saakka;

vi)

kaikki vetyjärjestelmän turvallisen, varman ja tehokkaan toiminnan tai kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollistamisen kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan lukien kompressoriasemat;

d)

hiilidioksidin osalta (29):

i)

muut kuin tuotantovaiheen putkistot, joita käytetään hiilidioksidin siirtämiseen useammasta kuin yhdestä lähteestä, eli teollisuuslaitoksista (voimalaitokset mukaan luettuina), jotka tuottavat hiilidioksidikaasua poltosta tai muista kemiallisista reaktioista, joihin liittyy fossiilisia tai muita kuin fossiilisia hiiliyhdisteitä, hiilidioksidin pysyvää geologista varastointia varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/31/EY (30) 3 artiklan mukaisesti tai hiilidioksidin käyttämiseksi raaka-aineena tai biologisten prosessien tuotoksen lisäämisessä;

ii)

hiilidioksidin nesteytys- ja varastointilaitokset, joita tarvitaan hiilidioksidin siirtoon tai varastointiin;

iii)

siinä geologisessa muodostumassa olevat infrastruktuurit, jota käytetään hiilidioksidin pysyvään geologiseen varastointiin direktiivin 2009/31/EY 3 artiklan mukaisesti ja niihin liittyvät maan pinnalla olevat rakennelmat ja injektointilaitokset;

iv)

kaikki järjestelmän moitteettoman, turvallisen ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät laitteet tai laitteistot, mukaan lukien suojaus-, valvonta- ja ohjausjärjestelmät. Tähän voi sisältyä yksinomaan hiilidioksidin siirtoon ja varastointiin tarkoitettua liikkuvaa kalustoa edellyttäen, että tällainen liikkuva kalusto vastaa puhtaan liikennevälineen määritelmää;

e)

infrastruktuuri, jota käytetään useilta tuottajilta/käyttäjiltä peräisin olevan höyryn, kuuman veden tai jäädytettyjen nesteiden muodossa olevan lämpöenergian siirtoon tai jakeluun ja joka perustuu uusiutuvaan energiaan tai teollisista sovelluksista peräisin olevan hukkalämmön käyttöön;

f)

yhteistä etua koskevat hankkeet siten kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 (31) 2 artiklan 4 alakohdassa ja tai keskinäistä etua koskevat hankkeet siten kuin niihin viitataan SEUT-sopimuksen 171 artiklassa;

g)

muut infrastruktuuriluokat koskien infrastruktuuria, joka mahdollistaa fyysiset tai johtimettomat yhteydet uusiutuvan tai hiilivapaan energian tuottajien ja käyttäjien välille useista liityntä- ja ottokohdista ja joka on avoin kolmansille osapuolille, jotka eivät ole osa infrastruktuurin omistaja-/hallinnoijayritystä;

(37)

’energiatehokkuudella’ rakennuksen energiatehokkuutta siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2010/31/EU 2 artiklan 4 alakohdassa;

(38)

’energiansäästöllä’ energiansäästöä siten kuin se on määritelty direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 5 alakohdassa;

(39)

’ympäristönsuojelulla’ kaikkia toimia tai toimintoja, joilla pyritään vähentämään tai ehkäisemään fyysiselle ympäristölle (mukaan lukien ilmalle, vedelle ja maaperälle), ekosysteemeille tai luonnonvaroille ihmisen toiminnasta aiheutuvia pilaantumisia, kielteisiä ympäristövaikutuksia tai muita haittoja, ilmastonmuutoksen hillintä mukaan luettuna, pienentämään tällaisten haittojen riskiä, suojaamaan ja palauttamaan biologista monimuotoisuutta tai edistämään luonnonvarojen järkiperäistä käyttöä, mukaan lukien energiansäästötoimenpiteet ja uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä muut tekniikat kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden epäpuhtauksien vähentämiseksi, sekä siirtymään kiertotalousmalleihin ensiömateriaalien käytön vähentämiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi. Se kattaa myös toimet, joilla vahvistetaan sopeutumiskykyä ja minimoidaan haavoittuvuus ilmastovaikutusten suhteen;

(40)

’ympäristöverolla tai veronluonteisella ympäristömaksulla’ veroa tai maksua, jota sovelletaan sellaiseen määräytymisperusteeseen, tuotteeseen tai palveluun, jolla on selkeä kielteinen vaikutus ympäristöön tai jonka tarkoituksena on veloittaa tietyistä toiminnoista, tavaroista tai palveluista siten, että ympäristökustannukset voidaan sisällyttää niiden hintaan tai tuottajat ja kuluttajat ohjata ympäristöystävällisempään toimintaan;

(41)

’arviointisuunnitelmalla’ asiakirjaa, joka kattaa yhden tai useamman tukiohjelman ja sisältää vähintään seuraavat seikat:

a)

arvioitavat tavoitteet,

b)

arviointikysymykset,

c)

tulosindikaattorit,

d)

arvioinnin suunniteltu suorittamismenetelmä,

e)

tiedonkeruuta koskevat vaatimukset,

f)

arvioinnin ehdotettu ajoitus, mukaan lukien väliarviointiraportin ja lopullisen arviointiraportin jättämispäivä ja

g)

arvioinnin suorittavan riippumattoman elimen kuvaus tai kriteerit, joita käytetään sen valinnassa, ja tavat, joilla arviointi julkistetaan;

(42)

’laajennettua tuottajan vastuuta koskevalla järjestelmällä’ ’laajennettua tuottajan vastuuta koskevaa järjestelmää siten kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EU 2 artiklan 21 alakohdassa;

(43)

’sähköntuottajalla’ yritystä, joka tuottaa sähkövoimaa kaupallisiin tarkoituksiin;

(44)

’kasvihuonekaasulla’ kaasua, joka voimistaa kasvihuonevaikutusta absorboimalla infrapunasäteilyä, mukaan lukien hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli ja fluoratut kaasut, kuten fluorihiilivedyt;

(45)

’tehokkaalla yhteistuotannolla’ tehokasta yhteistuotantoa siten kuin se on määritelty direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 34 alakohdassa;

(46)

”vetyverkonhaltijalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa vetyverkossa vedynsiirtotoimintaa ja on vastuussa vetyverkon käytöstä, ylläpidosta ja tarvittaessa kehittämisestä tietyllä alueella, ja sen mahdollisista yhteyksistä muihin vetyverkkoihin sekä sen varmistamisesta, että verkko pystyy täyttämään kohtuulliset vedyn siirtovaatimukset pitkällä aikavälillä;

(47)

’tasepoikkeamalla’ tasepoikkeamaa siten kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2017/2195 2 artiklan 8 alakohdassa;

(48)

’taseselvityksellä’ taseselvitystä siten kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2017/2195 2 artiklan 9 alakohdassa;

(49)

’taseselvitysjaksolla’ taseselvitysjaksoa siten kuin se on määritelty asetuksen (EU) 2019/943 2 artiklan 15 alakohdassa;

(50)

’yksittäisellä tuella’ tapauskohtaista tukea ja tukiohjelman perusteella myönnettävää tukea, josta on ilmoitettava;

(51)

’keskeytettävyysjärjestelmällä’ sähkön toimitusvarmuuteen tähtäävää toimenpidettä, jonka tarkoituksena on varmistaa sähköjärjestelmän vakaa verkkotaajuus tai puuttua lyhyen aikavälin toimitusongelmiin, muun muassa keskeyttämällä kuormitus;

(52)

’mikroyrityksillä’ yrityksiä, jotka täyttävät mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa (32) asetetut mikroyrityksiä koskevat edellytykset;

(53)

’luontopohjaisella ratkaisulla’ luonnon innoittamaa ja luontopohjaista ratkaisua, joka on kustannustehokas ja tuottaa yhtä aikaa ympäristö-, sosiaalisia ja taloudellisia hyötyjä ja auttaa vahvistamaan selviytymiskykyä ja tuo enemmän ja monimuotoisemmin luontoa ja luonnonmukaisia piirteitä ja prosesseja kaupunkeihin, maamaisemiin ja merimaisemiin paikallisten, resurssitehokkaiden ja järjestelmään kohdistuvien toimien avulla;

(54)

’verkon ylikuormitustoimenpiteellä’ sähkön toimitusvarmuuteen tähtäävää toimenpidettä, jonka tarkoituksena on kompensoida sähkön siirto- tai jakeluverkon riittämättömyyttä;

(55)

’epäpuhtauksilla’ epäpuhtauksia siten kuin ne on määritelty asetuksen (EU) 2020/852 2 artiklan 10 alakohdassa;

(56)

’pilaantumisen aiheuttajalla” pilaantumisen aiheuttajaa siten kuin se on määritelty neuvoston suosituksen 75/436/Euratom/EHTY/ETY (33) liitteessä olevassa 3 kohdassa;

(57)

’pilaamisella’ pilaamista siten kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2010/75/EU (34) 3 artiklan 2 alakohdassa;

(58)

’aiheuttamisperiaatteella’ periaatetta, jonka mukaan pilaantumisen aiheuttajan on maksettava kunnostamisesta aiheutuvat kustannukset;

(59)

’valmistelulla uudelleenkäyttöön’ valmistelua uudelleenkäyttöön siten kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EU 3 artiklan 16 alakohdassa;

(60)

’latausinfrastruktuurilla’ kiinteää tai liikkuvaa infrastruktuuria, jolla mahdollistetaan sähkön jakelu puhtaisiin liikennevälineisiin tai puhtaalle liikkuvalle tukikalustolle;

(61)

’hyödyntämisellä’ hyödyntämistä siten kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 15 alakohdassa;

(62)

’kierrätyksellä’ kierrätystä siten kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 17 alakohdassa;

(63)

’viitehankkeella’ esimerkkihanketta, joka edustaa tukiohjelman tietyn tuensaajaluokan keskimääräistä hanketta;

(64)

’tankkausinfrastruktuurilla’ kiinteää tai liikkuvaa infrastruktuuria, joka mahdollistaa vedyn, maakaasun (kaasumuotoisena (paineistettu maakaasu, CNG) ja nestemuotoisena (nesteytetty maakaasu, LNG)), biokaasun ja biopolttoaineiden, kehittyneet biopolttoaineet mukaan luettuina, tai uusiutuvasta tai vähähiilisestä energiasta tuotettujen synteettisten polttoaineiden tarjonnan;

(65)

’ennallistamisella’ ympäristön hoitotoimia, joiden tavoitteena on palauttaa ennalleen ekosysteemin toiminnan taso huonontuneilla alueilla, ja joiden päämääränä on uudistettu ja jatkuva ekosysteemipalvelujen tarjonta pikemminkin kuin osoitetun luonnontilaisen tai lähes luonnontilaisen viite-ekosysteemin biologinen monimuotoisuus ja eheys;

(66)

’kunnostamisella’ ympäristön hoitotoimia, kuten kontaminanttien tai liikaravinteiden poistamista maaperästä ja vedestä tai niiden myrkyttömäksi tekemistä, joilla pyritään poistamaan huonontumisen lähteet;

(67)

’uusiutuvalla sähköllä’ uusiutuvista lähteistä tuotettua sähköä siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 1 alakohdassa;

(68)

’uusiutuvan energian yhteisöllä’ uusiutuvan energian yhteisöä siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 16 alakohdassa;

(69)

’uusiutuvalla energialla’ uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tai uusiutuvaa energiaa siten kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 1 alakohdassa;

(70)

’uusiutuvalla vedyllä’ vetyä, joka on tuotettu uusiutuvasta energiasta direktiivissä (EU) 2018/2001 esitettyjen, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden määrittelymenetelmien mukaisesti;

(71)

’muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla’ muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia liikenteen polttoaineita siten kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 36 alakohdassa;

(72)

’resurssien riittävyydellä’ tuotetun kapasiteetin tasoa, jonka katsotaan riittävän kysynnän tyydyttämiseksi tarjousalueella kaikkina aikoina ja joka perustuu sellaisten organisaatioiden käyttämään tavanomaiseen tilastolliseen indikaattoriin, joilla unionin toimielimet ovat tunnustaneet olevan olennaisen tärkeä rooli sähkön sisämarkkinoiden luomisessa, kuten sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (ENTSO-E);

(73)

’resurssitehokkuudella’ tuotosyksikön tuottamiseen tarvittavien panosten määrän vähentämistä tai neitseellisten panosten korvaamista uusiopanoksilla;

(74)

’palauttamisella’ prosessia, jolla tuetaan ekosysteemin elpymistä biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi ja ekosysteemien erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvän selviytymiskyvyn parantamiseksi. Ekosysteemien palauttaminen kattaa toimenpiteet, joilla parannetaan ekosysteemin tilaa ja luodaan tai perustetaan ekosysteemi uudelleen, sekä toimenpiteet ekosysteemien selviytymiskyvyn ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen parantamiseksi;

(75)

’uudelleenkäytöllä’ uudelleenkäyttöä siten kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 13 alakohdassa ja johon sisältyvät kaikki toimet, joilla tuotteita tai osia, jotka eivät ole jätettä, käytetään uudelleen muihin tarkoituksiin kuin niihin, joita varten ne on suunniteltu;

(76)

’pienillä yrityksillä’ yrityksiä, jotka täyttävät mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa asetetut pienen yrityksen kriteerit;

(77)

’pienillä ja keskisuurilla yrityksillä’ (’pk-yrityksillä’) yrityksiä, jotka täyttävät mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä annetussa komission suosituksessa asetetut edellytykset;

(78)

’pienellä midcap-yrityksellä’ yritystä, joka ei ole pk-yritys ja jonka työntekijöiden määrä on enintään 499 laskettuna komission asetuksen (EU) N:o 651/2014 (35) liitteessä I olevan 3–6 artiklan mukaisesti ja jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 100 miljoonaa euroa tai tilikauden tase on enintään 86 miljoonaa euroa. Useampia yhteisöjä pidetään yhtenä yrityksenä, jos jokin asetuksen (EU) N:o 651/2014 liitteessä I olevan 3 artiklan 3 kohdassa luetelluista edellytyksistä täyttyy;

(79)

’älylatauksella’ lataustoimintoa, jossa akkuun siirrettävän sähkön määrä säätyy reaaliaikaisesti sähköisen tiedonsiirron kautta saadun tiedon perusteella;

(80)

’älyvalmiudella’ rakennusten tai niiden osien kykyä mukauttaa toimintansa asukkaiden tarpeiden mukaan, mukaan lukien energiatehokkuuden ja kokonaistehokkuuden optimointi, ja kykyä mukauttaa toimintansa verkon signaaleiden mukaan;

(81)

’tavanomaisilla tasevastuilla’ kaikkia teknologioita koskevia syrjimättömiä tasevastuita, jotka eivät vapauta yhtäkään tuottajaa asetuksen (EU) 2019/943 5 artiklan mukaisista tasevastuista;

(82)

’töiden aloittamisella’ ensimmäistä sitovaa sitoumusta (esim. tilata laitteita tai aloittaa rakentaminen), joka tekee investoinnista peruuttamattoman. Maan ostoa ja valmistelutöitä, kuten lupien hankkimista ja alustavien toteutettavuustutkimusten tekemistä, ei katsota töiden alkamiseksi. Yrityskaupoissa ’töiden alkamisella’ tarkoitetaan hankittuun toimipaikkaan suoraan liittyvien omaisuuserien hankintahetkeä;

(83)

’strategisella reservillä’ kapasiteettimekanismia, jossa sähkökapasiteettia, kuten tuotantoa, varastointia tai kysyntäjoustoa, pidetään sähkömarkkinoiden ulkopuolella ja otetaan käyttöön ainoastaan erityisolosuhteissa;

(84)

’omistamisen kokonaiskustannuksilla’ liikennevälineen hankinta- ja omistuskustannuksia liikennevälineen koko käyttöajalta, mukaan lukien liikennevälineen hankinta- tai leasingkustannukset, polttoainekustannukset, huolto- ja korjauskustannukset, vakuutuskustannukset, rahoituskulut ja verot;

(85)

’siirtoverkonhaltijalla’ siirtoverkonhaltijaa siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 35 alakohdassa;

(86)

’liikennevälineellä’ jotakin seuraavista:

a)

luokan M1, M2, N1, M3, N2, N3 tai L ajoneuvo;

b)

matkustaja- tai tavaraliikenteen sisävesi- tai meri- ja rannikkoalus;

c)

raideliikenteen liikkuva kalusto;

d)

ilma-alus;

(87)

’käsittelyllä’ käsittelyä siten kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 14 alakohdassa;

(88)

’unionin verotuksen vähimmäistasolla’ unionin oikeudessa säädettyä verotuksen vähimmäistasoa; energiatuotteiden ja sähkön osalta sillä tarkoitetaan neuvoston direktiivin 2003/96/EY (36) liitteessä I säädettyä verotuksen vähimmäistasoa;

(89)

’unionin normilla’

a)

pakollista unionin normia, jossa vahvistetaan tasot, jotka yksittäisten yritysten on saavutettava ympäristön kannalta, lukuun ottamatta unionin tasolla asetettuja normeja tai tavoitteita, jotka sitovat jäsenvaltioita mutta eivät yksittäisiä yrityksiä;

b)

velvoitetta käyttää parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT), siten kuin se on määritelty direktiivissä 2010/75/EU, ja sen varmistamista, että päästötasot eivät ylitä tasoa, joka saavutettaisiin soveltamalla parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa; kun parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyvät päästötasot (37) on määritelty direktiivin 2010/75/EU tai muiden sovellettavien direktiivien nojalla annetuissa täytäntöönpanosäädöksissä, kyseisiä tasoja käytetään näitä suuntaviivoja sovellettaessa; jos nämä tasot ilmaistaan vaihteluvälinä, sovelletaan sitä raja-arvoa, jonka kyseinen yritys saavuttaa parhaalla käytettävissä olevalla tekniikalla ensimmäisen kerran;

(90)

’jätteellä’ jätettä siten kuin se on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 1 alakohdassa;

(91)

’hukkalämmöllä’ hukkalämpöä siten kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2018/2001 2 artiklan 9 alakohdassa.

3.   SISÄMARKKINOILLE SOVELTUVUUDEN ARVIOINTI PERUSSOPIMUKSEN 107 ARTIKLAN 3 KOHDAN C ALAKOHDAN NOJALLA

20.

Näissä suuntaviivoissa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuuden kriteerit, jotka koskevat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisia ympäristönsuojelutavoitteisiin, ilmastotavoitteet mukaan lukien, ja energiatavoitteisiin kohdennettuja tukitoimenpiteitä, joista on ilmoitettava perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

21.

Komissio voi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi valtiontuen tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen unionissa (positiivinen edellytys), jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (negatiivinen edellytys).

22.

Kun komissio arvioi, voidaanko ympäristönsuojelu- ja energia-alan valtiontukea pitää sisämarkkinoille soveltuvana perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, se analysoi seuraavia näkökohtia:

a)

ensimmäisen (positiivisen) edellytyksen täyttyminen edellyttää, että ympäristönsuojelu- ja energiatuki edistää taloudellisen toiminnan kehitystä:

i)

sen taloudellisen toiminnan määrittely, jota toimenpide edistää, sen myönteiset vaikutukset koko yhteiskuntaan ja soveltuvin osin sen merkitys unionin toimintapolitiikkojen kannalta (ks. 3.1.1 kohta),

ii)

tuen kannustava vaikutus (ks. 3.1.2 kohta) ja

iii)

mitään asiaa liittyvää unionin oikeuden säännöstä ei rikota (ks. 3.1.3 kohta);

b)

toisen (negatiivisen) edellytyksen täyttyminen edellyttää, että ympäristönsuojelu- ja energiatuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla:

i)

valtion tukitoimenpiteiden tarve (ks. 3.2.1.1 kohta),

ii)

tuen tarkoituksenmukaisuus (ks. 3.2.1.2 kohta),

iii)

tuen oikeasuhteisuus (tuen rajaaminen vähimpään, joka on tarpeen tuen tavoitteen saavuttamiseksi), mukaan lukien tuen kasautuminen (ks. 3.2.1.3 kohta),

iv)

tuen läpinäkyvyys (ks. 3.2.1.4 kohta),

v)

kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien tuen kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen (ks. 3.2.2 kohta) ja

vi)

tuen myönteisten ja kielteisten vaikutusten punnitseminen (ks. 3.3 kohta).

3.1   Positiivinen edellytys: tuen on edistettävä tietyn taloudellisen toiminnan kehitystä

3.1.1   Sen taloudellisen toiminnan määrittely, jota toimenpide edistää, sen myönteiset vaikutukset koko yhteiskuntaan ja soveltuvin osin sen merkitys unionin toimintapolitiikkojen kannalta

23.

Jäsenvaltioiden on valtiontuki-ilmoituksissaan yksilöitävä taloudellinen toiminta, jota tuella edistetään, ja se, miten kyseistä toimintaa tuetaan.

24.

Tuella, jolla ehkäistään tai vähennetään taloudellisen toiminnan kielteisiä vaikutuksia ilmastoon tai ympäristöön, voidaan edistää taloudellisen toiminnan kehitystä lisäämällä kyseisen taloudellisen toiminnan kestävyyttä. Tuella voidaan myös varmistaa, että toiminta voi jatkua tulevaisuudessa aiheuttamatta kohtuuttomia ympäristövahinkoja ja tukea uusien taloudellisten toimintojen ja palvelujen luomista (niin sanotun vihreän talouden kehityksen tukeminen).

25.

Jäsenvaltion on myös kuvattava mahdollinen unionin ilmasto-, ympäristö- ja energiapolitiikan tavoitteiden saavuttamista edistävä vaikutus ja erityisesti tuen odotetut hyödyt, jotka liittyvät sen olennaiseen vaikutukseen ympäristönsuojeluun, mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillitseminen, tai energian sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan.

3.1.2   Kannustava vaikutus

26.

Tuen voidaan katsoa edistävän taloudellista toimintaa vain, jos sillä on kannustava vaikutus. Kannustava vaikutus ilmenee silloin, kun tuki kannustaa tuensaajaa muuttamaan käyttäytymistään, harjoittamaan lisää taloudellista toimintaa tai harjoittamaan ympäristöystävällisempää taloudellista toimintaa, jota se ei harjoittaisi ilman tukea tai harjoittaisi rajallisemmin tai eri tavalla.

27.

Tuella ei saa kattaa kustannuksia toiminnasta, jota tuensaaja harjoittaisi joka tapauksessa, eikä sillä saa kompensoida taloudelliseen toimintaan liittyvää tavanomaista liiketoimintariskiä (38).

28.

Kannustavan vaikutuksen osoittaminen edellyttää tosiasiallisen skenaarion ja ilman tukea todennäköisesti toteutuvan vaihtoehtoisen skenaarion määrittämistä (39). Komissio tarkastelee tätä 3.2.1.3 kohdassa tarkoitetun kvantifioinnin pohjalta.

29.

Komissio katsoo, että tuella ei ole kannustavaa vaikutusta tuensaajaan sellaisissa tapauksissa, joissa hankkeeseen tai toimintaan liittyvät työt on aloitettu jo ennen kuin tuensaaja jättää kirjallisen tukihakemuksen kansallisille viranomaisille. Jos tuensaaja aloittaa hankkeen toteuttamisen ennen tuen hakemista, kaikki kyseiselle hankkeelle myönnetty tuki katsotaan periaatteessa sisämarkkinoille soveltumattomaksi.

30.

Tukihakemus voidaan tehdä eri muodoissa, esimerkiksi tarjouksena tarjouskilpailussa. Hakemuksessa on oltava ainakin hakijan nimi, kuvaus hankkeesta tai toiminnasta, sen sijainti mukaan luettuna, sekä hankkeen toteuttamiseen tarvittavan tuen määrä.

31.

Tietyissä poikkeustapauksissa tuella voi olla kannustava vaikutus myös sellaisten hankkeiden osalta, jotka on aloitettu ennen tukihakemuksen jättämistä. Tällöin tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus erityisesti seuraavissa tilanteissa:

a)

tuki myönnetään automaattisesti puolueettomin ja syrjimättömin perustein ja ilman jäsenvaltion harkintavaltaa ja tukitoimenpide on hyväksytty ja se on voimassa ennen tuetun hankkeen tai toiminnan aloittamista, lukuun ottamatta verotuksellisia jatko-ohjelmia, joissa toiminta kuului jo aikaisempien, veroetujen muodossa olevien järjestelmien piiriin;

b)

kansalliset viranomaiset ovat ennen töiden aloittamista julkaisseet ilmoituksen aikomuksestaan ottaa ehdotettu tukitoimenpide käyttöön edellyttäen, että komissio hyväksyy toimenpiteen perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tämä ilmoitus on asetettava saataville julkisella verkkosivustolla (tai muilla julkisilla tiedotusvälineillä, jotka ovat yhtä laajasti ja helposti saatavilla), ja siinä on ilmoitettava selkeästi, minkä tyyppisiä hankkeita jäsenvaltio ehdottaa tukikelpoisiksi ja mistä ajankohdasta alkaen jäsenvaltio aikoo katsoa tällaiset hankkeet tukikelpoisiksi. Ehdotettua tukikelpoisuutta ei saa perusteettomasti rajoittaa. Tuensaajan on täytynyt ilmoittaa tuen myöntävälle viranomaiselle ennen töiden aloittamista, että ehdotettua tukitoimenpidettä pidettiin investointipäätösten ehtona. Jos jäsenvaltio vetoaa tällaiseen ilmoitukseen kannustavan vaikutuksen osoittamiseksi, sen on toimitettava valtiontuki-ilmoituksensa yhteydessä kopio kyseisestä ilmoituksesta ja linkki verkkosivustolle, jolla se on julkaistu, tai vastaavat todisteet ilmoituksen yleisestä saatavuudesta;

c)

toimintatukea myönnetään olemassa oleville laitoksille ympäristöystävälliseen tuotantoon, kun ”töiden aloittamista” ei voida määrittää koska asiaan ei liity uutta merkittävää investointia. Näissä tapauksissa kannustava vaikutus voidaan osoittaa muutoksella laitoksen toiminnassa ympäristöystävälliseen suuntaan sen sijaan että olisi valittu vaihtoehtoinen halvempi toimintatapa, joka olisi ollut vähemmän ympäristöystävällinen.

32.

Komissio katsoo, että pelkästään toiminnan sopeuttamiseen unionin normien mukaiseksi myönnettävällä tuella ei periaatteessa ole kannustavaa vaikutusta. Yleissääntönä on, että ainoastaan unionin normien ylittämiseen tähtäävällä tuella voi olla kannustava vaikutus. Jos kyseinen unionin normi on kuitenkin jo hyväksytty mutta ei vielä voimassa, tuella voi olla kannustava vaikutus, jos se kannustaa investoinnin toteuttamiseen ja loppuunsaattamiseen vähintään 18 kuukautta ennen normin voimaantuloa, ellei 4.1–4.13 kohdasta muuta johdu. Jotta jäsenvaltioita ei saataisi luopumaan sellaisten velvoittavien kansallisten normien asettamisesta, jotka ovat tiukempia tai kunnianhimoisempia kuin vastaavat unionin normit, tukitoimenpiteillä voi olla kannustinvaikutus riippumatta siitä, onko olemassa tällaisia kansallisia normeja. Sama pätee tukeen, joka on myönnetty silloin, kun voimassa on velvoittavia kansallisia normeja, mutta ei unionin normeja.

3.1.3   Mitään asiaan liittyvää unionin oikeuden säännöstä ei rikota

33.

Jos tuettu toiminta tai valtiontukitoimenpide tai sen ehdot, mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti tukitoimenpiteeseen, rikkovat asiaa koskevaa unionin oikeutta, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun tukeen sovelletaan ehtoja, joiden mukaan tukea myönnetään suoraan tai välillisesti tuotteiden tai laitteiden alkuperän perusteella, kuten vaatimuksia, joiden mukaan tuensaajan on ostettava kotimaassa tuotettuja tuotteita.

3.2   Negatiivinen edellytys: tuki ei saa perusteettomasti vaikuttaa kaupankäynnin edellytyksiin yhteisen edun vastaisesti

3.2.1   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

3.2.1.1   Tuen tarpeellisuus

34.

Ehdotettu valtiontukitoimenpide on kohdennettava tilanteeseen, jossa sillä voidaan saada aikaan, esimerkiksi korjaamalla markkinoiden toimintapuute tai muu merkityksellinen este kyseiselle hankkeelle tai toiminnalle, sellainen olennainen kehitys, jota markkinat eivät pysty itsellään saavuttamaan. Vaikka yleisesti katsotaan, että kilpailuun perustuvilla markkinoilla on taipumus saada aikaan tehokkaita tuloksia taloudellisen toiminnan, hintojen, tuotoksen ja resurssien käytön osalta, markkinoiden toimintapuutteiden vallitessa valtiontukina toteutettavat julkiset toimenpiteet voivat parantaa markkinoiden tehokasta toimintaa ja siten edistää taloudellisen toiminnan kehitystä siinä määrin kuin markkinat eivät yksinään kykene tuottamaan tehokasta tulosta. Jäsenvaltion olisi määriteltävä markkinoiden toimintapuutteet, jotka estävät riittävän ympäristönsuojelun tason saavuttamisen tai tehokkaiden energian sisämarkkinoiden toiminnan. Ympäristönsuojeluun ja energia-alaan vaikuttavat merkittävimmät markkinoiden toimintapuutteet, jotka voivat estää parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamisen ja johtaa tehottomaan lopputulemaan, ovat seuraavat:

a)

Negatiiviset ulkoisvaikutukset: Nämä ovat yleisimpiä ympäristötukitoimenpiteiden yhteydessä ja niitä syntyy, kun pilaantumista ei ole hinnoiteltu asianmukaisesti eli kyseinen yritys ei joudu vastaamaan kaikista pilaantumisen aiheuttamista kustannuksista. Tässä tapauksessa omia etujaan ajavilla yrityksillä ei ehkä ole riittävää kannustinta ottaa taloudellisesta toiminnastaan aiheutuvia negatiivisia ulkoisvaikutuksia huomioon valitessaan tiettyä teknologiaa tai päättäessään tuotantonsa tasosta. Toisin sanoen kustannukset, joista yritys vastaa, eivät täysin kuvasta kuluttajille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Sen vuoksi yrityksillä ei tavallisesti ole riittävää kannustinta vähentää aiheuttamaansa pilaantumista tai toteuttaa yksittäisiä toimenpiteitä ympäristön suojelemiseksi.

b)

Positiiviset ulkoisvaikutukset: Se, että osa investoinnin tuomasta edusta koituu muille markkinatoimijoille kuin investoijalle, voi johtaa siihen, että yritykset tekevät vähemmän investointeja. Positiivisia ulkoisvaikutuksia voi esiintyä esimerkiksi silloin, kun on kyse investoinneista ekoinnovointiin, järjestelmän vakauteen, uusiin ja innovatiivisiin uusiutuviin energialähteisiin liittyviin teknologioihin ja innovatiivisiin kysynnän hallintatoimenpiteisiin tai kun on kyse energiainfrastruktuureista tai sähkön toimitusvarmuutta koskevista toimenpiteistä, joista hyötyvät useat jäsenvaltiot tai useammat kuluttajat.

c)

Epäsymmetrinen informaatio: Tätä esiintyy tavallisesti markkinoilla, joilla joillain markkinaosapuolilla on käytettävissään vähemmän tietoja kuin toisilla. Tällainen tilanne voisi syntyä muun muassa silloin, kun ulkopuolisilla sijoittajilla on puutteelliset tiedot hankkeen todennäköisistä tuotoista ja riskeistä. Se on mahdollista myös rajat ylittävän infrastruktuuriyhteistyön tapauksessa, kun yksi osapuoli on informaation suhteen huonommassa asemassa kuin toinen. Vaikka riski tai epävarmuus eivät sinällään johda markkinoiden toimintapuutteeseen, epäsymmetrisen informaation ongelma on kytköksissä tällaisen riskin ja epävarmuuden suuruuteen. Molemmat ovat usein suurempia kuoletusajoiltaan tyypillisesti pidemmissä ympäristöinvestoinneissa, mikä osaltaan lisää keskittymistä lyhyen aikavälin suunnitteluun. Tilannetta voivat entisestään kärjistää tällaisten investointien rahoitusehdot erityisesti pk-yritysten tapauksessa.

d)

Puutteellinen koordinointi: Tämä voi estää hankkeen kehittämisen tai sen tehokkaan suunnittelun sijoittajien erilaisten intressien ja kannustimien (ns. ristiriitaiset kannustimet), alihankinta- ja vastuuvakuutuskustannusten sekä yhteistyön tuloksia ja verkkoon kohdistuvia vaikutuksia (esimerkiksi sähköntoimitusten jatkuvuutta) koskevan epävarmuuden vuoksi. Tällaista puutteellista koordinointia voi esiintyä esimerkiksi kiinteistönomistajan ja vuokralaisen välillä energiatehokkaiden ratkaisujen suhteen. Informaatiopuutteet, erityisesti epäsymmetriseen informaatioon liittyvät ongelmat, voivat entisestään pahentaa koordinointiongelmia. Koordinointipuutteita voi syntyä myös siitä syystä, että on tarpeen saavuttaa tietty kriittinen massa ennen kuin hankkeen käynnistäminen on kaupallisesti houkuttelevaa. Tämä seikka voi olla erityisen merkityksellinen (rajat ylittävissä) infrastruktuurihankkeissa.

35.

Pelkkä markkinoiden toimintapuutteen olemassaolo tietyssä yhteydessä ei kuitenkaan ole riittävä peruste valtiontuen tarpeellisuudelle. Muita politiikkoja ja toimenpiteitä voi jo olla käytössä joidenkin havaittujen markkinoiden toimintapuutteiden poistamiseksi. Esimerkkejä ovat muun muassa alakohtainen sääntely, unionin velvoittavat pilaamista koskevat normit, tarjontavelvoitteet, unionin päästökauppajärjestelmän kaltaiset hinnoittelumekanismit ja hiiliverot. Lisätoimenpiteet, kuten valtiontuet, voivat kohdistua vain jäljelle jäävään markkinoiden toimintapuutteeseen, eli sellaiseen markkinoiden toimintapuutteeseen, johon ei puututa tällaisilla muilla toimenpiteillä. On myös tärkeää osoittaa, miten valtiontuki vahvistaa muita käytössä olevia toimenpiteitä, joilla pyritään korjaamaan samoja markkinoiden toimintapuutteita. Sen vuoksi valtiontuen tarpeellisuuden osoittaminen on vaikeampaa, jos tuki heikentää samoihin markkinoiden toimintapuutteisiin kohdennettuja muita toimenpiteitä. Tästä syystä jäsenvaltion olisi myös yksilöitävä olemassa olevat politiikat ja toimenpiteet, jotka jo kohdistuvat havaittuihin sääntely- tai markkinapuutteisiin.

36.

Komissio katsoo, että tuki on tarpeen, jos jäsenvaltio osoittaa, että se kohdistuu tehokkaasti markkinoiden jäljellä oleviin toimintapuutteisiin, ottaen huomioon myös muut jo käytössä olevat politiikat ja toimenpiteet, joilla puututaan osaan todetuista markkinoiden toimintapuutteista.

37.

Kun valtiontukea myönnetään hankkeisiin tai toimintoihin, jotka tekniseltä sisällöltään, riskitasoltaan ja kooltaan ovat samantapaisia kuin ne hankkeet, joita jo toteutetaan unionissa markkinaehdoin, komissio katsoo periaatteessa, että kyse ei ole markkinoiden toimintapuutteesta ja vaatii lisänäyttöä ja -perusteluja valtiontuen tarpeellisuuden osoittamiseksi.

38.

Tuen tarpeellisuuden osoittamiseksi jäsenvaltion on osoitettava, että hanketta tai, jos on kyse ohjelmasta, viitehanketta ei toteutettaisi ilman tukea. Komissio arvioi tätä 3.2.1.3 kohdassa tarkoitetun kvantifioinnin tai jäsenvaltion tuen tarpeellisuuden osoittamiseksi toimittaman näyttöön perustuvan analyysin pohjalta.

3.2.1.2   Tarkoituksenmukaisuus

39.

Ehdotetun tukitoimenpiteen on oltava tarkoituksenmukainen keino saavuttaa tuen tavoite, toisin sanoen käytettävissä ei saa olla kilpailua vähemmän vääristävää toimintamuotoa ja tukivälinettä, jolla voidaan saavuttaa samat tulokset.

3.2.1.2.1   Tarkoituksenmukaisuus verrattuna vaihtoehtoisiin politiikan välineisiin

40.

Valtiontuki ei ole ainoa jäsenvaltioiden käytettävissä oleva politiikan väline ympäristönsuojelun tason parantamiseksi tai tehokkaiden energian sisämarkkinoiden luomiseksi. Käytettävissä voi olla muita tarkoituksenmukaisempia välineitä, kuten markkinapohjaisia välineitä tai kysyntäpuolen toimenpiteitä, joihin liittyy sääntelyä, energiatehokkuus etusijalle -periaatteen noudattamista (40), julkisia hankintoja tai standardointia, sekä julkisen infrastruktuurin rahoituslisäyksiä ja yleisiä verotoimenpiteitä. Myös vapaaehtoisten ympäristömerkkien kaltaisten ohjaustoimenpiteiden ja ympäristöystävällisten teknologioiden levittämisen vaikutus voi olla merkittävä korkeamman ympäristönsuojelun tason saavuttamisen kannalta (41).

41.

Eri toimenpiteet saman markkinoiden toimintapuutteen korjaamiseksi voivat vaikuttaa toisiaan vastaan. Näin on silloin, kun on otettu käyttöön tehokas markkinapohjainen järjestelmä, jolla puututaan nimenomaan ulkoisvaikutusten ongelmaan. Tällainen on esimerkiksi unionin päästökauppajärjestelmä. Jos saman markkinoiden toimintapuutteen korjaamiseksi otetaan käyttöön toinen tukitoimenpide, vaarana on markkinapohjaisen järjestelmän tehokkuuden heikkeneminen. Kun siis tukiohjelmalla pyritään korjaamaan jäljellä olevia markkinoiden toimintapuutteita, se on suunniteltava siten, että se ei heikennä markkinapohjaisen mekanismin tehokkuutta.

42.

Aiheuttamisperiaatteen (”saastuttaja maksaa”-periaatteen) noudattamisella ympäristölainsäädännön kautta pyritään varmistamaan, että negatiivisiin ulkoisvaikutuksiin liittyvä markkinoiden toimintapuute korjataan. Tämän vuoksi valtiontuki ei ole tarkoituksenmukainen väline eikä sitä voida myöntää, jos tuensaajan voidaan katsoa olevan vastuussa pilaantumisesta voimassa olevan unionin tai jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.

3.2.1.2.2   Tarkoituksenmukaisuus verrattuna muihin tukivälineisiin

43.

Valtiontukea ympäristönsuojeluun ja energia-alalle voidaan myöntää eri muodoissa. Jäsenvaltion olisi kuitenkin varmistettava, että tuki myönnetään muodossa, josta todennäköisesti aiheutuu vähiten kaupan ja kilpailun vääristymiä.

44.

Tässä yhteydessä jäsenvaltion on osoitettava, miksi muut mahdollisesti kilpailua vähemmän vääristävät tukimuodot ovat vähemmän tarkoituksenmukaisia, kuten takaisinmaksettavat ennakot suorien avustusten sijasta, verohyvitykset veronalennusten sijasta tai tukimuodot, jotka perustuvat rahoitusinstrumentteihin, vieraan tai oman pääoman ehtoisten instrumenttien sijasta, esimerkiksi matalakorkoiset lainat tai korkotuet, valtion takaukset tai jokin vaihtoehtoinen tapa tarjota rahoitusta suotuisin ehdoin.

45.

Valitun tukivälineen olisi oltava tarkoituksenmukainen suhteessa markkinoiden toimintapuutteeseen, jota tukitoimenpiteellä pyritään korjaamaan. Kun tosiasialliset tulot ovat epävarmoja, esimerkiksi energiansäästötoimenpiteiden tapauksessa, takaisinmaksettava ennakko voi olla tarkoituksenmukaisin väline.

46.

Jäsenvaltion on osoitettava, että tuki ja sen rakenne soveltuvat sen toimenpiteen tavoitteen saavuttamiseen, johon tuki kohdistuu.

3.2.1.3   Oikeasuhteisuus

47.

Tuen katsotaan olevan oikeasuhteista, jos tuensaajakohtainen tuen määrä on rajattu vähimmäismäärään, joka tarvitaan tuetun hankkeen tai toiminnan toteuttamiseksi.

48.

Yleisenä periaatteena on, että tuen katsotaan rajoittuvan tuettavan hankkeen tai toiminnan toteuttamiseksi tarvittavaan välttämättömään vähimmäismäärään, jos tuen määrä vastaa tavoitteen saavuttamisen edellyttämiä ylimääräisiä nettokustannuksia (’rahoitusvaje’) verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon, jossa tukea ei myönnettäisi. Ylimääräiset nettokustannukset määritellään tuetun hankkeen taloudellisten tulojen ja kustannusten (mukaan lukien investointi ja toiminta) ja vaihtoehtoisen hankkeen, jonka tuensaaja toteuttaisi uskottavasti ilman tukea, tulojen ja kustannusten (mukaan lukien investointi ja toiminta) erotuksena.

49.

Ylimääräisten nettokustannusten yksityiskohtainen arviointi ei ole tarpeen, jos tukimäärät määritetään tarjouskilpailumenettelyssä, koska se antaa luotettavan arvion mahdollisten tuensaajien tarvitsemasta vähimmäistuesta (42). Näin ollen komissio katsoo, että tuen oikeasuhteisuus on varmistettu, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:

a)

tarjouskilpailumenettely on kilpailullinen eli se on avoin, selkeä, läpinäkyvä ja syrjimätön ja pohjautuu puolueettomiin perusteisiin, jotka määritellään etukäteen toimenpiteen tavoitteen mukaisesti ja joilla minimoidaan strategisten tarjousten riski,

b)

perusteet julkaistaan riittävän hyvissä ajoin ennen hakemusten jättämiselle asetettua määräaikaa tehokkaan kilpailun mahdollistamiseksi (43),

c)

tarjouskilpailuun liittyvä talousarvio tai määrä on sitova rajoite siinä mielessä, että kaikki tarjoajat eivät oletettavasti tule saamaan tukea, tarjoajien odotettu määrä on riittävä tosiasiallisen kilpailun varmistamiseksi ja alitarjottujen tarjousprosessien rakennetta korjataan ohjelman aikana tosiasiallisen kilpailun palauttamiseksi myöhemmissä tarjousprosesseissa tai, ellei tämä ole mahdollista, heti kun se on tarkoituksenmukaista ja

d)

tarjousprosessin tulokseen jälkikäteen tehtäviä muutoksia (kuten tarjoustuloksista tai pisteytyksistä myöhemmin käytäviä neuvotteluja) vältetään, koska ne voivat heikentää prosessin tuloksen tehokkuutta.

50.

Tarjousten paremmuusjärjestykseen asettamiseen ja viime kädessä tuen kohdentamiseen käytettävien tarjouskilpailumenettelyn valintaperusteiden olisi pääsääntöisesti perustuttava hakijan pyytämään tukimäärään suhteutettuna suoraan tai välillisesti toimenpiteen tavoitteen saavuttamiseen. Tämä voidaan ilmaista esimerkiksi tukena ympäristönsuojeluyksikköä tai energiayksikköä kohti (44). Voi olla aiheellista käyttää myös muita valintaperusteita, jotka eivät suoraan tai välillisesti liity toimenpiteen päätavoitteisiin. Tällöin näiden muiden perusteiden osuus saa olla enintään 30 prosenttia kaikkien valintaperusteiden painotuksesta. Jäsenvaltion on perusteltava ehdotettu lähestymistapa ja varmistettava, että se vastaa asetettuja tavoitteita.

51.

Jos tukea ei myönnetä tarjouskilpailumenettelyssä, ylimääräiset nettokustannukset on määritettävä vertaamalla tosiasiallisten ja vaihtoehtoisten skenaarioiden kannattavuutta. Rahoitusvajeen määrittämiseksi tällaisissa tapauksissa jäsenvaltion on esitettävä tosiasiallisen skenaarion ja uskottavan vaihtoehtoisen skenaarion osalta määrällinen arvio kaikista pääasiallisista kustannuksista ja tuloista, tuensaajien arvioiduista painotetuista keskimääräisistä pääomakustannuksista tulevien kassavirtojen diskonttaamiseksi sekä tosiasiallisen ja vaihtoehtoisen skenaarion nettonykyarvosta hankkeen elinkaaren ajalta. Komissio tarkastaa, että tämä vaihtoehtoinen skenaario on realistinen (45). Jäsenvaltion on perusteltava kvantifioinnin kunkin osa-alueen osalta käytetyt oletukset sekä selitettävä ja perusteltava sovelletut menetelmät. Tyypilliset ylimääräiset nettokustannukset voidaan arvioida tosiasiallisen skenaarion nettonykyarvon ja vaihtoehtoisen skenaarion nettonykyarvon erotuksena viitehankkeen elinkaaren aikana.

52.

Vaihtoehtoinen skenaario voi muodostua siitä, että tuensaaja ei toteuta toimintoa tai investointia tai jatkaa toimintaansa muutoksitta. Jos tämä on näytön perusteella todennäköisin vaihtoehto, ylimääräiset nettokustannukset voidaan arvioida hankkeen negatiivisella nettonykyarvolla tosiasiallisessa skenaariossa ilman tukea hankkeen elinkaaren aikana (eli olettaen implisiittisesti, että vaihtoehtoisen tilanteen nettonykyarvo on nolla) (46). Tämä voi koskea erityisesti infrastruktuurihankkeita.

53.

Kun on kyse yksittäisistä tuista ja ohjelmista, jotka hyödyttävät erityisen pientä määrää tuensaajia, 51 kappaleessa tarkoitetut laskelmat ja ennusteet on esitettävä yksityiskohtaisen hankekohtaisen liiketoimintasuunnitelman tasolla ja tukiohjelmien osalta yhden tai useamman viitehankkeen perusteella. Vastaavasti 52 kappaleen tapauksissa todisteet on esitettävä yksityiskohtaisen hankekohtaisen liiketoimintasuunnitelman tasolla ja tukiohjelmien osalta yhden tai useamman viitehankkeen perusteella.

54.

Tietyissä olosuhteissa voi olla vaikeaa määrittää tuensaajalle koituvat hyödyt ja kustannukset kokonaisuudessaan ja siten määrittää nettonykyarvo tosiasiallisissa ja vaihtoehtoisissa skenaarioissa. Näihin tapauksiin voidaan soveltaa vaihtoehtoisia lähestymistapoja, kuten 4 luvussa esitetään. Tällaisissa tapauksissa tukea voidaan pitää oikeasuhteisena, jos sen määrä ei ylitä tuen enimmäisintensiteettiä.

55.

Jos tarjouskilpailumenettelyä ei käytetä ja kustannusten ja tulojen tulevaan kehitykseen liittyy suurta epävarmuutta ja informaatio jakautuu hyvin epäsymmetrisesti, jäsenvaltiota voidaan vaatia ottamaan käyttöön kompensaatiomalleja, jotka eivät ole täysin etukäteen määriteltyjä. Sen sijaan näissä malleissa yhdistetään ennakko- ja jälkikäteisnäkökulmaa tai otetaan käyttöön jälkikäteisiä takaisinperintä- tai kustannusseurantamekanismeja. Samalla tuensaajilla säilyvät kuitenkin edelleen kannustimet minimoida kustannuksensa ja kehittää liiketoimintaansa ajan mittaan tehokkaammin.

3.2.1.3.1   Kasautuminen

56.

Tukea voidaan myöntää samanaikaisesti useista tukiohjelmista tai se voi kasautua samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin kohdistuvan tapauskohtaisen tai vähämerkityksisen tuen kanssa edellyttäen, että hankkeelle tai toiminnalle tai hankkeelle myönnettävän tuen kokonaismäärä ei johda ylikompensaatioon tai ylitä näissä suuntaviivoissa sallittuja tuen enimmäismääriä. Jos jäsenvaltio sallii yhdestä toimenpiteestä myönnettävän tuen kasautumisen muista toimenpiteistä myönnettävien tukien kanssa, sen on määritettävä kullekin toimenpiteelle menetelmä, jolla varmistetaan tässä kohdassa asetettujen ehtojen noudattaminen.

57.

Keskitetysti hallinnoitu unionin rahoitus, joka ei kuulu suoraan tai välillisesti jäsenvaltion määräysvaltaan, ei ole valtiontukea. Kun tällaista unionin rahoitusta yhdistetään valtiontukeen, on varmistettava, että samoihin tukikelpoisiin kustannuksiin myönnetyn julkisen rahoituksen kokonaismäärä ei johda ylikompensaatioon.

3.2.1.4   Läpinäkyvyys

58.

Kielteisten vaikutusten vähentämiseksi varmistamalla, että kilpailijoilla on mahdollisuus saada asiaankuuluvat tiedot tuetuista toimista, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että komission avoimuusmoduulissa (47) tai kansallisella tai alueellisella tasolla kattavalla valtiontuen verkkosivustolla julkaistaan seuraavat tiedot:

a)

hyväksytyn tukiohjelman tai yksittäisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen koko teksti tai linkki siihen ja

b)

tiedot kustakin yksittäisestä tuesta, joka on myönnetty tapauskohtaisesti tai tukiohjelman perusteella, joka on hyväksytty näiden suuntaviivojen perusteella ja joka ylittää 100 000 euroa (48).

59.

Jäsenvaltioiden on järjestettävä kattavat valtiontukien verkkosivustonsa, joilla tässä kohdassa edellytetyt tiedot julkaistaan, siten, että tiedot löytyvät helposti. Tiedot on julkaistava sellaisessa avoimessa taulukkomuodossa, joka mahdollistaa hakujen tekemisen sekä tietojen poimimisen, lataamisen ja julkaisemisen helposti internetissä, esimerkiksi csv- tai xml-muodossa. Verkkosivustolle on oltava rajoituksetta vapaa pääsy. Verkkosivustolle pääsy ei saa edellyttää käyttäjän aikaisempaa rekisteröitymistä.

60.

Veroetuuksiin tai veroluonteisten maksujen alennuksiin perustuvien ohjelmien tapauksessa 58 kappaleessa olevan (b) kohdan edellytysten katsotaan täyttyvän, jos jäsenvaltiot julkaisevat vaaditut tiedot yksittäisistä tukimääristä seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa):

 

0,1–0,5

 

0,5–1

 

1–2

 

2–5

 

5–10

 

10–30

 

30–60

 

60–100

 

100–250

 

250 ja enemmän.

61.

Edellä 58 kappaleessa olevassa (b) kohdassa tarkoitetut tiedot on julkaistava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä, tai veroetuuksina myönnettävän tuen tapauksessa vuoden kuluessa veroilmoituksen määräpäivästä (49). Jos on kyse sääntöjenvastaisesta mutta sisämarkkinoille soveltuvasta tuesta, jäsenvaltioiden on huolehdittava näiden tietojen julkaisemisesta jälkikäteen kuuden kuukauden kuluessa komission päätöksen päivämäärästä. Perussopimuksen mukaisten valtiontukisääntöjen täytäntöönpanon valvonnan mahdollistamiseksi tiedot on asetettava saataville vähintään 10 vuoden ajaksi tuen myöntämisestä.

62.

Komissio julkaisee verkkosivustollaan linkit 59 kappaleessa tarkoitetuille valtiontukisivustoille.

3.2.2   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

63.

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan komissio voi pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen sisämarkkinoille soveltuvana, mutta vain jos ”tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.”

64.

Tämä negatiivinen edellytys edellyttää, että ensin arvioidaan kyseessä olevan tuen vääristävä vaikutus kaupankäynnin edellytyksiin. Kaikki tukitoimenpiteet aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa jo luonteensa vuoksi kilpailun vääristymistä ja vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, koska ne vahvistavat tuensaajien kilpailuasemaa, vaikka tukitoimenpide olisikin välttämätön, tarkoituksenmukainen, oikeasuhteinen ja läpinäkyvä.

65.

Ympäristötarkoituksiin myönnettävä tuki suosii jo luonteensa perusteella yleensä ympäristöystävällisiä tuotteita ja teknologioita muiden, enemmän pilaantumista aiheuttavien kustannuksella. Tuen tätä vaikutusta ei periaatteessa pidetä kilpailun kohtuuttomana vääristymisenä, koska se puuttuu markkinoiden toimintapuutteisiin, jotka tekevät tuesta tarpeellisen. Lisäksi ilmastoystävällisten tuotteiden ja teknologioiden tukeminen on omiaan edistämään eurooppalaisen ilmastolain vuosien 2030 ja 2050 tavoitteiden saavuttamista. Ympäristönsuojeluun liittyvien toimenpiteiden osalta komissio tarkastelee näin ollen erityisesti vääristäviä vaikutuksia kilpailijoihin, jotka myös toimivat ympäristöystävällisin perustein, jopa ilman tukea.

66.

Komissio katsoo, että ohjelmilla, jotka ovat avoimia useammille mahdollisille tuensaajille, on tai todennäköisesti on vähäisempi kilpailua vääristävä vaikutus kuin tuella, joka on suunnattu vain muutamille tietyille tuensaajille, erityisesti silloin, kun tukitoimenpiteen kohdeala kattaa kaikki kilpailijat, jotka haluavat tarjota samaa palvelua, tuotetta tai hyötyä.

67.

Ympäristö- ja energiatavoitteisiin myönnettävällä valtiontuella voi olla se tahaton vaikutus, että se heikentää tehokkaimpien ja innovatiivisimpien tuottajien markkinapalkkioita sekä vähiten tehokkaiden tuottajien kannustimia parantaa toimintaansa, toteuttaa uudelleenjärjestelyjä tai poistua markkinoilta. Tämä voi myös johtaa tehottomuutta ylläpitäviin esteisiin, jotka haittaavat mahdollisten tehokkaampien tai innovatiivisempien kilpailijoiden tuloa markkinoille. Pitkällä aikavälillä tällaiset vääristymät voivat haitata innovointia, tehokkuutta ja puhtaampien teknologioiden käyttöönottoa. Nämä vääristävät vaikutukset voivat olla erityisen merkittäviä, kun tukea myönnetään hankkeille, joista saadaan rajallista väliaikaista hyötyä mutta jotka sulkevat pois puhtaampia teknologioita pidemmällä aikavälillä, mukaan lukien ne teknologiat, jotka ovat tarpeen eurooppalaiseen ilmastolakiin kirjattujen keskipitkän ja pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Näin voi olla esimerkiksi tuettaessa fossiilisia polttoaineita käyttäviä tiettyjä toimintoja, jotka vähentävät välittömästi kasvihuonekaasupäästöjä mutta hidastavat päästöjen vähenemistä pitkällä aikavälillä. Muiden tekijöiden pysyessä muuttumattomina, mitä lähempänä tavoiteajankohtaa tuettu investointi ajallisesti toteutetaan, sitä suurempi on todennäköisyys, että sen tilapäiset hyödyt ovat pienemmät kuin vaikutus, joka haittaa puhtaampien teknologioiden käyttöönottoa. Sen vuoksi komissio ottaa arvioinnissaan huomioon nämä mahdolliset kilpailuun ja kauppaan kohdistuvat lyhyen ja pitkän aikavälin kielteiset vaikutukset.

68.

Tuella voi olla vääristäviä vaikutuksia myös silloin kun se lisää tai ylläpitää tuensaajan huomattavaa markkinavoimaa. Myös silloin kun tuki ei vahvista huomattavaa markkinavoimaa suoraan, se voi lisätä sitä välillisesti estämällä olemassa olevien kilpailijoiden laajentumisen tai aiheuttamalla niiden poistumisen markkinoilta tai estämällä uusien kilpailijoiden tulon markkinoille. Tämä on otettava huomioon erityisesti silloin, kun tukitoimenpide kohdistuu rajattuun määrään tiettyjä tuensaajia tai kun vakiintuneet toimijat ovat saaneet markkinavoimansa ennen markkinoiden vapauttamista, kuten joskus on esimerkiksi energiamarkkinoilla. Tällä on merkitystä myös kehittyvillä markkinoilla järjestettävissä tarjouskilpailumenettelyissä, kun on olemassa riski, että vahvan markkina-aseman omaava toimija menestyy useimmissa tarjouksissa ja estää merkittävän uuden markkinoille tulon.

69.

Tuotemarkkinoiden vääristymien lisäksi tuki voi vaikuttaa myös kauppaan ja sijaintipaikan valintaan. Tällaisia vääristymiä voi syntyä eri jäsenvaltioissa silloin, kun yritykset käyvät kauppaa rajojen yli tai harkitsevat eri sijaintipaikkoja investoinnille. Tuki, jolla pyritään säilyttämään taloudellinen toiminta yhdellä alueella tai houkuttelemaan se pois muilta alueilta sisämarkkinoilla, voi ajaa toimintoja tai investointeja yhdeltä alueelta toiselle ilman nettovaikutusta ympäristöön. Komissio tarkastaa, ettei tuella ole ilmeisen kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan. Esimerkiksi ympäristö- ja energiatavoitteisiin myönnettävää tukea, joka johtaa pelkästään taloudellisen toiminnan sijaintipaikan muuttumiseen parantamatta ympäristönsuojelun nykytasoa jäsenvaltioissa, ei katsota sisämarkkinoille soveltuvaksi.

70.

Komissio hyväksyy näiden suuntaviivojen mukaisesti toimenpiteitä enintään kymmeneksi vuodeksi, joskin kestoa voidaan joissakin tapauksissa edelleen rajoittaa (ks. 76 kappale). Jos jäsenvaltio haluaa pidentää toimenpiteen kestoa yli tämän enimmäisajan, se voi ilmoittaa toimenpiteestä uudelleen. Tämä tarkoittaa, että tukea voidaan myöntää hyväksyttyjen toimenpiteiden nojalla enintään 10 vuoden ajan siitä kun komissio on ilmoittanut päätöksensä, jolla se toteaa tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi.

3.3   Tuen myönteisten vaikutusten punnitseminen suhteessa kilpailuun ja kauppaan kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin

71.

Viimeisessä vaiheessa komissio punnitsee tukitoimenpiteen todettuja kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja kaupankäynnin edellytyksiin suhteessa tuettuun taloudelliseen toimintaan kohdistuviin suunnitellun tuen myönteisiin vaikutuksiin, myös sen myönteisiin vaikutuksiin ympäristönsuojeluun ja energiapolitiikan tavoitteisiin ja erityisesti siirtymiseen ympäristön kannalta kestäviin toimintoihin sekä eurooppalaisen ilmastolain ja unionin vuodeksi 2030 asettamien ilmasto- ja energiatavoitteiden mukaisten oikeudellisesti sitovien tavoitteiden saavuttamiseen.

72.

Tässä punninnassa komissio kiinnittää erityisesti huomiota asetuksen (EU) 2020/852 3 artiklaan, mukaan lukien ”ei merkittävää haittaa” -periaate (50), tai muihin vastaaviin arviointitapoihin. Lisäksi komissio ottaa kilpailuun ja kauppaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia arvioidessaan tarvittaessa huomioon tuetun toiminnan kielteiset ulkoisvaikutukset, jos ne vaikuttavat haitallisesti jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla luomalla tai pahentamalla markkinoiden tehottomuutta, mukaan lukien erityisesti ne ulkoisvaikutukset, jotka voivat haitata unionin oikeudessa asetettujen ilmastotavoitteiden saavuttamista (51).

73.

Komissio katsoo, että tukitoimenpide soveltuu sisämarkkinoille vain, jos myönteiset vaikutukset ovat kielteisiä suuremmat. Jos ehdotetulla tukitoimenpiteellä ei puututa tarkoin määriteltyyn markkinoiden toimintapuutteeseen tarkoituksenmukaisesti ja oikeasuhteisesti, esimerkiksi hyödyn ohimenevän luonteen tai tuen pitkällä aikavälillä aiheuttamien vääristymien vuoksi 67 kappaleessa kuvatulla tavalla, kilpailua vääristävät kielteiset vaikutukset ovat yleensä suuremmat kuin toimenpiteen myönteiset vaikutukset. Tällöin komissio todennäköisesti päättelee, että ehdotettu tukitoimenpide ei sovellu sisämarkkinoille.

74.

Toimenpiteillä, joilla suoraan tai välillisesti tuetaan fossiilisia polttoaineita, erityisesti saastuttavimpia fossiilisia polttoaineita, ei todennäköisesti ole myönteisiä ympäristövaikutuksia, ja niillä on usein merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, koska ne voivat lisätä kielteisiä ympäristöön liittyviä ulkoisvaikutuksia markkinoilla. Sama koskee toimenpiteitä, joihin liittyy uusia investointeja maakaasuun, ellei osoiteta, että lukkiutumisvaikutusta ei ole (52). Tästä syystä tällaisten toimenpiteiden punninnan päätyminen positiiviseksi on epätodennäköistä, kuten 4 luvussa selitetään tarkemmin.

75.

Komissio suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti sellaisiin jäsenvaltioiden ehdottamiin toimenpiteiden piirteisiin, joilla helpotetaan pk-yritysten ja tilanteen mukaan uusiutuvan energian yhteisöjen osallistumista tarjouskilpailumenettelyihin edellyttäen, että tämän myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin mahdolliset kilpailua vääristävät vaikutukset.

76.

Lisätekijöitä, jotka on otettava huomioon määritettäessä tiettyjen tukiohjelmien kokonaistasapainoa tietyissä tapauksissa, ovat seuraavat:

a)

vaatimus tehdä 5 luvussa kuvattu jälkiarviointi; komissio voi tällaisissa tapauksissa rajoittaa ohjelmien kestoa (yleensä enintään neljään vuoteen), ja myöhemmin voidaan tehdä uusi ilmoitus ohjelman voimassaolon jatkamiseksi;

b)

ellei käytetä tarjouskilpailumenettelyä, vaatimus ilmoittaa tietyn kokoiset tai tyyppiset tukihankkeet erikseen ja

c)

vaatimus rajoittaa tukitoimenpiteiden kestoa.

4.   TUKILUOKAT

4.1   Tuki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja poistamiseen, myös tukemalla uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta

4.1.1   Perustelut

77.

Unioni on asettanut eurooppalaisessa ilmastolaissa sitovat ja kunnianhimoiset kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet vuosille 2030 ja 2050. Asetuksessa (EU) 2018/1999 unioni on asettanut energia- ja ilmastotavoitteensa vuodelle 2030. Energiatehokkuusdirektiivissä unioni on asettanut sitovat energiatehokkuustavoitteet vuodelle 2030. Valtiontuki voi olla tarpeen näiden unionin tavoitteiden ja niihin liittyvien kansallisten panosten saavuttamiseksi.

4.1.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

78.

Tässä 4.1 kohdassa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat säännöt uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa koskeville toimenpiteille, mukaan lukien tuki uusiutuvan energian tai uusiutuvaa energiaa käyttäen tuotettujen synteettisten polttoaineiden tuotantoon. Lisäksi tässä kohdassa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat säännöt tukitoimenpiteille, joihin sisältyy monenlaisia muita, ensisijaisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääviä tukitoimenpiteitä (53).

4.1.2.1   Tuki uusiutuvalle energialle

79.

Tässä kohdassa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat säännöt toimenpiteille, joilla tuetaan kaikentyyppistä uusiutuvaa energiaa.

80.

Biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun (mukaan lukien biometaani) ja biomassapolttoaineiden tuki voidaan hyväksyä vain siinä määrin kuin tuetut polttoaineet ovat direktiivissä (EU) 2018/2001 sekä sen täytäntöönpanosäädöksissä tai delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerien mukaisia.

81.

Energiantuotantoon jätteestä myönnettävän tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille tämän kohdan mukaisesti, jos se rajoittuu jätteisiin, jotka vastaavat uusiutuvien energialähteiden määritelmää.

82.

Tuki uusiutuvan vedyn tuotantoon (54) voidaan arvioida tämän kohdan mukaisesti.

4.1.2.2   Muu kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja poistamiseen sekä energiatehokkuuteen myönnetty tuki

83.

Kaikki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävät teknologiat ovat periaatteessa tukikelpoisia, mukaan lukien tuki vähähiilisen energian tuotantoon tai vähähiilistä energiaa käyttäen tuotettujen synteettisten polttoaineiden tuotantoon, tuki energiatehokkuuden parantamiseen, mukaan lukien tehokas yhteistuotanto, tuki hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin ja hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön, tuki kysyntäjoustoon ja energian varastointiin silloin kun se vähentää päästöjä, sekä tuki teollisista prosesseista aiheutuvien päästöjen vähentämiseen tai välttämiseen, raaka-aineiden jalostus mukaan lukien. Se kattaa myös tuen kasvihuonekaasujen poistamiseksi ympäristöstä. Tätä kohtaa ei sovelleta toimenpiteisiin, joiden ensisijaisena tavoitteena ei ole kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen tai estäminen. Jos toimenpide edistää sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä että muun kuin kasvihuonekaasujen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä tai vähentämistä, toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan tämän kohdan tai 4.5 kohdan perusteella riippuen siitä, kumpi näistä tavoitteista on vallitseva.

84.

Tämä kohta kattaa myös erityisinfrastruktuurihankkeet (mukaan lukien vetyä ja muita vähähiilisiä kaasuja koskevat hankkeet sekä hankkeet, jotka koskevat hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia / talteenottoa ja käyttöä), jotka eivät kuulu energiainfrastruktuurin määritelmän piiriin, sekä hankkeet, joihin liittyy erityisinfrastruktuuria tai energiainfrastruktuuria tai molempia, yhdistettynä joko tuotantoon tai kulutukseen/käyttöön.

85.

Siinä määrin kuin tuki helpottaa investointeja teollisen toiminnan energiatehokkuuden parantamiseen, tätä kohtaa sovelletaan myös tukeen pk-yrityksille ja pienille midcap -yrityksille, jotka tarjoavat energiatehokkuutta parantavia tuotteita ja palveluja, jotta voidaan edistää direktiivin 2012/27/EU 27 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettuja energiatehokkuussopimuksia.

86.

Energiantuotantoon jätteestä myönnettävän tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille tämän kohdan mukaisesti, jos se rajoittuu jätteisiin, joita käytetään polttoaineena tehokkaan yhteistuotannon määritelmän mukaisissa laitoksissa.

87.

Tuki vähähiilisen vedyn tuotantoon voidaan arvioida tämän kohdan mukaisesti.

88.

Myös tuki sähköistämiseen käyttäen uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä ja/tai vähähiilistä sähköä, voidaan arvioida tämän kohdan mukaisesti, mukaan lukien tuki lämmitys- ja teollisuusprosessien tukemiseen.

4.1.3   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.1.3.1   Tuen tarpeellisuus

89.

Edellä olevaa 34–37 kappaletta ei sovelleta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin tukitoimenpiteisiin. Jäsenvaltion on määritettävä jo käytössä olevat politiikkatoimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Vaikka unionin päästökauppajärjestelmässä ja siihen liittyvissä politiikoissa ja toimenpiteissä sisällytetään kasvihuonekaasupäästöjen joitakin kustannuksia hintoihin, ne eivät välttämättä vielä täysin johda kustannusten täysimääräiseen sisällyttämiseen hintoihin.

90.

Jäsenvaltion olisi 38 kappaleen mukaisesti osoitettava, että tukea tarvitaan ehdotettuihin toimintoihin ottaen huomioon vaihtoehtoinen tilanne (55) sekä asiaankuuluvat kustannukset ja tulot, mukaan lukien päästökauppajärjestelmään ja siihen liittyviin politiikkoihin ja toimenpiteisiin linkittyvät 89 kappaleessa tarkoitetut kustannukset ja tulot. Jos suureen osaan liiketoimintaskenaariosta liittyy merkittävää epävarmuutta tulevasta markkinakehityksestä (esimerkiksi uusiutuviin energialähteisiin tehtävissä investoinneissa, joissa sähkötulot eivät ole sidottuja tuotantopanoskustannuksiin), yksityisen investoinnin toteutumisen varmistamiseksi voidaan katsoa tarvittavan tietyn taatun korvauksen muodossa annettavaa tukea, jolla rajoitetaan altistumista negatiivisille skenaarioille. Tällaisissa tapauksissa oikeasuhteisuuden varmistamiseksi saatetaan tarvita mahdollisten positiivisten skenaarioiden varalta rajoituksia kannattavuudelle ja/tai takaisinperintämekanismia.

91.

Jos jäsenvaltio kykenee osoittamaan tuen tarpeen 90 kappaleen mukaisesti, komissio olettaa, että jäljellä on markkinoiden toimintapuute, johon voidaan puuttua hiilestä irtautumiseen myönnettävällä tuella, ellei sillä ole päinvastaista näyttöä.

92.

Yli kolme vuotta kestävien ohjelmien osalta jäsenvaltion on vahvistettava, että se päivittää asianomaisia kustannuksia ja tuloja koskevan analyysinsä vähintään joka kolmas vuosi tai ohjelmissa, joissa tukia myönnetään pidemmin väliajoin, ennen tuen myöntämistä varmistaakseen, että tuki on edelleen tarpeen kunkin tukikelpoisen tuensaajaryhmän osalta. Jos tukea ei enää tarvita tietylle tuensaajaluokalle, tämä luokka olisi poistettava ennen lisätuen myöntämistä (56).

4.1.3.2   Tarkoituksenmukaisuus

93.

Edellä olevaa 3.2.1.2 kohtaa ei sovelleta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin tukitoimenpiteisiin. Komissio pitää lähtökohtana, että valtiontuki voi periaatteessa olla tarkoituksenmukainen keino hiilestä irtautumiseen liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi, koska muut politiikkavälineet eivät yleensä riitä näiden tavoitteiden saavuttamiseen, kunhan kaikki muut sisämarkkinoille soveltuvuuden edellytykset täyttyvät. Hiilestä irtautumiseen liittyvän haasteen laajuuden ja kiireellisyyden vuoksi voidaan käyttää erilaisia välineitä, kuten suoria avustuksia.

94.

Edellä 85 kappaleessa tarkoitettu tuki energiatehokkuusopimusten helpottamiseen voi olla muodoltaan ainoastaan jokin seuraavista:

a)

energiatehokkuussopimukseen perustuvien energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden tarjoajalle myönnetty laina tai takuu tai

b)

rahoitustuote, jonka tarkoituksena on jälleenrahoittaa kyseistä tarjoajaa (esimerkiksi myyntisaamisten rahoitus tai forfaiting-rahoitus).

4.1.3.3   Tukikelpoisuus

95.

Hiilestä irtautumista koskevien toimenpiteiden, jotka kohdistuvat tiettyihin toimintoihin, jotka kilpailevat muiden tukea saamattomien toimintojen kanssa, voidaan odottaa johtavan kilpailun suurempaan vääristymiseen verrattuna kaikille kilpaileville toiminnoille avoimiin toimenpiteisiin. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi esitettävä syyt toimenpiteille, jotka eivät kata kaikkia kilpailevia teknologioita ja hankkeita, esimerkiksi kaikkia sähkömarkkinoilla toimivia hankkeita tai kaikkia korvaavia tuotteita tuottavia yrityksiä, jotka pystyvät teknisesti edistämään tehokkaasti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä (57). Näiden syiden olisi pohjauduttava objektiivisiin näkökohtiin, jotka liittyvät esimerkiksi tehokkuuteen tai kustannuksiin tai muihin merkityksellisiin olosuhteisiin. Tällaiset perustelut voivat tukeutua 4.1.3.4 kohdassa tarkoitetussa julkisessa kuulemisessa kerättyyn näyttöön.

96.

Komissio arvioi esitetyt perustelut ja katsoo, että rajoitetumpi tukikelpoisuus ei vääristä kohtuuttomasti kilpailua esimerkiksi jos

a)

toimenpide kohdistuu tiettyyn alakohtaiseen tai teknologiaan perustuvaan tavoitteeseen, joka on vahvistettu unionin oikeudessa (58), kuten uusiutuvaa energiaa tai energiatehokkuutta koskevaan tukiohjelmaan (59),

b)

toimenpiteen tarkoituksena on tukea nimenomaisesti demonstraatiohankkeita,

c)

toimenpiteellä ei pyritä pelkästään irtautumaan hiilestä vaan myös puuttumaan ilmanlaatuun tai muuhun pilaantumiseen,

d)

jäsenvaltio esittää perustelut, joiden nojalla voidaan odottaa, että tukikelpoiset alat tai innovatiiviset teknologiat voivat edistää merkittävästi ja kustannustehokkaasti ympäristönsuojelua ja pitkälle menevää hiilestä irtautumista pidemmällä aikavälillä,

e)

toimenpide on tarpeen, jotta vältetään riittävän monipuolistamisen kautta verkon vakauteen liittyvien ongelmien paheneminen (60),

f)

valikoivamman lähestymistavan voidaan odottaa johtavan ympäristönsuojelun alhaisempiin kustannuksiin (esimerkiksi kun järjestelmäintegroinnin kustannukset alentuvat monimuotoistumisen, myös uusiutuvien energiamuotojen, seurauksena, mihin voisi sisältyä myös kysyntäjousto ja/tai varastointi) ja/tai vähäisempiin kilpailun vääristymiin tai

g)

hanke on valittu avoimen ehdotuspyynnön perusteella osaksi usean jäsenvaltion yhdessä suunnittelemaa laajaa, rajat ylittävää ja integroitua hanketta, jonka tavoitteena on edistää merkittävästi ympäristönsuojelua unionin yhteisen edun mukaisesti, ja siinä joko sovelletaan innovatiivista teknologiaa, joka perustuu tuensaajan tai muun yhteisön suorittamaan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan (TKI), edellyttäen että tuensaaja hankkii oikeudet aiemman TKI-toiminnan tulosten käyttämiseen tai että se kuuluu innovatiivisen teknologian varhaisiin käyttäjiin alallaan.

97.

Jäsenvaltioiden on tarkasteltava tukikelpoisuussääntöjä ja niihin liittyviä ehtoja jatkuvasti uudelleen varmistaakseen, että rajoitetumman tukikelpoisuuden perusteena esitetyt syyt pysyvät pätevinä ohjelman koko elinkaaren ajan eli varmistaakseen, että tukikelpoisuuden rajoitukset ovat edelleen perusteltavissa, kun uusia teknologioita tai lähestymistapoja kehitetään tai asiasta saadaan lisää dataa.

4.1.3.4   Julkinen kuuleminen

98.

Tätä 4.1.3.4 kohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2023.

99.

Ennen tuesta ilmoittamista jäsenvaltioiden on asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta järjestettävä tämän kohdan mukaisesti julkinen kuuleminen ilmoitettavien toimenpiteiden kilpailuvaikutuksista ja oikeasuhteisuudesta. Kuulemisvelvollisuus ei koske jo hyväksyttyihin toimenpiteisiin tehtäviä muutoksia, jotka eivät vaikuta toimenpiteen kohdealaan tai tukikelpoisuuteen tai jatka niiden kestoa yli kymmeneen vuoteen siitä kun komissio on ilmoittanut päätöksensä, jolla se toteaa tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi, eikä 100 kappaleessa tarkoitettuihin tapauksiin. Sen määrittämiseksi, onko toimenpide perusteltu näissä suuntaviivoissa esitetyt kriteerit huomioon ottaen, edellytetään julkista kuulemista seuraavasti (61):

a)

toimenpiteistä, joissa myönnettäväksi tuleva keskimääräinen vuotuinen tuki on vähintään 150 miljoonaa euroa, on järjestettävä vähintään kuuden viikon mittainen kuuleminen seuraavista seikoista:

i)

tukikelpoisuus,

ii)

tuen määräytymismenetelmä ja arvio tuesta vältettyjen päästöjen hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden (62) (hankkeen tai viitehankkeen tasolla),

iii)

tarjouskilpailumenettelyjen ehdotettu käyttö ja kohdeala sekä ehdotetut poikkeukset,

iv)

tuen myöntämisprosessin tärkeimmät parametrit (63), mukaan lukien eri tuensaajatyyppien välisen kilpailun mahdollistaminen (64),

v)

keskeiset oletukset, joita käytetään kannustavan vaikutuksen, tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden määrityksen perustana ja

vi)

jos tukea voidaan myöntää uusiin investointeihin maakaasuun perustuvaan energiantuotantoon tai teollisuustuotantoon, ehdotetut suojatoimet, joilla varmistetaan yhteensopivuus unionin ilmastotavoitteiden kanssa (ks. 129 kappale);

b)

toimenpiteistä, joissa myönnettäväksi tuleva keskimääräinen vuotuinen tuki on alle 150 miljoonaa euroa, on järjestettävä vähintään neljän viikon mittainen kuuleminen seuraavista seikoista:

i)

tukikelpoisuus,

ii)

tarjouskilpailumenettelyjen ehdotettu käyttö ja kohdeala sekä ehdotetut poikkeukset ja

iii)

jos tukea voidaan myöntää uusiin investointeihin maakaasuun perustuvaan energiantuotantoon tai teollisuustuotantoon, ehdotetut suojatoimet, joilla varmistetaan yhteensopivuus unionin ilmastotavoitteiden kanssa (ks. 129 kappale);

100.

Julkista kuulemista ei edellytetä 99 kappaleessa olevan (b) kohdan toimenpiteistä, joissa käytetään tarjouskilpailumenettelyjä ja toimenpiteellä ei tueta investointeja fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaan energian tuottamiseen, tuotantoon tai muuhun toimintaan.

101.

Kuulemisen kyselylomakkeet on julkaistava julkisella verkkosivustolla. Jäsenvaltioiden on julkaistava tiivistelmä, jossa esitetään yhteenveto saaduista vastauksista ja vastine palautteeseen. Tähän olisi sisällyttävä selvitys siitä, miten mahdolliset kielteiset kilpailuvaikutukset on minimoitu ehdotetun toimenpiteen kohdealan tai tukikelpoisuuden rajauksen avulla. Jäsenvaltioiden on toimitettava linkki kuulemisessa antamaansa vastaukseen osana tämän kohdan mukaisia tukitoimenpiteitä koskevaa ilmoitusta.

102.

Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa komissio voi harkita hyväksyvänsä vaihtoehtoisen kuulemismenetelmän edellyttäen, että asianomaisten osapuolten näkemykset otetaan huomioon tuen (jatkuvassa) täytäntöönpanossa. Tällaisissa tapauksissa vaihtoehtoiseen menetelmään olisi mahdollisesti liitettävä korjaavia toimia toimenpiteen mahdollisten vääristävien vaikutusten minimoimiseksi.

4.1.3.5   Oikeasuhteisuus

103.

Tuki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen olisi yleensä myönnettävä 49 ja 50 kappaleessa kuvatun mukaisella tarjouskilpailumenettelyllä siten, että toimenpiteen tavoitteet (65) voidaan saavuttaa oikeasuhteisella tavalla, joka minimoi kilpailun ja kaupan vääristymisen. Tarjouskilpailuun liittyvä talousarvio tai määrä on sitova rajoite, kun kaikki tarjoajat eivät oletettavasti tule saamaan tukea, tarjoajien odotettu määrä on riittävä tosiasiallisen kilpailun varmistamiseksi ja alitarjottujen tarjousprosessien rakennetta korjataan ohjelman aikana tosiasiallisen kilpailun palauttamiseksi myöhemmissä tarjousprosesseissa tai, ellei tämä ole mahdollista, heti kun se on tarkoituksenmukaista (66).

104.

Tarjouskilpailumenettelyn olisi periaatteessa oltava avoin kaikille tukikelpoisille tuensaajille, jotta mahdollistetaan tuen kustannustehokas kohdentuminen ja vähennetään kilpailun vääristymistä. Tarjousmenettely voidaan kuitenkin rajata yhteen tai useampaan tiettyyn tuensaajaluokkaan, jos esitetään näyttöä, myös julkisessa kuulemisessa kerättyä asiaankuuluvaa näyttöä, joka osoittaa esimerkiksi, että

a)

yksittäinen menettely, joka olisi avoin kaikille tukikelpoisille tuensaajille, johtaisi epäoptimaaliseen tulokseen tai ei mahdollistaisi toimenpiteen tavoitteiden saavuttamista; tällaisessa perustelussa voidaan viitata 96 kappaleessa esitettyihin kriteereihin;

b)

tarjoustasot, joita eri tuensaajaryhmien odotetaan esittävän, eroavat toisistaan huomattavasti (näin on yleensä silloin, kun – 90 kappaleen mukaisesti vaaditun analyysin pohjalta määritellyt – oletetut kilpailulliset tarjoustasot eroavat toisistaan yli 10 prosenttia); tässä tapauksessa voidaan käyttää erillisiä tarjouskilpailumenettelyjä, jotta kustannusten suhteen samankaltaiset tuensaajaluokat kilpailevat keskenään.

105.

Jos jäsenvaltio tukeutuu 104 kappaleen (b) kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin yli kolme vuotta kestävän ohjelman osalta, 92 kappaleessa edellytetyssä analyysissa olisi tarkasteltava myös sitä, täyttyvätkö poikkeuksien edellytykset edelleen. Jäsenvaltioiden on erityisesti vahvistettava, että tällaisia ohjelmia mukautetaan ajan mittaan sen varmistamiseksi, että teknologioita, joita koskevien tarjousten odotetaan asettuvan 10 prosentin haarukkaan toisiinsa nähden, kilpailutetaan samassa tarjouskilpailumenettelyssä. Vastaavasti jäsenvaltio voi myös päättää järjestää erilliset tarjouspyynnöt, jos 92 kappaleen mukainen päivitetty analyysi osoittaa, että kustannukset ovat eriytyneet toisistaan niin, että tarjoukset eroavat toisistaan yli 10 prosenttia.

106.

Jos 90 kappaleen mukaisesti vaadittu analyysi osoittaa, että rahoitustarpeet, joita eri tuensaajaryhmien odotetaan esittävän, saattavat erota toisistaan huomattavasti, jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon riski, että halvempia teknologioita ylikompensoidaan. Myös komissio ottaa tämän huomioon arvioinnissaan. Tarvittaessa tarjouksille voidaan tarvita yläraja tiettyjen luokkien yksittäisten tarjoajien enimmäistarjouksen rajoittamiseksi. Ylärajat olisi perusteltava viittaamalla 51, 52 ja 53 kappaleessa tarkoitettujen viitehankkeiden kvantifiointiin.

107.

Poikkeukset vaatimuksesta, joka koskee tuen jakamista ja tukitason määrittämistä tarjouskilpailumenettelyn kautta, voivat olla perusteltuja, jos on esimerkiksi julkisessa kuulemisessa saatua näyttöä siitä, että asiassa on kyse jostakin seuraavista olosuhteista:

a)

potentiaalista tarjontaa tai potentiaalisia tarjoajia ei ole riittävästi kilpailun varmistamiseksi; tässä tapauksessa jäsenvaltion on osoitettava, että kilpailua ei ole mahdollista lisätä pienentämällä määrärahoja tai helpottamalla osallistumista tarjouskilpailuun (esimerkiksi määrittämällä lisää maata kehityskohteeksi tai mukauttamalla esivalintavaatimuksia);

b)

tuensaajat ovat pieniä hankkeita määriteltyinä seuraavasti:

i)

sähkön tuotanto- tai varastointihankkeiden osalta – hankkeet, joissa asennettu kapasiteetti on enintään 1 MW;

ii)

sähkön kulutuksen osalta – hankkeet, joissa enimmäiskysyntä on enintään 1 MW,

iii)

lämmöntuotanto- ja kaasuntuotantoteknologioiden osalta – hankkeet, joissa asennettu kapasiteetti on enintään 1 MW tai vastaava,

iv)

kokonaan pk-yritysten omistuksessa olevien tai uusiutuvan energian yhteisöjen hankkeiden osalta – hankkeet, joissa asennettu kapasiteetti tai enimmäiskysyntä on enintään 6 MW,

v)

pelkästään tuulienergiaa koskevien, kokonaan pienten ja mikroyritysten tai uusiutuvan energian yhteisöjen omistuksessa olevien hankkeiden osalta – hankkeet, joissa asennettu kapasiteetti on enintään 18 MW,

vi)

sellaisten energiatehokkuustoimenpiteiden osalta, joihin ei sisälly pk-yrityksiä hyödyttäviä energiatehokkuustoimenpiteitä ja joissa tuensaajat saavat alle 300 000 euroa hanketta kohti tai

c)

yksittäiset hankkeet täyttävät molemmat seuraavista edellytyksistä:

i)

hanke on valittu avoimen ehdotuspyynnön perusteella osaksi usean jäsenvaltion yhdessä suunnittelemaa laajaa, rajat ylittävää ja integroitua hanketta, jonka tavoitteena on edistää merkittävästi ympäristönsuojelua unionin yhteisen edun mukaisesti ja

ii)

hankkeessa joko sovelletaan innovatiivista teknologiaa, joka perustuu tuensaajan tai muun yhteisön suorittamaan tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan (TKI), edellyttäen että tuensaaja hankkii oikeudet aiemman TKI-toiminnan tulosten käyttämiseen tai että se kuuluu innovatiivisen teknologian varhaisiin käyttäjiin alallaan.

108.

Jäsenvaltiot voivat myös käyttää kilpailuun perustuvia sertifikaatteja tai tuottajavelvoitejärjestelmiä tuen määrän määrittelemiseksi ja kohdentamiseksi, kunhan

a)

kysyntä on asetettu ohjelmassa potentiaalista tarjontaa alhaisemmaksi,

b)

ostohinta tai seuraamushinta, joka koskee kuluttajaa tai tuottajaa, joka ei ole ostanut vaadittua määrää sertifikaatteja (eli hinta, joka muodostaa enimmäismäärän, joka maksettaisiin tukena), on määritetty riittävän korkealle tasolle, jotta kannustin velvoitteen täyttämiseen säilyy; seuraamushinnan olisi kuitenkin perustuttava 51, 52 ja 53 kappaleessa tarkoitettuun kvantifiointiin, jotta liian korkea taso ei johtaisi ylikompensaatioon ja

c)

jos ohjelmiin sisältyy biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tukea, jäsenvaltioiden on ylikompensaation välttämiseksi otettava huomioon jo saatua tukea koskevat tiedot, jotka sisältyvät direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan mukaisen ainetasejärjestelmän dokumentaatioon.

109.

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa hiilestä irtautumisen tai energiatehokkuuden tukiohjelmia, joissa käytetään verohuojennuksia tai veronluonteisten maksujen, kuten energiapoliittisten tavoitteiden rahoittamiseen käytettävien maksujen, alennuksia. Tällaisissa ohjelmissa ei ole pakko käyttää tarjouskilpailumenettelyä. Tällainen tuki on kuitenkin periaatteessa myönnettävä samalla tavalla kaikille samalla toimialalla toimiville tukikelpoisille yrityksille, jotka ovat samassa tai samankaltaisessa tosiasiallisessa tilanteessa tukitoimenpiteen tavoitteiden tai päämäärien osalta. Ilmoittavan jäsenvaltion on otettava käyttöön vuotuinen seurantamekanismi, jolla varmistetaan, että tuki on edelleen tarpeen. Tämä kohta ei kata verojen tai maksujen vähennyksiä, jotka perustuvat energian tai siihen liittyvien palvelujen olennaisiin kustannuksiin. Esimerkiksi verkkomaksujen tai kapasiteettimekanismien rahoitusmaksujen vähennykset eivät kuulu tämän kohdan soveltamisalaan.

110.

Jos veron tai veronluonteisen maksun alennus vähentää toistuvia toimintakustannuksia, tuen määrä ei saa ylittää ympäristöystävällisen hankkeen tai toiminnan ja vaihtoehtoisen vähemmän ympäristöystävällisen skenaarion kustannusten erotusta. Jos ympäristöystävällisempi hanke tai toiminta voi johtaa mahdollisiin kustannussäästöihin tai lisätuloihin, ne on otettava huomioon määritettäessä tuen oikeasuhteisuutta.

111.

Tukiohjelmia suunnitellessaan jäsenvaltion on otettava huomioon jo saatua tukea koskevat tiedot, jotka sisältyvät direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan mukaisen ainetasejärjestelmän dokumentaatioon.

112.

Jos osana tukitoimenpiteitä myönnetään toimilupia tai muita etuja, kuten maan, merenpohjan tai jokien käyttöoikeuksia tai oikeuksia liittyä infrastruktuuriin, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne myönnetään objektiivisten, läpinäkyvien ja toimenpiteen tavoitteisiin liittyvien kriteerien perusteella (ks. 50 kappale).

113.

Jos tuki myönnetään etuoikeutettuna lainana toimijalle, joka suorittaa energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä energiatehokkuussopimuksen nojalla, lainainstrumenteilla olisi varmistettava, että kaupallisilta velkarahoituksen tarjoajilta saadaan huomattavia kanssasijoituksia. Näin oletetaan olevan, jos niiden osuus on vähintään 30 prosenttia palveluntarjoajan energiatehokkuussopimusten arvosta. Energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden suorittajan takaisinmaksun on oltava vähintään yhtä suuri kuin lainan nimellisarvo. Jos tuki myönnetään takauksen muodossa, julkinen takaus ei saa ylittää 80 prosenttia lainan pääomasta, ja tappioiden on jakauduttava luottolaitokselle ja valtiolle samassa suhteessa ja samoilla ehdoilla. Takauksen kohteena olevaa määrää on alennettava suhteellisesti siten, että takaus ei koskaan kata yli 80 prosenttia jäljellä olevasta lainasta. Julkinen laina tai takaus energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden tarjoajalle on rajattava enintään 10 vuoteen.

4.1.4   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta

114.

Lukuun ottamatta 70 kappaletta, 3.2.2 ja 3.3 kohtaa ei sovelleta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskeviin tukitoimenpiteisiin.

115.

Tätä kohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2023. Tuki vältettyä hiilidioksidiekvivalenttipäästötonnia kohti on arvioitava kunkin hankkeen tai ohjelmien tapauksessa kunkin viitehankkeen osalta, ja lisäksi on esitettävä sen laskemiseen käytetyt oletukset ja menetelmät. Arviossa olisi mahdollisimman tarkkaan pyrittävä yksilöimään toiminnasta aiheutuvat nettopäästövähennykset ottaen huomioon elinkaaren aikaiset syntyneet tai vähentyneet päästöt. Lisäksi huomioon olisi otettava lyhyen ja pitkän aikavälin vuorovaikutus muiden asiaankuuluvien politiikkojen tai toimenpiteiden, kuten unionin päästökauppajärjestelmän, kanssa. Eri ympäristönsuojelutoimenpiteiden kustannusten vertailun mahdollistamiseksi tämän menetelmän olisi periaatteessa oltava samanlainen kaikissa jäsenvaltion toimenpiteissä (67).

116.

Hiilestä irtautumiseen liittyvien myönteisten ympäristövaikutusten aikaansaamiseksi tuella ei voida pelkästään siirtää päästöjä yhdeltä alalta toiselle, vaan sillä on saatava aikaan kasvihuonekaasupäästöjen kokonaisvähennyksiä.

117.

Kaksinkertaisen tuen riskin välttämiseksi ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten todentamisen varmistamiseksi teollisen toiminnan hiilestä irtautumiseen myönnettävän tuen on vähennettävä kyseisestä teollisesta toiminnasta suoraan aiheutuvia päästöjä. Teollisen toiminnan energiatehokkuuden parantamiseen myönnettävän tuen on parannettava tuensaajien toiminnan energiatehokkuutta.

118.

Poiketen 117 kappaleen viimeisen virkkeen vaatimuksesta teollisen toiminnan energiatehokkuuden parantamista voidaan tukea energiatehokkuussopimusten edistämiseen myönnettävällä tuella.

119.

Jos energiatehokkuussopimusten edistämiseen tarkoitettua tukea ei myönnetä kilpailuun perustuvalla tarjousmenettelyllä, tukea on periaatteessa myönnettävä samalla tavalla kaikille samalla toimialalla toimiville tukikelpoisille yrityksille, jotka ovat samassa tai samankaltaisessa tosiasiallisessa tilanteessa tukitoimenpiteen tavoitteiden tai päämäärien osalta.

120.

Jotta määrärahoja ei osoitettaisi hankkeille, jotka eivät toteutuisi ja jotka saattaisivat estää uusien toimijoiden markkinoille tulon, jäsenvaltioiden on osoitettava, että toteutetaan kohtuulliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tukea saavia hankkeita todella viedään eteenpäin, esimerkiksi asettamalla selkeät määräajat hankkeiden toteuttamiselle, tarkastamalla hankkeen toteutettavuus osana tuen saamisen esivalintaa, vaatimalla osallistujilta vakuuksia tai seuraamalla hankkeiden edistymistä ja toteutusta. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää enemmän joustovaraa esivalintavaatimusten osalta pk-yritysten tai uusiutuvan energian yhteisöjen kehittämille ja kokonaan omistamille hankkeille keinona vähentää niiden osallistumisen esteitä (68).

121.

Hiilestä irtautumiseen voidaan myöntää tukea eri muodoissa, kuten ennakkoavustuksina ja jatkuvien tukimaksujen sopimuksina, kuten hinnanerosopimuksina (69). Tukea, joka kattaa lähinnä toimintaan liittyviä kustannuksia eikä investointeja, olisi käytettävä vain, jos jäsenvaltio osoittaa, että tämä johtaa ympäristöystävällisempiin operatiivisiin päätöksiin.

122.

Jos tukea tarvitaan ensisijaisesti kattamaan lyhyen aikavälin kustannuksia, jotka voivat olla muuttuvia, kuten biomassapolttoainekustannukset tai sähkön tuotantopanoskustannukset, ja tukea maksetaan yli vuoden mittaisilta kausilta, jäsenvaltioiden olisi vahvistettava, että tuen perustana olevia tuotantokustannuksia seurataan ja tuen määrää päivitetään vähintään kerran vuodessa.

123.

Tuki on suunniteltava siten, että estetään markkinoiden tehokkaan toiminnan tarpeeton vääristyminen ja erityisesti säilytetään tehokkaat toimintakannustimet ja hintasignaalit. Tuensaajien olisi esimerkiksi edelleen oltava alttiita hintavaihtelulle ja markkinariskille, ellei tämä vaaranna tuen tavoitteen saavuttamista. Tuensaajia ei etenkään saisi kannustaa tarjoamaan tuotostaan alle rajakustannustensa, ja ne eivät saa saada tukea tuotantoon aikana, jolloin kyseisen tuotannon markkina-arvo on negatiivinen (70).

124.

Komissio tekee tapauskohtaisen arvioinnin toimenpiteistä, joissa on kyse erityisinfrastruktuuria koskevista hankkeista. Arvioinnissaan komissio tarkastelee muun muassa infrastruktuurin kokoa suhteessa merkityksellisiin markkinoihin, vaikutusta markkinaperusteisten lisäinvestointien todennäköisyyteen, sitä, missä määrin infrastruktuuri on alun perin tarkoitettu yksittäiselle käyttäjälle tai käyttäjäryhmälle ja onko olemassa uskottava suunnitelma tai vakaa sitoumus liittymisestä laajempaan verkkoon, mahdollisten sisämarkkinalainsäädännöstä poikkeamisten kestoa, merkityksellisten markkinoiden rakennetta ja tuensaajien asemaa näillä markkinoilla.

125.

Esimerkiksi silloin, kun infrastruktuuri yhdistää aluksi vain rajallisen määrän käyttäjiä, vääristävää vaikutusta voidaan lieventää, jos infrastruktuuri on osa suunnitelmaa luoda laajempi unionin verkosto seuraavien kriteerien mukaisesti:

a)

infrastruktuurin kirjanpito olisi erotettava muusta toiminnasta ja käyttöoikeus- ja käyttökustannusten oltava läpinäkyviä,

b)

ellei se haittaa tuen tavoitteen saavuttamista, tuen edellytyksenä olisi oltava sitoumus avata infrastruktuuri (71) kolmansille osapuolille oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin (esimerkiksi edellyttämällä julkisia liityntämahdollisuuskierroksia vastaavin ehdoin),

c)

etua, jota tuensaajat saavat ennen tällaisen laajemman kehityksen toteutumista, voi olla tarpeen kompensoida esimerkiksi edellyttämällä niiden osallistumista verkon jatkolaajentamiseen ja

d)

alkukäyttäjien saamaa etua voi olla tarpeen rajoittaa ja/tai jakaa muiden toimijoiden kanssa.

126.

Jotta ei vaarannettaisi toimenpiteen tavoitetta tai muita unionin ympäristönsuojelutavoitteita, toimenpide ei saa luoda kannustimia sellaista energiantuotantoa varten, joka korvaisi vähemmän saastuttavia energiamuotoja. Jos tuetaan esimerkiksi uusiutumattomiin energialähteisiin perustuvaa yhteistuotantoa tai tuetaan energiantuotantoa biomassasta, tuki ei, siinä määrin kuin se on mahdollista, saa kannustaa sähkön tai lämmön tuotantoon aikana, jolloin tämä merkitsisi ilmaa pilaamattomista uusiutuvista energialähteistä saatavan tuotannon rajoittamista.

127.

Hiilestä irtautumiseen myönnettävä tuki voi vääristää kohtuuttomasti kilpailua, jos se syrjäyttää investointeja markkinoilla jo saatavilla oleviin puhtaampiin vaihtoehtoihin, tai kun se johtaa lukittumiseen tiettyihin teknologioihin tavalla, joka haittaa puhtaampien ratkaisujen käyttöä ja näiden markkinoiden laajempaa kehitystä. Sen vuoksi komissio varmistaa myös, että tukitoimenpide ei kannusta fossiilipohjaisten polttoaineiden ja energian (72) kulutukseen tai pitkitä sitä, mikä haittaisi puhtaampien vaihtoehtojen kehittämistä ja vähentäisi merkittävästi investoinnin yleistä ympäristöhyötyä. Jäsenvaltioiden olisi selitettävä, miten ne aikovat välttää tämän riskin, muun muassa velvoittamalla käyttämään pääasiassa uusiutuvia tai vähähiilisiä polttoaineita tai luopumaan asteittain fossiilisista polttoaineista.

128.

Komissio katsoo, että tietyillä tukitoimenpiteillä on kilpailuun ja kauppaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, joita ei todennäköisesti voida kompensoida. Tietyt tukitoimenpiteet voivat erityisesti pahentaa markkinoiden toimintapuutteita ja aiheuttaa tehottomuutta kuluttajien ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kustannuksella. Esimerkiksi toimenpiteet, joilla luodaan kannustimia uusiin investointeihin energian- tai teollisuustuotantoon, joka perustuu saastuttavimpiin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten kivihiileen, dieseliin, ruskohiileen, öljyyn, turpeeseen ja öljyliuskeeseen, lisäävät kielteisiä ympäristöön kohdistuvia ulkoisvaikutuksia markkinoilla. Niillä ei katsota olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia, koska nämä polttoaineet eivät ole yhteensopivia unionin ilmastotavoitteiden kanssa.

129.

Vastaavasti toimenpiteet, joilla luodaan kannustimia uusiin investointeihin maakaasuun perustuvaan energian- tai teollisuustuotantoon, voivat vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja muita epäpuhtauksia lyhyellä aikavälillä mutta pahentaa ympäristöön kohdistuvia kielteisiä ulkoisvaikutuksia pidemmällä aikavälillä verrattuna vaihtoehtoisiin investointeihin. Jotta maakaasuinvestoinneilla voidaan katsoa olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia, jäsenvaltioiden on selitettävä, miten ne varmistavat, että investoinneilla edistetään unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteen ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista. Jäsenvaltioiden on erityisesti selitettävä, miten vältetään lukkiutuminen kyseiseen kaasukäyttöiseen energiantuotantoon tai tuotantolaitteistoon. Tämä voi esimerkiksi perustua sitovia tavoitteita sisältävään kansalliseen hiilestä irtautumista koskevaan suunnitelmaan ja/tai sisältää tuensaajan sitovia sitoumuksia käyttää hiilestä luopumista tukevia teknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia / talteenottoa ja käyttöä tai korvata maakaasu uusiutuvalla tai vähähiilisellä kaasulla tai sulkemaan laitos aikataulussa, joka on linjassa unionin ilmastotavoitteiden kanssa. Sitoumuksiin olisi sisällyttävä yksi tai useampia uskottavia välitavoitteita päästöjen vähentämiseksi kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.

130.

Biopolttoaineiden tuotanto ravinto- ja rehukasveista voi lisätä maankäytön paineita ja johtaa maatalousmaan laajenemiseen alueille, joihin on sitoutunut paljon hiiltä, kuten metsiin, kosteikoille ja turvemaalle, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä. Tämän vuoksi direktiivillä (EU) 2018/2001 rajoitetaan ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden määrää, joka otetaan huomioon uusiutuvan energian tavoitteiden toteutumisessa. Komissio katsoo, että tietyt tukitoimenpiteet voivat osaltaan pahentaa välillisiä kielteisiä ulkoisvaikutuksia. Sen vuoksi komissio katsoo periaatteessa, että sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasujen ja biomassapolttoaineiden valtiontuki, joiden määrä ylittää uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisloppukulutuksen laskemiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa direktiivin (EU) 2018/2001 26 artiklan mukaisesti huomioon otettavan määrän, ei todennäköisesti tuota myönteisiä vaikutuksia, jotka voisivat ylittää toimenpiteen kielteiset vaikutukset.

131.

Jos havaitaan kilpailun lisävääristymien riskejä tai toimenpiteet ovat erityisen uudenlaisia tai monimutkaisia, komissio voi asettaa 76 kappaleessa esitettyjä ehtoja.

132.

Kun kyseessä ovat yksittäiset tukitoimenpiteet tai tukiohjelmat, jotka hyödyttävät erityisen rajoitettua määrää tuensaajia tai vakiintuneessa asemassa olevaa tuensaajaa, jäsenvaltioiden olisi lisäksi osoitettava, että ehdotettu tukitoimenpide ei johda markkinoiden vääristymiseen esimerkiksi lisääntyneen markkinavoiman myötä. Myös silloin kun tuki ei lisää markkinavoimaa suoraan, se voi lisätä sitä välillisesti estämällä olemassa olevien kilpailijoiden laajentumisen tai aiheuttamalla niiden poistumisen markkinoilta tai estämällä uusien kilpailijoiden tulon markkinoille. Arvioidessaan tällaisten tukitoimenpiteiden kielteisiä vaikutuksia komissio keskittyy analyysissään ennakoitavissa oleviin vaikutuksiin, joita tuella voi olla yritysten väliseen kilpailuun asianomaisilla tuotemarkkinoilla sekä tarvittaessa tuotantoketjun alku- tai loppupään markkinoilla, sekä ylikapasiteetin riskiin. Komissio arvioi myös mahdolliset kielteiset vaikutukset kauppaan, mukaan lukien riski jäsenvaltioiden välisestä tukikilpailusta, jollaista voi syntyä erityisesti yritysten sijaintipaikan valinnan suhteen.

133.

Jos tuki myönnetään ilman tarjouskilpailumenettelyä ja toimenpide hyödyttää erityisen pientä määrää tuensaajia tai vakiintunutta tuensaajaa, komissio voi vaatia jäsenvaltiota varmistamaan, että tuensaaja levittää tuetun hankkeen tuloksena saatua taitotietoa toimiviksi todettujen teknologioiden käyttöönoton nopeuttamiseksi.

134.

Edellyttäen, että kaikki muut sisämarkkinoille soveltuvuuden edellytykset täyttyvät, komissio yleensä toteaa, että hiilestä irtautumista koskevat toimenpiteet ovat positiivisia (eli myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin sisämarkkinoiden vääristymät), kun otetaan huomioon niiden vaikutus ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, joka on määritelty ympäristötavoitteeksi asetuksessa (EU) 2020/852 ja/tai niiden myötävaikutus unionin energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseen, kunhan ei ole selviä merkkejä siitä, että ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta ei ole noudatettu (73). Ellei edellä tarkoitettuun olettamaan voida tukeutua, komissio arvioi, ylittävätkö myönteiset vaikutukset (mukaan lukien 4.1.4 kohdan vaatimusten täyttyminen ja mahdolliset 129 kappaleeseen liittyvät sitoumukset) sisämarkkinoille aiheutuvat kielteiset vaikutukset.

4.2   Tuki rakennusten energia- ja ympäristötehokkuuden parantamiseen

4.2.1   Tuen perustelut

135.

Toimenpiteillä, joilla pyritään parantamaan rakennusten energia- ja ympäristötehokkuutta, pyritään puuttumaan kielteisiin ulkoisvaikutuksiin luomalla yksilöllisiä kannustimia saavuttaa energiansäästöä ja kasvihuonekaasupäästöjen ja ilman epäpuhtauksien päästöjen vähentämistä koskevia tavoitteita. Edellä 3 luvussa käsiteltyjen markkinoiden yleisten toimintapuutteiden lisäksi rakennusten energia- ja ympäristötehokkuuden alalla voi esiintyä erityisiä markkinoiden toimintapuutteita. Kun tarkastellaan rakennusten peruskorjaustöitä, energia- ja ympäristötehokkuustoimenpiteistä ei yleensä hyödy ainoastaan peruskorjauskustannukset tavallisesti maksava rakennuksen omistaja, vaan hyötyä saa myös vuokralainen. Sen vuoksi komissio katsoo, että valtiontukea saatetaan tarvita rakennusten energia- ja ympäristötehokkuuden parantamiseen tähtäävien investointien edistämiseen.

4.2.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

136.

Tukea voidaan myöntää rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen.

137.

Tällainen tuki voidaan yhdistää tukeen, joka koskee jotakin tai kaikkia seuraavista toimenpiteistä:

a)

sähköä, lämpöä tai jäähdytystä tuottavien integroitujen uusiutuvaa energiaa käyttävien järjestelmien asentaminen paikan päälle,

b)

paikan päällä toimivien uusiutuvan energian järjestelmien tuottaman energian varastointilaitteiston asentaminen,

c)

latausinfrastruktuurin rakentaminen ja asentaminen rakennuksen käyttäjien käyttöön, ja siihen liittyvän infrastruktuurin, kuten kaapelikanavien, rakentaminen ja asentaminen, jos pysäköintitilat sijaitsevat joko rakennuksen sisällä tai fyysisesti rakennuksen yhteydessä,

d)

rakennuksen ympäristö- ja energiahallinnan ja -ohjauksen digitalisointiin, erityisesti sen älyvalmiuden parantamiseen, tarkoitettujen laitteiden asentaminen, mukaan lukien passiiviset sisäiset johdotukset tai rakenteellinen kaapelointi dataverkkoja varten ja passiivisen verkon liitännäinen osa kiinteistössä, johon rakennus kuuluu, mutta lukuun ottamatta kiinteistön ulkopuolella tapahtuvaa johdotusta tai kaapelointia dataverkkoja varten ja

e)

muut investoinnit, joilla parannetaan rakennuksen energia- tai ympäristötehokkuutta, mukaan lukien investoinnit viherkattoihin ja sadeveden hyödyntämiseen tarkoitettuihin laitteisiin.

138.

Tukea voidaan myöntää myös rakennuksen sisäisen lämmitys- tai jäähdytyslaitteiston energiatehokkuuden parantamiseen. Kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin suoraan liitetyille lämmitys- tai jäähdytyslaitteille myönnettävää tukea arvioidaan kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen myönnettävään tukeen sovellettavien 4.10 kohdan edellytysten mukaisesti. Tuotantoprosessien energiatehokkuuden parantamiseen ja koneiden voimanlähteenä käytettäviin energiaa tuottaviin laitteisiin myönnettävää tukea arvioidaan 4.1 kohdassa esitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämis- ja poistamistukea koskevien edellytysten mukaisesti.

139.

Tuella on oltava seuraavat vaikutukset:

a)

kun on kyse olemassa olevien rakennusten peruskorjauksesta, energiatehokkuus paranee niin, että primäärienergian kysyntä vähenee vähintään 20 prosentilla investointia edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna, tai jos parannukset ovat osa vaiheittaista peruskorjausta, primäärienergian kysyntä vähenee viiden vuoden aikana vähintään 30 prosentilla investointia edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna,

b)

kun on kyse peruskorjaustoimenpiteistä, jotka koskevat vain yhdentyyppisten direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 9 alakohdassa tarkoitettujen rakennusosien asentamista tai korvaamista (74), primäärienergian kysyntä vähenee vähintään 10 prosentilla investointia edeltäneeseen tilanteeseen verrattuna, jos jäsenvaltio osoittaa, että toimenpiteellä on ohjelmatasolla merkittävä kokonaisvaikutus primäärienergian kysynnän vähenemiseen ja

c)

uusien rakennusten tapauksessa energiatehokkuuden on parannuttava niin, että primäärienergian kysyntä pienenee vähintään 10 prosenttia verrattuna lähes nollaenergiarakennuksille niissä kansallisissa täytäntöönpanosäädöksissä asetettuun kynnysarvoon, joilla viedään kansalliseen lainsäädäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU.

140.

Tukea rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen voidaan myöntää myös energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä suorittaville pk-yrityksille ja pienille midcap -yrityksille, jotta voidaan edistää direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 27 kohdassa tarkoitettuja energiatehokkuussopimuksia.

4.2.3   Kannustava vaikutus

141.

Alla 142 ja 143 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

142.

Komissio katsoo, että tuilla hankkeille, joiden takaisinmaksuaika (75) on alle viisi vuotta, ei periaatteessa ole kannustavaa vaikutusta. Jäsenvaltio voi kuitenkin esittää näyttöä osoittaakseen, että tukea tarvitaan muuttamaan käyttäytymistä myös hankkeissa, joiden takaisinmaksuaika on lyhyempi.

143.

Jos unionin lainsäädännössä asetetaan yrityksille unionin normeiksi katsottavia energiatehokkuuden vähimmäisnormeja, tuella kaikkiin niihin tarvittaviin investointeihin, joiden avulla yritykset voivat täyttää kyseiset normit, katsotaan olevan kannustava vaikutus edellyttäen, että tuki myönnetään ennen kuin kyseisistä vaatimuksista tulee asianomaiselle yritykselle pakollisia (76). Jäsenvaltion on varmistettava, että tuensaajat esittävät tarkan peruskorjaussuunnitelman ja -aikataulun, joista käy ilmi, että tuettu peruskorjaus on vähintään riittävä rakennuksen saattamiseksi energiatehokkuutta koskevien vähimmäisnormien mukaiseksi.

4.2.4   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.2.4.1   Tarkoituksenmukaisuus

144.

Alla 145 kappaleessa esitetty vaatimus täydentää 3.2.1.2 kohdassa esitettyjä vaatimuksia.

145.

Energiatehokkuussopimusten edistämiseksi myönnettävä tuki voi olla laina tai takaus energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä energiatehokkuussopimuksen nojalla suorittavalle yritykselle tai se voi koostua rahoitustuotteesta, jonka tarkoituksena on rahoittaa yrityksen toimintaa (esim. myyntisaamisten rahoitus, forfaiting-rahoitus).

4.2.4.2   Oikeasuhteisuus

146.

Tukikelpoisia ovat investointikustannukset, jotka liittyvät suoraan energia- tai ympäristöominaisuuksien tason nostamiseen.

147.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 30 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun on kyse 139 kappaleessa olevassa (a) ja (c) kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä. Samassa 139 kappaleessa olevassa (b) kohdassa tarkoitetuissa toimenpiteissä tuki-intensiteetti saa olla enintään 25 prosenttia. Jos tukea investointeihin, joiden avulla yritykset voivat noudattaa unionin normeiksi katsottavia energiatehokkuuden vähimmäisnormeja, myönnetään alle 18 kuukautta ennen unionin normien voimaantuloa, tuki-intensiteetit saavat olla enintään 20 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista 139 kappaleessa olevan (a) ja (c) kohdan toimenpiteissä tai enintään 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista 139 kappaleessa olevan (b) kohdan toimenpiteissä.

148.

Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen myönnettävän tuen osalta tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 15 prosenttiyksikköä, jos energiatehokkuuden parantuminen johtaa primäärienergian kysynnän vähenemiseen vähintään 40 prosentilla. Tätä tuki-intensiteetin korotusta ei kuitenkaan sovelleta, kun hanke vähentää primäärienergian kysyntää vähintään 40 prosenttia, mutta se ei paranna rakennuksen energiatehokkuutta enemmän kuin alle 18 kuukauden kuluessa voimaantuleviksi unionin normeiksi katsottavissa energiatehokkuuden vähimmäisnormeissa edellytetään.

149.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienille yrityksille myönnettävästä tuesta, tai 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurille yrityksille myönnettävästä tuesta.

150.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 15 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa tai 5 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa.

151.

Jäsenvaltio voi toimenpiteen erityispiirteiden mukaan myös osoittaa rahoitusvajeanalyysin perusteella 48, 51 ja 52 kappaleen mukaisesti, että tarvitaan suurempi tukimäärä. Edellä 51 ja 52 kappaleen mukaisesti tuen määrä ei saa ylittää rahoitusvajetta. Jos tukea investointeihin, joiden avulla yritykset voivat noudattaa unionin normeiksi katsottavia energiatehokkuuden vähimmäisnormeja, myönnetään alle 18 kuukautta ennen unionin normien voimaantuloa, enimmäismäärä saa olla enintään 70 prosenttia rahoitusvajeesta.

152.

Jos tuki myönnetään 49 ja 50 kappaleen kriteerit täyttävässä tarjouskilpailumenettelyssä, tuen määrää pidetään oikeasuhteisena. Jos tukea investointeihin, joiden avulla yritykset voivat noudattaa unionin normeiksi katsottavia energiatehokkuuden vähimmäisnormeja, myönnetään alle 18 kuukautta ennen unionin normien voimaantuloa, jäsenvaltion on varmistettava, että ylikompensaation riski otetaan asianmukaisesti huomioon esimerkiksi asettamalla tarjouksille yläraja.

153.

Rahoitusinstrumentin muodossa myönnettyyn tukeen ei sovelleta 147–151 kappaleessa esitettyjä tuen enimmäisintensiteettejä. Jos tuki myönnetään takauksen muodossa, takaus saa olla enintään 80 prosenttia takauksen kohteena olevasta lainasta. Jos tuki myönnetään lainan muodossa, rakennusten omistajien energiatehokkuusrahastolle, uusiutuvan energian rahastolle tai muulle rahoituksen välittäjälle takaisin maksaman määrän on oltava vähintään sama kuin lainan nimellisarvo.

4.2.4.3   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta

154.

Alla 155–157 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

155.

Tuet investoinneille maakaasua käyttäviin laitteisiin rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi voivat vähentää energian kysyntää lyhyellä aikavälillä mutta pahentaa ympäristöön kohdistuvia kielteisiä ulkoisvaikutuksia pitkällä aikavälillä verrattuna vaihtoehtoisiin investointeihin. Maakaasua käyttävien laitteiden asennuksiin myönnettävä tuki voi vääristää kohtuuttomasti kilpailua, jos se syrjäyttää investointeja markkinoilla jo saatavilla oleviin puhtaampiin vaihtoehtoihin, tai kun se johtaa lukittumiseen tiettyihin teknologioihin ja haittaa näin puhtaampien teknologioiden markkinoiden ja käytön kehitystä. Tällaisia syrjäyttämis- tai lukkiutumisvaikutuksia aikaansaavien toimenpiteiden myönteiset vaikutukset eivät todennäköisesti ole suuremmat kuin niiden kielteiset kilpailuvaikutukset. Osana arviointiaan komissio tarkastelee, korvaavatko maakaasua käyttävät laitteet saastuttavimpia fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä ja hiiltä, käyttäviä energialaitteita.

156.

Markkinoilla on jo saatavilla vaihtoehtoja saastuttavia fossiilisia polttoaineita (kuten öljyä ja hiiltä) käyttäville energialaitteistoille. Tässä tilanteessa tällaisia polttoaineita käyttävien energiatehokkaiden energialaitteiden asentamiseen myönnettävän tuen ei katsota tuottavan samoja myönteisiä vaikutuksia kuin puhtaampien energialaitteiden asentamiseen myönnettävällä tuella saadaan aikaan. Ensinnäkin energiankysynnän vähäisen vähenemisen vastapainona ovat fossiilisten polttoaineiden käyttöön liittyvät suuremmat hiilipäästöt. Toiseksi öljy- tai hiilikäyttöisten energialaitteiden asentamiseen kohdistuvan tuen myöntämiseen liittyy merkittävä riski siitä, että lukkiudutaan fossiilipohjaisiin teknologioihin ja syrjäytetään investointeja puhtaampiin ja innovatiivisempiin markkinoilla saatavilla oleviin vaihtoehtoihin kun kysyntää siirtyy pois sellaisilta energialaitteilta, jotka eivät käytä kiinteitä tai nestemäisiä fossiilisia polttoaineita. Tämä myös haittaisi ei-fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien teknologioiden markkinoiden jatkokehitystä. Sen vuoksi komissio katsoo, että kiinteitä tai nestemäisiä fossiilisia polttoaineita käyttäville energialaitteille kohdistetun tuen kielteiset kilpailuvaikutukset eivät todennäköisesti kompensoidu.

157.

Jos tuki myönnetään lahjoituksena, pääomana, takauksena tai lainana energiatehokkuusrahastolle, uusiutuvan energian rahastolle tai muulle rahoituksen välittäjälle, komissio selvittää, että on olemassa ehdot sen varmistamiseksi, että energiatehokkuusrahasto, uusiutuvan energian rahasto tai muu rahoituksen välittäjä ei saa perusteetonta etua ja soveltaa kaupallisesti järkevää investointistrategiaa energiatehokkuutta koskevan tukitoimenpiteen toteuttamiseksi. Erityisesti seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)

rahoituksen välittäjät tai rahastonhoitajat on valittava avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä menettelyllä, joka toteutetaan sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

b)

käytössä on ehdot sen varmistamiseksi, että rahoituksen välittäjiä, myös energiatehokkuusrahastoja tai uusiutuvan energian rahastoja, hallinnoidaan kaupalliselta pohjalta ja niiden rahoituspäätökset perustuvat tuotto-odotuksiin ja

c)

energiatehokkuusrahaston ja uusiutuvan energian rahaston hoitajat tai muut rahoituksen välittäjät siirtävät edun mahdollisimman suuressa määrin lopullisille tuensaajille (rakennusten omistajat tai vuokralaiset) lisäämällä rahoitusmääriä, alentamalla vakuusvaatimuksia, alentamalla takausmaksuja tai alentamalla korkoa.

4.3   Tuki puhtaalle liikenteelle

158.

Jäljempänä 4.3.1 ja 4.3.2 kohdassa esitetään edellytykset, joiden täyttyessä valtiontuki tietyille investoinneille ilma-, tie-, raide-, vesi- ja meriliikenteen hiilidioksidipäästöjen ja muiden epäpuhtauspäästöjen vähentämiseksi tai välttämiseksi voi edistää taloudellisen toiminnan kehittämistä ympäristöystävällisellä tavalla muuttamatta kaupankäynnin edellytyksiä unionin yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

159.

Näiden suuntaviivojen soveltamisalan ulkopuolelle jäävät investointituet kevyille ja raskaille tieajoneuvoille, joissa käytetään kaasua (erityisesti nesteytettyä maakaasua, paineistettua maakaasua ja biokaasua), sekä tarvittavalle tieliikenteen kaasutankkausinfrastruktuurille, lukuun ottamatta nesteytetyn maakaasun infrastruktuuria, joka on tarkoitettu yksinomaan raskaiden tieajoneuvojen tankkaukseen. Markkinoiden tämänhetkisen kehitysvaiheen perusteella näillä teknologioilla odotetaan olevan huomattavasti pienemmät mahdollisuudet edistää ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmansaasteiden vähentämistä verrattuna puhtaampiin ja innovatiivisempiin vaihtoehtoihin, minkä vuoksi niiden oletetaan vääristävän kohtuuttomasti kilpailua syrjäyttämällä investointeja puhtaampiin vaihtoehtoihin ja aiheuttamalla lukkiutumista liikenneratkaisuihin, jotka eivät ole vuosien 2030 ja 2050 tavoitteiden mukaisia.

4.3.1   Tuki puhtaiden liikennevälineiden ja puhtaan liikkuvan tukikaluston hankintaan ja leasing-vuokraukseen sekä liikennevälineiden ja liikkuvan tukikaluston jälkiasennuksiin

4.3.1.1   Tuen perustelut

160.

Unionin oikeudellisesti sitovan ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevassa tiedonannossa asetettiin tavoitteeksi vähentää liikenteen päästöjä vähintään 90 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna vuoteen 2050 mennessä. Tiedonannossa kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategiasta (77) esitetään polku kohti tätä tavoitetta irtautumalla hiilestä sekä yksittäisissä liikennemuodoissa että koko liikenneketjussa (78).

161.

Vaikka nykypolitiikalla osittain asetetaankin kannustimia puhtaiden liikennevälineiden käytölle asettamalla valmistajien uusille tieajoneuvojen mallistoille sitovia hiilidioksidipäästötavoitteita (79), sisällyttämällä ilmastoon ja ympäristöön kohdistuvia ulkoiskustannuksia hintoihin (80) tai lisäämällä kysyntää julkisilla hankinnoilla (81), nämä toimet eivät välttämättä riitä alan markkinoiden toimintapuutteiden korjaamiseen. Nykyisistä politiikoista huolimatta tiettyihin markkinaesteisiin ja markkinoiden toimintapuutteisiin, kuten puhtaiden liikennevälineiden korkeaan hintaan suhteessa tavanomaisiin ajoneuvoihin, lataus- ja tankkausinfrastruktuurin rajalliseen saatavuuteen ja ympäristöön kohdistuvien ulkoisvaikutusten olemassaoloon, ei ehkä puututa riittävästi. Jäsenvaltiot voivat sen vuoksi myöntää tukea markkinoiden jäljellä olevien toimintapuutteiden korjaamiseen ja puhtaan liikennesektorin kehityksen tukemiseen.

4.3.1.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

162.

Tukea voidaan myöntää uusien tai käytettyjen puhtaiden liikennevälineiden hankintaan ja leasing-vuokraukseen sekä puhtaan liikkuvan tukikaluston hankintaan ja leasing-vuokraukseen.

163.

Tukea voidaan myöntää myös liikennevälineiden tai liikkuvan tukikaluston jälkiasennuksiin, kunnostamiseen ja mukauttamiseen seuraavissa tapauksissa:

a)

ne voidaan tämän myötä luokitella puhtaiksi liikennevälineiksi tai puhtaaksi liikkuvaksi tukikalustoksi tai

b)

tämä on tarpeen, jotta vesi- ja ilmaliikenteen alukset kykenevät fossiilipohjaisten polttoaineiden lisäksi tai asemesta käyttämään biopolttoaineita ja synteettisiä polttoaineita, mukaan lukien muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet, tai lisäämään näiden osuutta tai

c)

tämä on tarpeen, jotta vesiliikenteen alukset voivat hyödyntää tuulivoimaa käyttövoimanaan.

4.3.1.3   Kannustava vaikutus

164.

Alla 165–169 kappaleessa esitettyjä edellytyksiä sovelletaan 3.1.2 kohdassa esitettyjen edellytysten lisäksi.

165.

Jäsenvaltion on esitettävä uskottava vaihtoehtoinen skenaario, jos tukea ei myönnettäisi. Vaihtoehtoisena skenaariona on investointi, jolla on sama kapasiteetti, elinikä ja tarvittaessa muut asiaankuuluvat tekniset ominaisuudet kuin ympäristöystävällisellä investoinnilla. Jos investointi koskee puhtaiden liikennevälineiden tai puhtaan liikkuvan tukikaluston hankintaa tai leasing-vuokrausta, vaihtoehtoinen skenaario on yleensä samaan luokkaan kuuluvien ja soveltuvin osin vähintään unionin normien mukaisten liikennevälineiden tai puhtaan liikkuvan tukikaluston hankinta tai leasing-vuokraaminen ilman tukea.

166.

Vaihtoehtoisen skenaarion voisi muodostaa myös olemassa olevan liikennevälineen tai liikkuvan tukikaluston pitäminen käytössä ympäristöystävällisen investoinnin eliniän ajan. Tässä tapauksessa olisi otettava huomioon diskontatut huolto-, korjaus- ja uusimiskustannukset kyseisenä ajanjaksona.

167.

Muissa tapauksissa vaihtoehtoinen skenaario voi muodostua liikennevälineen tai liikkuvan tukikaluston myöhemmästä korvaamisesta, jolloin liikennevälineen tai liikkuvan tukikaluston diskontattu arvo olisi otettava huomioon ja kaluston taloudellisen käyttöiän erot olisi tasattava. Tämä lähestymistapa voi olla erityisen toimiva sellaisten liikennevälineiden osalta, joiden käyttöikä on pidempi, kuten laivojen, raideliikenteen liikkuvan kaluston ja lentokoneiden kohdalla.

168.

Leasing-järjestelyn alaisen liikennevälineen tai liikkuvan tukikaluston tapauksessa puhtaan liikennevälineen tai puhtaan liikkuvan tukikaluston leasing-vuokrauksen diskontattua arvoa olisi verrattava ilman tukea käytettävän vähemmän ympäristöystävällisen liikennevälineen tai liikkuvan tukikaluston leasing-vuokrauksen diskontattuun arvoon.

169.

Jos investointi koostuu laitteiden lisäämisestä olemassa olevaan liikennevälineeseen tai liikkuvaan tukikalustoon sen ympäristötehokkuuden parantamiseksi (esimerkiksi päästövalvontajärjestelmän jälkiasentaminen), tukikelpoisia voivat olla investoinnin kokonaiskustannukset.

4.3.1.4   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.3.1.4.1   Tarkoituksenmukaisuus

170.

Alla olevassa 171 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

171.

Arvioitaessa tarkoituksenmukaisuutta suhteessa muihin ohjausvaihtoehtoihin olisi otettava huomioon muun tyyppisten kuin valtiontukitoimien mahdollisuudet edistää puhtaan liikenteen markkinoiden kehitystä ja niiden odotettu vaikutus verrattuna ehdotetun toimenpiteen vaikutuksiin. Tällaisia muun tyyppisiä interventioita voivat olla yleiset toimenpiteet, joilla pyritään edistämään puhtaiden liikennevälineiden hankintaa, kuten ekobonus- tai romutusohjelmat tai vähäpäästöisten vyöhykkeiden luominen kyseiseen jäsenvaltioon.

4.3.1.4.2   Oikeasuhteisuus

172.

Tuki ei saa ylittää kustannuksia, jotka ovat tarpeen kyseessä olevan taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseksi tavalla, joka parantaa ympäristönsuojelun tasoa (eli edistää siirtymää tavanomaisista puhtaisiin liikennevälineisiin ja puhtaaseen liikkuvaan tukikalustoon) verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon, jossa tukea ei myönnetä. Valtiontukea voidaan pitää oikeasuhteisena, jos 173–181 kappaleessa esitetyt edellytykset täyttyvät.

173.

Pääsääntönä on, että tuki on myönnettävä 49 ja 50 kappaleen kriteerit täyttävässä tarjouskilpailumenettelyssä.

174.

Jos tarjouskilpailumenettelyssä otetaan huomioon muita perusteita kuin hakijan pyytämä tuen määrä, sovelletaan 50 kappaletta. Valintaperusteet voivat liittyä esimerkiksi investoinnin odotettuihin ympäristöhyötyihin hiilidioksidiekvivalenttien tai muiden epäpuhtauksien vähentämisen muodossa koko sen elinkaaren ajan. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltio voi ympäristöhyötyjen määrittämisen helpottamiseksi vaatia hakijoita ilmoittamaan tarjouksessaan investoinnista aiheutuvien päästövähennysten odotetun tason verrattuna tapauksen mukaan unionin normit täyttävän vastaavan liikennevälineen päästötasoon. Tarjouskilpailumenettelyssä käytettäviin ympäristökriteereihin voi sisältyä myös elinkaarinäkökohtia, kuten tuotteen elinkaaren lopun hallinnan ympäristövaikutuksia.

175.

Tarjouskilpailumenettelyn rakenteessa on varmistettava, että hakijoille jää riittävästi kannustimia tehdä tarjouksia hankkeista, jotka koskevat vähemmän ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja yleensä kalliimpien päästöttömien liikennevälineiden hankintaa, jos sellaisia on saatavilla kyseisessä liikennemuodossa. Tähän kuuluu sen varmistaminen, että valintaperusteiden soveltaminen ei aseta näitä hankkeita epäedullisempaan asemaan verrattuna muihin puhtaisiin liikennevälineisiin, joita ei voida pitää täysin päästöttöminä liikennevälineinä. Ympäristökriteerit voidaan muotoilla esimerkiksi preemioiksi, joiden avulla sellaisille hankkeille, jotka tuottavat enemmän ympäristöhyötyjä kuin tukikelpoisuusvaatimuksista tai toimenpiteen ensisijaisesta tavoitteesta johtuvat hyödyt, voidaan antaa korkeampi pistemäärä. Tarvittaessa tarjouksille voidaan tarvita yläraja tiettyjen luokkien yksittäisten tarjoajien enimmäistarjouksen rajoittamiseksi. Ylärajat olisi perusteltava viittaamalla 51, 52 ja 53 kappaleessa tarkoitettujen viitehankkeiden kvantifiointiin.

176.

Poiketen siitä, mitä 173–175 kappaleessa todetaan, tukea voidaan myöntää ilman tarjouskilpailumenettelyä seuraavissa tapauksissa:

a)

osallistujien odotettu määrä ei riitä varmistamaan todellista kilpailua tai välttämään strategisia tarjouksia,

b)

jäsenvaltio esittää riittävät perustelut sille, että 49 ja 50 kappaleessa kuvattu tarjouskilpailumenettely ei ole tuen oikeasuhteisuuden varmistamisen kannalta tarkoituksenmukainen ja että 177–180 kappaleessa kuvattujen vaihtoehtoisten menetelmien käyttäminen ei lisäisi kilpailun perusteettoman vääristymisen riskiä (82), riippuen toimenpiteen tai asianomaisten alojen tai liikennemuotojen ominaispiirteistä tai

c)

kun tuki myönnetään sellaisten liikennevälineiden hankintaan tai leasing-vuokraukseen, jotka on tarkoitettu tie-, raide- tai vesiliikenteen julkisen matkustajaliikenteen alalla toimivien yritysten käyttöön.

177.

Edellä 176 kappaleessa tarkoitetuissa tapauksissa tukea voidaan pitää oikeasuhteisena, jos se on enintään 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa10 prosenttiyksikköä päästöttömien liikennevälineiden osalta ja 10 prosenttiyksikköä keskisuurten yritysten osalta tai 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten osalta.

178.

Tukikelpoisia ovat investoinnin ylimääräiset nettokustannukset. Ne lasketaan yhtäältä tuella hankittavaksi tai leasing-vuokrattavaksi kaavaillun puhtaan liikennevälineen omistamisen kokonaiskustannusten ja toisaalta vaihtoehtoisessa skenaariossa syntyvien omistamisen kokonaiskustannusten välisenä erotuksena. Kustannukset, jotka eivät liity suoraan korkeamman ympäristönsuojelun tason saavuttamiseen, eivät ole tukikelpoisia.

179.

Mitä tulee liikennevälineiden tai liikkuvan tukikaluston jälkiasennuksiin 169 kappaleen mukaisesti, tukikelpoisia voivat olla jälkiasennusten kokonaiskustannukset olettaen että vaihtoehtoehtoisessa skenaariossa liikennevälineet tai liikkuva tukikalusto saavuttavat saman taloudellisen käyttöiän ilman jälkiasennusta.

180.

Jäsenvaltio voi toimenpiteen erityispiirteiden mukaan myös osoittaa rahoitusvajeanalyysin perusteella 48, 51 ja 52 kappaleen mukaisesti, että tarvitaan suurempi tukimäärä. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion on toteutettava jälkikäteisvalvonta tarvittavan tuen tasoa koskevien oletusten todentamiseksi ja otettava käyttöön takaisinperintämekanismi 55 kappaleen mukaisesti. Edellä 51 ja 52 kappaleen mukaisesti tuen määrä ei saa ylittää rahoitusvajetta.

181.

Yksittäisen tuen tapauksessa tuen määrä on määritettävä rahoitusvajeanalyysin perusteella 48, 51 ja 52 kappaleen mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltion on toteutettava jälkikäteisvalvonta tarvittavan tuen tasoa koskevien oletusten todentamiseksi ja otettava käyttöön takaisinperintämekanismi 55 kappaleen mukaisesti.

4.3.1.5   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta

182.

Alla 183–189 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

183.

Komissio katsoo, että tuki investoinnille maakaasua käyttävään liikennevälineeseen tai liikkuvaan tukikalustoon voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja muita epäpuhtauksia lyhyellä aikavälillä, mutta pahentaa ympäristöön kohdistuvia kielteisiä ulkoisvaikutuksia pidemmällä aikavälillä verrattuna vaihtoehtoisiin investointeihin. Maakaasua käyttävän liikennevälineen ja liikkuvan tukikaluston hankintaan myönnettävä tuki voi vääristää perusteettomasti kilpailua, jos se syrjäyttää investointeja markkinoilla jo saatavilla oleviin puhtaampiin vaihtoehtoihin, tai kun se johtaa lukittumiseen tiettyihin teknologioihin ja haittaa näin puhtaampien teknologioiden markkinoiden ja käytön kehitystä. Sen vuoksi komissio katsoo kyseisissä tapauksissa, että maakaasua käyttävälle liikennevälineelle tai liikkuvalle kalustolle myönnettävän tuen kielteiset vaikutukset eivät todennäköisesti kompensoidu.

184.

Voidaan kuitenkin katsoa, että paineistettua tai nesteytettyä maakaasua käyttävän vesiliikennevälineen tai liikkuvan tukikaluston hankintaan tai leasing-vuokraukseen myönnettävä tuki ei aiheuta pitkän aikavälin lukkiutumisvaikutuksia eikä syrjäytä investointeja puhtaampaan teknologiaan, jos jäsenvaltio osoittaa, että markkinoilla ei ole valmiina saatavilla puhtaampia vaihtoehtoja eikä niitä odoteta tulevan saataville lyhyellä aikavälillä (83).

185.

Markkinoilla on jo saatavilla vaihtoehtoja saastuttavimpia fossiilisia polttoaineita (kuten dieselöljyä, bensiiniä tai nestekaasua) käyttäville tie-, vesi- ja raideliikenteen liikennevälineille. Tällaisille liikennevälineille myönnettävään tukeen liittyy merkittävä riski siitä, että lukkiudutaan perinteisiin teknologioihin ja syrjäytetään investointeja puhtaampiin markkinoilla saatavilla oleviin vaihtoehtoihin kun kysyntää siirtyy ympäristöystävällisemmistä liikennevälineistä pois. Tämä myös haittaisi ei-fossiilisiin polttoaineisiin perustuvien teknologioiden markkinoiden jatkokehitystä. Tässä yhteydessä tällaisten liikennevälineiden, myös mahdolliset unionin normit ylittävien uuden sukupolven liikennevälineiden, hankintaan tai leasing-vuokraukseen myönnettävän tuen ei katsota tuottavan samoja myönteisiä vaikutuksia kuin tuki sellaisten puhtaiden liikennevälineiden hankintaan tai leasing-vuokraukseen, joiden suorat hiilidioksidin pakokaasupäästöt ovat vähäisempiä. Sen vuoksi komissio katsoo, että saastuttavimpia fossiilisia polttoaineita, kuten dieseliä, bensiiniä tai nestekaasua, käyttäviin liikennevälineisiin kohdistuvan tuen kielteiset kilpailuvaikutukset eivät todennäköisesti kompensoidu.

186.

Päästöttömiä ilma-aluksia, sen enempää sähkö- kuin vetykäyttöisiäkään, ei odoteta tulevan markkinoille lyhyellä aikavälillä. Tämän perusteella komissio katsoo, että muille puhtaille ilma-aluksille kuin päästöttömille ilma-aluksille myönnettävän valtiontuen kielteiset vaikutukset voivat kompensoitua sen myönteisillä vaikutuksilla, jos se edistää uusien, tehokkaampien ja huomattavasti ympäristöystävällisempien ilma-alusten markkinoille tuloa tai niiden nopeampaa käyttöönottoa ilmastoneutraaliuteen tähtäävän kehityspolun mukaisesti ilman, että lukkiudutaan tiettyihin teknologioihin ja syrjäytetään investointeja puhtaampiin vaihtoehtoihin.

187.

Lentoliikenteen osalta komissio voi tarvittaessa vaatia, että tuensaaja poistaa käytöstä vastaavan määrän vähemmän ympäristöystävällisiä ilma-aluksia, joiden lentoonlähtömassa on samanlainen kuin valtiontuella hankitun tai vuokratun ilma-aluksen, jos se on tarpeen tuen erityisen vääristävien vaikutusten lieventämiseksi, myös tuensaajan markkina-aseman huomioon ottamiseksi, tai toimenpiteiden myönteisten vaikutusten lisäämiseksi.

188.

Arvioidessaan liikennevälineiden tai liikkuvan tukikaluston hankintaan tai leasing-vuokraukseen myönnettävän tuen kilpailua vääristäviä vaikutuksia komissio tarkastelee, johtaisiko uusien liikennevälineiden käyttöönotto kyseisellä alalla uusiin markkinoiden toimintapuutteisiin, kuten ylikapasiteettiin, tai pahentaisiko se jo olemassa olevia tällaisia markkinoiden toimintapuutteita.

189.

Jotta voidaan puuttua odotettuihin suurempiin kilpailua vääristäviin vaikutuksiin, joita aiheutuu toimenpiteistä, joilla myönnetään kohdennettua tukea yksittäiselle tuensaajalle tai rajoitetulle määrälle tiettyjä tuensaajia ilman tarjouskilpailua (84), jäsenvaltion on perusteltava asianmukaisesti ohjelman rakenne ja osoitettava, että kilpailun vääristymisen riskiin on puututtu asianmukaisesti (85).

4.3.2   Tuki lataus- tai tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoon

4.3.2.1   Tuen perustelut

190.

Lataus- ja tankkausinfrastruktuurin kattava verkosto on tarpeen, jotta voidaan mahdollistaa puhtaiden liikennevälineiden laaja käyttöönotto ja siirtymä kohti päästötöntä liikennettä. Itse asiassa erityisen merkittävä este puhtaiden liikennevälineiden yleistymiselle markkinoilla on niiden lataamiseen tai tankkaamiseen tarvittavan infrastruktuurin rajallinen saatavuus. Lataus- ja tankkausinfrastruktuuri ei myöskään ole jakautunut tasaisesti jäsenvaltioiden kesken. Niin kauan kuin käytössä olevien puhtaiden liikennevälineiden osuus pysyy vähäisenä, yksin markkinat eivät välttämättä pysty tuottamaan tarvittavaa lataus- ja tankkausinfrastruktuuria.

191.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/94/EU (86) luodaan yhteiset puitteet vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotolle unionissa ja vahvistetaan yhteisistä toimenpiteistä koostuva kehys tällaisen infrastruktuurin käyttöönottamiseksi. Lisäksi muilla puhtaiden ajoneuvojen käyttöönottoa edistävillä politiikoilla voidaan jo antaa investointisignaaleja lataus- ja tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoa varten. Nämä politiikat eivät kuitenkaan välttämättä yksin riitä korjaamaan havaittuja markkinoiden toimintapuutteita täysimääräisesti. Jäsenvaltiot voivat sen vuoksi myöntää tukea markkinoiden jäljellä olevien toimintapuutteiden korjaamiseksi ja lataus- ja tankkausinfrastruktuurin käyttöönoton edistämiseksi.

4.3.2.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

192.

Tukea voidaan myöntää lataus- tai tankkausinfrastruktuurin rakentamiseen, asentamiseen, päivittämiseen tai laajentamiseen.

193.

Hankkeisiin voi sisältyä myös älylataustoimintoja ja paikan päällä tapahtuvaa uusiutuvan sähkön tai uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn tuotantoa koskevia rakenteita, jotka on liitetty lataus- tai tankkausinfrastruktuuriin suoran yhteyden avulla, sekä paikan päällä sijaitsevia liikenteen tarpeisiin jaeltavan sähkön tai uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn varastointirakenteita. Paikan päällä sijaitsevan sähkön- tai vedyntuotantolaitoksen nimellistuotantokapasiteetin olisi oltava oikeassa suhteessa sen lataus- tai tankkausinfrastruktuurin mitoitustehoon tai tankkauskapasiteettiin, johon laitos on liitetty.

4.3.2.3   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.3.2.3.1   Tuen tarpeellisuus

194.

Jäsenvaltion on tarkastettava etukäteen avoimella julkisella kuulemisella, riippumattomalla markkinatutkimuksella tai muun asianmukaisen näytön pohjalta 3.2.1.1. kohdan mukaisesti onko tuki tarpeen kannustimen luomiseksi valtiontuella käyttöönotettavan infrastruktuurin kanssa samaan luokkaan (87) kuuluvan lataus- tai tankkausinfrastruktuurin käyttöönotolle. Jäsenvaltion on erityisesti osoitettava, ettei vastaavaa infrastruktuuria todennäköisesti rakenneta kaupallisin ehdoin lyhyellä aikavälillä (88) ja otettava soveltuvin osin huomioon mahdollisen päästökauppajärjestelmän vaikutus.

195.

Arvioitaessa sellaisen lataus- ja tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoon suunnatun tuen tarpeellisuutta, jota muut käyttäjät kuin tuensaaja tai tuensaajat voivat avoimesti käyttää, mukaan lukien yleisesti saatavilla oleva lataus- tai tankkausinfrastruktuuri, voidaan ottaa huomioon tällaisen infrastruktuurin palvelemien puhtaiden liikennevälineiden markkinaosuus ja liikennemäärät kyseisellä alueella tai kyseisillä alueilla.

4.3.2.3.2   Tarkoituksenmukaisuus

196.

Alla 197 kappaleessa esitettyä vaatimusta sovelletaan 3.2.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

197.

Arvioitaessa tarkoituksenmukaisuutta suhteessa muihin ohjausvaihtoehtoihin olisi otettava huomioon uusien sääntelytoimien mahdollisuudet edistää siirtymää puhtaaseen liikenteeseen ja niiden odotettu vaikutus verrattuna ehdotetun toimenpiteen vaikutuksiin.

4.3.2.3.3   Oikeasuhteisuus

198.

Tuki ei saa ylittää kustannuksia, jotka ovat tarpeen kyseessä olevan taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseksi tavalla, joka parantaa ympäristönsuojelun tasoa. Tukea voidaan pitää oikeasuhteisena, jos 199–204 kappaleessa esitetyt edellytykset täyttyvät.

199.

Tuki on myönnettävä 49 ja 50 kappaleen kriteerit täyttävässä tarjouskilpailumenettelyssä. Tarjouskilpailumenettelyn rakenteessa on varmistettava, että hakijoille jää riittävästi kannustimia tehdä tarjouksia hankkeista, jotka koskevat ainoastaan uusiutuvaa sähköä tai uusiutuvaa vetyä tarjoavaa lataus- tai tankkausinfrastruktuuria. Myöntämisperusteiden soveltaminen ei saa johtaa siihen, että ainoastaan uusiutuvaa sähköä tai uusiutuvaa vetyä tarjoavia lataus- tai tankkausinfrastruktuureja koskevat hankkeet asetetaan epäedullisempaan asemaan kuin hankkeet, jotka koskevat lataus- tai tankkausinfrastruktuureja, jotka tarjoavat myös uusiutuvaan sähköön tai uusiutuvaan vetyyn verrattuna hiilidioksidi-intensiivisempää tai uusiutumatonta sähköä tai vetyä. Tarvittaessa tarjouksille voidaan tarvita yläraja tiettyjen luokkien yksittäisten tarjoajien enimmäistarjouksen rajoittamiseksi. Ylärajat olisi perusteltava viittaamalla 51, 52 ja 53 kappaleessa tarkoitettujen viitehankkeiden kvantifiointiin.

200.

Poiketen 199 kappaleesta, tuki voidaan myöntää muilla menetelmillä kuin tarjouskilpailumenettelyllä seuraavissa tapauksissa:

a)

osallistujien odotettu määrä ei riitä varmistamaan todellista kilpailua tai välttämään strategisia tarjouksia,

b)

edellä 49 ja 50 kappaleessa käsiteltyä tarjouskilpailumenettelyä ei ole mahdollista järjestää,

c)

tuki myönnetään lataus- tai tankkausinfrastruktuuriin, joka on tarkoitettu yksinomaan tai pääasiassa tie-, raide- tai vesiliikenteen julkisen matkustajaliikenteen alalla toimivien yritysten käyttöön (89),

d)

tuki myönnetään yksinomaan tai pääasiassa tuensaajan käyttöön tarkoitettuun lataus- tai tankkausinfrastruktuuriin, joka ei ole yleisesti saatavilla (90), jos kyseinen jäsenvaltio perustelee tuen asianmukaisesti tai

e)

tuki myönnetään lataus- tai tankkausinfrastruktuuriin, joka on tarkoitettu tietyntyyppisille liikennevälineille, joiden merkityksellinen markkinaosuus kyseisessä jäsenvaltiossa (asianomaisen liikennevälinetyypin mukaan) tai liikennemäärä kyseisellä alueella tai kyseisillä alueilla on hyvin pieni (91).

201.

Tapauksissa, jotka luetellaan 200 kappaleessa, tuen määrä voidaan määrittää rahoitusvajeanalyysin perusteella 48, 51 ja 52 kappaleen mukaisesti. Jäsenvaltion on toteutettava jälkikäteisvalvonta tarvittavan tuen tasoa koskevien oletusten todentamiseksi ja otettava käyttöön takaisinperintämekanismi 55 kappaleen mukaisesti.

202.

Vaihtoehtona 201 kappaleelle tukea voidaan pitää oikeasuhteisena, jos se on enintään 30 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista tai, jos lataus- tai tankkausinfrastruktuuri tarjoaa ainoastaan uusiutuvaa sähköä tai uusiutuvaa vetyä, 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä keskisuurten yritysten osalta ja 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten osalta. Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 15 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa tai 5 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa.

203.

Tällaisissa tapauksissa tukikelpoisia ovat kaikki lataus- tai tankkausinfrastruktuurin rakentamiseen, asentamiseen, päivittämiseen tai laajentamiseen liittyvät investointikustannukset. Näitä voivat olla esimerkiksi seuraavista aiheutuvat kustannukset:

a)

lataus- tai tankkausinfrastruktuuri ja siihen liittyvät tekniset laitteet,

b)

niiden sähkökomponenttien tai muiden komponenttien, mukaan lukien sähkökaapelit ja muuntajat, asentaminen tai päivittäminen, joita tarvitaan lataus- tai tankkausinfrastruktuurin liittämiseksi verkkoon tai paikalliseen sähkön tai vedyn tuotanto- tai varastointiyksikköön ja latausinfrastruktuurin älyvalmiuden varmistamiseksi ja

c)

maa- ja vesirakennustyöt, maa-alueiden tai teiden muutostyöt, asennuskustannukset ja asiaan liittyvien lupien hankkimisesta aiheutuvat kustannukset.

204.

Jos hankkeeseen sisältyy uusiutuvan sähkön tai uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn tuottamista paikan päällä tai sähkön tai uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn varastointia paikan päällä, tukikelpoisiin kustannuksiin voivat sisältyä myös tuotantoyksiköiden tai varastointirakenteiden investointikustannukset.

4.3.2.4   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta

205.

Alla 206–216 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

206.

Uuden latausinfrastruktuurin, joka mahdollistaa enintään 22 kW:n sähkönsiirron, on pystyttävä tukemaan älylataustoimintoja. Näin varmistettaisiin, että lataustoimintoja optimoidaan ja käytetään tavalla, joka ei aiheuta ylikuormitusta ja jossa hyödynnetään täysimääräisesti uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön saatavuus sekä alhaiset sähköhinnat järjestelmässä.

207.

Infrastruktuurin päällekkäisyyden välttämiseksi ja jotta hyödynnettäisiin omaisuuserät, jotka eivät vielä ole taloudellisen elinkaarensa päässä, kun on kyse synteettisiä polttoaineita, mukaan lukien muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset liikenteen polttoaineet, tai biopolttoaineita (92) tarjoavasta vesi- ja ilmaliikenteen infrastruktuurista, jäsenvaltion on perusteltava uuden infrastruktuurin tarve ottaen huomioon kyseistä infrastruktuuria käyttäen tarjottavien polttoaineiden tekniset ominaisuudet. Kun on kyse synteettisistä tai biopohjaisista ns. drop-in-polttoaineista (93), jäsenvaltion on harkittava, missä määrin olemassa olevaa infrastruktuuria voidaan käyttää synteettisten tai biopohjaisten drop-in-polttoaineiden tarjontaan.

208.

Tankkausinfrastruktuurin rakentamiseen, asentamiseen, päivittämiseen tai laajentamiseen myönnettävä tuki voi vääristää kohtuuttomasti kilpailua, jos se syrjäyttää investointeja markkinoilla jo saatavilla oleviin puhtaampiin vaihtoehtoihin, tai kun se johtaa lukittumiseen tiettyihin teknologioihin haitaten näin puhtaampien teknologioiden markkinoiden ja käytön kehitystä. Sen vuoksi komissio katsoo kyseisissä tapauksissa, että maakaasua tarjoavalle tankkausinfrastruktuurille myönnettävän tuen kielteiset kilpailuvaikutukset eivät todennäköisesti kompensoidu.

209.

Kun otetaan huomioon puhtaan liikenteen teknologioiden markkinoiden nykyinen kehitysvaihe vesiliikennealalla, vesiliikenteen paineistetun maakaasun ja nesteytetyn maakaasun tankkausinfrastruktuurin rakentamiseen, asentamiseen, parantamiseen tai laajentamiseen myönnettävän tuen voidaan katsoa olevan sellaista, että se ei aiheuta pitkän aikavälin lukkiutumisvaikutusta eikä syrjäytä investointeja puhtaampiin teknologioihin, jos jäsenvaltio osoittaa, että puhtaampia vaihtoehtoja ei ole helposti saatavilla markkinoilla eikä niitä odoteta tulevan saataville lyhyellä aikavälillä (94) ja että infrastruktuuria käytettäisiin vähähiilisiin polttoaineisiin siirtymisen käynnistämiseen. Arvioidessaan tällaista tukea komissio ottaa huomioon, onko investointi osa uskottavaa hiilestä irtautumista koskevaa polkua ja edistääkö tuki vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevassa unionin lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

210.

Tieliikenteessä päästöttömät ajoneuvot ovat jo realistinen vaihtoehto erityisesti kevyiden ajoneuvojen osalta. Päästöttömiä raskaita hyötyajoneuvoja odotetaan tulevan laajemmin markkinoille lähitulevaisuudessa. Sen vuoksi raskaille hyötyajoneuvoille tarkoitetulle nesteytetyn maakaasun tankkausinfrastruktuurille vuoden 2025 jälkeen myönnetyllä tuella on todennäköisesti kielteisiä kilpailuvaikutuksia, joita myönteiset vaikutukset eivät todennäköisesti kompensoi. Arvioidessaan tukea raskaiden hyötyajoneuvojen tankkausinfrastruktuurille komissio ottaa huomioon, edistääkö se vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönottoa koskevassa unionin lainsäädännössä asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

211.

Markkinoilla on jo saatavilla vaihtoehtoja fossiilisille polttoaineille käytettäviksi tieliikenteessä, vesiliikenteen tietyillä osa-alueilla ja raideliikenteessä. Tässä yhteydessä fossiilipohjaisista energialähteistä tuotettuja polttoaineita, kuten fossiilipohjaista vetyä (95), tarjoavan tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoon myönnettävän tuen ei katsota tuottavan samoja myönteisiä vaikutuksia kuin tuki ei-fossiilisiin lähteisiin perustuvien tai vähähiilisten polttoaineiden tankkausinfrastruktuurin käyttöönottoon. Ensinnäkin liikennealalla saavutetut hiilidioksidipäästöjen vähennykset kumoutuvat todennäköisesti fossiilisten polttoaineiden tuotantoon ja käyttöön liittyvien hiilidioksidipäästöjen jatkumisen myötä erityisesti jos hiilidioksidia ei tehokkaasti oteta talteen ja varastoida. Toiseksi tuen myöntäminen sellaisten fossiilipohjaisten polttoaineiden tankkausinfrastruktuurille, jotka eivät ole vähähiilisiä, saattaa aiheuttaa riskin lukkiutumisesta tiettyihin tuotantoteknologioihin, jolloin syrjäytetään investointeja puhtaampiin vaihtoehtoihin siirtämällä kysyntää pois tuotantoprosesseista, joihin ei liity fossiilipohjaisten energialähteiden tai fossiilipohjaisen energian käyttöä tai jotka ovat vähähiilisiä. Tämä haittaisi myös puhtaan päästöttömään liikenteeseen tähtäävän ei-fossiilisen teknologian ja ei-fossiilisten polttoaineiden ja ei-fossiilisen energian tuotannon markkinoiden kehitystä. Sen vuoksi komissio katsoo, että fossiilisia polttoaineita, mukaan lukien fossiilipohjainen vety, tarjoavaan tankkausinfrastruktuuriin myönnettävän tuen kielteiset vaikutukset kilpailuun, jos vedyn tuotannon osana vapautuvia kasvihuonekaasuja ei oteta tehokkaasti talteen, eivät todennäköisesti kompensoidu, ellei osoiteta uskottavaa kehityspolkua kohti uusiutuvien tai vähähiilisten polttoaineiden tarjontaa ja käyttöä keskipitkällä aikavälillä.

212.

Sen vuoksi voidaan katsoa, että tuella vetytankkausinfrastruktuurille, joka ei tarjoa yksinomaan uusiutuvaa tai vähähiilistä vetyä, ei ole pitkäaikaisia lukkiutumisvaikutuksia ja että se ei syrjäytä investointeja puhtaampiin teknologioihin, jos jäsenvaltio osoittaa uskottavan kehityspolun kohti muun kuin uusiutuvan tai vähähiilisen vedyn asteittaista poistamista tankkausinfrastruktuurista vuoteen 2035 mennessä.

213.

Jos asianmukaisia suojatoimia ei ole, tuki voi johtaa markkinavoimatilanteen syntyyn tai vahvistumiseen, mikä voi estää tehokkaan kilpailun tai haitata sitä uusilla tai kehittyvillä markkinoilla. Jäsenvaltion on sen vuoksi varmistettava, että tukitoimenpiteen rakenteessa on asianmukaiset suojatoimet tämän riskin torjumiseksi. Suojatoimiin voi sisältyä esimerkiksi se, että toimenpiteen määrärahoissa asetetaan enimmäisprosenttiosuus, joka voidaan kohdentaa yksittäiselle yritykselle.

214.

Komissio arvioi tarvittaessa, onko käytössä riittävät suojatoimet sen varmistamiseksi, että lataus- tai tankkausinfrastruktuurin ylläpitäjät, jotka tarjoavat infrastruktuurissaan sopimusperusteista maksumahdollisuutta, eivät harjoita perusteetonta syrjintää liikennepalveluntarjoajien välillä esimerkiksi soveltamalla perusteettomia etuoikeutettuja käyttöehtoja tai perusteettomia hintaeriytyksiä. Jos tällaisia suojatoimia ei ole, komissio katsoo, että toimenpide voi todennäköisesti aiheuttaa kohtuuttomia kielteisiä vaikutuksia kilpailuun liikennepalvelujen markkinoilla.

215.

Mahdolliset toimiluvat kolmansille osapuolille lataus- tai tankkausinfrastruktuurin toiminnan harjoittamista varten on myönnettävä kilpailuun perustuvin, läpinäkyvin ja syrjimättömin perustein ottaen asianmukaisesti huomioon sovellettavat julkisia hankintoja koskevat unionin säännöt.

216.

Jos tukea myönnetään sellaisen lataus- tai tankkausinfrastruktuurin, jota muut käyttäjät kuin tuensaaja tai tuensaajat voivat avoimesti käyttää, mukaan lukien yleisesti saatavilla oleva lataus- tai tankkausinfrastruktuuri, rakentamiseen, asentamiseen, päivittämiseen tai laajentamiseen, infrastruktuurin on oltava yleisön saatavilla ja tarjottava käyttäjille syrjimätön pääsy, soveltuvin osin myös hinnoittelun, käyttäjätunnistautumisen ja maksutapojen sekä muiden käyttöehtojen osalta. Lisäksi jäsenvaltion on varmistettava, että maksut, joita muilta käyttäjiltä kuin tuensaajalta tai tuensaajilta veloitetaan lataus- tai tankkausinfrastruktuurin käytöstä, vastaavat markkinahintoja.

4.4   Tuki resurssitehokkuuteen ja kiertotalouteen siirtymiseen

4.4.1   Tuen perustelut

217.

Kiertotalouden toimintasuunnitelma (96) on tulevaisuuteen suuntautuva ohjelma, jolla pyritään nopeuttamaan unionin siirtymistä kiertotalouteen osana Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta annetussa tiedonannossa ajettua muutosta. Kiertotaloussuunnitelmalla edistetään kiertotalouden prosesseja, kannustetaan kestävään kulutukseen ja tuotantoon ja pyritään varmistamaan, että jätteen syntyä ehkäistään ja käytetyt resurssit pidetään unionin taloudessa kierrossa mahdollisimman pitkään. Nämä tavoitteet ovat myös ennakkoedellytys unionin vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiselle sekä puhtaammalle ja kestävämmälle taloudelle.

218.

Suunnitelmassa mainitaan nimenomaisesti tarve ottaa huomioon kiertotalouteen liittyvät tavoitteet ympäristö- ja energia-alan valtiontukea koskevien suuntaviivojen tarkistamisen yhteydessä. Tältä osin valtiontuen muodossa annettava rahoitustuki yhdistettynä laajoihin, selkeisiin ja johdonmukaisiin sääntöihin voi olla keskeisessä asemassa tuettaessa kiertoa tuotantoprosesseissa osana unionin teollisuuden laajempaa muuntumista kohti ilmastoneutraaliutta ja pitkän aikavälin kilpailukykyä. Sillä voi myös olla keskeinen rooli pyrittäessä luomaan hyvin toimivat unionin uusioraaka-aineiden markkinat, jotka vähentävät luonnonvaroihin kohdistuvaa painetta ja luovat kestävää kasvua ja työpaikkoja sekä vahvistavat häiriönsietokykyä.

219.

Kiertotalouden toimintasuunnitelmassa tunnustetaan myös biologisten luonnonvarojen kasvava merkitys EU:n talouden kannalta keskeisenä tekijänä. EU:n biotalousstrategian (97) mukaisesti biotalous tukee Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita, koska se edistää hiilineutraalia taloutta, parantaa ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja edistää vihreää kasvua. Valtiontuen muodossa myönnettävällä rahoituksella voi olla keskeinen rooli edistettäessä kestävien biotalouden käytäntöjen käyttöönottoa. Esimerkkinä voidaan mainita tuki kestävästi tuotetuille biopohjaisille materiaaleille ja tuotteille, jotka voivat auttaa saavuttamaan ilmastoneutraaliuden ja joita markkinat eivät yksin ottaisi käyttöön.

4.4.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

220.

Tämän jakson mukaista tukea voidaan myöntää seuraavan tyyppisiin investointeihin:

a)

investoinnit, joilla pyritään parantamaan resurssitehokkuutta joillain seuraavista:

i)

saman tuotantomäärän tuotannossa käytettyjen resurssien nettovähennys (98),

ii)

primaariraaka-aineiden tai -tuotantopanosten korvaaminen uusioraaka-aineilla tai -tuotantopanoksilla (uudelleenkäytetyillä tai kierrätetyillä) tai talteenotetuilla raaka-aineilla tai tuotantopanoksilla tai

iii)

fossiilipohjaisten raaka-aineiden tai -tuotantopanosten korvaaminen biopohjaisilla raaka-aineilla tai tuotantopanoksilla;

b)

investoinnit tuensaajan tuottaman jätteen vähentämiseen, ehkäisemiseen, valmisteluun uudelleenkäyttöön, materiaalien hyödyntämiseen, puhdistamiseen ja kierrätykseen (99);

c)

investoinnit kolmansien osapuolten tuottaman jätteen uudelleenkäyttöön valmisteluun, materiaalien hyödyntämiseen, puhdistamiseen ja kierrätykseen, kun jäte muutoin loppusijoitettaisiin tai käsiteltäisiin jätehierarkian asteikolla alemmalla tasolla (100) tai vähemmän resurssitehokkaalla tavalla tai niin, että tuloksena olisi kierrätyksen heikompi laatu;

d)

investoinnit tuensaajan tai kolmansien osapuolten tuottamien jätteeksi mahdollisesti luokittelemattomien muiden tuotteiden, materiaalien tai aineiden (101) vähentämiseen, ehkäisemiseen, valmisteluun uudelleenkäyttöön, materiaalien hyödyntämiseen, puhdistamiseen ja kierrätykseen, kun ne muutoin jätettäisiin käyttämättä, loppukäsiteltäisiin tai hyödynnettäisiin vähemmän resurssitehokkaalla tavalla tai niin, että tuloksena olisi kierrätyksen heikompi laatu;

e)

investoinnit jätteen tai muiden tuotteiden, materiaalien tai aineiden erilliskeräykseen (102) ja lajitteluun uudelleenkäyttöön valmistelua tai kierrätystä varten.

221.

Jätteiden erilliskeräykseen ja lajitteluun voidaan tiettyjen jätevirtojen tai jätetyyppien osalta myöntää tukea toimintakustannusten kattamiseen tietyin edellytyksin (ks. 247 kappale).

222.

Tukea, joka liittyy tuotantoprosessien jäännöslämmön hyödyntämiseen, tai hiilidioksidin talteenottoon ja käyttöön liittyvää tukea arvioidaan 4.1 kohdassa esitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistukea koskevien edellytysten mukaisesti.

223.

Tukea, joka liittyy biopolttoaineiden, bionesteiden, biokaasun ja biomassapolttoaineiden tuotantoon jätteestä arvioidaan 4.1 kohdassa esitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistukea koskevien edellytysten mukaisesti.

224.

Tukea energiantuotannolle jätteestä arvioidaan 4.1 kohdassa esitettyjen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistukea koskevien edellytysten mukaisesti. Jos tuki liittyy kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmiin tai niiden toimintaan, tukea energian tai lämmön tuotantoon jätteestä arvioidaan 4.10 kohdassa esitettyjen kaukolämmitykseen tai -jäähdytykseen myönnettävää tukea koskevien edellytysten mukaisesti.

4.4.3   Kannustava vaikutus

225.

Alla 226–233 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

226.

Mitä tulee 28 kappaleessa esitettyyn vaatimukseen, jonka mukaan jäsenvaltion on määritettävä uskottava vaihtoehtoinen skenaario, vaihtoehtoinen skenaario vastaa yleensä investointia, jonka kohteella on sama kapasiteetti, käyttöikä ja tapauksen mukaan samat muut asiaankuuluvat tekniset ominaisuudet kuin ympäristöystävällisellä investoinnilla.

227.

Vaihtoehtoisen skenaarion voi muodostaa myös olemassa olevien laitosten tai laitteistojen pitäminen käytössä ympäristöystävällisen investoinnin eliniän ajan. Tässä tapauksessa olisi otettava huomioon diskontatut huolto-, korjaus- ja uusimiskustannukset kyseisenä ajanjaksona.

228.

Joissakin tapauksissa vaihtoehtoinen skenaario voi muodostua laitosten tai laitteistojen myöhemmästä korvaamisesta, jolloin laitosten ja laitteistojen diskontattu arvo olisi otettava huomioon ja laitosten tai laitteistojen taloudellisen käyttöiän ero tasattava.

229.

Leasing-järjestelyjen alaisten laitteistojen tapauksessa ympäristöystävällisen laitteiston vuokrauksen diskontattua arvoa olisi verrattava ilman tukea käytettävän vähemmän ympäristöystävällisen laitteiston vuokrauksen diskontattuun arvoon.

230.

Jos investointi koostuu rakenteiden tai laitteiden lisäämisestä olemassa oleviin tiloihin, laitoksiin tai laitteistoihin, tukikelpoisia ovat kokonaisinvestointikustannukset.

231.

Komissio katsoo, että tuilla hankkeille, joiden takaisinmaksuaika on alle viisi vuotta, ei periaatteessa ole kannustavaa vaikutusta. Jäsenvaltio voi kuitenkin esittää näyttöä osoittaakseen, että tukea tarvitaan muuttamaan käyttäytymistä myös hankkeissa, joiden takaisinmaksuaika on lyhyempi.

232.

Investointeihin myönnettävällä tuella, jonka avulla yritykset voivat ainoastaan noudattaa jo voimassa olevia pakollisia unionin normeja, ei katsota olevan kannustavaa vaikutusta (ks. 32 kappale). Tuella voidaan, kuten 32 kappaleessa todetaan, katsoa olevan kannustava vaikutus, jos se antaa yritykselle mahdollisuuden parantaa ympäristönsuojelun tasoaan sellaisten pakollisten kansallisten normien mukaisesti, jotka ovat tiukempia kuin unionin normit tai jotka on hyväksytty, kun unionin normeja ei ole.

233.

Tuella sellaisiin hyväksyttyihin unionin normeihin mukautumiseen, jotka eivät vielä ole tulleet voimaan, katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos investointi tehdään ja saadaan päätökseen vähintään 18 kuukautta ennen normien voimaantuloa.

4.4.4   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.4.4.1   Tuen tarpeellisuus

234.

Alla 235 ja 236 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.1.1 kohdassa esitettyjen lisäksi.

235.

Investoinnin on mentävä pidemmälle kuin vakiintuneet kaupalliset käytännöt, joita sovelletaan yleisesti unionissa ja eri teknologioissa (103).

236.

Kun kyseessä on tuki jätteen tai muiden tuotteiden, materiaalien tai aineiden erilliskeräykseen ja lajitteluun, jäsenvaltion on osoitettava, että tällainen erilliskeräys ja lajittelu on alikehittynyttä kyseisessä jäsenvaltiossa (104). Jos tukea myönnetään toimintakustannuksiin, jäsenvaltion on osoitettava, että tällaista tukea tarvitaan siirtymäkauden aikana helpottamaan jätteen erilliskeräykseen ja lajitteluun liittyvien toimintojen kehittymistä. Jäsenvaltion on otettava huomioon yritysten mahdolliset velvoitteet, jotka perustuvat laajennettua tuottajavastuuta koskeviin järjestelmiin, joita se on mahdollisesti ottanut käyttöön direktiivin 2008/98/EY 8 artiklan mukaisesti.

4.4.4.2   Tarkoituksenmukaisuus

237.

Alla 238 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

238.

Aiheuttamisperiaatteesta (105) johtuu, että jätettä tuottavia yrityksiä ei saisi vapauttaa jätteen käsittelystä aiheutuvista kustannuksista. Sen vuoksi tuella ei pitäisi vapauttaa jätettä tuottavia yrityksiä kustannuksista tai velvollisuuksista, jotka liittyvät niiden vastuulla olevan jätteen käsittelyyn ja joista niiden olisi vastattava unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla, mukaan luettuina laajennetun tuottajavastuun järjestelmät. Tuki ei myöskään saisi vapauttaa yrityksiä kustannuksista, joita olisi pidettävä yritykselle tavanomaisina kustannuksina.

4.4.4.3   Oikeasuhteisuus

239.

Tukikelpoisia ovat ylimääräiset investointikustannukset, jotka määritetään vertaamalla hankkeen kokonaisinvestointikustannuksia kustannuksiin vähemmän ympäristöystävällisessä hankkeessa tai toiminnassa, joka voi olla jokin seuraavista:

a)

edellä 226 kappaleessa tarkoitettu vastaava investointi, joka voitaisiin uskottavasti toteuttaa ilman tukea ja jolla ei saavutettaisi samaa resurssitehokkuuden tasoa,

b)

jätteen käsittely tavalla, joka on jätehierarkian ensisijaisuusjärjestyksessä alemmalla tasolla, tai vähemmän resurssitehokkaasti,

c)

primääriraaka-aineeseen tai -tuotteeseen liittyvä perinteinen tuotantoprosessi, jos uudelleenkäytetty tai kierrätetty tuote (uusiotuote) on teknisesti ja taloudellisesti korvattavissa primaariraaka-aineella tai -tuotteella tai

d)

muu asianmukaisesti perusteltuihin oletuksiin perustuva vaihtoehtoinen skenaario.

240.

Jos tuote, aine tai materiaali katsottaisiin jätteeksi, ellei sitä käytetä uudelleen, eikä ole lakisääteistä vaatimusta sille, että kyseinen tuote, aine tai materiaali loppusijoitetaan tai muutoin käsitellään, tukikelpoiset kustannukset voivat vastata investointeja, jotka ovat tarpeen kyseisen tuotteen, aineen tai materiaalin hyödyntämiseksi.

241.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

242.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä keskisuurten yritysten osalta ja 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten osalta.

243.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 15 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa tai 5 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa.

244.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä ekoinnovointitoiminnassa edellyttäen, että seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

ekoinnovointitoiminnan on oltava uutta tai merkittävästi parempaa verrattuna alan viimeisimpään kehitykseen unionissa (106),

b)

odotettavissa olevan ympäristöhyödyn on oltava merkittävästi vastaavien toimintojen yleisen teknisen kehityksen tuloksena saatavaa hyötyä suurempi (107) ja

c)

toiminnan innovatiiviseen luonteeseen sisältyy ilmeinen teknologinen, taloudellinen tai markkinariski, joka on suurempi kuin vertailukelpoiseen, mutta ei innovatiiviseen toimintaan yleensä liittyvä riski (108).

245.

Edellä 241–244 kappaleesta poiketen jäsenvaltio voi myös osoittaa rahoitusvajeanalyysin perusteella 48, 51 ja 52 kappaleen mukaisesti, että tarvitaan korkeampi tuki-intensiteetti. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion on toteutettava jälkikäteisvalvonta tarvittavan tuen tasoa koskevien oletusten todentamiseksi ja otettava käyttöön takaisinperintämekanismi 55 kappaleen mukaisesti. Edellä 51 ja 52 kappaleen mukaisesti tuen määrä ei saa ylittää rahoitusvajetta.

246.

Jos tuki myönnetään 49 ja 50 kappaleen kriteerit täyttävässä tarjouskilpailumenettelyssä, tuen määrää pidetään oikeasuhteisena.

247.

Tuki voi kattaa myös toimintakustannuksia, jos se liittyy jätteen tai muiden tuotteiden, materiaalien tai aineiden erilliskeräykseen ja lajitteluun tiettyjen jätevirtojen tai jätetyyppien osalta uudelleenkäyttöön valmistelua tai kierrätystä varten, jolloin seuraavien edellytysten on täytyttävä:

a)

tuki on myönnettävä tarjouskilpailumenettelyssä, joka toteutetaan 49 ja 50 kappaleen kriteerien mukaisesti ja jonka on ilman syrjintää oltava avoin kaikille erilliskeräys- ja lajittelupalveluja tarjoaville toimijoille,

b)

jos toimintakustannusten tulevasta kehityksestä toimenpiteen keston aikana vallitsee suuri epävarmuus, tarjouskilpailumenettelyyn voi sisältyä sääntöjä, joilla rajoitetaan tukea tietyissä tarkasti määritellyissä olosuhteissa edellyttäen, että nämä säännöt ja olosuhteet esitetään etukäteen,

c)

investointituki, joka on myönnetty laitokselle, jota käytetään jätteen erilliskeräykseen ja lajitteluun tiettyjen jätevirtojen tai jätetyyppien osalta, on vähennettävä samalle laitokselle myönnetystä toimintatuesta, jos molemmat tukimuodot kattavat samoja tukikelpoisia kustannuksia ja

d)

tuki myönnetään enintään viiden vuoden ajaksi.

4.4.5   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

248.

Alla 249–252 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

249.

Tuki ei saa kannustaa jätteen tuottamiseen tai resurssien käytön lisäämiseen.

250.

Tuki ei saa pelkästään lisätä uudelleenkäytettäväksi, kierrätettäväksi tai hyödynnettäväksi tarkoitettujen jätteiden tai muiden materiaalien ja resurssien kysyntää lisäämättä näiden materiaalien keräystä.

251.

Arvioidessaan tuen markkinavaikutusta komissio kiinnittää huomiota tuen mahdollisiin vaikutuksiin kyseessä oleviin tuotteisiin liittyvien primääri- ja uusiomateriaalien markkinoiden toimintaan.

252.

Erityisesti kun tuki kattaa toimintakustannuksia, jotka liittyvät jätteen tai muiden tuotteiden, materiaalien tai aineiden erilliskeräykseen ja lajitteluun tiettyjen jätevirtojen tai jätetyyppien osalta uudelleenkäyttöön valmistelua tai kierrätystä varten, komissio ottaa sen markkinavaikutuksia arvioidessaan huomioon myös laajennettuun tuottajavastuuseen liittyvät järjestelmät kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.5   Tuki muiden kuin kasvihuonekaasujen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseen tai vähentämiseen

4.5.1   Tuen perustelut

253.

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta annettuun tiedonantoon sisältyvällä myrkytöntä ympäristöä koskevalla pilaamattomuustavoitteella on määrä varmistaa, että vuoteen 2050 mennessä pilaantuminen vähenee tasoille, jotka eivät enää aiheuta haittaa ihmisille ja luonnonekosysteemeille ja jotka kunnioittavat planeettamme kantokyvyn rajoja. Tavoite on linjassa YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman (109) ja kahdeksannen ympäristöohjelman (110) pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Unioni on asettanut erityistavoitteita pilaantumisen vähentämiselle, kuten puhtaammalle ilmalle (111) ja vesistöjen pilaantumisen lopettamiselle (112), melun, huolta aiheuttavien aineiden käytön ja ympäristöön päätymisen, muoviroskan ja mikromuovipilaantumisen ja -jätteen vähentämiselle (113) sekä tavoitteita ravinteiden ja lannoitteiden liikakäytön, vaarallisten torjunta-aineiden ja mikrobilääkeresistenssiä aiheuttavien aineiden vähentämiselle (114).

254.

Valtiontuen muodossa myönnettävä rahoitustuki voi edistää merkittävästi ympäristötavoitetta, joka on muiden epäpuhtauksien kuin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaman pilaantumisen vähentäminen.

4.5.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

255.

Tukea muun kuin kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuvan pilaantumiseen vähentämiseen voidaan myöntää investointeihin, joiden avulla yritykset voivat ylittää unionin ympäristönsuojelunormit, parantaa ympäristönsuojelun tasoa unionin normien puuttuessa tai noudattaa unionin normeja, jotka on hyväksytty mutta eivät vielä voimassa.

256.

Jos tuki myönnetään kaupattavien lupien muodossa (115), tukitoimenpide on suunniteltava siten, että pilaantumista ehkäistään tai vähennetään enemmän kuin asianomaisille yrityksille pakollisissa unionin normeissa edellytetään.

257.

Tuen on kohdistuttava tuensaajan omaan toimintaan suoraan liittyvän pilaantumisen ehkäisemiseen tai vähentämiseen.

258.

Tuella ei saa pelkästään siirtää pilaamista alalta toiselle tai yhdestä ympäristön kantaja-aineesta toiseen (esimerkiksi ilmasta veteen). Jos tuella pyritään vähentämään pilaantumista, sillä on saavutettava ympäristön pilaantumisen kokonaisvähennys.

259.

Tukitoimenpiteisiin, jotka kuuluvat 4.1 kohdan soveltamisalaan, ei sovelleta 4.5 kohtaa. Jos toimenpide edistää sekä kasvihuonekaasupäästöjen ehkäisyä tai vähentämistä että muun kuin kasvihuonekaasujen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä tai vähentämistä, toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan joko 4.1 kohdan tai tämän kohdan perusteella riippuen siitä, kumpi näistä tavoitteista on vallitseva (116).

4.5.3   Kannustava vaikutus

260.

Alla 261 ja 262 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

261.

Tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos se antaa yritykselle mahdollisuuden ehkäistä tai vähentää pilaantumista tilanteessa, jossa unionin normeja ei ole tai ylittäen jo voimassa olevien unionin normien edellyttämät tasot. Tuella voidaan, kuten 32 kappaleessa todetaan, katsoa olevan kannustava vaikutus myös, jos se antaa yritykselle mahdollisuuden ehkäistä tai vähentää pilaantumista sellaisten pakollisten kansallisten normien mukaisesti, jotka ovat tiukempia kuin unionin normit tai jotka on hyväksytty, kun unionin normeja ei ole.

262.

Tuella sellaisiin hyväksyttyihin unionin normeihin mukautumiseen, jotka eivät vielä ole tulleet voimaan, katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos investointi tehdään ja saadaan päätökseen vähintään 18 kuukautta ennen normien voimaantuloa.

4.5.4   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.5.4.1   Tuen tarpeellisuus

263.

Alla olevassa 264 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.1.1 kohdassa esitettyjen lisäksi.

264.

Kaupattavien lupien (117) muodossa myönnettävän tuen osalta jäsenvaltion on osoitettava, että seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

kaikkien päästöoikeuksien huutokauppaaminen johtaa tuotantokustannusten merkittävään nousuun kunkin toimialan tai yksittäisten tuensaajien luokan osalta,

b)

tuotantokustannusten merkittävää nousua ei ole mahdollista siirtää asiakkaille ilman myynnin merkittävää pienentymistä sen seurauksena ja (118)

c)

toimialalla toimivat yksittäiset yritykset eivät pysty pienentämään päästötasoja siten, että sertifikaattien kustannukset laskisivat tasolle, joka on kyseisten yritysten kantokyvyn rajoissa. Se, että kulutusta ei voida vähentää, voidaan osoittaa vertaamalla päästötasoja Euroopan talousalueen parhaiten suoriutuneen tekniikan päästötasoihin. Yritykset, jotka yltävät parhaaseen tekniikkaan, voivat saada enintään sen määrän kaupattavien lupien järjestelmän päästöoikeuksia, joka vastaa tuotantokustannusten nousua, jota ei voida siirtää asiakkaille. Päästöoikeudet suhteutetaan ympäristövaikutuksiin siten, että yritykset, joiden ympäristövaikutukset ovat suuremmat, saavat vähemmän päästöoikeuksia.

4.5.4.2   Oikeasuhteisuus

265.

Tukikelpoisia kustannuksia ovat investointikustannukset, jotka liittyvät suoraan ympäristönsuojelun tason nostamiseen.

266.

Ylimääräiset investointikustannukset muodostuvat tuetun investoinnin kustannusten ja vaihtoehtoisen skenaarion investoinnin kustannusten välisestä erotuksesta 226–230 kappaleessa kuvatulla tavalla. Jos hanke koostuu varhaisesta mukautumisesta unionin normeihin, jotka eivät vielä ole voimassa, vaihtoehtoisen skenaarion olisi periaatteessa oltava 228 kappaleessa selostetun kaltainen.

267.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 40 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

268.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä keskisuurten yritysten osalta ja 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten osalta.

269.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 15 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa tai 5 prosenttiyksikköä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset edellytykset täyttävillä tukialueilla sijaitsevien investointien tapauksessa.

270.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 10 prosenttiyksikköä ekoinnovointitoiminnassa, kunhan 244 kappaleessa olevan (a)–(c) kohdan edellytykset täyttyvät.

271.

Edellä 267–270 kappaleesta poiketen jäsenvaltio voi myös osoittaa rahoitusvajeanalyysin perusteella 48, 51 ja 52 kappaleen mukaisesti, että tarvitaan korkeampi tukimäärä. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltion on toteutettava jälkikäteisvalvonta tarvittavan tuen tasoa koskevien oletusten todentamiseksi ja otettava käyttöön takaisinperintämekanismi 55 kappaleen mukaisesti. Edellä 51 ja 52 kappaleen mukaisesti tuen määrä ei saa ylittää rahoitusvajetta.

272.

Jos tuki myönnetään 49 ja 50 kappaleen kriteerit täyttävässä tarjouskilpailumenettelyssä, tuen määrää pidetään oikeasuhteisena.

273.

Kaupattavien lupien muodossa myönnettävän tuen osalta komissio varmistuu myös siitä, että

a)

jako tapahtuu avoimella tavalla ja perustuu objektiivisiin perusteisiin ja mahdollisimman laadukkaisiin tietolähteisiin ja

b)

kullekin yritykselle markkina-arvon alittavaan hintaan jaettavien kaupattavien lupien tai oikeuksien kokonaismäärä ei ylitä sen odotettavissa olevia tarpeita niiden arvioiden mukaan, jotka koskevat tilannetta ilman kauppajärjestelmää.

4.5.5   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

274.

Alla 275 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

275.

Kaupattavien lupien muodossa myönnettävän tuen osalta komissio varmistuu myös siitä, että

a)

tuensaajat valitaan objektiivisten ja läpinäkyvien kriteerien perusteella ja tukea myönnetään periaatteessa samalla tavoin kaikille samalla toimialalla toimiville kilpailijoille, jos ne ovat samanlaisessa tilanteessa,

b)

jakomenetelmät eivät suosi tiettyjä yrityksiä (119) tai tiettyjä aloja, jollei se ole perusteltua järjestelmän ympäristönsuojelua koskevan sisäisen logiikan perusteella tai jos johdonmukaisuus muun ympäristöpolitiikan kanssa edellyttää kyseisenkaltaisia sääntöjä,

c)

uudet tulokkaat eivät saa lupia tai oikeuksia suotuisammilla ehdoilla kuin samoilla markkinoilla jo toimivat yritykset ja

d)

jos nykyisille laitoksille myönnetään suurempi määrä lupia kuin uusille tulokkaille, tämä ei johda kohtuuttomiin markkinoille tulon esteisiin.

4.6   Tuki ympäristövahinkojen korjaamiseen, luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamiseen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun tai palauttamiseen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen

4.6.1   Tuen perustelut

276.

Vuoteen 2030 ulottuvalla biodiversiteettistrategialla (120) pyritään suojelemaan luontoa, pysäyttämään ekosysteemien rappeutuminen ja saattamaan unionin biologinen monimuotoisuus elpymisen tielle vuoteen 2030 mennessä. Se on keskeinen osa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta annettua tiedonantoa, ja siinä asetetaan vuodelle 2030 kunnianhimoiset tavoitteet ja sitoumukset terveiden ja sopeutumiskykyisten ekosysteemien mahdollistamiseksi.

277.

Valtiontuen muodossa myönnettävä rahoitustuki voi edistää merkittävästi biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien suojelua ja ennallistamista koskevaa ympäristötavoitetta monin tavoin, muun muassa luomalla kannustimia pilaantuneiden alueiden vahinkojen korjaamiseen, pilaantuneiden luontotyyppien ja ekosysteemien kunnostamiseen tai ekosysteemien suojeluun suunnattaville investoinneille.

278.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevalla EU:n strategialla (121) pyritään lisäämään investointeja luontopohjaisiin sopeutumisratkaisuihin (122), koska niiden laajamittainen toteutus lisäisi kykyä sietää ilmastonmuutosta ja edistäisi useita Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteita.

4.6.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

279.

Tässä kohdassa käsitellään sisämarkkinoille soveltuvuuden sääntöjä, jotka koskevat ympäristövahinkojen korjaamiseen, luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamiseen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja palauttamiseen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen liittyviä tukitoimenpiteitä.

280.

Tätä kohtaa ei sovelleta seuraaviin:

a)

voimaloiden sulkemisen ja kaivos- tai louhintatoiminnan jälkeiseen korjaamiseen tai kunnostamiseen myönnettävä tuki siltä osin kuin kyseinen tuki kuuluu 4.12 kohdan soveltamisalaan (123) ja

b)

tuki luonnonmullistusten, kuten maanjäristysten, lumivyöryjen, maanvyörymien, tulvien, pyörremyrskyjen, hurrikaanien, tulivuorenpurkausten ja luonnosta peräisin olevien maastopalojen aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi.

281.

Tämän kohdan mukaista tukea voidaan myöntää seuraaviin tarkoituksiin:

a)

ympäristövahinkojen korjaaminen, mukaan lukien maaperän, pintaveden tai pohjaveden laatuun tai meriympäristöön kohdistuneet vahingot,

b)

luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistaminen huonontuneesta tilasta,

c)

biologisen monimuotoisuuden tai ekosysteemien suojelu tai palauttaminen ekosysteemien hyvän tilan saavuttamisen edistämiseksi tai jo hyvässä kunnossa olevien ekosysteemien suojelemiseksi ja

d)

luontopohjaisten ratkaisujen toteuttaminen ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi ja sen hillitsemiseksi.

282.

Tämä kohta ei koske tukitoimenpiteitä, jotka kuuluvat 4.1 kohdan soveltamisalaan. Jos toimenpide edistää sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä että ympäristövahinkojen korjaamista, luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamista, biologisen monimuotoisuuden suojelua tai palauttamista tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamista, toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan joko 4.1 kohdan tai tämän kohdan perusteella riippuen siitä, kumpi näistä tavoitteista on vallitseva (124).

4.6.3   Kannustava vaikutus

283.

Alla 284–287 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

284.

Tuella ympäristövahinkojen korjaamiseen, luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamiseen, biologisen monimuotoisuuden suojeluun tai palauttamiseen tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen voidaan katsoa olevan kannustava vaikutus ainoastaan, jos ympäristövahingon aiheuttanutta tahoa tai yritystä ei voida yksilöidä tai sen ei voida oikeudellisesti katsoa olevan vastuussa ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi tarvittavien töiden rahoittamisesta aiheuttamisperiaatteen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (125) tai muiden asiaa koskevien unionin sääntöjen soveltamista.

285.

Jäsenvaltion on osoitettava, että kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien oikeustoimet, ympäristövahingon aiheuttajan yksilöimiseksi ja saamiseksi vastaamaan kustannuksista on käytetty. Jos sovellettavan lainsäädännön mukaan vastuussa olevaa yritystä tai muuta tahoa ei voida yksilöidä tai velvoittaa vastaamaan kustannuksista, puhdistus- tai ennallistamistyöt voidaan kattaa kokonaisuudessaan tuella ja sillä voidaan katsoa olevan kannustava vaikutus. Komissio voi katsoa, että yritystä ei voida velvoittaa vastaamaan aiheuttamansa ympäristövahingon korjaamisesta, jos se on oikeudellisesti lakannut olemasta eikä mitään muuta yritystä voida pitää sen oikeudellisena tai taloudellisena seuraajana (126) tai kun korjaamiskustannuksia varten ei ole riittävää rahavakuutta.

286.

Neuvoston direktiivin 92/43/ETY (127) 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen korvaavien toimenpiteiden toteuttamiseen myönnettävällä tuella ei ole kannustavaa vaikutusta. Tuella, joka on tarkoitettu kattamaan ylimääräiset kustannukset, jotka ovat tarpeen kyseisten toimenpiteiden kohdealan laajentamiseksi tai tavoitetason nostamiseksi mainitun direktiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaisia oikeudellisia velvoitteita pidemmälle, voidaan katsoa olevan kannustava vaikutus.

287.

Ympäristövahinkojen korjaamiseen sekä luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamiseen myönnettävällä tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos korjaamis- tai ennallistamiskustannukset ylittävät maan arvon nousun (ks. 288 kappale).

4.6.4   Oikeasuhteisuus

288.

Ympäristövahinkojen korjaamiseen tai luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamiseen tehtävissä investoinneissa tukikelpoisia ovat korjaamis- tai ennallistamistöistä aiheutuneet kustannukset, joista on vähennetty maa-alueen tai kiinteistön arvon nousu. Riippumattoman pätevän asiantuntijan on tehtävä kunnostamisesta tai ennallistamisesta johtuvaa maan tai kiinteistön arvon nousua koskevat arvioinnit.

289.

Biologisen monimuotoisuuden suojeluun tai palauttamiseen tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen kohdistuvissa investoinneissa tukikelpoisia ovat niiden töiden kokonaiskustannukset, joilla edistetään biologisen monimuotoisuuden suojelua tai palauttamista tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamista.

290.

Jos tukea myönnetään luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamiseen rakennuksissa, joille on olemassa energiatehokkuustodistus, jäsenvaltioiden olisi osoitettava, että nämä investoinnit eivät estä energiatehokkuustodistuksessa suositeltujen energiatehokkuustoimenpiteiden toteuttamista.

291.

Tuki-intensiteetti voi nousta 100 prosenttiin tukikelpoisista kustannuksista.

4.7   Verohuojennusten tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävä tuki

292.

Verojen tai veronluonteisten maksujen alennuksina ympäristönsuojeluun myönnettävää tukea käsitellään tässä kohdassa 4.7. Kohta on jaettu kahteen osioon, joista kullakin on oma logiikkansa. Veroja ja maksuja, joilla pyritään sanktioimaan ympäristön kannalta haitallista käyttäytymistä ja joilla näin ollen pyritään ohjaamaan yrityksiä ja kuluttajia ympäristöystävällisempiin valintoihin, käsitellään 4.7.1 kohdassa. Jäsenvaltiot voivat verojen tai maksujen kohdennettujen alennusten avulla 4.7.2 kohdan mukaisesti kannustaa yrityksiä muuttamaan tai mukauttamaan käyttäytymistään ja toteuttamaan ympäristöystävällisempiä hankkeita tai toimintoja.

4.7.1   Ympäristöverohuojennusten tai ympäristöperusteisten veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävä tuki

4.7.1.1   Tuen perustelut

293.

Ympäristöverojen ja ympäristöperusteisten veronluonteisten maksujen tarkoituksena on sisäistää ympäristön kannalta haitallisen toiminnan ulkoiskustannukset, mikä puolestaan hillitsee tällaista toimintaa asettamalla sille hinnan ja parantaa ympäristönsuojelun tasoa. Ympäristöperusteisten verojen ja veronluonteisten maksujen olisi periaatteessa heijastettava yhteiskunnalle aiheutuvia kokonaiskustannuksia (ulkoiskustannuksia) ja vastaavasti vero tai veronluonteinen määrä olisi maksettava päästöjen, muiden epäpuhtauksien tai käytettyjen resurssien yksikköä kohti, ja niiden olisi oltava samat kaikille yrityksille, jotka ovat vastuussa ympäristölle haitallisesta käyttäytymisestä. Vaikka ympäristöön liittyvien verojen tai veronluonteisten maksujen alennukset voivat vaikuttaa kielteisesti ympäristönsuojelutavoitteeseen, ne voivat kuitenkin olla tarpeen, jos tuensaajille aiheutuisi muutoin sellainen kilpailuhaitta, ettei ympäristöveron tai ympäristöperusteisen veronluonteisen maksun käyttöönotto olisi käytännössä lainkaan toteutettavissa.

294.

Jos ympäristöperusteisia veroja tai veronluonteisia maksuja ei voida kantaa vaarantamatta tiettyjen yritysten taloudellista toimintaa, suotuisamman kohtelun myöntäminen joillekin yrityksille voi mahdollistaa ympäristöperusteisista veroista tai veronluonteisista maksuista saatavan kokonaismäärän korkeamman tason. Näin ollen ympäristöön liittyvien verojen tai maksujen alennukset voivat joissain olosuhteissa välillisesti edistää ympäristönsuojelun tason parantumista. Ne eivät kuitenkaan saisi vaarantaa ympäristöperusteisen veron tai veronluonteisen maksun yleistä tavoitetta eli ympäristölle haitallisen toiminnan estämistä ja/tai tällaisen käyttäytymisen kustannusten lisäämistä, jos tyydyttäviä vaihtoehtoja ei ole saatavilla.

4.7.1.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

295.

Komissio katsoo, että tukea voidaan myöntää veron tai maksun alennuksina, jos jäsenvaltio osoittaa, että molemmat seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

a)

alennukset on suunnattu yrityksille, joihin ympäristövero tai -maksu vaikuttaa eniten ja jotka eivät voisi harjoittaa taloudellista toimintaansa kestävällä tavalla ilman alennusta ja

b)

ympäristönsuojelun taso, joka tosiasiallisesti saavutetaan toteuttamalla vähennykset, on korkeampi kuin se, joka saavutettaisiin ilman näitä vähennyksiä.

296.

Osoittaakseen, että 295 kappaleen kaksi edellytystä täyttyvät, jäsenvaltion on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a)

kuvaus alennuksiin oikeutetuista toimialoista tai tuensaajaluokista,

b)

luettelo kunkin toimialan suurimmista tuensaajista, niiden liikevaihto, markkinaosuudet, veropohjan koko ja ympäristöveron tai -maksun osuus niiden liikevoitosta ennen veroja alennuksen kanssa ja ilman alennusta),

c)

kyseisten tuensaajien tilannetta koskeva kuvaus, josta käy ilmi syyt, miksi ne eivät kykenisi maksamaan ympäristöveroa tai -maksua täysimääräisenä ja

d)

selvitys siitä, miten veron tai maksun alennus osaltaan edistäisi ympäristönsuojelun tason tosiasiallista nousua verrattuna ympäristönsuojelun tasoon, joka saavutettaisiin ilman alennuksia (esimerkiksi vertaamalla vakioverokantaa, jota sovellettaisiin alennusten kanssa, vakioverokantaan, jota sovellettaisiin ilman alennuksia, niiden yritysten lukumäärää, jotka olisivat veron tai maksun alaisia kokonaisuudessaan, tai muita indikaattoreita, jotka kuvastavat todellista muutosta ympäristölle haitallisessa käyttäytymisessä).

4.7.1.3   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

297.

Jos ympäristöverot on yhdenmukaistettu, komissio voi soveltaa yksinkertaistettua lähestymistapaa arvioidessaan tuen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta. Direktiivin 2003/96/EY yhteydessä komissio voi soveltaa yksinkertaistettua lähestymistapaa veronalennuksiin, jotka noudattavat unionin verotuksen vähimmäistasoa 298 ja 299 kappaleen mukaisesti.

298.

Komissio katsoo, että yhdenmukaistettujen verojen alennusten muodossa myönnettävä tuki on tarpeen ja oikeasuhteista edellyttäen, että

a)

tuensaajat maksavat vähintään sovellettavassa direktiivissä säädetyn unionin vähimmäisveron,

b)

tuensaajat valitaan objektiivisten ja läpinäkyvien kriteerien perusteella,

c)

tukea myönnetään periaatteessa samalla tavoin kaikille samalla toimialalla toimiville yrityksille, jos ne ovat samanlaisessa tilanteessa ja

d)

jäsenvaltio todentaa, että tuki on tarpeen ympäristönsuojelun korkeamman tason saavuttamisen välilliseksi tukemiseksi järjestämällä etukäteen avoimen julkisen kuulemisen, jossa alennukseen oikeutetut toimialat on asianmukaisesti kuvattu ja kullekin toimialalle on laadittu luettelo suurimmista tuensaajista.

299.

Jäsenvaltiot voivat myöntää tuen veroasteen alennuksena tai kiinteänä vuotuisena korvauksena (veronpalautus) tai näiden kahden yhdistelmänä. Veronpalautusten etuna on, että yrityksiin kohdistuu edelleen ympäristöveron aikaansaama hintasignaali. Veronpalautusten määrä olisi laskettava aiempien tietojen perusteella eli yrityksen tuotannon, kulutuksen tai sen aiheuttaman pilaantumisen määrän perusteella tiettynä perusvuonna. Veronpalautuksen määrä ei saa ylittää muutoin maksettavaksi tulevaa unionin vähimmäisveron määrää kyseisenä perusvuonna.

300.

Jos ympäristöveroja ei ole yhdenmukaistettu tai tuensaajat maksavat vähemmän kuin sovellettavassa direktiivissä vahvistetun unionin yhdenmukaistetun veron vähimmäistason, jos se on sovellettavan direktiivin nojalla sallittua, tuen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta on arvioitava perusteellisesti 4.7.1.3.1–4.7.1.3.3 kohdan mukaisesti.

4.7.1.3.1   Tarpeellisuus

301.

Alla 302 ja 303 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.1.1 kohdassa esitettyjen lisäksi.

302.

Komissio katsoo tuen olevan tarpeen, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

tuensaajien valinta perustuu objektiivisiin ja läpinäkyviin kriteereihin ja tukea myönnetään samalla tavalla kaikille samalla toimialalla toimiville tukikelpoisille yrityksille, jotka ovat samassa tai samankaltaisessa tosiasiallisessa tilanteessa tukitoimenpiteen tavoitteiden tai päämäärien osalta,

b)

ympäristöperusteinen vero tai veroluonteinen maksu johtaisi ilman alennusta tuotantokustannusten huomattavaan lisääntymiseen laskettuna osuutena bruttoarvonlisäyksestä kullakin toimialalla tai kussakin tuensaajien luokassa ja

c)

tuotantokustannusten huomattavaa lisääntymistä ei olisi mahdollista siirtää asiakkaille ilman tästä johtuvaa myyntimäärien merkittävää pienentymistä.

303.

Biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden veronalennusten osalta jäsenvaltion on otettava käyttöön mekanismi, jolla varmistetaan, että toimenpide pysyy tarpeellisena, soveltaen 4.1.3.1 kohdassa esitettyjä tarpeellisuuden edellytyksiä, ja toteutettava tarvittaessa aiheelliset toimenpiteet, esimerkiksi lopetettava poikkeusjärjestely tai alennettava tukitasoa.

4.7.1.3.2   Tarkoituksenmukaisuus

304.

Alla 305 ja 306 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

305.

Komissio hyväksyy tukiohjelmat enintään 10 vuodeksi, minkä jälkeen jäsenvaltio voi ilmoittaa toimenpiteestä uudelleen, jos se arvioi tukitoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta uudelleen.

306.

Jos tuki myönnetään veronpalautuksena, veronpalautuksen määrä olisi laskettava aiempien tietojen perusteella eli yrityksen tuotannon, kulutuksen tai sen aiheuttaman pilaantumisen määrän perusteella tiettynä perusvuonna.

4.7.1.3.3   Oikeasuhteisuus

307.

Ympäristöverohuojennusten tai ympäristöperusteisten veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävään tukeen ei sovelleta 3.2.1.3 kohtaa.

308.

Komissio katsoo tuen olevan oikeasuhteista, jos ainakin toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

kukin tuensaaja maksaa vähintään 20 prosenttia siitä ympäristöveron tai veronluonteisen ympäristömaksun nimellismäärästä, jota sovellettaisiin kyseiseen tuensaajaan ilman alennusta tai

b)

veron tai maksun alennus ei ole yli 100 prosenttia kansallisesta ympäristöperusteisesta verosta tai veronluonteisesta maksusta ja sen myöntämisen ehtona on, että jäsenvaltio ja tuensaajat tai tuensaajien yhteenliittymät tekevät sopimuksia, joilla tuensaajat tai tuensaajien yhteenliittymät sitoutuvat saavuttamaan ympäristönsuojelutavoitteet, joilla on sama vaikutus kuin sillä, että tuensaajat tai tuensaajien yhteenliittymät maksaisivat vähintään 20 prosenttia kansallisesta verosta tai maksusta. Tällaiset sopimukset tai sitoumukset voivat liittyä muun muassa energiankulutuksen vähentämiseen, päästöjen ja muiden epäpuhtauksien vähentämiseen tai muuhun ympäristönsuojeluun liittyvään toimenpiteeseen.

309.

Tällaisten sopimusten on täytettävä seuraavat kumulatiiviset edellytykset:

a)

jäsenvaltio neuvottelee sopimusten sisällön, jossa määritetään erityisesti tavoitteet ja asetetaan määräajat tavoitteiden saavuttamiselle,

b)

jäsenvaltio huolehtii sopimuksissa sitoumusten riippumattomasta ja säännöllisestä seurannasta ja

c)

sopimuksia tarkistetaan säännöllisesti teknologisen ja muun kehityksen mukaan, ja niissä määrätään tehokkaista seuraamuksista, jos sitoumuksia ei noudateta.

4.7.2   Ympäristönsuojeluun verohuojennusten tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävä tuki

4.7.2.1   Tuen perustelut

310.

Jäsenvaltiot voivat harkita verojen tai veronluonteisten maksujen vähennysten käyttöä kannustaakseen yrityksiä hankkeisiin tai toimintoihin, joilla parannetaan ympäristönsuojelun tasoa. Jos vähennyksillä pyritään kannustamaan tuensaajia toteuttamaan hankkeita tai toimia, jotka vähentävät pilaantumista tai luonnonvarojen kulutusta, komissio arvioi toimenpiteitä 4.7.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten perusteella.

4.7.2.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

311.

Tämä kohta kattaa tuet, jotka koskevat 4.2–4.6 kohdan kohdealaan kuuluvia ympäristöystävällisiä hankkeita ja jotka myönnetään verojen tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa.

312.

Jos veron tai maksun alennuksella pyritään ensisijaisesti hiilestä irtautumiseen, sovelletaan 4.1 kohtaa.

313.

Tämä kohta ei kata verojen tai maksujen vähennyksiä, jotka perustuvat energian tai siihen liittyvien palvelujen olennaisiin kustannuksiin. Esimerkiksi verkkomaksujen tai kapasiteettimekanismien rahoitusmaksujen alennukset eivät kuulu 4.7.2 kohdan soveltamisalaan. Tämä kohta ei kata alennuksia, joita voidaan myöntää tietyn energiapoliittisen tavoitteen rahoittamiseksi perittävistä sähkönkulutusmaksuista.

4.7.2.3   Kannustava vaikutus

314.

Alla 315 ja 316 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

315.

Jäsenvaltion on toimitettava komission arvioitavaksi tietyn tuensaajaluokan kunkin tukikelpoisen hankkeen tai viitehankkeen osalta 51 kappaleen mukainen kvantifiointi tai vastaava tietoaineisto, jossa verrataan viitehankkeen tai -toiminnan kannattavuutta veron tai veronluonteisen maksun alennuksen kanssa ja ilman sitä ja osoitetaan, että alennus kannustaa ympäristöystävällisen hankkeen tai toiminnan toteuttamiseen.

316.

Ennen tukihakemuksen jättämistä käynnistetyille hankkeille myönnettävällä tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

toimenpiteellä vahvistetaan oikeus tukeen objektiivisin ja syrjimättömin perustein ja ilman jäsenvaltion muuta harkintavaltaa ja

b)

toimenpide on hyväksytty ja tullut voimaan ennen tuetun hankkeen tai toiminnan toteutukseen liittyvien töiden aloittamista, lukuun ottamatta myöhemmin käyttöön otettavia verojärjestelmiä, jos kyseinen toiminta kuului jo aikaisempien veroetuuksiin tai veronluonteisten maksujen alennuksiin perustuvien järjestelmien soveltamisalaan.

4.7.2.4   Oikeasuhteisuus

317.

Verohuojennusten tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävään ympäristönsuojeluperusteiseen tukeen ei sovelleta 3.2.1.3 kohtaa.

318.

Tuki ei saa ylittää tavanomaista verokantaa tai maksun määrää, jota muutoin sovellettaisiin.

319.

Kun veron tai veronluonteisen maksun alennus liittyy investointikustannuksiin, tuki katsotaan oikeasuhteiseksi, jos se ei ylitä 4.2–4.6 kohdassa esitettyjä tuki-intensiteettejä ja tuen enimmäismääriä. Kun kyseisissä kohdissa edellytetään tarjouskilpailumenettelyä, edellytys ei koske veronalennuksien tai veronluonteisten maksujen alennusten muodossa myönnettävää tukea.

320.

Jos veron tai veronluonteisen maksun alennus vähentää toistuvia toimintakustannuksia, tuen määrä ei saa ylittää ympäristöystävällisen hankkeen tai toiminnan ja vähemmän ympäristöystävällisen vaihtoehtoisen skenaarion toimintakustannusten erotusta. Jos ympäristöystävällisempi hanke tai toiminta voi johtaa mahdollisiin kustannussäästöihin tai lisätuloihin, ne on otettava huomioon määritettäessä tuen oikeasuhteisuutta.

4.7.2.5   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

321.

Alla 322–324 kappaleessa esitettyjä vaatimuksia sovelletaan 3.2.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

322.

Valtiontukea on myönnettävä samalla tavalla kaikille samalla toimialalla toimiville tukikelpoisille yrityksille, jotka ovat samassa tai samankaltaisessa tosiasiallisessa tilanteessa tukitoimenpiteen tavoitteiden tai päämäärien osalta.

323.

Jäsenvaltion on varmistettava, että tuki pysyy tarpeellisena yli kolme vuotta kestävien ohjelmien keston ajan, ja arvioitava ohjelmat vähintään joka kolmas vuosi.

324.

Veron tai veronluonteisen maksun alennusten osalta sovelletaan:

a)

4.2 kohdan hankkeisiin 154–156 kappaletta,

b)

4.3.1 kohdan hankkeisiin 183–188 kappaletta ja

c)

4.3.2 kohdan hankkeisiin 206–216 kappaletta.

4.8   Tuki sähkön toimitusvarmuuden parantamiseen

4.8.1   Tuen perustelut

325.

Markkinoiden ja sääntelyn toimintapuutteet voivat tarkoittaa sitä, että hintasignaalit eivät tarjoa tehokkaita investointikannustimia, mikä johtaa esimerkiksi sähköntuotannon resurssiyhdistelmän, kapasiteetin, joustojen tai sijaintijakauman riittämättömyyteen. Lisäksi teknologisista muutoksista ja ilmastohaasteista johtuva merkittävä muutos sähköalalla asettaa uusia haasteita sähkön toimitusvarmuuden takaamiselle. Vaikka yhä yhdentyneemmät sähkömarkkinat mahdollistavat yleensä sähkön keskinäisen siirron EU:n laajuisesti ja siten lieventävät kansallisia toimitusvarmuusongelmia, voi esiintyä tilanteita, joissa jopa tuotantosidonnaisilla markkinoilla toimitusvarmuutta ei ehkä aina kyetä takaamaan joissakin jäsenvaltioissa tai joillakin alueilla. Tämän vuoksi jäsenvaltiot voivat harkita tukitoimenpiteitä, joilla varmistetaan tietty sähkön toimitusvarmuuden taso.

4.8.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

326.

Tässä kohdassa käsitellään sisämarkkinoille soveltuvuuden sääntöjä, jotka koskevat sähkön toimitusvarmuuden parantamiseen tähtääviä tukitoimenpiteitä. Tähän sisältyvät kapasiteettimekanismit ja kaikki muut toimenpiteet sellaisten pitkän ja lyhyen aikavälin toimitusvarmuutta koskevien ongelmien ratkaisemiseksi, jotka johtuvat markkinoiden toimintapuutteista, jotka estävät riittävät investoinnit sähköntuotantokapasiteettiin, varastointiin tai kysyntäjoustoon ja yhteenliitäntöihin, sekä verkon ylikuormitustoimenpiteet, joiden tarkoituksena on paikata sähkön siirto- ja jakeluverkkojen riittämättömyyttä (128).

327.

Tällaisilla toimenpiteillä voidaan myös tukea ympäristönsuojelutavoitteita esimerkiksi sulkemalla pois saastuttavampaa kapasiteettia tai toteuttamalla toimenpiteitä, joilla annetaan ympäristömyötäisemmälle kapasiteetille etuasema valintaprosessissa.

328.

Jäsenvaltioiden olisi ilmoituksessaan yksilöitävä taloudellinen toiminta, jota tuella edistetään. Tuki sähkön toimitusvarmuuden parantamiseen helpottaa suoraan sähköntuotantoon, varastointiin ja kysyntäjoustoihin liittyvän taloudellisen toiminnan kehittämistä, mukaan lukien uudet investoinnit ja olemassa olevan kapasiteetin tehokas uudistaminen ja ylläpito. Se voi myös välillisesti tukea monenlaista muuta taloudellista toimintaa, joka perustuu sähköön tuotantopanoksena, kuten lämmityksen ja liikenteen sähköistämistä.

4.8.3   Kannustava vaikutus

329.

Tässä pätevät 29, 30, 31 ja 32 kappaleessa esitetyt kannustinvaikutusta koskevat säännöt.

4.8.4   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.8.4.1   Tarpeellisuus

330.

Edellä olevaa 3.2.1.1 kohtaa ei sovelleta sähkön toimitusvarmuutta koskeviin tukitoimenpiteisiin.

331.

Sähkön toimitusvarmuutta koskevan ongelman luonne ja syyt ja näin ollen valtiontuen tarve sähkön toimitusvarmuuden varmistamiseksi on analysoitava ja kvantifioitava asianmukaisesti. Tähän kuuluu myös arvio siitä, milloin ja missä ongelman odotetaan syntyvän, soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 2019/943 25 artiklassa määritellyn luotettavuusstandardin valossa. Verkon ylikuormitustoimenpiteiden osalta jäsenvaltion olisi esitettävä (kuultuaan asiasta vastaavaa kansallista sääntelyviranomaista ja otettuaan sen näkemyksen huomioon) analyysi, jossa yksilöidään ja perustellaan kustannus-hyötyanalyysillä toimitusvarmuuden taso, johon ehdotetulla toimenpiteellä pyritään. Kaikkien toimitusvarmuustoimenpiteiden osalta olisi kuvattava kvantifioinnissa käytettävä mittayksikkö ja esitettävä sen laskentamenetelmä viitaten mahdollisuuksien mukaan alakohtaisen lainsäädännön vaatimuksiin.

332.

Sähkön toimitusvarmuuteen liittyvän ongelman määrittelyn olisi soveltuvin osin oltava linjassa ENTSO-E:n sähkön sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön mukaisesti tekemän viimeisimmän saatavilla olevan analyysin kanssa. Merkityksellisiä ovat erityisesti seuraavat:

a)

resurssien riittävyyteen kohdistuvien toimenpiteiden osalta asetuksen (EU) N:o 2019/943 23 artiklassa tarkoitetut eurooppalaiset resurssien riittävyysarvioinnit ja

b)

verkon ylikuormitustoimenpiteiden osalta asetuksen (EU) 2019/943 14 artiklan 2 kohdassa mainitut raportit rakenteellisista ylikuormituksista ja muista merkittävistä fyysisistä ylikuormituksista tarjousalueiden välillä ja sisällä.

333.

Jäsenvaltiot voivat myös asetuksen (EU) N:o 2019/943 24 artiklan sallimissa rajoissa käyttää kansallisia resurssien riittävyysarviointeja perustellessaan kapasiteettimekanismien tarpeellisuutta. Muiden toimitusvarmuustoimenpiteiden, myös ylikuormitukseen liittyvien toimenpiteiden, osalta jäsenvaltiot voivat myös tukeutua kansalliseen arvioon ehdotetun intervention tarpeellisuudesta. Asiasta vastaavan kansallisen sääntelyviranomaisen olisi joko hyväksyttävä tai tarkastettava tässä kohdassa tarkoitetut kansalliset arvioinnit.

334.

Sähkökriisien riskiin liittyvät toimenpiteet olisi yksilöitävä asetuksen (EU) 2019/941 (129) 11 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa riskivalmiussuunnitelmassa.

335.

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat ottaa käyttöön useita sähkön toimitusvarmuustoimenpiteitä, on selitettävä selvästi, miten toimenpiteet ovat vuorovaikutuksessa keskenään varmistettaessa toimitusvarmuutta kustannustehokkaasti toimenpiteiden yhteisvaikutuksella. Esimerkiksi kapasiteettimekanismien osalta on selitettävä, miten ne saavuttavat 331 kappaleessa tarkoitetun luotettavuusstandardin (mutta eivät ylitä sitä).

336.

Ne sääntelyn tai markkinoiden toimintapuutteet ja muut ongelmat, jotka estävät riittävän sähkön toimitusvarmuuden (ja tarvittaessa ympäristönsuojelun tason) saavuttamisen ilman valtion puuttumista asiaan, on yksilöitävä.

337.

On myös yksilöitävä muut olemassa olevat toimenpiteet, jotka jo kohdistuvat markkinoiden toimintapuutteisiin tai sääntelyn puutteisiin tai muihin 336 kappaleen mukaisesti yksilöityihin ongelmiin.

338.

Jäsenvaltioiden on osoitettava syyt, joiden vuoksi markkinoiden ei voida odottaa pystyvän sähkön toimitusvarmuuteen ilman valtiontukea, ottaen huomioon kyseisen jäsenvaltion kaavailemat markkinauudistukset ja -parannukset ja teknologian kehitys.

339.

Arvioinnissaan komissio ottaa huomioon seuraavat seikat, joita koskevat tiedot jäsenvaltion on toimitettava:

a)

arvio vaihteluille alttiin tuotannon vaikutuksesta, mukaan lukien naapurimaista tuleva tuotanto,

b)

kysyntäpuolen ja varastoinnin osallistumisen vaikutusten arviointi, mukaan lukien kuvaus toimenpiteistä, joilla edistetään kysynnän hallintaa,

c)

todellisten tai potentiaalisten rajayhdysjohtojen ja tärkeimmän sisäisen siirtoverkkoinfrastruktuurin arviointi, mukaan lukien kuvaus rakenteilla ja suunnitteilla olevista hankkeista,

d)

mahdollisten muiden sellaisten tekijöiden arviointi, jotka saattaisivat aiheuttaa sähkön toimitusvarmuusongelman tai pahentaa sitä, kuten tukkuhintakatot tai muut sääntelyn puutteet tai markkinoiden toimintapuutteet. Kun asetuksessa (EU) 2019/943 niin edellytetään, kyseisen asetuksen 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanosuunnitelmasta on pyydettävä komission lausunto ennen kuin tukea voidaan myöntää. Täytäntöönpanosuunnitelma ja lausunto otetaan huomioon tarpeellisuuden arvioinnissa ja

e)

asetuksen (EU) 2019/943 15 artiklan mukaisen toimintasuunnitelman asiaankuuluva sisältö.

4.8.4.2   Tarkoituksenmukaisuus

340.

Edellä olevaa 3.2.1.2 kohtaa ei sovelleta sähkön toimitusvarmuutta koskeviin tukitoimenpiteisiin.

341.

Jäsenvaltioiden olisi ensisijaisesti harkittava vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa sähkön toimitusvarmuus ja erityisesti tehokkaampaa sähkömarkkinoiden rakennetta, jolla voidaan lieventää sähkön toimitusvarmuutta heikentäviä markkinoiden toimintapuutteita. Tähän voitaisiin päästä esimerkiksi parantamalla sähkön taseselvitysjärjestelmän toimintaa, integroimalla paremmin vaihteleva sähköntuotanto, kannustamalla ja integroimalla kysyntäjoustoa ja varastointia, mahdollistamalla tehokkaat hintasignaalit, poistamalla rajat ylittävän kaupan esteitä ja parantamalla infrastruktuuria, yhteenliitännät mukaan luettuina. Toimitusvarmuutta koskeviin toimenpiteisiin suunnattava tuki voidaan katsoa tarkoituksenmukaiseksi, jos asianmukaisista ja oikeasuhteisista toteutetuista tai suunnitelluista markkinarakenteen parannuksista (130) ja verkkoinvestoinneista huolimatta toimitusvarmuuteen liittyy edelleen ongelmia.

342.

Verkon ylikuormitustoimenpiteiden osalta jäsenvaltioiden olisi lisäksi selitettävä, miten ajojärjestyksen uudelleenmäärittelytoimenpiteiden tehokkuutta parannetaan asetuksen (EU) 2019/943 13 artiklan mukaisesti.

4.8.4.3   Tukikelpoisuus

343.

Tukitoimenpiteen olisi oltava avoin kaikille tuensaajille tai hankkeille, jotka teknisesti pystyvät edistämään toimitusvarmuutta koskevan tavoitteen saavuttamista tehokkaalla tavalla. Tähän sisältyy tuotanto, varastointi ja kysyntäjousto sekä näiden kapasiteettimuotojen pienten yksiköiden yhdistäminen suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

344.

Toimitusvarmuutta koskeviin toimenpiteisiin liittyviä osallistumisrajoituksia, joilla pyritään varmistamaan, että toimenpiteet eivät heikennä ympäristönsuojelua, pidetään asianmukaisina (ks. 368 ja 369 kappale).

345.

Jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan käyttöön toimitusvarmuutta koskevissa toimenpiteissään lisäkriteerejä tai -ominaisuuksia, joilla edistetään ympäristöystävällisempien teknologioiden osallistumista (tai vähennetään pilaavien teknologioiden osallistumista), jotka ovat tarpeen unionin ympäristönsuojelutavoitteiden tukemiseksi. Tällaisten lisäkriteerien tai -ominaisuuksien on oltava objektiivisia, läpinäkyviä ja syrjimättömiä suhteessa selkeästi määriteltyihin ympäristönsuojelutavoitteisiin, eivätkä ne saa johtaa tuensaajien ylikompensaatioon.

346.

Jos se on teknisesti mahdollista, sähkön toimitusvarmuustoimenpiteiden on oltava avoimia toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien suoralle rajat ylittävälle osallistumiselle (131). Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ulkopuolisella kapasiteetilla, joka pystyy tarjoamaan vastaavan teknisen suorituskyvyn kuin sisäinen kapasiteetti, on mahdollisuus osallistua samaan kilpailumenettelyyn kuin sisäinen kapasiteetti. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee jäsenvaltiossa, jolla on suora verkkoliityntä toimenpidettä soveltavaan jäsenvaltioon. Soveltuvin osin on myös noudatettava asetuksen (EU) 2019/943 26 artiklassa vahvistettuja asiaan liittyviä sääntöjä.

4.8.4.4   Julkinen kuuleminen

347.

Tätä 4.8.4.4 kohtaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2023.

348.

Ennen tuesta ilmoittamista jäsenvaltioiden on asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta järjestettävä julkinen kuuleminen tämän kohdan mukaisesti ilmoitettavien toimenpiteiden oikeasuhteisuudesta ja kilpailuvaikutuksista. Kuulemisvelvollisuus ei koske jo hyväksyttyihin toimenpiteisiin tehtäviä muutoksia, jotka eivät vaikuta toimenpiteen kohdealaan tai tukikelpoisuuteen tai jatka niiden kestoa yli kymmeneen vuoteen alkuperäisen päätöksen tekopäivästä, eikä 349 kappaleessa tarkoitettuihin tapauksiin. Sen määrittämiseksi, onko toimenpide perusteltu näissä suuntaviivoissa esitetyt perusteet huomioon ottaen, edellytetään julkista kuulemista seuraavasti (132):

a)

toimenpiteistä, joissa myönnettäväksi tuleva keskimääräinen vuotuinen tuki on vähintään 100 miljoonaa euroa, on järjestettävä vähintään kuuden viikon mittainen kuuleminen seuraavista seikoista:

i)

tukikelpoisuus,

ii)

tarjouskilpailumenettelyjen ehdotettu käyttö ja kohdeala sekä ehdotetut poikkeukset,

iii)

tuen myöntämisprosessin tärkeimmät parametrit (133), mukaan lukien eri tuensaajatyyppien välisen kilpailun mahdollistaminen (134),

iv)

menetelmä, jolla toimenpiteen kustannukset kohdennetaan kuluttajille,

v)

jos tarjouskilpailumenettelyä ei käytetä, tuen oikeasuhteisuuden osoittamiseen käytetyt oletukset ja tiedot, mukaan lukien kustannukset, tulot, toiminta-oletukset ja käyttöikä sekä painotetut keskimääräiset pääomakustannukset ja

vi)

jos tukea voidaan myöntää uusiin investointeihin maakaasuun perustuvaan tuotantoon, ehdotetut suojatoimet, joilla varmistetaan yhteensopivuus unionin ilmastotavoitteiden kanssa;

b)

toimenpiteistä, joissa arvioitu myönnettävä keskimääräinen vuotuinen tuki on alle 100 miljoonaa euroa, on järjestettävä vähintään neljän viikon mittainen kuuleminen seuraavista seikoista:

i)

tukikelpoisuus,

ii)

tarjouskilpailumenettelyjen ehdotettu käyttö ja kohdeala sekä ehdotetut poikkeukset,

iii)

menetelmä, jolla toimenpiteen kustannukset kohdennetaan kuluttajille ja

iv)

jos tukea voidaan myöntää uusiin investointeihin maakaasuun perustuvaan tuotantoon, ehdotetut suojatoimet, joilla varmistetaan yhteensopivuus unionin ilmastotavoitteiden kanssa.

349.

Julkista kuulemista ei edellytetä 348 kappaleessa olevan b kohdan toimenpiteistä, joissa käytetään tarjouskilpailumenettelyjä ja toimenpiteellä ei tueta investointeja fossiilisiin polttoaineisiin perustuvaan energiantuotantoon.

350.

Kuulemisen kyselylomakkeet on julkaistava julkisella verkkosivustolla. Jäsenvaltioiden on julkaistava tiivistelmä, jossa esitetään yhteenveto saaduista vastauksista ja vastine palautteeseen. Tähän olisi sisällyttävä selvitys siitä, miten mahdolliset kilpailuvaikutukset on minimoitu ehdotetun toimenpiteen kohdealan/tukikelpoisuuden rajauksen avulla. Jäsenvaltioiden on toimitettava linkki kuulemissivustolleen osana tukitoimenpiteistä ilmoittamista.

351.

Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa komissio voi harkita hyväksyvänsä vaihtoehtoisen kuulemismenetelmän edellyttäen, että asianomaisten osapuolten näkemykset otetaan huomioon tuen (jatkuvassa) täytäntöönpanossa. Tällaisissa tapauksissa kuuleminen on ehkä linkitettävä korjaaviin toimiin toimenpiteen mahdollisten vääristävien vaikutusten minimoimiseksi.

4.8.4.5   Oikeasuhteisuus

352.

Alla 353, 354, 355, 356 ja 357 kappaleessa esitettyjä sääntöjä sovelletaan 49, 50, 51, 52, 53 ja 55 kappaleessa esitettyjen lisäksi.

353.

Toimitusvarmuutta koskevissa toimenpiteissä kysyntä olisi määritettävä 331 kappaleessa tarkoitetun luotettavuusstandardin tai kustannus-hyötyanalyysin pohjalta ja käyttäen perustana 332, 333 ja 334 kappaleen mukaista analyysia resursseista, jotka tarvitaan riittävän toimitusvarmuuden tason varmistamiseksi. Kysynnän tason määrittämisessä käytettävä analyysi saa olla enintään 12 kuukautta vanha, kun kysyntätaso asetetaan.

354.

Tuen myöntämisajankohdan ja hankkeilta edellytetyn toteuttamismääräajan välisen ajan pitäisi mahdollistaa tosiasiallinen kilpailu tukikelpoisten hankkeiden välillä.

355.

Poikkeukset vaatimuksesta, joka koskee tuen jakamista ja tukitason määrittämistä tarjouskilpailumenettelyn kautta, ovat perusteltuja ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a)

jos esitetään näyttöä, esimerkiksi mahdollisessa julkisessa kuulemisessa kerättyä näyttöä, joka osoittaa, että tällaiseen tarjouskilpailuun osallistuminen on todennäköisesti riittämätöntä kilpailun varmistamiseksi tai

b)

ainoastaan verkon ylikuormitustoimenpiteiden osalta, jos jäsenvaltio toimittaa (kuultuaan asiasta vastaavaa kansallista sääntelyviranomaista ja otettuaan sen näkemyksen huomioon) analyysin, joka perustuu esimerkiksi mahdollisessa julkisessa kuulemisessa kerättyyn näyttöön siitä, että tarjouskilpailu olisi vähemmän kustannustehokas tapa esimerkiksi strategisten tarjousten riskin tai markkinoiden vääristymisen vuoksi.

356.

Toimitusvarmuustoimenpiteiden edunsaajilla olisi oltava tehokkaat kannustimet osallistua toimitusvarmuuden varmistamiseen kyseisenä ajanjaksona. Nämä kannustimet olisi yleensä suhteutettava toimittamatta jääneen sähkön arvoon (VOLL) (135). Esimerkiksi jos tuensaaja ei ole käytettävissä sähkön tarjontaan, sille olisi määrättävä seuraamus, joka liittyy toimittamatta jääneen sähkön arvoon. Verkon ylikuormitustoimenpiteitä lukuun ottamatta seuraamuksen olisi yleensä perustuttava sähkön taseselvityshintoihin, jotta vältetään markkinoiden toiminnan vääristyminen.

357.

Jäsenvaltiot voivat käyttää myös kilpailuun perustuvia sertifiointi-/tuottajavelvoitejärjestelmiä edellyttäen, että

a)

kysyntä on asetettu ohjelmassa potentiaalista tarjontaa alhaisemmaksi ja

b)

ostohinta/seuraamushinta, joka koskee kuluttajaa/tuottajaa, joka ei ole ostanut vaadittua määrää sertifikaatteja (eli hinta, joka muodostaa enimmäismäärän, joka maksetaan tuensaajille), on määritetty tasolle, jolla varmistetaan, että edunsaajat eivät voi saada ylikompensaatiota.

4.8.5   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta

358.

Lukuun ottamatta 70 kappaletta, 3.2.2 kohtaa ei sovelleta sähkön toimitusvarmuutta koskeviin toimenpiteisiin.

359.

Tuki on suunniteltava siten, että markkinoiden tehokas toiminta jatkuu ja säilytetään tehokkaat toimintakannustimet ja hintasignaalit.

360.

Kannustimia ei saa tarjota sellaisen energian tuottamiseen, joka korvaisi vähemmän pilaavia energiamuotoja.

361.

Edellä 359 ja 360 kappaleen vaatimukset täyttyvät yleensä silloin, kun toimenpiteessä maksetaan kapasiteetista (euroissa megawattia kohti) eikä sähkön tuotannosta (euroissa megawattituntia kohti). Jos tukea maksetaan megawattitunnilta, tarvitaan lisähuomiota sen varmistamiseksi, että kielteiset markkinavaikutukset vältetään ja vähemmän pilaavia tuotantomuotoja ei syrjäytetä.

362.

Toimitusvarmuutta koskevien toimenpiteiden on täytettävä kaikki asetuksen (EU) 2019/943 22 artiklan sovellettavat suunnitteluperiaatteet (136).

363.

Strategisiin reserveihin ja muihin resurssien riittävyyteen liittyviin järjestelyihin, keskeytettävyysjärjestelmät mukaan lukien, joissa kapasiteettia pidetään markkinoiden ulkopuolella, sovelletaan seuraavia kumulatiivisia lisävaatimuksia sen varmistamiseksi, että markkinoiden hinnanmuodostus ei vääristy:

a)

toimenpiteen resurssit on tasapainon saavuttamiseksi kysynnän ja tarjonnan välillä otettava käyttöön vain, jos siirtoverkonhaltijat todennäköisesti käyttävät loppuun tasehallintaresurssinsa (137),

b)

taseselvitysjaksojen aikana, jolloin toimenpiteen resursseja on otettu ajoon verkkoon, markkinoiden tasepoikkeamat on selvitettävä käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa tai arvoa, joka on päivänsisäistä teknistä hintarajaa (138) korkeampi, sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi,

c)

toimenpiteen tuotos ajon jälkeen on osoitettava tasevastaaville tasepoikkeamien selvitysmekanismin avulla,

d)

resurssit eivät saa saada korvausta sähkön tukkumarkkinoilta tai tasesähkömarkkinoilta ja

e)

toimenpiteen resurssit on pidettävä energiamarkkinoiden ulkopuolella vähintään sopimuskauden keston ajan.

364.

Verkon ylikuormitustoimenpiteiden osalta, jos resursseja pidetään markkinoiden ulkopuolella, kyseiset resurssit eivät voi saada korvausta sähkön tukkumarkkinoilta tai tasemarkkinoilta, ja ne on pidettävä energiamarkkinoiden ulkopuolella vähintään sopimuskauden ajan.

365.

Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpide

a)

on muotoiltu siten, että saatavuudesta maksettava hinta kääntyy automaattisesti kohti nollaa, kun tarjotun kapasiteetin tason odotetaan olevan riittävä täyttämään kapasiteetin kysynnän tason,

b)

palkitsee osallistuvia resursseja ainoastaan niiden saatavuudesta ja varmistaa, että korvaus ei vaikuta kapasiteetin tarjoajan päätöksiin tuottaa tai olla tuottamatta ja

c)

mahdollistaa kapasiteettivelvoitteiden siirron tukikelpoisten kapasiteetin tarjoajien välillä.

366.

Sähkön toimitusvarmuutta koskevissa toimenpiteissä ei pitäisi

a)

luoda perusteettomia markkinavääristymiä eikä rajoittaa alueiden välistä kauppaa,

b)

vähentää kannustimia investoida yhteenliitäntäkapasiteettiin, esimerkiksi vähentämällä nykyisten tai uusien rajayhdysjohtojen ylikuormitustuloja,

c)

heikentää markkinoiden yhteenkytkemistä, mukaan lukien päivänsisäiset markkinat ja tasehallintamarkkinat eikä

d)

haitata ennen toimenpidettä tehtyjä investointipäätöksiä.

367.

Jotta ei heikennettäisi kannustimia kysyntäjoustoon ja pahennettaisi markkinoiden toimintapuutteita, jotka johtavat toimitusvarmuutta koskevien toimenpiteiden tarpeeseen, ja jotta toimitusvarmuutta koskeva toimenpide olisi kooltaan mahdollisimman pieni, toimitusvarmuutta koskevan toimenpiteen kustannusten olisi koiduttava markkinatoimijoille, jotka myötävaikuttavat sen tarpeeseen. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi kohdentamalla toimitusvarmuustoimenpiteen kustannukset sähkönkuluttajille sähkön kysyntähuippujen aikana tai kohdentamalla verkon ylikuormitustoimenpiteen kustannukset sen alueen kuluttajille, jotka kärsivät vajeesta aikoina, jolloin toimenpiteen kapasiteettia käytetään. Tällaista kustannusten kohdentamista ei kuitenkaan välttämättä vaadita, jos jäsenvaltio toimittaa analyysin, joka perustuu esimerkiksi mahdollisessa julkisessa kuulemisessa kerättyyn näyttöön siitä, että kustannusten kohdentaminen tällä tavoin heikentäisi toimenpiteen kustannustehokkuutta tai johtaisi vakaviin kilpailun vääristymiin, jotka heikentäisivät selvästi tällaisesta kustannusten kohdentamisesta mahdollisesti saatavia hyötyjä.

368.

Komissio katsoo, että tietyillä tukitoimenpiteillä on kilpailuun ja kauppaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, joita ei todennäköisesti voida kompensoida. Tietyt tukitoimenpiteet voivat erityisesti pahentaa markkinoiden toimintapuutteita ja aiheuttaa tehottomuutta kuluttajien ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin kustannuksella. Esimerkiksi tietyt järjestelyt, kuten verkon ylikuormitustoimenpiteet ja keskeytettävyysjärjestelmät, jotka eivät noudata asetuksen (EU) 2019/943 22 artiklassa asetettua kapasiteettimekanismeihin sovellettavaa päästökynnystä ja joilla voidaan kannustaa uusiin energiainvestointeihin, jotka perustuvat saastuttavimpiin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten kivihiileen, dieseliin, ruskohiileen, öljyyn, turpeeseen ja öljyliuskeeseen, voivat lisätä kielteisiä ympäristöön liittyviä ulkoisvaikutuksia markkinoilla.

369.

Toimenpiteet, joilla luodaan kannustimia uusiin investointeihin maakaasuun perustuvaan energiantuotantoon, voivat parantaa sähkön toimitusvarmuutta, mutta pahentaa ympäristöön kohdistuvia kielteisiä ulkoisvaikutuksia pidemmällä aikavälillä verrattuna päästöttömiin teknologioihin suuntautuviin investointeihin. Jotta komissio voisi tarkastaa, että tällaisten toimenpiteiden kielteiset vaikutukset voidaan tasapainotestissä kompensoida myönteisillä vaikutuksilla, jäsenvaltioiden olisi selitettävä, miten ne aikovat varmistaa, että tällaiset investoinnit edistävät unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteen ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista. Jäsenvaltioiden on erityisesti selitettävä, miten vältetään lukkiutuminen kyseiseen kaasukäyttöiseen energiantuotantoon. Tämä voi edellyttää esimerkiksi tuensaajan sitovaa sitoutumista käyttämään hiilestä luopumista tukevia teknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia / talteenottoa ja käyttöä tai korvaamaan maakaasu uusiutuvalla tai vähähiilisellä kaasulla tai sulkemaan laitos aikataulussa, joka on linjassa unionin ilmastotavoitteiden kanssa.

370.

Kun kyseessä ovat yksittäiset tukitoimenpiteet tai tukiohjelmat, jotka hyödyttävät vain erityisen rajoitettua määrää tuensaajia tai vakiintuneessa asemassa olevaa tuensaajaa, jäsenvaltioiden olisi lisäksi osoitettava, että ehdotettu tukitoimenpide ei lisää markkinavoimaa.

4.9   Tuki energiainfrastruktuurille

4.9.1   Tuen perustelut

371.

Unionin ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää merkittäviä investointeja ja energiainfrastruktuurin parantamista. Nykyaikaisella energiainfrastruktuurilla on ratkaiseva merkitys yhdennetyille energiamarkkinoille, jotka täyttävät ilmastotavoitteet ja takaavat samalla energian toimitusvarmuuden unionissa. Riittävä energiainfrastruktuuri on tehokkaiden energiamarkkinoiden välttämätön osatekijä. Energiainfrastruktuurin parantaminen edistää järjestelmän vakautta, resurssien riittävyyttä, eri energialähteiden integrointia verkkoon ja energiansaantia alikehittyneissä verkoissa.

372.

Jos markkinatoimijat eivät pysty huolehtimaan tarvittavasta infrastruktuurista, valtiontuki voi olla tarpeen, jotta voidaan korjata markkinoiden toimintapuutteita ja varmistaa, että unionin merkittävät infrastruktuuritarpeet täytetään. Yksi markkinoiden toimintapuute, joka voi syntyä energiainfrastruktuurin alalla, liittyy koordinointivaikeuksiin. Sijoittajien erilaiset intressit sekä epävarmuus yhteistyön tuloksista ja verkottumisen vaikutuksista voivat estää hankkeen kehittämisen tai hankkeen toimivan rakenteen aikaansaamisen. Samaan aikaan energiainfrastruktuuri voi tuottaa merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia, jolloin infrastruktuurin kustannukset ja hyödyt voivat jakautua epäsymmetrisesti eri markkinatoimijoiden ja jäsenvaltioiden kesken. Sen vuoksi komissio katsoo, että energiainfrastruktuurille myönnettävä tuki voi hyödyttää sisämarkkinoita auttamalla korjaamaan näitä markkinoiden toimintapuutteita. Tämä koskee erityisesti infrastruktuurihankkeita, kuten asetuksen (EU) N:o 347/2013 2 artiklan 4 alakohdan määritelmän mukaisia yhteistä etua koskevia hankkeita, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.

373.

Valtiontuen käsitettä koskevan tiedonannon (139) mukaisesti tuki energiainfrastruktuurille lakisääteisen monopolin puitteissa ei kuulu valtiontukisääntöjen soveltamisalaan. Energia-alalla tämä koskee erityisesti niitä jäsenvaltioita, joissa tiettyjen infrastruktuurien rakentaminen ja käyttö on lain mukaan varattu yksinomaan siirtoverkonhaltijalle tai jakeluverkonhaltijalle.

374.

Komissio katsoo, että on olemassa lakisääteinen monopoli, joka sulkee pois kilpailun vääristymisen, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

infrastruktuurin rakentaminen ja käyttö kuuluu unionin oikeuden mukaisesti perustetun lakisääteisen monopolin piiriin; näin on silloin, kun siirtoverkonhaltija/jakeluverkonhaltija on lakisääteisesti ainoa taho, jolla on oikeus tehdä tietyntyyppisiä investointeja tai harjoittaa tietyntyyppistä toimintaa, eikä mikään muu taho voi ylläpitää vaihtoehtoista verkkoa (140);

b)

lakisääteinen monopoli estää sekä kilpailun markkinoilla että pääsyn markkinoille niin, että kaikki mahdollinen kilpailu suljetaan pois markkinoilta ja monopolista tulee kyseisen infrastruktuurin ainoa tarjoaja,

c)

palvelu ei kilpaile muiden palvelujen kanssa ja

d)

jos energiainfrastruktuurin ylläpitäjä toimii toisilla (maantieteellisillä tai tuotteen mukaan määritellyillä) kilpailulle avoimilla markkinoilla, ristikkäistuet on suljettu pois; tämä edellyttää, että käytetään erillistä kirjanpitoa, että kustannukset ja tuotot kohdennetaan asianmukaisesti ja että lakisääteisen monopolin piiriin kuuluvalle palvelulle myönnetty julkinen rahoitus ei voi hyödyttää muita toimintoja. Sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin osalta tämä vaatimus täyttyy mitä todennäköisimmin, koska Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 56 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY 31 artiklassa edellytetään vertikaalisesti integroituneiden yksiköiden pitävän erillistä kirjanpitoa kustakin toiminnastaan.

375.

Vastaavasti komissio katsoo, että investointeihin ei liity valtiontukea, jos energiainfrastruktuuria ylläpidetään ”luonnollisena monopolina”, jonka katsotaan olevan olemassa, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

infrastruktuuriin ei kohdistu suoraa kilpailua, kuten on silloin kun energiainfrastruktuuria ei voida taloudellisesti toisintaa eikä siihen näin ollen liity muita operaattoreita kuin siirto-/jakeluverkonhaltija,

b)

verkkoinfrastruktuurin vaihtoehtoinen rahoitus verkon rahoituksen lisäksi on merkityksetöntä kyseisellä alalla ja kyseisessä jäsenvaltiossa,

c)

infrastruktuurin tarkoituksena ei ole valikoivasti suosia tiettyä yritystä tai toimialaa, vaan se hyödyttää koko yhteiskuntaa ja

d)

jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että energiaverkkoinfrastruktuurin rakentamiseen ja/tai ylläpitoon myönnettyä rahoitusta ei voida käyttää muiden taloudellisten toimintojen ristiintukemiseen tai epäsuoraan tukemiseen; sähkö- ja kaasuinfrastruktuurin osalta ks. 374 kappaleessa oleva kohta.

4.9.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

376.

Tämä kohta 4.9 koskee 19 kappaleessa olevan (36) kohdan sekä (141) kappaleen määritelmän mukaisen energiainfrastruktuurin rakentamis- tai parantamisinvestointeihin myönnettävää tukea. Tukikelpoisia investointeja voivat olla digitalisointi, energiainfrastruktuurin älyn kehittäminen esimerkiksi uusiutuvan tai vähähiilisen energian integroimiseksi sekä päivitykset, joilla parannetaan kykyä sietää ilmastonmuutosta. Verkon käyttäjien olisi yleensä vastattava toimintakustannuksista, ja tukea ei pitäisi yleensä tarvita näihin kustannuksiin. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa jäsenvaltio osoittaa, että toimintakustannuksia ei voida periä verkon käyttäjiltä ja kun toimintatuki ei liity uponneisiin kustannuksiin vaan johtaa käyttäytymisen muutokseen, joka mahdollistaa toimitusvarmuutta tai ympäristönsuojelua koskevien tavoitteiden saavuttamisen, infrastruktuurin toimintatuki voidaan todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi. Jollei hanketta ole suljettu valtiontukivalvonnan ulkopuolelle (ks. 374 ja 375 kappale), komissio arvioi sen tässä esitetyllä tavalla.

377.

Tätä kohtaa 4.9 sovelletaan 31. joulukuuta 2023 saakka myös energiavarastoihin, jotka on liitetty siirto- tai jakelujohtoihin (itsenäiseen sähkönvarastointiin (142)) jännitetasosta riippumatta (143).

4.9.3   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.9.3.1   Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus

378.

Energiainfrastruktuurille myönnettävään tukeen ei sovelleta 3.2.1.1 ja 3.2.1.2 kohtaa.

379.

Energiainfrastruktuuria rahoitetaan tyypillisesti käyttäjätariffeilla. Monissa infrastruktuuriluokissa näitä tariffeja säännellään, jotta voidaan varmistaa tarvittava investointien taso ja samalla turvata käyttäjien oikeudet ja varmistaa kustannusvastaavuus, ja ne asetetaan ilman valtion puuttumista asiaan.

380.

Valtiontuen myöntäminen on keino korjata markkinoiden toimintapuutteita, joihin ei voida täysin puuttua pakollisilla käyttäjätariffeilla. Näin ollen valtiontuen tarpeellisuuden osoittamisessa sovelletaan seuraavia periaatteita:

a)

komissio katsoo, että asetuksen (EU) N:o 347/2013 2 artiklan 4 alakohdan määritelmän mukaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden, joihin sovelletaan täysimääräisesti energia-alan sisämarkkinalainsäädäntöä, osalta markkinoiden toimintapuutteet ovat koordinointiongelmien osalta sellaisia, että tariffirahoitus ei ehkä riitä ja valtiontukea voidaan myöntää,

b)

komissio tutkii tapauskohtaisesti valtiontuen tarpeellisuuden yhteistä etua koskeville hankkeille, jotka jäävät kokonaan tai osittain energia-alan sisämarkkinalainsäädännön ulkopuolelle, sekä muihin infrastruktuuriluokkiin liittyville hankkeille. Komissio ottaa arvioinnissaan huomioon seuraavat seikat: i) missä määrin markkinoiden toimintapuute johtaa tarvittavan infrastruktuurin optimaalista huonompaan tarjontaan, ii) missä määrin infrastruktuuri on avoin kolmansille osapuolille ja tariffisääntelyn kohteena ja iii) missä määrin hankkeella edistetään energian toimitusvarmuutta unionissa tai unionin ilmastoneutraaliustavoitteita. Kun on kyse unionin ja kolmannen maan välisestä infrastruktuurista, jos hanke ei sisälly keskinäistä etua koskevien hankkeiden luetteloon, myös muita tekijöitä voidaan ottaa huomioon arvioitaessa yhteensopivuutta sisämarkkinasääntöjen kanssa (144) ja

c)

Sähkön varastointilaitosten osalta komissio voi vaatia, että jäsenvaltio osoittaa erityisen markkinoiden toimintapuutteen, joka liittyy vastaavien palvelujen tarjoamiseen tarkoitettujen laitosten kehittämiseen.

4.9.3.2   Tuen oikeasuhteisuus

381.

Oikeasuhteisuutta arvioidaan 48, 51 ja 52 kappaleessa esitetyn rahoitusvajeperiaatteen perusteella. Kun on kyse infrastruktuurille myönnettävästä tuesta, kuten 52 kappaleessa selitetään, vaihtoehtoisen skenaarion oletetaan olevan tilanne, jossa hanketta ei toteutettaisi. Seuranta- ja takaisinperintämekanismien käyttöönotto voi olla tarpeen silloin, kun on olemassa satunnaisten voittojen riski, eli kun tuen määrä on lähellä sallittua enimmäismäärää, samalla kun tuensaajille tarjotaan kannustimia minimoida kustannuksensa ja kehittää liiketoimintaansa ajan mittaan tehokkaammin.

4.9.4   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta

382.

Energiainfrastruktuuriin ei sovelleta 3.2.2 kohtaa. Analysoidessaan energiainfrastruktuurille myönnetyn valtiontuen vaikutusta kilpailuun komissio noudattaa seuraavaa lähestymistapaa:

a)

Yleisesti ottaen komissio katsoo energia-alan sisämarkkinalainsäädännön voimassa olevien, kilpailun vahvistamiseen tähtäävien vaatimusten perusteella, että täysimääräisesti sisämarkkinasääntöjen soveltamisalaan kuuluville energiainfrastruktuureille myönnettävä tuki ei aiheuta kohtuuttomia vääristäviä vaikutuksia (145).

b)

Sellaisten infrastruktuurihankkeiden osalta, jotka on osittain tai kokonaan vapautettu energia-alan sisämarkkinalainsäädännöstä, komissio tekee tapauskohtaisen arvioinnin mahdollisista kilpailun vääristymistä ottaen huomioon erityisesti kolmansien osapuolten pääsyn tuettuun infrastruktuuriin, pääsyn vaihtoehtoiseen infrastruktuuriin, yksityisten investointien syrjäyttämisvaikutuksen ja tuensaajien kilpailuaseman. Sellaisen infrastruktuurin osalta, joka on kokonaisuudessaan vapautettu energian sisämarkkinoita koskevasta lainsäädännöstä, kielteisiä kilpailua vääristäviä vaikutuksia pidetään erityisen vakavina.

c)

Edellä a ja b alakohdassa esitetyn lähestymistavan lisäksi komissio katsoo, että maakaasuinfrastruktuuri-investointien osalta jäsenvaltioiden on osoitettava seuraavat myönteiset vaikutukset, joilla voidaan kompensoida kilpailuun kohdistuvat kielteiset vaikutukset: i) infrastruktuuri on valmis vedyn käyttöön ja johtaa uusiutuvien kaasujen käytön lisääntymiseen, tai vaihtoehtoisesti perusteltu syy siihen, miksi hanketta ei ole mahdollista suunnitella niin, että se on valmis vedyn käyttöön, ja miten varmistetaan, että hanke ei aiheuta lukkiutumista maakaasun käyttöön ja ii) miten investoinnilla edistetään vuoteen 2030 ulottuvien unionin ilmastotavoitteiden ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista.

d)

Kun on kyse sähkön varastointilaitosten tukemisesta sekä muihin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin ja keskinäistä etua koskeviin hankkeisiin liittyvien infrastruktuurien tukemisesta, johon ei sovelleta sisämarkkinalainsäädäntöä, komissio arvioi erityisesti kilpailun vääristymisen riskejä, joita voi syntyä liitännäispalvelumarkkinoilla ja muilla energiamarkkinoilla.

4.10   Tuki kaukolämmitykseen ja -jäähdytykseen

4.10.1   Tuen perustelut

383.

Kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien rakentaminen tai parantaminen voi edistää ympäristönsuojelua lisäämällä tuetun järjestelmän energiatehokkuutta ja kestävän kehityksen mukaisuutta. Uusiutuvan energian edistämistä koskevassa alakohtaisessa lainsäädännössä (direktiivi (EU) 2018/2001) edellytetään nimenomaisesti, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet tehokkaan kaukolämpö- ja kaukojäähdytysinfrastruktuurin kehittämiseksi uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan lämmityksen ja jäähdytyksen edistämiseksi (146).

384.

Kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen käyttöön liittyvät ympäristöön kohdistuvat ulkoisvaikutukset voivat kuitenkin johtaa siihen, että kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien rakentamiseen ja parantamiseen investoidaan tehottomasti liian vähän. Valtiontuki voi auttaa korjaamaan tätä markkinoiden toimintapuutetta saamalla aikaan tehokkaita lisäinvestointeja tai tukemalla poikkeuksellisia toimintakustannuksia, jotka johtuvat tarpeesta edistää kaukolämpöjärjestelmien ympäristönäkökulmaa.

4.10.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

385.

Kaukolämmön jakeluverkkoihin rajoittuvan tuen voidaan tietyissä olosuhteissa katsoa jäävän valtiontuen valvonnan ulkopuolelle infrastruktuuritoimenpiteenä, joka ei vaikuta kilpailuun ja kauppaan. Näin on erityisesti silloin, kun kaukolämpöverkkoja ylläpidetään samalla tavalla kuin muuta energiainfrastruktuuria erottamalla ne lämmöntuotannosta, varmistamalla kolmansien osapuolten pääsy verkkoon ja sääntelemällä tariffeja.

386.

Tällaisissa olosuhteissa ja jos kaukolämmön jakeluverkot toimivat luonnollisessa tai lakisääteisessä tai näihin molempiin perustuvassa monopolitilanteessa, pätevät samat 374 ja 375 kappaleen edellytykset (147).

387.

Jollei hanketta ole suljettu valtiontukivalvonnan ulkopuolelle (ks. 385 kappale (148)), komissio arvioi sen tässä esitetyllä tavalla.

388.

Tämä kohta koskee lämmityksen tai jäähdytyksen tuotanto- ja varastointilaitosten tai jakeluverkon tai molempien rakentamiseen, parantamiseen tai käyttöön myönnettävää tukea.

389.

Tällaiset tukitoimenpiteet koskevat yleensä tuotantoyksikön rakentamista, päivittämistä tai muuntamista uusiutuvan energian (149) tai hukkalämmön käyttöä tai erittäin tehokasta yhteistuotantoa, mukaan lukien lämmön varastointiratkaisut, varten tai jakeluverkon parantamista hävikin vähentämiseksi ja tehokkuuden lisäämiseksi, myös älykkäiden ja digitaalisten ratkaisujen avulla (150). Jätteeseen perustuvaan energiantuotantoon myönnettävän tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille tämän osion nojalla, jos se rajoittuu joko jätteisiin, jotka vastaavat uusiutuvien energialähteiden määritelmää, tai jätteisiin, joita käytetään polttoaineena tehokkaan yhteistuotannon määritelmän mukaisissa laitoksissa.

390.

Jos tukea myönnetään kaukolämpö- ja -jäähdytysjärjestelmän parantamiseen saavuttamatta tuossa vaiheessa tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen tasoa (151), jäsenvaltion on sitouduttava varmistamaan, että tuensaaja aloittaa työt tämän tason saavuttamiseksi kolmen vuoden kuluessa parannustöiden tekemisestä.

4.10.3   Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus

391.

Kaukolämmitykseen tai -jäähdytykseen myönnettävään tukeen ei sovelleta 3.2.1.1 ja 3.2.1.2 kohtaa. Komissio katsoo, että valtiontuki voi auttaa korjaamaan markkinoiden toimintapuutteita sysäämällä liikkeelle energiatehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien luomiseen, laajentamiseen tai päivittämiseen tarvittavia investointeja.

392.

Lämmön kuluttajien olisi yleensä vastattava toimintakustannuksista, ja tukea ei pitäisi yleensä tarvita näihin kustannuksiin. Jos jäsenvaltio osoittaa, että toimintakustannuksia ei voida siirtää lämmityksen kuluttajille heikentämättä ympäristönsuojelua, lämmöntuotantoon myönnettävä toimintatuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi, siinä määrin kuin ylimääräiset nettotoimintakustannukset (verrattuna vaihtoehtoiseen skenaarioon) edistävät ympäristöhyötyjen saavuttamista (kuten hiilidioksidipäästöjen ja muiden saasteiden vähentymistä vaihtoehtoisiin lämmitysratkaisuihin verrattuna) (152). Näin olisi esimerkiksi silloin, kun on olemassa näyttöä siitä, että kotitalouksien lämmönkuluttajat (tai muut yksiköt, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa) siirtyisivät saastuttavampiin lämmönlähteisiin ilman toimintatukea (153) tai että ilman tukea kaukolämpöjärjestelmän pitkän aikavälin elinkelpoisuus vaarantuisi saastuttavampien lämmitysratkaisujen eduksi. Kaukolämmön tuotantolaitoksille myönnettävään toimintatukeen sovelletaan 122 ja 126 kappaletta.

393.

Lisäksi valtiontuki tehokkaille kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmille, joissa hyödynnetään jätettä, voi vaikuttaa myönteisesti ympäristönsuojeluun edellyttäen, että sillä ei kierretä jätehierarkiaperiaatetta (154).

4.10.4   Tukitoimenpiteen oikeasuhteisuus

394.

Oikeasuhteisuutta arvioidaan 48, 51 ja 52 kappaleessa esitetyn rahoitusvajeperiaatteen perusteella.

395.

Jakeluverkkojen rakentamisen, päivittämisen ja ylläpidon osalta, kuten 52 kappaleessa todetaan, vaihtoehtoinen skenaario olisi tilanne, jossa hanketta ei toteutettaisi.

4.10.5   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen ja punninta

396.

Kaukolämmitykseen tai -jäähdytykseen myönnettävään tukeen ei sovelleta 3.2.2 kohtaa. Komissio katsoo, että kaikkein saastuttavimpiin fossiilisiin polttoaineisiin, kuten kivihiileen, ruskohiileen, öljyyn ja dieseliin perustuvien kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien parantamiseen, rakentamiseen tai ylläpitämiseen myönnettävällä tuella on kilpailuun ja kauppaan kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, jotka eivät todennäköisesti kompensoidu, paitsi jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät:

a)

tuki rajoittuu jakeluverkkoon tehtäviin investointeihin,

b)

jakeluverkko mahdollistaa jo uusiutuvista energialähteistä, hukkalämmöstä tai hiilineutraaleista lähteistä tuotetun lämmön tai jäähdytyksen siirron,

c)

tuki ei lisää energiantuotantoa saastuttavimmista fossiilisista polttoaineista (esimerkiksi liittämällä verkostoon uusia asiakkaita) (155) ja

d)

on olemassa selkeä aikataulu, johon sisältyy vankat sitoumukset siirtyä pois saastuttavimmista fossiilisista polttoaineista unionin vuoden 2030 ilmastotavoitteen ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoitteen myötäisesti (156).

397.

Kun on kyse kaukolämmön tuotantolaitosten rakentamisesta, päivittämisestä tai ylläpitämisestä, toimenpiteet, joilla luodaan kannustimia uusiin investointeihin maakaasuun perustuviin energialaitoksiin tai niiden käyttöön, voivat vähentää kasvihuonekaasupäästöjä lyhyellä aikavälillä mutta pahentaa ympäristöön kohdistuvia kielteisiä ulkoisvaikutuksia pidemmällä aikavälillä verrattuna vaihtoehtoisiin investointeihin tai vaihtoehtoisiin skenaarioihin. Jotta näillä maakaasuinvestoinneilla tai tällaisella maakaasun käytöllä voitaisiin katsoa olevan myönteisiä ympäristövaikutuksia, jäsenvaltioiden on selitettävä, miten ne aikovat varmistaa, että tuella autetaan saavuttamaan unionin vuoden 2030 ilmastotavoite ja vuoden 2050 ilmastoneutraaliustavoite, ja erityisesti, miten vältetään lukkiutuminen kaasukäyttöiseen energiantuotantoon ja miksi ei syrjäytetä investointeja markkinoilla jo saatavilla oleviin puhtaampiin vaihtoehtoihin ja haitata näin puhtaampien teknologioiden kehitystä ja käyttöä. Tämä voi edellyttää esimerkiksi tuensaajan sitovaa sitoutumista käyttämään hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia / talteenottoa ja käyttöä tai korvaamaan maakaasu uusiutuvalla tai vähähiilisellä kaasulla tai sulkemaan laitos aikataulussa, joka on linjassa unionin ilmastotavoitteiden kanssa.

398.

Analysoidessaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmille myönnetyn valtiontuen vaikutusta kilpailuun komissio tekee arvioinnin, jossa punnitaan hankkeen energiatehokkuuteen ja kestävään kehitykseen liittyviä hyötyjä (157) ja kielteisiä vaikutuksia kilpailuun ja erityisesti mahdollisia kielteisiä vaikutuksia vaihtoehtoisiin teknologioihin tai lämmitys- ja jäähdytyspalvelujen ja -verkkojen tarjoajiin. Tässä yhteydessä komissio ottaa huomioon, onko kaukolämpöjärjestelmä tai voiko se olla avoimesti kolmansien osapuolten käytettävissä (158) ja ovatko kestävät vaihtoehtoiset lämmitysratkaisut mahdollisia (159).

4.11   Energiaintensiivisille käyttäjille myönnettävien sähkömaksualennusten muodossa annettava tuki

4.11.1   Tuen perustelut

399.

Unionin talouden rakennemuutos Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta annetun tiedonannon mukaisesti rahoitetaan osittain sähkönkulutuksesta perittävillä maksuilla. Vihreän kehityksen ohjelman toteutuminen edellyttää, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön kunnianhimoisia hiilestä irtautumista koskevia politiikkoja, joilla vähennetään merkittävästi unionin kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä ja saavutetaan ilmastoneutraalius vuoteen 2050 mennessä. Tässä yhteydessä on todennäköistä, että jäsenvaltiot jatkavat tällaisen politiikan rahoittamista maksuilla, minkä vuoksi on mahdollista, että nämä maksut nousevat. Hiilestä irtautumista koskevan tuen rahoittaminen maksuilla ei sinällään kohdistu negatiiviseen ulkoisvaikutukseen. Nämä maksut eivät sen vuoksi ole näissä suuntaviivoissa tarkoitettuja ympäristömaksuja, eikä 4.7.1 kohtaa sovelleta niihin.

400.

Tietyillä talouden aloilla, jotka ovat erityisen alttiita kansainväliselle kaupalle ja joiden arvonmuodostus perustuu voimakkaasti sähköön, velvoite maksaa täysimääräisesti sähkönkulutuksesta perittävät maksut, joilla rahoitetaan energia- ja ympäristöpoliittisia tavoitteita, voi lisätä riskiä siitä, että näiden alojen toimintoja siirtyy unionin ulkopuolelle maihin, joissa ei ole ympäristövaatimuksia tai joissa ne eivät ole yhtä kunnianhimoisia. Lisäksi tällaiset maksut nostavat sähkön kustannuksia verrattuna muihin energialähteisiin turvautumisesta johtuvista suorista päästöistä aiheutuviin kustannuksiin ja voivat sen vuoksi estää tuotantoprosessien sähköistämistä, mikä on keskeistä unionin talouden onnistuneen hiilestä irtautumisen kannalta. Näiden riskien ja kielteisten ympäristövaikutusten lieventämiseksi jäsenvaltiot voivat myöntää alennuksia kyseisistä maksuista kyseisillä talouden aloilla toimiville yrityksille.

401.

Tässä kohdassa esitetään kriteerit, joita komissio käyttää arvioidessaan taloudellisen toiminnan kehittämistä ja tiettyjen energiaintensiivisten käyttäjien sähkömaksualennusten kannustavaa vaikutusta, tarpeellisuutta, tarkoituksenmukaisuutta, oikeasuhteisuutta ja kilpailuvaikutuksia. Edellä 3 luvussa esitettyjä sisämarkkinoille soveltuvuuden kriteerejä sovelletaan vain niiltä osin kuin 4.11 kohdassa ei ole asiaa koskevia erityissääntöjä.

402.

Komissio on asianmukaisin menetelmin pyrkinyt yksilöimään alat, jotka altistuvat erityisen voimakkaasti 400 kappaleessa mainitulle riskille ja ottanut käyttöön oikeasuhteisuusvaatimuksia ottaen huomioon, että jos maksualennukset ovat liian suuria tai ne myönnetään liian monille sähkönkuluttajille, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaistuki saattaa olla uhattuna ja kilpailun ja kaupan vääristyminen voi olla erityisen suurta.

4.11.2   Kohdeala: Maksut, joista voidaan myöntää alennuksia

403.

Jäsenvaltiot voivat myöntää alennuksia tietyn energia- ja ympäristöpoliittisen tavoitteen rahoittamiseksi perittävistä sähkönkulutusmaksuista. Tähän sisältyvät maksut, joilla rahoitetaan uusiutuviin energialähteisiin tai sähkön ja lämmön yhteistuotantoon myönnettävää tukea, sekä maksut, joilla rahoitetaan sosiaaliperusteisia tariffialennuksia tai alennettuja energianhintoja eristyneillä alueilla. Tämä 4.11 kohta ei kata maksuja, jotka vastaavat osaa kustannuksista, joita aiheutuu sähkön toimittamisesta kyseisille tuensaajille. Esimerkiksi vapautukset verkkomaksuista tai kapasiteettimekanismien rahoitusmaksuista eivät kuulu tämän kohdan soveltamisalaan. Tätä kohtaa ei sovelleta myöskään muiden energiamuotojen, erityisesti maakaasun, kulutuksesta perittäviin maksuihin.

404.

Yritysten sijaintipäätökset ja niihin liittyvät haitalliset ympäristövaikutukset riippuvat niiden maksujen yhteenlasketusta taloudellisesta kokonaisvaikutuksesta, joista voidaan myöntää alennuksia. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat ottaa käyttöön tämän kohdan mukaisesti arvioitavan toimenpiteen, on sen vuoksi sisällytettävä kaikki tällaiset alennukset yhteen ohjelmaan, ja niiden on osana ilmoitusta toimitettava komissiolle tiedot kaikkien tukikelpoisten maksujen ja ehdotettujen vähennysten kumulatiivisesta vaikutuksesta. Jos jäsenvaltio päättää myöhemmässä vaiheessa ottaa käyttöön lisäalennuksia tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvista maksuista, sen on ilmoitettava ne voimassa olevaan ohjelmaan tehtävinä muutoksina.

4.11.3   Kilpailun ja kaupan vääristymien minimointi

4.11.3.1   Tukikelpoisuus

405.

Edellä 4.11.2 kohdassa tarkoitettujen maksujen osalta riski siitä, että toimintaa siirtyy toimialojen tasolla Euroopan unionin ulkopuolelle maihin, joissa ei ole ympäristövaatimuksia tai joissa ne eivät ole yhtä kunnianhimoisia, riippuu suurelta osin kyseisen toimialan sähköintensiteetistä ja sen avoimuudesta kansainväliselle kaupalle. Näin ollen tukea voidaan myöntää ainoastaan yrityksille seuraavilla toimialoilla:

a)

huomattavan riskialttiit alat, joilla kansainvälisen kaupan intensiteetin ja sähköintensiteetin yhteisvaikutus unionin tasolla on vähintään 2 prosenttia ja joilla kansainvälisen kaupan intensiteetti ja sähköintensiteetti unionin tasolla on vähintään 5 prosenttia molempien indikaattorien osalta ja

b)

riskialttiit alat, joilla kansainvälisen kaupan intensiteetin ja sähköintensiteetin yhteisvaikutus unionin tasolla on vähintään 0,6 prosenttia ja joilla kansainvälisen kaupan intensiteetti unionin tasolla on vähintään 4 prosenttia ja sähköintensiteetti unionin tasolla vähintään 5 prosenttia.

Nämä tukikelpoisuuskriteerit täyttävät toimialat luetellaan liitteessä I.

406.

Toimialaa tai toimialan osaa (160), joka ei sisälly liitteeseen I, pidetään myös tukikelpoisena edellyttäen, että se täyttää 405 kappaleessa esitetyt tukikelpoisuuskriteerit ja että jäsenvaltiot osoittavat tämän tiedoilla, jotka ovat unionin tasolla toimialaa tai toimialan osaa kuvaavia (161), jotka riippumaton asiantuntija on todentanut ja jotka perustuvat vähintään kolmen peräkkäisen vuoden ajanjaksoon, joka alkaa aikaisintaan vuonna 2013.

407.

Jos jäsenvaltio myöntää tukea ainoastaan tukikelpoisten tuensaajien alaryhmälle tai myöntää eritasoisia vähennyksiä kappaleessa 405 olevan joko a kohdan tai b kohdan mukaiseen samaan luokkaan kuuluville tukikelpoisille tuensaajille, sen on osoitettava, että tämä päätös tehdään objektiivisin, syrjimättömin ja läpinäkyvin perustein ja että tuki myönnetään periaatteessa samalla tavalla kaikille saman alan tukikelpoisille tuesaajille, jos ne ovat samanlaisessa tilanteessa.

4.11.3.2   Tukitoimenpiteen oikeasuhteisuus

408.

Komissio katsoo, että tuki on oikeasuhteista, jos kappaleessa 405 olevan a tai b kohdan mukaiseen toimialaan kuuluvat tuensaajat maksavat vähintään 15 prosenttia (a kohta) ja 25 prosenttia (b kohta) sähkömaksuista aiheutuvista kustannuksista, jotka jäsenvaltio sisällyttää ohjelmaansa. Komissio katsoo myös, että jotta tuki olisi oikeasuhteista, tällaiset alennukset eivät saa johtaa siihen, että maksu on alle 0,5 euroa/MWh.

409.

Edellä 408 kappaleen mukainen omarahoitusosuus saattaisi kuitenkin olla liikaa erityisen alttiille yrityksille. Tästä syystä jäsenvaltio voi sen sijaan rajoittaa sähkömaksuista aiheutuvat lisäkustannukset 0,5 prosenttiin 405 kappaleessa olevan a kohdan mukaisten toimialojen yritysten bruttoarvonlisäyksestä ja 1 prosenttiin 405 kappaleessa olevan b kohdan mukaisten toimialojen yritysten bruttoarvonlisäyksestä. Komissio katsoo myös, että jotta tuki olisi oikeasuhteista, tällaiset alennukset eivät saa johtaa siihen, että maksu on alle 0,5 euroa/MWh.

410.

Komissio katsoo, että tuki on oikeasuhteista, jos 408 ja 409 kappaleen mukaiset korkeammat tuki-intensiteetit ulotetaan kappaleessa 405 olevan b kohdan toimialojen yrityksiin edellyttäen, että asianomaiset yritykset pienentävät sähkönkulutuksensa hiilijalanjälkeä. Tätä varten tuensaajien on katettava vähintään 50 prosenttia sähkönkulutuksestaan hiilettömistä lähteistä, josta joko vähintään 10 prosenttia katetaan ennakkositoumuksella, kuten sähkönhankintasopimuksella, tai vähintään 5 prosenttia paikan päällä tai lähellä tuotettavalla sähköllä.

411.

Yrityksen bruttoarvonlisäyksellä tarkoitetaan 409 kappaleen tarkoituksiin bruttoarvonlisäystä tuotantokustannushintaan eli bruttoarvonlisäystä markkinahintaan vähennettynä mahdollisilla välillisillä veroilla ja tuilla. Bruttoarvonlisäys tuotantokustannushintaan voidaan laskea seuraavasti: liikevaihto + valmistus omaan käyttöön + muu varsinaisen toiminnan tuotto +/– varastojen muutos – tavaroiden ja palveluiden ostot (162) – muut liikevaihtoon liittyvät tuoteverot, jotka eivät ole vähennyskelpoisia – tuotantoon liittyvät verot. Vaihtoehtoisesti bruttoarvonlisäys tuotantokustannushintaan voidaan laskea myös lisäämällä henkilöstökustannukset bruttotoimintaylijäämään. Arvonlisäykseen ei sisällytetä tuottoja eikä kuluja, jotka yhtiön tilinpäätöksessä kirjataan rahoitustuotoiksi tai -kuluiksi tai muun kuin varsinaisen toiminnan tuotoiksi tai kuluiksi. Arvonlisäys lasketaan ”bruttoperiaatteella”, koska arvostuseriä (kuten poistoja) ei vähennetä (163).

412.

Sovellettaessa 411 kappaletta käytetään niiden kolmen viimeisimmän vuoden aritmeettista keskiarvoa, joilta on saatavilla bruttoarvonlisäystä koskevia tietoja.

4.11.3.3   Valtiontuen muoto

413.

Jäsenvaltiot voivat myöntää tuen maksujen alennuksena tai kiinteänä vuotuisena korvauksena (palautuksena) tai näiden kahden yhdistelmänä (164). Jos tuki myönnetään maksujen alennuksena, on otettava käyttöön jälkikäteisvalvontamekanismi, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset liikaa suoritetut tukimäärät maksetaan takaisin ennen 1. heinäkuuta seuraavana vuonna. Jos tuki myönnetään palautuksena, se on laskettava todetun sähkönkulutuksen tason ja tarvittaessa bruttoarvonlisäyksen perusteella sinä aikana, jona tukikelpoisia maksuja on sovellettu.

4.11.3.4   Energiakatselmukset ja energianhallintajärjestelmät

414.

Jäsenvaltioiden on 4.11 kohdan mukaisesti myönnetyn tuen osalta sitouduttava varmistamaan, että tuensaaja noudattaa velvoitetta tehdä direktiivin 2012/27/EU 8 artiklassa tarkoitettu energiakatselmus. Katselmus voidaan tehdä joko itsenäisenä katselmuksena tai sertifioidun energianhallintajärjestelmän tai ympäristöasioiden hallintajärjestelmän puitteissa energiatehokkuusdirektiivin 8 artiklassa täsmennetyn mukaisesti.

415.

Jäsenvaltion on sitouduttava myös seuraamaan, että tuensaajat, joiden on tehtävä direktiivin 2012/27/EU 8 artiklan 4 kohdan mukainen energiakatselmus, täyttävät yhden tai useamman seuraavista vaatimuksista:

a)

noudattavat katselmuksesta tehtävän raportin suosituksia siltä osin kuin niiden edellyttämien investointien takaisinmaksuaika on enintään kolme vuotta ja investointien kustannukset ovat oikeasuhteisia,

b)

pienentävät sähkönkulutuksensa hiilijalanjälkeä siten, että ne kattavat vähintään 30 prosenttia sähkönkulutuksestaan hiilettömistä lähteistä tuotetulla sähköllä tai

c)

investoivat merkittävän, vähintään 50 prosentin osuuden tukimäärästä hankkeisiin, jotka johtavat laitoksen kasvihuonekaasupäästöjen huomattavaan vähenemiseen; investoinnin on soveltuvin osin määrä johtaa vähennyksiin tasolla, joka alittaa reilusti unionin päästökauppajärjestelmässä maksutta jaettavia päästöoikeuksia koskevan vertailuarvon.

4.11.3.5   Siirtymäsäännöt

416.

Jotta vältettäisiin liian rajut muutokset sellaisten yksittäisten yritysten maksurasituksessa, jotka eivät täytä 4.11 kohdan tukikelpoisuusedellytyksiä, jäsenvaltiot voivat laatia tällaisille yrityksille siirtymäsuunnitelman. Siirtymäsuunnitelman on rajoituttava yrityksiin, jotka täyttävät seuraavat kaksi kumulatiivista kriteeriä:

a)

ne ovat saaneet vähintään yhtenä kahdesta viimeisestä vuodesta ennen 468 kappaleessa olevan a kohdan mukaista mukautusta tukea alennettuina maksuina sellaisesta kansallisesta tukiohjelmasta, joka on todettu sisämarkkinoille soveltuvaksi valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 annettujen suuntaviivojen (165) 3.7.2 kohdan perusteella ja

b)

kun 416 kappaleessa olevassa a kohdassa tarkoitettu tuki myönnettiin, ne täyttivät valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 annettujen suuntaviivojen 3.7.2 kohdan tukikelpoisuuskriteerit.

417.

Tällainen siirtymäsuunnitelma edellyttää asteittaista ja täydellistä mukautusta 4.11 kohdan tukikelpoisuus- ja suhteellisuuskriteerien soveltamisesta johtuviin edellytyksiin vuoteen 2028 mennessä seuraavan aikataulun mukaisesti:

a)

vuoteen 2026 saakka sovellettavien maksujen osalta kyseiset yritykset maksavat vähintään 35 prosenttia niistä sähkömaksuista aiheutuvista kustannuksista, jotka jäsenvaltio sisällyttää ohjelmaansa, tai määrän, joka vastaa 1,5 prosenttia niiden bruttoarvonlisäyksestä,

b)

vuoteen 2027 sovellettavien maksujen osalta kyseiset yritykset maksavat vähintään 55 prosenttia niistä sähkömaksuista aiheutuvista kustannuksista, jotka jäsenvaltio sisällyttää ohjelmaansa, tai määrän, joka vastaa 2,5 prosenttia niiden bruttoarvonlisäyksestä ja

c)

vuoteen 2028 sovellettavien maksujen osalta kyseiset yritykset maksavat vähintään 80 prosenttia niistä sähkömaksuista aiheutuvista kustannuksista, jotka jäsenvaltio sisällyttää ohjelmaansa, tai määrän, joka vastaa 3,5 prosenttia niiden bruttoarvonlisäyksestä.

418.

Siirtymäsuunnitelmassa voidaan sallia, että 417 kappaleessa olevan a kohdan mukaisia tuki-intensiteettejä sovelletaan koko siirtymäkauden ajan edellyttäen, että kyseiset yritykset pienentävät sähkönkulutuksensa hiilijalanjälkeä. Tätä varten tuensaajien on katettava vähintään 50 prosenttia sähkönkulutuksestaan hiilettömistä lähteistä, josta joko vähintään 10 prosenttia katetaan ennakkositoumuksella, kuten sähkönhankintasopimuksella, tai vähintään 5 prosenttia paikan päällä tai lähellä tuotettavalla sähköllä.

419.

Komissio katsoo, että näiden suuntaviivojen julkaisemista edeltävänä aikana energiaintensiivisille käyttäjille alennettujen sähkömaksujen muodossa myönnetty ilmoittamaton tuki voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi seuraavin kumulatiivisin edellytyksin:

a)

tuki oli tarpeen tuensaajien taloudellisen toiminnan kehittämiseksi ja

b)

liialliset kilpailun vääristymät on vältetty.

4.12   Tuki hiiltä, turvetta tai öljyliusketta käyttävien voimalaitosten sekä hiilen tai öljyliuskeen louhintaan tai turpeen nostoon liittyvän toiminnan lopettamiseen

420.

Siirtyminen pois hiileen, turpeeseen ja öljyliuskeeseen perustuvasta energiantuotannosta on yksi tärkeimmistä tekijöistä, jotka edistävät hiilestä irtautumista unionin energiasektorilla. Jäljempänä 4.12.1 ja 4.12.2 kohdassa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat säännöt kahdelle tukitoimenpidetyypille, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa tukeakseen hiiltä (sekä kivihiiltä että ruskohiiltä), turvetta tai öljyliusketta polttavien voimalaitosten sulkemista, sekä näihin polttoaineisiin liittyvän hankintatoiminnan lopettamista (jäljempänä yhdessä ’hiili-, turve- ja öljyliusketoiminnot’).

421.

Alla olevissa 4.12.1 ja 4.12.2 kohdassa esitetään kriteerit, joita komissio soveltaa arvioidessaan kannustavaa vaikutusta, tarpeellisuutta, tarkoituksenmukaisuutta, oikeasuhteisuutta sekä vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan. Edellä 3 luvussa esitetyistä soveltuvuuskriteereistä sovelletaan vain niitä, joiden osalta 4.12.1 ja 4.12.2 kohdassa ei ole erityissääntöjä.

422.

Energiasiirtymän nopeuttaminen jäsenvaltioissa, joissa tulotaso asukasta kohti on hyvin alhainen, on erityisen haastavaa. Jotta voidaan tukea vihreää siirtymää kaikkein haavoittuvimmilla alueilla luopumalla asteittain saastuttavimmista energialähteistä, jäsenvaltioiden saattaa olla tarpeen yhdistää hiili-, turve- tai öljyliusketoimintojen asteittaiseen lopettamiseen samanaikaisia investointeja ympäristöystävällisempään tuotantoon, kuten maakaasuun. Komissio voi poikkeuksellisesti 31. joulukuuta 2023 saakka perustaa arvionsa tällaisista investoinneista jäsenvaltioissa, joiden reaalinen BKT asukasta kohti markkinahintoina euroina ilmaistuna on enintään 35 prosenttia unionin keskiarvosta vuonna 2019, näistä suuntaviivoista poikkeaviin kriteereihin. Tämän kappaleen kattamien hankkeiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niissä suljetaan samanaikaisesti hiiltä, turvetta tai öljyliusketta käyttäviä voimalaitoksia, joiden kapasiteetti on vähintään sama kuin investoinnin kattama uusi tuotanto, viimeistään vuonteen 2026 mennessä,

b)

ne koskevat jäsenvaltioita, joilla ei ole kapasiteettimekanismia ja jotka sitoutuvat toteuttamaan tarvittavat markkinauudistukset, jotta sähkön toimitusvarmuus voidaan varmistaa tulevaisuudessa turvautumatta yksittäisiin tukitoimenpiteisiin ja

c)

ne ovat osa uskottavaa ja kunnianhimoista hiilestä irtautumisen strategiaa, mukaan lukien hukkainvestointien ehkäiseminen vuosien 2030 ja 2050 tavoitteita silmällä pitäen (ks. 129 kappale).

4.12.1   Tuki kannattavan hiili-, turve- ja öljyliusketoiminnan ennenaikaiseen lopettamiseen

4.12.1.1   Tuen perustelut

423.

Hiili-, turve- ja öljyliusketoiminnoista luopuminen johtuu suurelta osin sääntelystä, markkinavoimista, kuten hiilen hinnoittelun vaikutuksista, ja uusiutuvien energialähteiden, joiden marginaalikustannukset ovat alhaiset, aiheuttamasta kilpailusta.

424.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää nopeuttaa tätä markkinavetoista siirtymää kieltämällä näihin polttoaineisiin perustuvan sähköntuotannon tietystä ajankohdasta alkaen. Tällainen kielto voi luoda tilanteita, joissa kannattavia hiili-, turve- ja öljyliusketoimintoja on lopetettava ennen taloudellisen elinkaaren päättymistä, mikä voi aiheuttaa tuottojen menetyksiä. Jäsenvaltiot saattavat haluta myöntää korvauksia tuomioistuinten ulkopuolella, jotta varmistetaan oikeusvarmuus ja ennakoitavuus ja helpotetaan vihreää siirtymää.

4.12.1.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

425.

Tässä kohdassa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat säännöt toimenpiteille, joilla nopeutetaan kannattavien hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen lopettamista ja joilla myönnetään kompensaatioita asianomaisille yrityksille. Tällainen korvaus laskettaisiin tyypillisesti ennenaikaisesta lopettamisesta johtuvien, yritysten saamatta jääneiden voittojen perusteella. Korvaus voi kattaa myös yrityksille aiheutuvia lisäkustannuksia, jotka liittyvät esimerkiksi sosiaalisiin ja ympäristökustannuksiin, jos nämä kustannukset aiheutuvat suoraan kannattavan toiminnan ennenaikaisesta lopettamisesta. Lisäkustannukset eivät voi sisältää kustannuksia, jotka olisivat aiheutuneet myös vaihtoehtoisessa skenaariossa.

426.

Tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvilla toimenpiteillä voidaan helpottaa tietyn taloudellisen toiminnan tai alueen kehitystä. Tällaisilla toimenpiteillä voidaan esimerkiksi luoda tilaa muiden sähköntuotantotoimintojen kehitykselle Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti, jotta voidaan kompensoida ennenaikaisesta sulkemisesta johtuva energiantuotantokapasiteetin väheneminen. Jos toimenpidettä ei toteuteta, tämä kehitys ei ehkä tapahdu samassa laajuudessa. Lisäksi tällaisilla toimenpiteillä aikaansaatu ennakoitavuus ja oikeusvarmuus voi auttaa helpottamaan hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen hallittua alasajoa.

4.12.1.3   Kannustava vaikutus

427.

Toimenpiteen on saatava aikaan muutos toimijoiden taloudellisessa käyttäytymisessä niin, että ne sulkevat hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojaan ennen niiden taloudellisen elinkaaren päättymistä. Määrittääkseen, onko näin, komissio vertaa tosiasiallista skenaariota (eli toimenpiteen vaikutuksia) vaihtoehtoiseen skenaarioon (eli tilannetta ilman toimenpidettä). Toimenpide ei saisi johtaa toimitusvarmuutta koskeviin toimenpiteisiin sovellettavien sääntöjen kiertämiseen.

4.12.1.4   Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus

428.

Komissio katsoo, että toimenpide on tarpeen, jos jäsenvaltio voi osoittaa, että toimenpide kohdennetaan tilanteeseen, jossa sillä saadaan aikaan sellainen merkittävä parannus, jota markkinat eivät itsellään pysty tuottamaan. Esimerkiksi mahdollistamalla hiileen, turpeeseen ja öljyliuskeeseen perustuvan energiantuotantokapasiteetin asteittaisen poistamisen ja siten myötävaikuttamalla vaihtoehtoisista lähteistä tapahtuvaan sähköntuotantoon liittyvän taloudellisen toiminnan kehittymiseen, joka ei toteutuisi samassa määrin ilman toimenpidettä. Tässä yhteydessä komissio voi myös arvioida, olisivatko markkinat itse saavuttaneet samanlaisen hiilidioksidipäästöjen vähennyksen ilman toimenpidettä, tai edistääkö toimenpide merkittävästi oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta, joita ei olisi ollut ilman toimenpidettä, ja helpottaa näin vihreää siirtymää.

429.

Lisäksi jäsenvaltion olisi osoitettava, että toimenpide on tarkoituksenmukainen politiikan väline asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, toisin sanoen ei saa olla olemassa vähemmän vääristävää toimintamuotoa ja tukivälinettä, jolla voidaan saavuttaa samat tulokset. Jos toimenpide on esimerkiksi hyvin kohdennettu edistämään vaihtoehtoisista lähteistä tapahtuvan sähköntuotannon kehitystä niin, että vaikutuksia sähkömarkkinoiden toimintaan ja työllisyyteen hillitään sekä varmistamaan toiminnan lopettamisen ennustettavuus samalla kun edistetään hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamista.

4.12.1.5   Oikeasuhteisuus

430.

Tuki on periaatteessa myönnettävä tarjouskilpailumenettelyssä selkein, läpinäkyvin ja syrjimättömin perustein 3.2.1.3 kohdan mukaisesti (166). Tätä vaatimusta ei sovelleta, jos jäsenvaltio osoittaa, että tarjousmenettely ei objektiivisista syistä todennäköisesti olisi kilpailullinen. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun mahdollisten osallistujien määrä on rajallinen, kunhan tämä ei johdu syrjivistä tukikelpoisuuskriteereistä.

431.

Jos tuki myönnetään tarjouskilpailumenettelyllä, komissio olettaa, että tuki on oikeasuhteista ja rajattu välttämättömään vähimmäismäärään.

432.

Jos tarjouskilpailumenettelyä ei ole, komissio arvioi oikeasuhteisuuden tapauskohtaisesti todentaakseen, että kompensaatio rajoittuu vähimpään välttämättömään. Tässä yhteydessä komissio analysoi yksityiskohtaisesti oletukset, joita jäsenvaltio on käyttänyt määrittäessään menetetyt voitot ja lisäkustannukset, joiden perusteella ennenaikaisesta sulkemisesta suoritettava kompensaatio on laskettu, vertaamalla odotettua kannattavuutta tosiasiallisessa ja vaihtoehtoisessa skenaariossa. Vaihtoehtoisen skenaarion olisi pohjauduttava asianmukaisesti perusteltuihin oletuksiin ja realistiseen markkinakehitykseen ja kuvastettava kunkin kyseessä olevan yrityksen ennakoituja tuloja ja kustannuksia, ottaen samalla huomioon mahdolliset suorat toiminnalliset liitännäisyydet eri toimijoiden välillä.

433.

Jos hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkeminen tapahtuu yli kolmen vuoden kuluttua korvauksen myöntämisestä, jäsenvaltion on otettava käyttöön mekanismi, jolla saatetaan kompensaatiolaskelma ajan tasalle uusimpien oletusten perusteella, paitsi jos jäsenvaltio voi osoittaa, miksi tällaisen mekanismin käyttö ei ole perusteltua kyseisessä tapauksessa vallitsevien poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

4.12.1.6   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

434.

Jäsenvaltion on yksilöitävä ja kvantifioitava toimenpiteen odotetut ympäristöhyödyt mahdollisuuksien mukaan tukena hiilidioksidiekvivalentteina vältettyjen päästöjen tonnia kohti. Lisäksi komissio suhtautuu myönteisesti siihen, että toimenpiteeseen sisältyy hiilidioksidipäästölupien vapaaehtoista mitätöintiä kansallisella tasolla.

435.

On tärkeää varmistaa, että toimenpide rakennetaan niin, että sen mahdollinen kilpailua vääristävä vaikutus on mahdollisimman vähäinen. Jos tuki myönnetään syrjimättömällä tavalla kaikille hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen harjoittajille avoimessa tarjouskilpailumenettelyssä, komissio olettaa, että tuella on vain vähän kilpailua ja kauppaa vääristäviä vaikutuksia. Jos tarjouskilpailumenettelyä ei ole, komissio arvioi tuen vaikutuksia kilpailuun ja kauppaan toimenpiteen rakenteen ja sen merkityksellisiin markkinoihin kohdistuvien vaikutusten perusteella.

4.12.2   Tuki kilpailukyvyttömien hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisen poikkeuksellisiin kustannuksiin

4.12.2.1   Tuen perustelut

436.

Kilpailukyvyttömien hiili-, turve- ja liuskeöljytoimintojen lopettaminen voi aiheuttaa merkittäviä yhteiskunnallisia ja ympäristökustannuksia voimalaitosten ja raaka-aineen hankinnan tasolla. Jäsenvaltiot voivat päättää kattaa tällaisia poikkeuksellisia kustannuksia sulkemisen sosiaalisten ja alueellisten seurausten lieventämiseksi.

4.12.2.2   Kohdeala ja tuettava toiminta

437.

Tässä kohdassa esitetään sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat säännöt tukitoimenpiteille, joilla kompensoidaan kilpailukyvyttömien hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen lopettamisen poikkeuksellisia kustannuksia.

438.

Tämän kohdan soveltamisalaan kuuluvilla toimenpiteillä voidaan helpottaa kyseisen alueen sosiaalista, ympäristöön liittyvää ja turvallisuuteen liittyvää siirtymää.

439.

Tätä kohtaa sovelletaan siltä osin kuin toimenpide ei kuulu kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseen myönnettävästä valtiontuesta 10 päivänä joulukuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen (167) soveltamisalaan.

4.12.2.3   Tarpeellisuus ja tarkoituksenmukaisuus

440.

Komissio katsoo, että tällaisten poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen tarkoitettu tuki on tarpeen ja tarkoituksenmukaista siinä määrin kuin se voi auttaa lieventämään kilpailukyvyttömien hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisen sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia kyseisellä alueella ja kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.12.2.4   Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus

441.

Valtiontukea poikkeuksellisiin kustannuksiin voi käyttää kattamaan ainoastaan kilpailukyvyttömien hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen lopettamisen poikkeukselliset kustannukset.

442.

Tukikelpoiset kustannusluokat määritellään liitteessä II. Ympäristösäännösten rikkomisesta aiheutuvat kustannukset ja nykyiseen tuotantoon liittyvät kustannukset eivät ole tukikelpoisia.

443.

Poikkeuksellisten ympäristökustannusten kattamiseen myönnettävällä tuella voidaan katsoa olevan kannustava vaikutus ainoastaan, jos ympäristövahingon aiheuttanutta tahoa tai yritystä ei voida yksilöidä tai sen ei voida oikeudellisesti katsoa olevan vastuussa ympäristövahinkojen ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi tarvittavien töiden rahoittamisesta aiheuttamisperiaatteen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (168) tai muiden asiaa koskevien unionin sääntöjen soveltamista (169).

444.

Jäsenvaltion on osoitettava, että kaikki tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien oikeustoimet, ympäristövahingon aiheuttajan yksilöimiseksi ja saamiseksi vastaamaan kustannuksista on käytetty. Jos sovellettavan lainsäädännön mukaan vastuussa olevaa yritystä tai muuta tahoa ei voida yksilöidä tai velvoittaa vastaamaan kustannuksista, puhdistus- tai ennallistamistyöt voidaan kattaa kokonaisuudessaan tuella ja sillä voidaan katsoa olevan kannustava vaikutus. Komissio voi katsoa, että yritystä ei voida velvoittaa vastaamaan aiheuttamansa ympäristövahingon korjaamisesta, jos se on oikeudellisesti lakannut olemasta eikä mitään muuta yritystä voida pitää sen oikeudellisena tai taloudellisena seuraajana (170) tai kun korjaamiskustannuksia varten ei ole riittävää rahavakuutta.

445.

Tuen määrä on rajoitettava kattamaan tuensaajalle aiheutuneet poikkeukselliset kustannukset, eikä se saa ylittää toteutuneita kustannuksia. Komissio edellyttää, että jäsenvaltio yksilöi tuen määrän selkeästi ja erikseen kunkin tukikelpoisten kustannusten luokan osalta liitteen II mukaisesti. Jos jäsenvaltio kattaa tällaisia kustannuksia arvion perusteella ennen kuin ne ovat aiheutuneet tuensaajalle, sen on tarkastettava aiheutuneet kustannukset jälkikäteen tuensaajan tuen myöntävälle viranomaiselle toimittamien yksityiskohtaisten selvitysten perusteella, mukaan lukien laskut tai tositteet aiheutuneista poikkeuksellisista kustannuksista, ja korjattava myönnetyt määrät vastaavasti.

4.12.2.5   Kilpailuun ja kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen

446.

Kunhan tuki rajoittuu tuensaajalle aiheutuneiden poikkeuksellisten kustannusten kattamiseen, komissio katsoo, että sillä on vain vähän kilpailua ja kauppaa vääristäviä vaikutuksia.

447.

Poikkeuksellisten kustannusten kattamiseksi saatu tuki olisi merkittävä tuensaajan tuloslaskelmaan liikevaihdosta erillisenä tuloeränä. Jos tuensaaja jatkaa kaupankäyntiä tai toimintaa kyseisten hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisen jälkeen, sen on toteutettava näille toiminnoille täsmällinen ja erillinen kirjanpito. Myönnettyä tukea on hallinnoitava siten, ettei sitä voida siirtää saman yrityksen muuhun taloudelliseen toimintaan.

4.13   Tuki ilmastoon, ympäristönsuojeluun ja energiakysymyksiin liittyviä asioita koskeviin selvityksiin tai neuvontapalveluihin

4.13.1   Kohdeala ja tuettava toiminta

448.

Tätä kohtaa sovelletaan näiden suuntaviivojen kattamiin hankkeisiin tai toimintoihin suoraan linkittyviin ilmastoon, ympäristönsuojeluun ja energiakysymyksiin liittyviä asioita koskeviin selvityksiin tai neuvontapalveluihin. Tukea voidaan myöntää riippumatta siitä, seuraako selvitystä tai neuvontapalvelua näiden suuntaviivojen kattama investointi.

449.

Selvitys- tai neuvontapalvelu ei saa olla jatkuvaa tai säännöllistä toimintaa, eikä se saa liittyä yrityksen tavanomaisiin toimintakustannuksiin.

4.13.2   Kannustava vaikutus

450.

Alla 451 kappaleessa esitettyä vaatimusta sovelletaan 3.1.2 kohdassa esitettyjen lisäksi.

451.

Direktiivissä 2012/27/EU edellytettyihin energiakatselmuksiin myönnettävällä tuella voidaan katsoa olevan kannustava vaikutus vain siltä osin kuin kyseinen energiakatselmus tehdään mainitun direktiivin mukaisen pakollisen energiakatselmuksen lisäksi.

4.13.3   Oikeasuhteisuus

452.

Tukikelpoisia kustannuksia ovat näiden suuntaviivojen kattamiin hankkeisiin tai toimintoihin liittyvien selvitys- tai neuvontapalvelujen kustannukset. Jos vain osa selvitys- tai neuvontapalvelusta koskee näiden suuntaviivojen kattamia investointeja, tukikelpoisia kustannuksia ovat noihin investointeihin liittyvien selvitys- tai neuvontapalvelun osien kustannukset.

453.

Tuki-intensiteetti saa olla enintään 60 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista.

454.

Tuki-intensiteettiä voidaan korottaa 20 prosenttiyksikköä, kun on kyse pienille yrityksille suoritetuista selvitys- tai neuvontapalveluista, ja 10 prosenttiyksikköä, kun on kyse keskisuurille yrityksille suoritetuista selvitys- tai neuvontapalveluista.

5.   ARVIOINTI

455.

Kilpailun ja kaupan vääristymisen rajoittamiseksi edelleen komissio voi edellyttää, että ilmoitusvelvollisuuden alaisista tukiohjelmista tehdään jälkiarviointi. Arviointi olisi tehtävä tukiohjelmille, joissa mahdollinen kilpailun ja kaupan vääristyminen on erityisen suurta, toisin sanoen ohjelmat voivat uhata rajoittaa tai vääristää kilpailua merkittävästi, jos niiden täytäntöönpanoa ei tarkisteta hyvissä ajoin.

456.

Jälkiarviointeja edellytetään tukiohjelmissa, joiden budjetti on suuri tai joihin sisältyy uusia ominaispiirteitä, tai kun on odotettavissa merkittäviä markkinoihin, teknologiaan tai sääntelyyn liittyviä muutoksia. Joka tapauksessa jälkiarviointi on tehtävä ohjelmille, joiden valtiontukibudjetti tai toteutuneet menot ylittävät 150 miljoonaa euroa minä tahansa vuonna tai 750 miljoonaa euroa ohjelman koko keston aikana. Ohjelman kokonaiskeston muodostaa ohjelman ja mahdollisen sitä edeltäneen vastaavan tavoitteen ja maantieteellisen alueen kattavan ohjelman yhteenlaskettu kesto laskettuna 1. tammikuuta 2022 alkaen. Ottaen huomioon arvioinnin tavoitteet ja sen, että vältetään kohtuuttoman hallinnollisen rasituksen kohdistuminen jäsenvaltioihin ja pienemmille tuetuille hankkeille, jälkiarviointivaatimusta sovelletaan vain tukiohjelmiin, joiden kokonaiskesto ylittää kolme vuotta alkaen 1. tammikuuta 2022.

457.

Jälkiarviointia koskevasta vaatimuksesta voidaan luopua niissä tukiohjelmissa, jotka seuraavat välittömästi ohjelmia, joilla on ollut samanlainen tavoite ja maantieteellinen alue ja joille on tehty arviointi, josta on laadittu lopullinen arviointiraportti komission hyväksymän arviointisuunnitelman mukaisesti ja josta ei ole saatu kielteisiä tuloksia. Ohjelmat, joiden lopullinen arviointiraportti ei ole hyväksytyn arviointisuunnitelman mukainen, on keskeytettävä välittömästi.

458.

Jälkiarvioinnissa olisi pyrittävä selvittämään, ovatko tukijärjestelmän sisämarkkinoille soveltuvuuden taustalla olevat oletukset ja edellytykset täyttyneet, erityisesti tukitoimenpiteen välttämättömyys ja tehokkuus sen yleisten ja erityisten tavoitteiden perusteella. Arvioinnin olisi myös annettava viitteitä järjestelmän vaikutuksesta kilpailuun ja kauppaan.

459.

Jäsenvaltion on ilmoitettava arviointisuunnitelman luonnos, joka on olennainen osa komission tekemää ohjelman arviointia, seuraavasti:

a)

yhdessä tukiohjelman kanssa, jos sen valtiontukibudjetti on jonakin vuotena yli 150 miljoonaa euroa tai ohjelman koko keston aikana 750 miljoonaa euroa tai

b)

30 työpäivän kuluessa merkittävästä muutoksesta, joka kasvattaa ohjelman budjetin jonakin vuotena yli 150 miljoonaan euroon tai ohjelman koko keston aikana 750 miljoonaan euroon tai

c)

sellaisten tukiohjelmien osalta, jotka eivät kuulu a tai b kohdan soveltamisalaan, 30 työpäivän kuluessa siitä, kun viralliseen tilinpäätökseen on kirjattu yli 150 miljoonan euron menot edelliseltä vuodelta.

460.

Arviointisuunnitelman luonnoksen on oltava komission esittämien yhteisten menetelmällisten periaatteiden (171) mukainen. Komission hyväksymä arviointisuunnitelma on julkistettava.

461.

Jälkiarvioinnin tekijän on oltava tuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija, ja arviointi on tehtävä arviointisuunnitelman mukaisesti. Jokaiseen arviointiin on sisällyttävä vähintään yksi väliarviointiraportti ja yksi lopullinen arviointiraportti. Kumpikin raportti on julkistettava.

462.

Jos tukiohjelma jää ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään suuren budjettinsa vuoksi, komissio arvioi soveltuvuutta sisämarkkinoille ainoastaan arviointisuunnitelman perusteella.

463.

Jälkiarviointiraportti on toimitettava komissiolle riittävän ajoissa, jotta komissio voi arvioida tukijärjestelmän voimassaolon mahdollista jatkamista, ja viimeistään yhdeksän kuukautta ennen sen voimassaolon päättymistä. Tätä määräaikaa voidaan lyhentää ohjelmissa, joihin kohdistuu arviointivaatimus niiden kahden viimeisen toteutusvuoden aikana. Arvioinnin tarkka laajuus ja järjestelyt määritetään tukiohjelman hyväksymispäätöksessä. Kaikkien myöhempien tukitoimenpiteiden, joilla on vastaava tavoite, osalta on kuvailtava, miten arvioinnin tulokset on otettu huomioon.

6.   RAPORTOINTI JA SEURANTA

464.

Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain komissiolle raportit neuvoston asetuksen (EU) N:o 2015/1589 (172) ja komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (173) mukaisesti.

465.

Jäsenvaltioiden on säilytettävä tarkat tiedot kaikista tukitoimenpiteistä. Aineistoon on sisällyttävä kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan vahvistaa, että tukikelpoisia kustannuksia ja tuen enimmäisintensiteettejä koskevat edellytykset ovat täyttyneet. Asiakirja-aineisto on säilytettävä 10 vuoden ajan tuen myöntämispäivästä ja toimitettava komissiolle tämän pyynnöstä.

7.   SOVELLETTAVUUS

466.

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja arvioidessaan kaikkien sellaisten ilmastoon, ympäristönsuojeluun ja energiaan liittyvien tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille, joista on ilmoitettava komissiolle ja jotka on myönnetty tai aiotaan myöntää 27 päivän tammikuuta 2022 jälkeen. Sääntöjenvastaista tukea arvioidaan niiden sääntöjen mukaisesti, joita sovellettiin tuen myöntämishetkellä.

467.

Nämä suuntaviivat korvaavat vuosien 2014–2020 suuntaviivat valtiontuelle ympäristönsuojeluun ja energia-alalle (174).

468.

Komissio ehdottaa jäsenvaltioille seuraavia aiheellisia toimenpiteitä perussopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

a)

jäsenvaltiot muuttavat tarvittaessa voimassa olevia ympäristönsuojelu- ja energiatukiohjelmiaan saattaakseen ne näiden suuntaviivojen mukaisiksi viimeistään 31. joulukuuta 2023 ja

b)

jäsenvaltiot antavat nimenomaisen ehdottoman suostumuksensa 468 kappaleessa olevassa (a) kohdassa ehdotettuihin aiheellisiin toimenpiteisiin kahden kuukauden kuluessa siitä, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos jäsenvaltiolta ei saada vastausta, komissio olettaa, että se ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.

8.   TARKISTAMINEN

469.

Komissio aikoo käynnistää näitä suuntaviivoja koskevan arvioinnin 31. joulukuuta 2027 tarkastellakseen niiden vaikuttavuutta, tehokkuutta, tarkoituksenmukaisuutta, johdonmukaisuutta ja lisäarvoa.

470.

Komissio voi päättää näiden suuntaviivojen uudelleentarkastelusta tai muuttamisesta milloin tahansa, jos tämä on tarpeen kilpailupolitiikkaan liittyvistä syistä tai muiden unionin politiikan alojen ja kansainvälisten sitoumusten tai muiden perusteltujen syiden huomioon ottamiseksi.

(1)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Euroopan vihreän kehityksen ohjelma, COM(2019) 640 final.

(2)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle: Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi, COM(2020) 562 final.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1119, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2021, puitteiden vahvistamisesta ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi sekä asetusten (EY) N:o 401/2009 ja (EU) 2018/1999 muuttamisesta, EUVL L 243, 9.7.2021, s. 1.

(4)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Valmiina 55:een: Vuoden 2030 ilmastotavoitteesta totta matkalla kohti ilmastoneutraaliutta, COM(2021) 550 final.

(5)  https://ec.europa.eu/info/sites/default/files/amendment-renewable-energy-directive-2030-climate-target-with-annexes_en.pdf

(6)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: EU:n talous covid-19-pandemian jälkeen – vaikutukset talouden ohjausjärjestelmään, COM(2021) 662 final.

(7)  Neuvoston asetus (EU) 2015/1588, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta tiettyihin valtion monialaisen tuen muotoihin, EUVL L 248, 24.9.2015, s. 1.

(8)  Ks. komission tiedonanto muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa (EUVL C 275, 18.8.2017, s. 1) siltä osin kuin on kyse tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen täytäntöönpanosta kansallisella tasolla.

(9)  Komission tiedonanto Suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille (EUVL C 99, 4.4.2014, s. 3).

(10)  Ympäristötuki on yleensä vähemmän vääristävää ja tehokkaampaa, jos se myönnetään ympäristöystävällisen tuotteen tuottajan/valmistajan sijasta tuotteen kuluttajalle/käyttäjälle. Tämä ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta myöntää ympäristötukea yrityksille niiden tuotannon ympäristönsuojelun tason parantamiseksi.

(11)  Komission tiedonanto Puitteet tutkimus- ja kehitystyöhön myönnettävälle valtiontuelle (EUVL C 198, 27.6.2014, s. 1).

(12)  Euroopan unionin suuntaviivat maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014–2020 (EUVL C 204, 1.7.2014, s. 1).

(13)  Komission tiedonanto Kalastus- ja vesiviljelyalan valtiontukien tarkastelemista koskevat suuntaviivat (EUVL C 217, 2.7.2015, s. 1).

(14)  Komission tiedonanto Suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (EUVL C 249, 31.7.2014, s. 1).

(15)  Ks. yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 13. syyskuuta 1995, TWD v. komissio, T-244/93 ja T-486/93, ECLI:EU:T:1995:160, 56 kohta. Ks. myös komission tiedonanto sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä (EUVL C 247, 23.7.2019, s. 1).

(16)  Laina, josta perittävä korko on alle markkinakoron.

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 54).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020, kestävää sijoittamista helpottavasta kehyksestä ja asetuksen (EU) 2019/2088 muuttamisesta (EUVL L 198, 22.6.2020, s. 13).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(20)  Komission asetus (EU) 2017/1151, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täydentämisestä (EUVL L 175, 7.7.2017, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/33/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, puhtaiden tieliikenteen moottoriajoneuvojen edistämisestä vähäpäästöisen liikkuvuuden tukemiseksi (EUVL L 120, 15.5.2009, s. 5).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1242, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille raskaille hyötyajoneuvoille ja asetusten (EY) N:o 595/2009 ja (EU) 2018/956 sekä direktiivin 96/53/EY muuttamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 202).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

(24)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/98/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3).

(25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13).

(27)  Rakenteita, jotka on rakennettu yhdelle käyttäjälle tai pienelle ennalta yksilöidylle käyttäjäryhmälle ja räätälöity sen tarpeisiin (”erityisinfrastruktuuri”) ei katsota energiainfrastruktuuriksi.

(28)  Jokainen i–vi alakohdassa luetelluista vetyä koskevista rakenteista voi olla vasta rakennettu rakenne tai maakaasukäytöstä vetykäyttöön muutettu rakenne tai näiden kahden yhdistelmä. Energiainfrastruktuuriksi katsotaan i–vi alakohdassa luetellut vetyä koskevat rakenteet, joihin kolmansilla osapuolilla on pääsy.

(29)  Energiainfrastruktuuriksi katsotaan i–iv alakohdassa luetellut hiilidioksidia koskevat rakenteet, joihin kolmansilla osapuolilla on pääsy.

(30)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 114).

(31)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).

(32)  Komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(33)  Neuvoston suositus, annettu 3 päivänä maaliskuuta 1975, kustannusten kohdentamisesta ja ympäristöä koskevasta julkisten viranomaisten toiminnasta (EYVL L 194, 25.7.1975, s. 1).

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) (EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17).

(35)  Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2014, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti (EUVL L 187, 26.6.2014, s. 1).

(36)  Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51).

(37)  Tähän voi sisältyä asiaan liittyviä päästötasoja (BAT-AEL), energiatehokkuustasoja (BAT-AEEL) tai ympäristötehokkuuden tasoja (BAT-AEPL).

(38)  Ks. unionin tuomioistuimen tuomio 13.6.2013, HGA and others v. komissio, C-630/11 P – C-633/11 P, ECLI:EU:C:2013:387, 104 kohta.

(39)  Tämän skenaarion on oltava uskottava ja todellinen ja liityttävä päätöksenteossa huomioon otettaviin tekijöihin ajankohtana, jolloin tuensaaja päättää hankkeesta. Jäsenvaltioita kehotetaan erityisesti käyttämään yritysten hallintoelinten asiakirjoja, riskiarviointeja, tilinpäätöksiä, sisäisiä liiketoimintasuunnitelmia, asiantuntijalausuntoja ja muita arvioitavaan hankkeeseen liittyviä selvityksiä. Asiakirjat, jotka sisältävät tietoja kysyntä-, kustannus- ja talousennusteista, ja asiakirjat, jotka on toimitettu investointikomitealle ja joissa kuvaillaan investointi-/toimintaskenaarioita, tai asiakirjat, jotka on tarkoitettu rahoituslaitoksille, voivat auttaa jäsenvaltioita osoittamaan kannustavan vaikutuksen. Asiakirjojen on oltava ajankohtaisia investointia/toimintaa koskevaan päätöksentekoprosessiin nähden.

(40)  Periaatteen mukaan jäsenvaltioiden on energiaa koskevassa suunnittelussa ja toimintapolitiikka- ja investointipäätöksissä otettava mahdollisimman hyvin huomioon vaihtoehtoiset kustannustehokkaat energiatehokkuustoimenpiteet, joilla tehostetaan energian kysyntää ja tarjontaa erityisesti kustannustehokkaiden energian loppukäyttöä koskevien säästöjen, kysyntäjoustoa koskevien aloitteiden sekä energian tehokkaamman muuntamisen, siirtämisen ja jakelun avulla siten, että kuitenkin saavutetaan kyseisten päätösten tavoitteet. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(41)  Ympäristömerkkien ja ympäristöväittämien käyttäminen tuotteissa voi olla toinen keino auttaa kuluttajia/käyttäjiä tekemään tietoon perustuvia ostopäätöksiä ja lisätä ympäristöystävällisten tuotteiden kysyntää. Luotettavat ympäristömerkit ja todenperäiset ympäristöväittämät, kun ne ovat hyvin suunniteltuja, tunnustettuja, ymmärrettyjä, luotettavia ja kuluttajien tärkeinä pitämiä, voivat tehokkaasti ohjata ja muokata (kuluttajien) valintoja ympäristöystävällisempään suuntaan. Yksi tehokkaimmista tavoista, joilla yritykset voivat osoittaa kuluttajille ja sidosryhmille täyttävänsä tiukat ympäristövaatimukset, on käyttää luotettavaa, selkeisiin kriteereihin perustuvaa merkintä-/sertifiointijärjestelmää, jonka todentaa ulkopuolinen taho. Tämän vuoksi komissio ei sisällytä näihin suuntaviivoihin erityisiä sääntöjä, jotka koskevat tukea ympäristöystävällisten tuotteiden kehittämiseen ja valmistukseen.

(42)  Jos kuitenkin ns. nollatukitarjoukset ovat mahdollisia, jäsenvaltioiden olisi selitettävä, miten oikeasuhteisuus varmistetaan. Nollatukitarjouksia voi syntyä esimerkiksi jos markkinatulojen ennustetaan kasvavan ajan mittaan ja/tai siksi, että valituksi tulleet tarjouksen tekijät saavat hintatuen ohella toimilupia tai muita etuja. Kilpailuprosessia rajoittavia ja oikeasuhteisuutta haittaavia pohjahintoja ja hintakattoja olisi vältettävä, vaikka ne olisi asetettu nollatasolle.

(43)  Tähän riittää yleensä kuusi viikkoa. Erityisen monimutkaisissa tai uudenlaisissa prosesseissa saatetaan tarvita pidempi aika. Perustelluissa tapauksissa, esimerkiksi yksinkertaisissa tai säännöllisissä/toistuvissa prosesseissa, aika voi olla lyhyempikin.

(44)  Jäsenvaltiot voivat kehittää ympäristönsuojeluyksikköjen arviointia varten esimerkiksi menetelmän, jossa otetaan huomioon päästöt tai muu pilaantuminen tukea saavan taloudellisen toiminnan eri vaiheissa, hankkeen toteuttamisen kesto tai järjestelmäintegroinnin kustannukset. Kun jäsenvaltiot arvioivat päätavoitteiden saavuttamista suhteessa haettuun tukimäärään, ne voivat esimerkiksi painottaa eri objektiivisia kriteerejä ja tehdä valinnan objektiivisten kriteerien painotetun keskiarvon yksikkökohtaisen tuen määrän perusteella tai valita objektiivisista kriteereistä eniten pisteitä saaneen tarjouksen niiden tarjousten joukosta, joissa tuen määrä objektiivisten kriteerien yksikköä kohti on alhaisin. Tällaisessa lähestymistavassa parametrit on säädettävä sellaisiksi, että tarjousmenettely pysyy syrjimättömänä ja tosiasiallisesti kilpailullisena ja kuvastaa taloudellista arvoa.

(45)  Vaihtoehtoista skenaariota, jossa ehdotetaan vaihtoehtoisena investointi-/toimintaskenaariona nykyisen, ympäristön kannalta kestävän kehityksen vastaisen toiminnan jatkamista pitkällä aikavälillä, ei pidetä realistisena.

(46)  Jos vaihtoehtoista hanketta ei ole, komissio tarkastaa, että tukimäärä ei ylitä vähimmäismäärää, joka tarvitaan tuetun hankkeen saattamiseksi riittävän kannattavaksi, esimerkiksi tekemällä mahdolliseksi sellaisen sisäisen tuottoprosentin saavuttaminen, joka vastaa ala- tai yrityskohtaista vertailuarvoa tai vähimmäistuottovaatimusta. Tuensaajan muissa saman tyyppisissä investointihankkeissa edellyttämiä tavanomaisia tuottoprosentteja, sen pääomakustannuksia kokonaisuudessaan tai kyseisellä toimialalla yleisesti toteutuneita tuottoprosentteja voidaan myös käyttää tähän tarkoitukseen. Kaikki asiaankuuluvat odotettavissa olevat kustannukset ja hyödyt hankkeen koko kestoaikana on otettava huomioon.

(47)   ”Valtiontukien avoimuusmoduulin julkinen haku”:https://webgate.ec.europa.eu/competition/transparency/public?lang=fi.

(48)  Jäsenvaltion asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä tästä vaatimuksesta voidaan luopua, jos täydellinen yksityiskohtainen julkaiseminen haittaisi kilpailua myöhemmissä tuen kohdentamisprosesseissa, esimerkiksi mahdollistamalla strategisten tarjousten tekemisen.

(49)  Jos virallista vaatimusta vuotuisen ilmoituksen jättämisestä ei ole, tietojen merkinnässä katsotaan, että tuen myöntämispäivä on 31. joulukuuta sinä vuonna, jonka osalta tuki oli myönnetty.

(50)  Niiden toimenpiteiden osalta, jotka ovat samanlaisia kuin neuvoston hyväksymien elpymis- ja palautumissuunnitelmien toimenpiteet, tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, koska ne on jo todettu ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisiksi.

(51)  Näin voi olla myös silloin, kun tuki vääristää sellaisten talouden ohjausvälineiden toimintaa, jotka on otettu käyttöön kielteisten ulkoisvaikutusten sisällyttämiseksi hintoihin (esim. vaikuttamalla unionin päästökauppajärjestelmän tai vastaavan järjestelyn tuottamiin hintasignaaleihin).

(52)  Tämä voi esimerkiksi perustua sitovia tavoitteita sisältävään kansalliseen hiilestä irtautumista koskevaan suunnitelmaan ja/tai sisältää tuensaajan sitovia sitoumuksia käyttää hiilestä luopumista tukevia teknologioita, kuten hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia / talteenottoa ja käyttöä tai korvata maakaasu uusiutuvalla tai vähähiilisellä kaasulla tai sulkea laitos aikataulussa, joka on linjassa unionin ilmastotavoitteiden kanssa. Unionin vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kaikkien fossiilisten polttoaineiden, myös maakaasun, selkeää vähentämispolkua. Komission vaikutustenarvioinnissa, joka laadittiin vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmaa varten, todetaan, että vuoteen 2050 mennessä ”maakaasun hillitsemätön käyttö tulee yhteensopimattomaksi ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa ja maakaasun käyttöä [on] vähennettävä 66–71 prosenttia vuoteen 2015 verrattuna” (SWD(2020) 176 final).

(53)  Tämä kattaa sekä brownfield- että greenfield-investoinnit.

(54)  Tämä kattaa verkkoon kytketyt elektrolyysilaitteistot, jotka ovat tehneet uusiutuvan energian ostosopimuksen sellaisten sähköä uusiutuvista energialähteistä tuottavien talouden toimijoiden kanssa, jotka täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 27 artiklan 3 kohdan nojalla annetussa komission delegoidussa asetuksessa vahvistetut edellytykset.

(55)  Vaihtoehtoisella tilanteella tarkoitetaan toimintaa, jota tuensaaja olisi harjoittanut ilman tukea. Joissakin hiilestä irtautumisen tapauksissa tähän voi liittyä investointi vähemmän ympäristöystävälliseen vaihtoehtoon. Toisissa tapauksissa investointia ei ehkä tehdä tai se voi viivästyä, mutta tapaukseen voi liittyä esimerkiksi operatiivisia päätöksiä, jotka tuottaisivat vähemmän ympäristöhyötyjä, kuten olemassa olevien laitosalueiden käytön jatkaminen ja/tai energian hankinta.

(56)  Tämä ei vaikuttaisi oikeuteen saada jo myönnettyä tukea (esim. kymmenvuotisen sopimuksen perusteella).

(57)  Komissio ei yleensä vaadi toimenpiteiden avaamista rajojen yli, vaikka tämä voi auttaa lieventämään kilpailuvaikutuksia.

(58)  Soveltuvissa tapauksissa esimerkiksi uusiutuvaan vetyyn.

(59)  Tällaisessa tapauksessa tukikelpoisuutta olisi rajoitettava ainoastaan alakohtaisten säädösten asiaa koskevien määritelmien mukaisesti. Esimerkiksi uusiutuvaa energiaa koskevien unionin yleistavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän tukiohjelman olisi oltava avoin kaikille teknologioille, jotka vastaavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11 päivänä joulukuuta 2018 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2018/2001 (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 8) olevaa ’uusiutuvien energialähteiden’ määritelmää. Unionin alatavoitteiden saavuttamiseen tähtäävän tukiohjelman olisi kuitenkin oltava avoin kaikille teknologioille, jotka voivat edistää kyseisen alatavoitteen saavuttamista. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin rajoittaa tukitoimenpiteidensä soveltamisalaa, myös tietyn tyyppisiin uusiutuviin energialähteisiin, muilla objektiivisilla perusteilla, kuten 96 kappaleessa olevassa (b)–(g) kohdassa luetelluilla kriteereillä.

(60)  Jos tapaukseen liittyy aluetukea, jäsenvaltion olisi osoitettava, että oheispalveluja ja ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevat säännöt mahdollistavat tapauksen mukaan uusiutuvan energian tehokkaan osallistumisen, varastoinnin ja kysyntäjouston ja palkitsevat sijainti- ja teknologiavalintoja, jotka tukevat verkon vakautta asetuksen (EU) 2019/943 ja direktiivin (EU) 2019/944 mukaisesti. Jos jäsenvaltio havaitsee paikallisen toimitusvarmuusongelman, jota ei voida ratkaista keskipitkällä aikavälillä (esim. 5–10 vuoden kuluessa) parantamalla markkinoiden rakennetta tai vahvistamalla verkkoa riittävästi, tilannetta korjaava toimenpide olisi suunniteltava ja arvioitava 4.8 kohdan mukaisesti.

(61)  Jäsenvaltiot voivat näiden vaatimusten osalta tukeutua olemassa oleviin kansallisiin kuulemisprosesseihin. Jos julkinen kuuleminen kattaa näissä suuntaviivoissa luetellut seikat ja kestää vaaditun ajan, erillistä kuulemista ei vaadita. Erillistä kuulemista ei vaadita myöskään 96 kappaleessa olevassa (g) kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

(62)  Hiilidioksidiekvivalentti (CO2e) on mittayksikkö, jolla verrataan eri kasvihuonekaasujen päästöjä niiden ilmastonlämmityspotentiaalin perusteella muuntamalla muiden kaasujen määrät vastaavaan hiilidioksidimäärään, jolla on sama lämmitysvaikutus.

(63)  Esimerkiksi kilpailuprosessista tuen saantiin kuluva aika, tarjousta koskevat säännöt, hinnoittelusäännöt.

(64)  Esimerkiksi onko käytössä erilaisia sopimuskestoja, erilaisia teknologioiden tukikelpoisten kapasiteettien/tuotosten laskentamenetelmiä tai erilaisia menetelmiä tukien laskemiseksi tai maksamiseksi.

(65)  Esimerkiksi jäsenvaltion hiilestä irtautumista koskevien tavoitteiden saavuttaminen.

(66)  Tällainen sitova rajoite voidaan saavuttaa useilla toisiaan täydentävillä tavoilla, kuten toimilla, joilla lievennetään mahdollisia tarjontapuolen rajoitteita, mukautetaan määrää tiettynä ajankohtana todennäköisesti saatavilla olevan tarjonnan mukaan ja/tai muutetaan muita tarjousmenettelyn rakenteen piirteitä (esimerkiksi osallistumiskelpoisuuden perusteita) päämääränä saavuttaa toimenpiteen tavoite (esimerkiksi jäsenvaltion hiilestä irtautumista koskevat tavoitteet) oikeasuhteisella tavalla, jolla minimoidaan kilpailun ja kaupan vääristyminen. Kunhan jäsenvaltiot turvaavat oikeasuhteisuuden ja kilpailullisuuden, ne voivat ottaa huomioon myös sijoittajien luottamuksensuojan.

(67)  Kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten laskentaperiaatteet, sellaisina kuin niitä käytetään EU:n innovaatiorahastossa, ovat hyödyllinen vertailukohta. Laskentaperiaatteet ovat saatavilla osoitteessa https://ec.europa.eu/info/funding-tenders/opportunities/docs/2021-2027/innovfund/wp-call/2021/call-annex_c_innovfund-lsc-2021_en.pdf. Jos sähköä kuitenkin käytetään tuotantopanoksena, käytetyssä menetelmässä on otettava huomioon käytetyn sähkön tuotannosta aiheutuvat päästöt. Jäsenvaltiot voivat tukitoimenpiteissään käyttää valintaperusteena tuen tasoa vältettyä hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, mutta niiden ei tarvitse tehdä niin.

(68)  Lisäksi, kuten 75 kappaleessa todetaan, komissio suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti muihin jäsenvaltioiden ehdottamiin ominaisuuksiin, joilla helpotetaan pk-yritysten ja uusiutuvan energian yhteisöjen osallistumista tarjouskilpailumenettelyihin edellyttäen, että osallistumisen ja hyväksytyksi tulemisen edesauttamiseen tähtäävien ominaisuuksien myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin mahdolliset vääristävät vaikutukset.

(69)  Hinnanerosopimus antaa tuensaajalle oikeuden korvaukseen, joka vastaa kiinteän rajahinnan ja viitehinnan – kuten markkinahinnan – erotusta tuotosyksikköä kohti. Tällaisia sopimuksia on käytetty sähköntuotannon tukitoimenpiteisiin viime vuosina, mutta niissä voitaisiin käyttää myös päästökauppajärjestelmään linkittyvää viitehintaa. Tällöin kyseessä olisi ”hiilen” hinnanerosopimus. Tällaiset sopimukset voivat olla käyttökelpoinen tapa tuottaa markkinoille läpimurtoteknologioita, jotka saattavat olla tarpeen teollisuuden hiilestä irtautumiseksi. Hinnanerosopimuksiin voi sisältyä myös takaisinmaksuja tuensaajilta veronmaksajille tai kuluttajille ajanjaksoilta, joina viitehinta ylittää kiinteän rajahinnan.

(70)  Pienimuotoiset uusiutuvaa sähköä tuottavat laitokset voivat saada suoraa hintatukea, joka kattaa kaikki toimintakustannukset eikä edellytä niiden myyvän sähköä markkinoilla direktiivin (EU) 2018/2001 4 artiklan 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti. Laitos katsotaan pienimuotoiseksi, jos sen kapasiteetti alittaa asetuksen (EU) 2019/943 5 artiklassa säädetyn sovellettavan kynnysarvon.

(71)  Tällä tarkoitetaan 19 kappaleessa olevassa (36)alakohdassa lueteltuja hyödykkeitä.

(72)  Mukaan lukien uusiutumattomista lähteistä tuotetut vähähiiliset polttoaineet ja energiankantajat, jotka eivät aiheuta pakokaasupäästöjä, mutta tuotetaan hiili-intensiivisessä prosessissa.

(73)  Niiden toimenpiteiden osalta, jotka ovat samanlaisia kuin neuvoston hyväksymien elpymis- ja palautumissuunnitelmien toimenpiteet, tämän edellytyksen katsotaan täyttyvän, koska ne on jo todettu ”ei merkittävää haittaa” -periaatteen mukaisiksi.

(74)  Tällaisilla investoinneilla voitaisiin esimerkiksi vaihtaa rakennuksen ikkunoita tai lämpökattiloita tai parantaa seinäeristyksiä.

(75)  Takaisinmaksuaika on se aika, joka tarvitaan investoinnin kustannusten kattamiseen (ilman tukea).

(76)  Tätä sovelletaan aina, kun tukea myönnetään, jotta yritykset voivat noudattaa unionin normeiksi katsottavia energiatehokkuuden vähimmäisnormeja ennen kuin niistä tulee asianomaiselle yritykselle pakollisia, riippumatta siitä, onko voimassa olevia unionin aiempia normeja.

(77)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle, COM(2020) 789 final.

(78)  Tiedonantoon sisältyy muun muassa pyrkimys saada käyttöön vähintään 30 miljoonaa päästötöntä autoa ja 80 000 päästötöntä kuorma-autoa vuoteen 2030 mennessä ja tavoite, jonka mukaan vuoteen 2050 mennessä lähes kaikki henkilöautot, pakettiautot, linja-autot ja uudet raskaat hyötyajoneuvot ovat päästöttömiä.

(79)  Asetus (EU) 2019/1242 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/631, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille ja uusille kevyille hyötyajoneuvoille ja asetusten (EY) N:o 443/2009 ja (EU) N:o 510/2011 kumoamisesta (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 13).

(80)  Esimerkiksi verojen ja maksujen kantamisesta raskailta tavaraliikenteen ajoneuvoilta tiettyjen infrastruktuurien käytöstä 17 päivänä kesäkuuta 1999 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 1999/62/EY (EYVL L 187, 20.7.1999, s. 42) ja unionin päästökauppajärjestelmällä.

(81)  Esimerkiksi direktiivillä 2009/33/EY.

(82)  Tämä voidaan osoittaa varmistamalla, että tuki myönnetään läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla ja että mahdolliset kiinnostuneet osapuolet saavat riittävästi tietoa toimenpiteen soveltamisalasta ja mahdollisista tukiehdoista.

(83)  Tällaisessa arvioinnissa komissio ottaa alasta ja liikennemuodosta riippuen yleensä huomioon 2–5 vuoden ajanjakson tukitoimenpiteen ilmoittamisesta tai toteuttamisesta alkaen. Komissio perustaa arviointinsa jäsenvaltion toimittamiin riippumattomiin markkinatutkimuksiin tai muuhun asianmukaiseen näyttöön.

(84)  Ks. 66 kappale.

(85)  Tähän voi sisältyä ylikompensaation estäminen varmistamalla, että tuki ei ylitä ylimääräisiä nettokustannuksia vertaamalla rahoitusvajetta käsillä olevassa ja vaihtoehtoisessa skenaariossa ja ottamalla käyttöön jälkikäteisvalvontamekanismi, jolla todennetaan vaaditun tuen tasoa koskevat oletukset, sekä takaisinperintämekanismi.

(86)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).

(87)  Esimerkiksi latausinfrastruktuurin osalta normaali- tai suurteholataus.

(88)  Tässä harkinnassa komissio yleensä arvioi, syntyykö lataus- tai tankkausinfrastruktuuria kaupallisin ehdoin sellaisella aikajänteellä, joka on merkityksellinen toimenpiteen kesto huomioon ottaen. Komissio perustaa arviointinsa etukäteen suoritetun julkisen kuulemisen tuloksiin, jäsenvaltion toimittamiin riippumattomiin markkinatutkimuksiin tai muuhun asianmukaiseen näyttöön.

(89)  Lataus- tai tankkausinfrastruktuuri, joka on tarkoitettu pääasiassa tie-, raide- tai vesiliikenteen julkisen matkustajaliikenteen alalla toimivien yritysten käyttöön, voi toissijaisesti olla myös näiden yritysten työntekijöiden, ulkopuolisten urakoitsijoiden tai tavarantoimittajien käytettävissä.

(90)  Lataus- tai tankkausinfrastruktuuri, joka on tarkoitettu pääasiassa tuensaajan käyttöön, voi toissijaisesti olla myös tuensaajan työntekijöiden, ulkopuolisten urakoitsijoiden tai tavarantoimittajien käytettävissä.

(91)  Esimerkiksi toimenpide, jolla tuetaan investointeja raskaiden hyötyajoneuvojen vetytankkausasemiin rahtiterminaaleissa ja logistiikkakeskuksissa jäsenvaltiossa, jossa raskaiden vetykäyttöisten hyötyajoneuvojen markkinaosuus on alle 2 prosenttia.

(92)  Tähän sisältyvät kestävät lentopolttoaineet.

(93)  Drop-in-polttoaineilla tarkoitetaan polttoaineita, jotka toiminnallisesti vastaavat nykyisin käytössä olevia fossiilisia polttoaineita ja jotka ovat täysin yhteensopivia jakeluinfrastruktuurin sekä käytössä olevien koneiden ja moottorien kanssa.

(94)  Tätä arvioidessaan komissio ottaa yleensä huomioon 2–5 vuoden ajanjakson, joka alkaa ilmoituksen tekemisestä tai tukitoimenpiteen toteutusajankohdasta. Komissio perustaa arviointinsa jäsenvaltion toimittamiin riippumattomiin markkinatutkimuksiin tai muuhun asianmukaiseen näyttöön.

(95)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle: Vetystrategia ilmastoneutraalille Euroopalle, (COM(2020) 301 final, s. 3).

(96)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma: Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta (COM/2020/98 final).

(97)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kestävä biotalous Euroopalle: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön välisen yhteyden lujittaminen, COM(2018) 673 final ja SWD(2018) 431.

(98)  Käytettyihin resursseihin voidaan sisällyttää kaikki käytetyt aineelliset resurssit energiaa lukuun ottamatta. Vähennys voidaan määrittää mittaamalla tai arvioimalla kulutus ennen tukitoimenpiteen toteuttamista ja sen jälkeen, mukaan lukien mahdolliset mukautukset liittyen ulkoisten olosuhteiden muutoksiin, jotka voivat vaikuttaa luonnonvarojen kulutukseen.

(99)  Ks. uudelleenkäytön, hyödyntämisen, uudelleenkäyttöön valmistelun, kierrätyksen ja jätteen määritelmät 19 kappaleessa olevissa (59), (61), (62), (75) ja (90) kohdassa.

(100)  Jätehierarkian muodostavat a) ehkäiseminen, b) valmistelu uudelleenkäyttöön, c) kierrätys, d) muu hyödyntäminen, esimerkiksi energiana, ja e) loppukäsittely. Ks. direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan 1 kohta.

(101)  Muita tuotteita, materiaaleja tai aineita voivat olla (direktiivin 2008/98/EY 5 artiklassa tarkoitetut) sivutuotteet, maatalous-, vesiviljely-, kala- ja metsätalouden jätetuotteet, jätevesi, sadevesi ja valumavesi, mineraalit, kaivosjäte, ravinteet, tuotantoprosesseista syntyvät jätekaasut, ylimääräiset tuotteet, osat ja materiaalit jne. Ylimääräiset tuotteet, osat ja materiaalit ovat tuotteita, osia tai materiaaleja, joita haltija ei enää tarvitse tai joista ei ole sille hyötyä, mutta jotka soveltuvat uudelleenkäyttöön.

(102)  Ks. erilliskeräyksen määritelmä direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 11 kohdassa.

(103)  Teknologianäkökulmasta investoinnin olisi johdettava kierrätettävyyden tai kierrätetyn materiaalin laadun paranemiseen normaaliin käytäntöön verrattuna.

(104)  Jäsenvaltion asianmukaisesti perustelemissa tapauksissa voidaan tarkastella erityistilannetta myös kyseisen alueen tai kyseisten alueiden tasolla.

(105)  Ks. määritelmä 19 kappaleessa olevassa (58) kohdassa.

(106)  Jäsenvaltiot voivat osoittaa hyödykkeen tai hankkeen uutuuden esimerkiksi kuvaamalla tarkasti innovaation ja sen markkinoille tuomista tai levittämistä koskevat markkinaedellytykset ja vertaamalla sitä alan viimeisimmän kehityksen mukaiseen prosessiin tai organisatoriseen tekniikkaan, jota muut saman alan yritykset yleensä käyttävät.

(107)  Jos määrällisiä muuttujia voidaan käyttää ekoinnovaatiotoiminnan vertaamiseksi standarditoimintaan, joka ei ole innovatiivista, ’merkittävästi suuremmalla’ tarkoitetaan sitä, että ekoinnovaatiotoiminnasta odotettavissa olevan ympäristöriskin pienenemisen tai pilaantumisen vähenemisen taikka energian tai energiaresurssien käytön tehostumisen muodossa odotettavissa olevan parannuksen on oltava vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin parannus, joka on odotettavissa vertailukelpoisen, mutta ei-innovatiivisen toiminnan yleisestä kehityksestä. Jos tämä lähestymistapa ei sovellu käytettäväksi tietyssä tapauksessa tai jos määrällinen vertailu on mahdotonta, valtiontukihakemukseen olisi liitettävä yksityiskohtainen kuvaus tämän kriteerin arvioinnissa käytetystä menetelmästä, joka on verrattavissa ehdotettuun menetelmään.

(108)  Jäsenvaltio voi osoittaa tämän riskin esimerkiksi seuraavien tekijöiden avulla: kustannukset suhteessa yrityksen liikevaihtoon, kehittämiseen vaadittu aika, ekoinnovointitoiminnasta odotettavissa olevat hyödyt verrattuna kustannuksiin ja epäonnistumisen todennäköisyys.

(109)  YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma on saatavilla osoitteessa https://sustainabledevelopment.un.org/content/documents/21252030%20Agenda%20for%20Sustainable%20Development%20web.pdf.

(110)  Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi vuoteen 2030 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta, COM(2020) 652 final.

(111)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Puhdasta ilmaa Euroopalle -ohjelma, COM(2013) 918 final. Ks. myös ilman arseenin, kadmiumin, elohopean, nikkelin ja polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/107/EY, annettu 15 päivänä joulukuuta 2004 (EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3) ja alailmakehän otsonin, hiukkasten, typen oksidien ja vaarallisten raskasmetallien osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1). Ks. rajat ylittävien merkittävimpien epäpuhtauksien (rikkioksidit, typpioksidit, ammoniakki, haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja hiukkaset) osalta myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2284, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisten päästöjen vähentämisestä, direktiivin 2003/35/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2001/81/EY kumoamisesta (EUVL L 344, 17.12.2016, s. 1).

(112)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1) edellyttää tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikilta pinta- ja pohjavesimuodostumilta hyvää ekologista tilaa.

(113)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Terve maapallo kaikille: EU:n toimintasuunnitelma ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” , COM(2021) 400 final.

(114)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten, COM(2020) 381 final.

(115)  Kaupattaviin lupiin voi sisältyä valtiontukea erityisesti silloin, kun jäsenvaltiot myöntävät päästölupia ja -oikeuksia markkina-arvoa alhaisempaan hintaan.

(116)  Määrittääkseen, kumpi näistä kahdesta tavoitteesta on vallitseva, komissio voi vaatia jäsenvaltiota toimittamaan luotettaviin ja yksityiskohtaisiin kvantifiointeihin perustuvan vertailun toimenpiteen odotetuista tuloksista kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden epäpuhtauksien ehkäisemisessä tai vähentämisessä.

(117)  Kaupattaviin lupiin voi sisältyä valtiontukea erityisesti silloin, kun jäsenvaltiot myöntävät päästölupia ja -oikeuksia markkina-arvoa alhaisempaan hintaan.

(118)  Analyysi voidaan tehdä muiden tekijöiden lisäksi kyseisen toimialan tuotteiden hintajoustoa koskevien arvioiden, myynnin menetystä koskevien arvioiden ja näiden vaikutusta tuensaajan kannattavuuteen koskevien arvioiden perusteella.

(119)  Esimerkiksi uudet markkinatulokkaat tai toisaalta markkinoilla jo toimivat yritykset tai laitokset.

(120)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme, COM(2020) 380 final.

(121)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi, COM(2021) 82 final.

(122)  https://www.eea.europa.eu/publications/nature-based-solutions-in-europe/.

(123)  Esimerkiksi turvemaiden uudelleenkostutustuki, joka ei liity tukeen turpeenottotoimien ennenaikaiseen lopettamiseen tai tällaiseen toimintaan liittyviin poikkeuksellisiin kustannuksiin, voidaan käsitellä 4.6 kohdan mukaisesti.

(124)  Määrittääkseen, kumpi näistä kahdesta tavoitteesta on vallitseva, komissio voi vaatia jäsenvaltiota toimittamaan, tarvittaessa luotettaviin ja yksityiskohtaisiin kvantifiointeihin perustuvan, vertailun toimenpiteen odotetuista tuloksista, jotka koskevat yhtäältä kasvihuonekaasupäästöjen ehkäisemistä tai vähentämistä ja toisaalta ympäristövahinkojen korjaamista, luontotyyppien ja ekosysteemien ennallistamista, biologisen monimuotoisuuden suojelua tai palauttamista tai ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen vaikutusten vähentämiseen tähtäävien luontopohjaisten ratkaisujen toteuttamista.

(125)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56). Ks. myös komission tiedonanto Suuntaviivat yhteisen tulkinnan antamisesta ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY 2 artiklassa määritetylle ilmaisulle ’ympäristövahinko’ (EUVL C 118, 7.4.2021, s. 1).

(126)  Ks. komission päätös C(2012) 558 final, annettu 17 päivänä lokakuuta 2012, asiassa SA.33496 (2011/N) – Itävalta – Einzelfall, Altlast, DECON Umwelttechnik GmbH, johdanto-osan 65–69 kappale (EUVL C 14, 17.1.2013, s. 1).

(127)  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(128)  Tämä osio ei kata lisäpalveluja, mukaan lukien komission asetuksen (EU) 2017/2196 mukaiset järjestelmän varautumissuunnitelmien toimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmistaa käyttövarmuus, ja jotka siirto- tai jakeluverkonhaltijat hankkivat syrjimättömällä tarjouskilpailumenettelyllä, joka on avoin kaikille resursseille, jotka voivat edistää todettua käyttövarmuusvaatimusta, ilman valtion osallistumista palvelun hankintaan ja rahoitukseen.

(129)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/941, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 1).

(130)  Ottaen huomioon asetus (EU) 2019/943 ja direktiivi (EU) 2019/944.

(131)  Tekninen toteutettavuus on oletuksena kapasiteettimekanismeissa, joiden osalta asetuksessa (EU) 2019/943 edellytetään rajat ylittävää osallistumista.

(132)  Jäsenvaltiot voivat näiden vaatimusten osalta tukeutua olemassa oleviin kansallisiin kuulemisprosesseihin. Kunhan kuuleminen kattaa tässä luetellut seikat, erillistä kuulemisprosessia ei tarvita.

(133)  Esimerkiksi kilpailuprosessista tuen saantiin kuluva aika, tarjousta koskevat säännöt, hinnoittelusäännöt.

(134)  Esimerkiksi onko käytössä erilaisia sopimuskestoja, erilaisia teknologioiden tukikelpoisten kapasiteettien/tuotosten laskentamenetelmiä tai erilaisia menetelmiä tukien laskemiseksi tai maksamiseksi.

(135)  Siten kuin se on määritetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 11 artiklan mukaisesti.

(136)  Asetuksessa (EU) 2019/941 tarkoitettuun riskivalmiussuunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden osalta ks. myös kyseisen asetuksen 12 artiklan 1 kohta.

(137)  Tämä vaatimus ei estä resurssien aktivointia ennen varsinaista käyttöönottoa resurssien muutosrajoitteiden ja toiminnallisten vaatimusten noudattamiseksi. Strategisen reservin tuotantoa ei saa osoittaa tasehallintaa tarjoaville ryhmille tukkumarkkinoiden kautta, eikä niillä saa muuttaa niiden tasepoikkeamia.

(138)  Asetuksen (EU) 2019/943 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti.

(139)  Ks. komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä, EUVL C 262, 19.7.2016, s. 1. Koska valtiontuki on objektiivinen ja oikeudellinen käsite, joka on määritelty suoraan perussopimuksessa (unionin tuomioistuimen tuomio 22.12.2008, British Aggregates v. komissio, C-487/06 P, ECLI:EU:C:2008:757, 111 kohta), 373–375 kappaleessa esitetyillä näkökohdilla ei rajoiteta sitä, miten unionin tuomioistuimet tulkitsevat valtiontuen käsitettä (unionin tuomioistuimen tuomio 21.7.2011, Alcoa Trasformazioni v. komissio, C-194/09 P, ECLI:EU:C:2011:497, 125 kohta); perussopimuksen tulkinnan ensisijainen perusta on aina unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö.

(140)  Lakisääteinen monopoli on olemassa silloin, kun tietty palvelu on lailla tai sääntelytoimenpiteillä varattu yksinoikeudelliselle palveluntarjoajalle määrätyllä maantieteellisellä alueella (myös koko jäsenvaltiossa), ja muita toimijoita kielletään selkeästi tarjoamasta tällaista palvelua (myös tietyiltä asiakasryhmiltä mahdollisesti tulevan jäännöskysynnän tyydyttämiseksi). Pelkästään se, että julkisen palvelun tehtävä on uskottu tietylle yritykselle, ei kuitenkaan tarkoita, että tällaisella yrityksellä on lakisääteinen monopoli.

(141)  Tätä kohtaa ei sovelleta hankkeisiin, joihin liittyy erityisinfrastruktuuria ja/tai muuta energiainfrastruktuuria yhdistettynä tuotanto- ja/tai kulutustoimintoihin.

(142)  Eri asia kuin sähkömittarista erillään toimivat varastointiratkaisut.

(143)  Energian varastoinnin tukea voidaan tarvittaessa arvioida myös 4.1, 4.2, 4.3 ja 4.8 kohdan mukaisesti. Varastoyksiköt, jotka on valittu yhteistä etua koskeviksi hankkeiksi sovellettavan TEN-E-lainsäädännön mukaisesti, katsotaan tässä energiainfrastruktuuriksi, ja niille suunnattua tukea arvioidaan 4.9 kohdan mukaisesti. Tuki varastoyksiköille, jotka ovat siirto- tai jakeluverkonhaltijoiden ”omistuksessa tai määräysvallassa” direktiivin 944/2019 54 ja/tai 36 artiklan mukaisesti, kuuluu sekin 4.9 kohdan soveltamisalaan.

(144)  Komissio tarkastelee erityisesti, onko kyseinen kolmas maa pitkälle lähentänyt sääntelyään unionin sääntelyyn ja tukevatko ne unionin yleisiä poliittisia tavoitteita, jotka koskevat erityisesti energian sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamista, yhteistyöhön ja yhteisvastuuseen perustuvaa energian toimitusvarmuutta sekä energiajärjestelmää, joka on hiilestä irtautumisen tiellä Pariisin sopimuksen ja unionin ilmastotavoitteiden mukaisesti ja varsinkin välttää hiilivuotoa.

(145)  Tietyn jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan välisen infrastruktuurin osalta: – unionin alueella sijaitsevan osan osalta hankkeiden on oltava direktiivien 2009/73/EY ja (EU) 2019/944 mukaisia; – asianomaisen kolmannen maan tai asianomaisten kolmansien maiden osalta kyseinen kolmas maa tai kyseiset kolmannet maat ovat pitkälle lähentäneet sääntelyään unionin sääntelyyn ja hankkeet tukevat unionin yleisiä poliittisia tavoitteita, jotka koskevat erityisesti energian sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamista, yhteistyöhön ja yhteisvastuuseen perustuvaa energian toimitusvarmuutta sekä energiajärjestelmää, joka on hiilestä irtautumisen tiellä Pariisin sopimuksen ja unionin ilmastotavoitteiden mukaisesti ja, erityisesti, hiilivuoto vältetään.

(146)  Direktiivin (EU) 2018/2001 20 artiklassa todetaan, että ”jäsenvaltioiden on tarvittaessa ryhdyttävä tarvittaviin toimiin alueellisen lämmitys- ja jäähdytysinfrastruktuurin kehittämiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon kehitys suurten biomassa- ja aurinkoenergiaa, ympäristön energiaa ja geotermistä energiaa käsittelevien laitosten tuottamassa ja hukkalämmöstä ja -kylmästä saatavassa lämmityksessä ja jäähdytyksessä”.

(147)  Jotta voidaan varmistaa, että jakeluverkko todella toimii käyttäjille avoimena infrastruktuurina (ks. Kestävä Eurooppa -investointiohjelmaa koskevan komission tiedonannon 4.3.3 kohta, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmaa koskevan tiedonannon liite, COM(2020) 21 final, 14.1.2020), tarvittaisiin yleensä – energia-alan, erityisesti kaasu- tai sähköalan, sisämarkkinasääntöjä vastaavasti – pelkästään kirjanpidon eriyttämisvelvoitteen ohella lisäsääntöjä (velvollisuus myöntää verkon käyttöoikeuksia kolmansille osapuolille, eriytetty tarjonta ja säännellyt tariffit).

(148)  Luonnolliseen tai lakisääteiseen monopoliin tai molempiin liittyvissä tapauksissa kaukolämmön jakeluinfrastruktuuriin myönnettävä tuki ei kuulu valtiontukisääntöjen piiriin (tietyin edellytyksin), mutta kaikki mahdollinen kaukolämmön tuotantotoimintaan myönnetty kuuluisi niiden piiriin edelleen.

(149)  Lämpöpumppujen talteen ottaman energian määrä, joka katsotaan uusiutuvaksi, lasketaan direktiivin 2018/2001/EU liitteen VII mukaisesti. Lisäksi sähköä käytettäessä sitä voidaan pitää täysin uusiutuvana vastaavasti kuin menetelmissä, joita käytetään sähkön määrittelemiseksi täysin uusiutuvaksi direktiivin (EU) 2018/2001 sekä delegoidun lainsäädännön mukaisesti, tai muissa vastaavissa menetelmissä, joilla varmistetaan, että kaikki tosiasiallisesti käytetty sähkö on peräisin uusiutuvista energialähteistä, edellyttäen, että vältetään uusiutuvan energian kaksinkertainen laskenta ja ylikompensaatio. Tuki uusille investoinneille tai päivityksille – ja toiminnalle – ei missään tapauksessa saa liittyä rinnakkaispolttolaitoksiin, joissa käytetään muita polttoaineita kuin uusiutuvista energialähteistä tai hukkalämmöstä tuotettua energiaa.

(150)  Tähän voivat kuulua myös asiakkaan tiloissa sijaitsevat, kaukolämpö- tai -jäähdytysjärjestelmään liitetyt 138 kappaleessa tarkoitetut lämmitys- ja jäähdytyslaitteet, lämpövarastot mukaan luettuina.

(151)  Ks. direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 alakohta.

(152)  Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden on erityisesti osoitettava, että tuetut kaukolämpöjärjestelmät ovat ottaneet käyttöön tarvittavat toimenpiteet tehokkuuden lisäämiseksi sekä hiilidioksidi- ja muiden päästöjen vähentämiseksi ja verkkohävikin vähentämiseksi.

(153)  Lämmönkuluttajien, jotka ovat taloudellista toimintaa harjoittavia yrityksiä, on joka tapauksessa maksettava lämmityskustannuksista täysi osuutensa, joka vastaa vähintään halvinta vaihtoehtoista lämmityslähdettä, jotta vältetään kilpailun vääristyminen muilla markkinoilla.

(154)  Jätehierarkian muodostavat a) ehkäiseminen, b) valmistelu uudelleenkäyttöön, c) kierrätys, d) muu hyödyntäminen, esimerkiksi energiana, ja e) loppukäsittely. Ks. direktiivin 2008/98/EY 4 artiklan 1 kohta.

(155)  Jäsenvaltioiden on osoitettava, että on toteutettu toimenpiteitä kestävien lämmityslähteiden lisäämiseksi järjestelmään uusien asiakkaiden tarpeisiin vastaamiseksi.

(156)  Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi esitettävä näyttöä siitä, että kyseiset kaukolämmitysjärjestelmät ovat joko osa kansallisia tai paikallisia hiilestä irtautumista koskevia suunnitelmia tai osa asetuksen (EU) 2018/1999 liitteen I mukaisia yhdennettyjä kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia, jotka koskevat tarvetta rakentaa uutta infrastruktuuria uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa kaukolämmitystä ja -jäähdytystä varten, jotta saavutetaan direktiivin (EU) 2018/2001 3 artiklan 1 kohdassa asetettu unionin tavoite, sekä sitouduttava siirtymään pois fossiilisista polttoaineista pyrkimällä kohti välitavoitteita ja lopullisia tavoitteita ja lopulta kohti ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.

(157)  Ottaen huomioon niiden panoksen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, joka on määritelty ympäristötavoitteeksi asetuksessa (EU) 2020/852, niin kauan kuin ei ole selviä merkkejä siitä, että ”ei merkittävää haittaa” -periaatetta ei ole noudatettu.

(158)  Ks. myös direktiivin (EU) 2018/2001 24 artikla.

(159)  Ks. myös direktiivin (EU) 2018/2001 18 artiklan 5 kohta ja 24 artikla.

(160)  Euroopan yhteisön tilastollisen toimialaluokituksen (NACE rev. 2 -luokitus) määritelmässä enintään kahdeksan numeron tarkkuudella (PRODCOM-taso).

(161)  Esimerkiksi dataa, joka kattaa merkittävän prosentuaalisen osuuden kyseisen toimialan tai toimialan osan bruttoarvonlisäyksestä EU:n tasolla.

(162)   ”Tavarat ja palvelut” eivät sisällä henkilöstökustannuksia.

(163)  Oikeudellinen kehys on yritystoiminnan rakennetilastoista 20 päivänä joulukuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 58/97 (EYVL L 14, 17.1.1997, s. 1), koodi 12 15 0.

(164)  Kiinteiden vuotuisten korvausten (palautusten) käytön etuna on, että tuesta hyötyviä yrityksiä koskee sama sähkön rajakustannusten nousu (sähkön kustannusten nousu jokaista ylimääräistä kulutettua megawattituntia kohti), mikä rajoittaa kilpailun mahdollista vääristymistä alalla.

(165)  Komission tiedonanto Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 (EUVL C 200, 28.6.2014).

(166)  Edellä 50 kappaleessa asetettua 30 prosentin vaatimusta ei sovelleta 4.12. kohdan mukaisiin tarjousmenettelyihin. Jäsenvaltiot voivat harkita lisäkriteerien, kuten muiden saavutettavien ympäristöhyötyjen, käyttöä.

(167)  Neuvoston päätös, annettu 10 päivänä joulukuuta 2010, kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi annettavasta valtiontuesta (EUVL L 336, 21.12.2010, s. 24).

(168)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta (EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56).

(169)  Ks. myös komission tiedonanto Suuntaviivat yhteisen tulkinnan antamisesta ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY 2 artiklassa määritetylle ilmaisulle ’ympäristövahinko’ , 2021/C 118/01 (EUVL C 118, 7.4.2021, s. 1).

(170)  Ks. komission päätös C(2012) 558 final, annettu 17 päivänä lokakuuta 2012, asiassa SA.33496 (2011/N) – Itävalta – Einzelfall, Altlast, DECON Umwelttechnik GmbH, johdanto-osan 65–69 kappale (EUVL C 14, 17.1.2013, s. 1).

(171)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja Common methodology for State aid evaluation, SWD(2014) 179 final, 28.5.2014.

(172)  Neuvoston asetus (EU) 2015/1589, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9).

(173)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(174)  Komission tiedonanto Suuntaviivat valtiontuesta ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 (EUVL C 200, 28.6.2014, s. 1).


LIITE 1

Luettelo 4.11 kohdan nojalla tukikelpoisista toimialoista

4.11.3.1 kohdassa tarkoitetut huomattavan riskialttiit toimialat

NACE-koodi

Kuvaus

0510

Kivihiilen kaivu

0620

Maakaasun tuotanto

0710

Rautamalmien louhinta

0729

Muiden värimetallimalmien louhinta

0811

Koriste- ja rakennuskiven, kalkkikiven, kipsin, liidun ja liuskekiven louhinta

0891

Kemiallisten ja lannoitemineraalien louhinta

0893

Suolantuotanto

0899

Muualla luokittelematon kaivos- ja louhintatoiminta

1020

Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä

1031

Perunoiden jalostus ja säilöntä

1032

Hedelmä- ja kasvismehujen valmistus

1039

Muu hedelmien, marjojen ja kasvisten jalostus ja säilöntä

1041

Öljyjen ja -rasvojen valmistus

1062

Tärkkelyksen ja tärkkelystuotteiden valmistus

1081

Sokerin valmistus

1086

Homogenoitujen ravintovalmisteiden ja dieettiruokien valmistus

1104

Muiden tislaamattomien juomien valmistus käymisteitse

1106

Maltaiden valmistus

1310

Tekstiilikuitujen valmistelu ja kehruu

1320

Kankaiden kudonta

1330

Tekstiilien viimeistely

1391

Neulosten valmistus

1393

Mattojen valmistus

1394

Purjelankojen, nuoran, sidelangan ja verkkojen valmistus

1395

Kuitukankaiden ja kuitukangastuotteiden valmistus, lukuun ottamatta vaatteita

1396

Teknisten ja teollisuustekstiilien valmistus

1411

Nahkavaatteiden valmistus

1431

Sukkien ja sukkahousujen valmistus

1511

Turkisten ja nahan muokkaus ja värjäys

1610

Puun sahaus, höyläys ja kyllästys

1621

Vaneriviilun ja puupaneelien valmistus

1622

Asennettavien parkettilevyjen valmistus

1629

Muiden puutuotteiden valmistus; korkki-, olki- ja punontatuotteiden valmistus

1711

Massan valmistus

1712

Paperin, kartongin ja pahvin valmistus

1722

Paperisten talous- ja hygieniatarvikkeiden valmistus

1724

Tapettien valmistus

1920

Öljytuotteiden valmistus

2011

Teollisuuskaasujen valmistus

2012

Värien ja pigmenttien valmistus

2013

Muiden epäorgaanisten peruskemikaalien valmistus

2014

Muiden orgaanisten peruskemikaalien valmistus

2015

Lannoitteiden ja typpiyhdisteiden valmistus

2016

Ensiömuovin valmistus

2017

Synteettisen kumiraaka-aineen valmistus

2059

Muualla luokittelematon kemiallisten tuotteiden valmistus

2060

Tekokuitujen valmistus

2110

Lääkkeiden lähtöaineiden valmistus

2211

Renkaiden valmistus ja uudelleenpinnoitus

2219

Muiden kumituotteiden valmistus

2221

Muovilevyjen, -kalvojen, -putkien ja -profiilien valmistus

2222

Muovipakkausten valmistus

2229

Muiden muovituotteiden valmistus

2311

Tasolasin valmistus

2312

Tasolasin muotoilu ja muokkaus

2313

Onton lasitavaran valmistus

2314

Lasikuitujen valmistus

2319

Muu lasin valmistus ja muokkaus, mukaan lukien tekniset lasituotteet

2320

Tulenkestävien tuotteiden valmistus

2331

Keraamisten tiilien ja laattojen valmistus

2342

Keraamisten saniteettikalusteiden valmistus

2343

Keraamisten eristimien ja eristystarvikkeiden valmistus

2344

Muiden teknisten keraamisten tuotteiden valmistus

2349

Muiden keramiikkatuotteiden valmistus

2351

Sementin valmistus

2391

Hiontatuotteiden valmistus

2399

Muualla luokittelemattomien ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus

2410

Raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus

2420

Putkien, profiiliputkien ja niihin liittyvien tarvikkeiden valmistus teräksestä

2431

Raudan ja teräksen kylmävetäminen

2432

Rainan kylmävalssaus

2434

Teräslangan veto

2442

Alumiinin tuotanto

2443

Lyijyn, sinkin ja tinan tuotanto

2444

Kuparin tuotanto

2445

Muiden värimetallien tuotanto

2446

Ydinpolttoaineen valmistus

2451

Raudan valu

2550

Metallin takominen, puristaminen, meistäminen ja valssaus; jauhemetallurgia

2561

Pinnoitemetallien käsittely

2571

Ruokailu- ja leikkuuvälineiden valmistus

2593

Metallilankatuotteiden, ketjujen ja jousien valmistus

2594

Kiinnittimien ja ruuvituotteiden valmistus

2611

Elektronisten komponenttien valmistus

2720

Paristojen ja akkujen valmistus

2731

Optisten kuitukaapelien valmistus

2732

Muiden elektronisten ja sähköjohtojen sekä -kaapelien valmistus

2790

Muiden sähkölaitteiden valmistus

2815

Laakereiden, hammaspyörien, vaihteisto- ja ohjauselementtien valmistus

3091

Moottoripyörien valmistus

3099

Muualle luokittelematon kulkuneuvojen valmistus

4.11.3.1 kohdassa tarkoitetut riskialttiit toimialat

NACE-koodi

Kuvaus

1011

Teurastus ja lihan säilyvyyskäsittely

1012

Siipikarjan teurastus ja lihan säilyvyyskäsittely

1042

Margariinin ja sen kaltaisten ravintorasvojen valmistus

1051

Maitotaloustuotteiden ja juuston valmistus

1061

Myllytuotteiden valmistus

1072

Näkkileivän ja keksien valmistus; säilyvien leivonnaisten ja kakkujen valmistus

1073

Makaronin, nuudelien, kuskusin ja vastaavien jauhotuotteiden valmistus

1082

Kaakaon, suklaan ja makeisten valmistus

1085

Einesten ja valmisruokien valmistus

1089

Muualla luokittelematon elintarvikkeiden valmistus

1091

Kotieläinten rehujen valmistus

1092

Lemmikkieläinten ruokien valmistus

1107

Virvoitusjuomien valmistus; kivennäisvesien ja muiden pullotettujen vesien tuotanto

1723

Paperikauppatavaroiden valmistus

1729

Muiden paperi-, kartonki- ja pahvituotteiden valmistus

2051

Räjähteiden valmistus

2052

Liimojen valmistus

2332

Poltettujen tiilien ja muun rakennuskeramiikan valmistus

2352

Kalkin ja kipsin valmistus

2365

Kuitusementin valmistus

2452

Teräksen valu

2453

Kevytmetallien valu

2591

Metallipakkausten ja -astioiden valmistus

2592

Kevytmetallipakkausten valmistus

2932

Muiden osien ja tarvikkeiden valmistus moottoriajoneuvoihin


LIITE 2

4.12.2 kohdassa tarkoitetut kustannukset

1.   

Kustannukset yrityksille, jotka ovat sulkeneet tai ovat sulkemassa hiili-, turve- ja öljyliusketoimintoja

Yksinomaan seuraavat kustannusluokat ja ainoastaan, jos ne aiheutuvat hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisesta:

a)

ennen lakisääteistä eläkeikää eläkkeelle siirrettyjen työntekijöiden sosiaaliturvamaksuista aiheutuneet kustannukset,

b)

muut työttömiksi jääneitä tai jääviä työntekijöitä koskevat poikkeukselliset kustannukset,

c)

muut kuin lakisääteiset eläkkeet ja korvaukset sulkemisten myötä työttömiksi jääneille tai jääville työntekijöille sekä niihin jo ennen sulkemisia oikeutetuille työntekijöille,

d)

yritysten kustannukset, jotka liittyvät työntekijöiden uudelleenkouluttamiseen uuden työpaikan löytämisen helpottamiseksi hiili-, turve- ja öljyliusketeollisuuden ulkopuolelta, ja etenkin koulutuskustannukset,

e)

ilmaisen hiilen, turpeen ja öljyliuskeen toimitus työttömiksi jääneille tai jääville työntekijöille ja siihen jo ennen sulkemista oikeutetuille työntekijöille tai sen rahallinen vastine,

f)

erityisesti hiili-, turve- ja öljyliusketeollisuutta koskevista vero-, laki- ja hallinnollisista säännöksistä aiheutuvat jäännöskustannukset,

g)

hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisesta aiheutuvat ylimääräiset maanalaiset turvallisuustoimenpiteet,

h)

kaivostyön aiheuttamat vauriot, jos ne johtuvat hiili-, turve- ja öljyliusketoiminnoista, jotka on suljettu tai joita ollaan sulkemassa,

i)

kaikki asianmukaisesti perustellut kustannukset, jotka liittyvät suljettujen voimaloiden ja niihin liittyvien kaivostoimintojen jälkeiseen ennallistamiseen, mukaan lukien seuraavat:

vedenjakelusta ja jätevesihuollosta vastaaville elimille maksetuista maksuista koituneet jäännöskustannukset,

muut vedenjakelusta ja jätevesihuollosta koituneet jäännöskustannukset,

j)

jäännöskustannukset, jotka kattavat entisten työntekijöiden sairausvakuutusjärjestelyt,

k)

voimassa olevien sopimusten (joiden arvo vastaa enintään kuuden kuukauden tuotantoa) peruuttamisesta tai muuttamisesta aiheutuvat kustannukset,

l)

poikkeuksellinen yrityksen sisälähtöinen arvon aleneminen edellyttäen, että se johtuu hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisesta ja

m)

maa-alueen kunnostamiskustannukset.

Tukikelpoisista kustannuksista on vähennettävä kustannusluokissa g, h, i ja m maan arvon nousu.

2.   

Useammalle yritykselle lankeavat kustannukset

Yksinomaan seuraavat kustannusluokat:

a)

hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemista seuranneesta maksajien määrän vähenemisestä johtuva muiden kuin lakisääteisten sosiaaliturvamaksujen kasvu,

b)

hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisesta johtuvat vedenjakelu- ja jätevesihuoltokustannukset,

c)

vedenjakelusta ja jätevesihuollosta vastuussa oleville laitoksille suoritettavien maksujen nousu, jos se on seurausta hiili-, turve- ja öljyliusketoimintojen sulkemisesta johtuvasta veronalaisen tuotannon supistumisesta.


Top