2.7.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/13

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 325/2012 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Intiasta ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa.

(2)

Unionin yleisen tuomioistuimen 20 päivänä toukokuuta 2015 antaman tuomion (3) perusteella toimenpiteet kumottiin kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan Yuanping Changyuan Chemicals Co. Ltd:n, jäljempänä ’Yuanping’, osalta. Mainitun tuomion täytäntöönpanon jälkeen komissio otti polkumyyntitoimenpiteet uudelleen käyttöön Yuanpingin valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa 30 päivänä marraskuuta 2016 (4).

(3)

Voimassa olevat toimenpiteet toteutetaan asianomaisista maista tulevaan tuontiin sovellettavan 14,6–52,2 prosentin arvotullin muodossa. Kiinan kansantasavallassa, jäljempänä ’Kiina’, toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavat tullit vaihtelevat 14,6 ja 37,7 prosentin välillä. Koko maata koskeva polkumyyntitulli on 52,2 prosenttia. Intiassa yhteistyössä toimineisiin yrityksiin sovellettavat tullit vaihtelevat 22,8 ja 31,5 prosentin välillä. Koko maata koskeva tulli on 43,6 prosenttia.

(4)

Voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (5) julkaisemisen jälkeen komissiota pyydettiin panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu asianomaisten maiden osalta.

(5)

Pyynnön esitti 18 päivänä tammikuuta 2017 Oxaquim SA, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, jonka osuus oksaalihapon kokonaistuotannosta unionissa on yli 50 prosenttia.

(6)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(7)

Kun komissio oli todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 12 päivänä huhtikuuta 2017Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (6), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(8)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän huhtikuuta 2016 ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 2013 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, asianomaisten maiden vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville tuojille, käyttäjille ja kauppiaille, joita asian tiedettiin koskevan, tiedossa oleville unionin tuottajia ja käyttäjiä edustaville järjestöille sekä viejämaiden edustajille.

(10)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Yksikään asianomainen osapuoli ei pyytänyt kuulemista.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(12)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Intiassa ja Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Intian ja Kiinan edustustoa unionissa yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan niihin yhteyttä.

(13)

Kolme intialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Sen vuoksi otanta ei ollut tarpeen, ja komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille kolmelle yritykselle. Lopulta ainoastaan kaksi intialaista yritystä vastasi kyselylomakkeeseen.

(14)

Yksikään kiinalainen yritys ei ilmoittautunut. Komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille 18 päivänä toukokuuta 2017 verbaalinootilla, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole aikoneet tehdä yhteistyötä tutkimuksessa. Sen vuoksi komissio aikoi perustaa kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevat havaintonsa käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Huomautuksia ei esitetty.

(15)

Tarkastelujaksolla oksaalihappoa valmisti unionissa ainoastaan kaksi tuottajaa. Siksi otanta ei ollut tarpeen unionin tuottajien osalta. Vaikka kyselylomake lähetettiin molemmille yrityksille, ainoastaan pyynnön esittäjä vastasi siihen.

(16)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(17)

Seitsemän yritystä vastasi otantalomakkeeseen. Niistä vain yksi ilmoitti tuoneensa oksaalihappoa asianomaisista maista. Koska yrityksiä oli niin vähän, otantaa ei pidetty tarpeellisena.

(18)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista.

(19)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kahdelle tiedossa olevalle unionin tuottajalle, kolmelle intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, kaikille tiedossa oleville käyttäjille ja seitsemälle otantalomakkeeseen vastanneelle etuyhteydettömälle tuojalle.

(20)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaus kahdelta intialaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta, yhdeltä unionin tuottajalta ja viideltä käyttäjältä.

(21)

Komissio teki tarkastuskäynnit seuraavien yritysten toimitiloihin:

(22)

Tarkasteltavana oleva tuote on Intiasta ja Kiinasta peräisin oleva oksaalihappo, niin dihydraattina (CUS-numero 0028635-1 ja CAS-numero 6153-56-6) kuin vedettömänäkin (CUS-numero 0021238-4 ja CAS-numero 144-62-7), myös vesiliuoksena, joka kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 11 00 (Taric-koodi 2917110091), jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(23)

Oksaalihappoa käytetään moniin eri tarkoituksiin, kuten pelkistys- ja valkaisuaineena, lääkeaineiden synteesiin ja kemikaalien valmistukseen.

(24)

Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että oksaalihappoja on kahdenlaisia: jalostamatonta ja jalostettua oksaalihappoa. Jalostettu oksaalihappo, jota valmistetaan Kiinassa mutta ei Intiassa, valmistetaan puhdistamalla jalostamatonta oksaalihappoa tarkoituksena poistaa siitä rauta, kloridit, metallijäämät ja muut epäpuhtaudet. Koska kiinalaiset tuottajat eivät tehneet yhteistyötä tutkimuksessa, käsillä olevassa tarkastelua koskevassa tutkimuksessa oletetaan, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat valmistivat ja veivät puhdistettua oksaalihappoa, kuten ne olivat tehneet alkuperäisen tutkimuksenkin aikana.

(25)

Unionin tuotannonalan unionissa tuottama ja myymä oksaalihappo, Intian ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty oksaalihappo sekä Intiasta ja Kiinasta unioniin tuotu oksaalihappo ovat olennaisilta fyysisiltä ja kemiallisilta perusominaisuuksiltaan samat, ja niillä on samat käyttötarkoitukset.

(26)

Tästä syystä kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(27)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti intialaisten ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien harjoittaman polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(28)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oksaalihapon vienti Kiinasta ja Intiasta unioniin jatkui vaikkakin vähäisempinä määrinä kuin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla (1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisenä aikana). Eurostatin tietojen mukaan oksaalihapon tuonti Kiinasta ja Intiasta unioniin kattoi noin 16 prosenttia markkinoista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(29)

Intiassa on neljä tiedossa olevaa oksaalihapon tuottajaa, joista kaksi vastasi kyselylomakkeeseen. Käytettävissään olevien tietojen (7) perusteella komissio arvioi Intian kokonaistuotannon olevan noin 30 000 tonnia. Vuosia 2016–2017 koskevien Intian viranomaisten tietojen pohjalta Intian kokonaisvienniksi arvioidaan 9 000 tonnia (8).

(30)

Eurostatin ja Intian viranomaisten tietojen perusteella tuonti Intiasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli vähäistä, noin 800–900 tonnia.

(31)

Kahden yhteistyössä toimineen intialaisen tuottajan myynti unioniin oli erittäin vähäistä sen laskettua toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Intiasta eniten vientiä harjoittanut tuottaja lakkasi toimimasta yhteistyössä ja jätti vastaamatta kyselyyn.

(32)

Intiasta tulevaan tuontiin sovelletaan myös 6,5 prosentin CCT-tullia (9).

(33)

Komissio tutki ensin, oliko kahden yhteistyössä toimineen intialaisen yrityksen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkastelun kohteena olevan tuotteen unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tällä perusteella kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(34)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin niiden vientiä harjoittavien tuottajien, joiden kotimarkkinamyynti oli edustavaa, unioniin vietäviksi myymät tuotelajit tai verrattavissa niihin. Sitten komissio tutki, oliko vientiä harjoittavien tuottajien kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin. Komissio totesi, että kyseisten kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan myynti oli edustavaa.

(35)

Sitten komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käyttäisikö se normaaliarvon laskennassa tosiasiallista kotimarkkinoiden myyntihintaa perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(36)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

Tässä tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kahden intialaisen yrityksen osalta todettiin, että kummallakaan niistä ei ollut myyntiä, joka täyttäisi edellä mainitut kriteerit.

(37)

Normaaliarvo on tuotelajin pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jos

Yhteistyössä toimineen intialaisen yrityksen Radiantin, joka myi vain yhtä tuotelajia sekä kotimarkkinoilla että vientiä varten, normaaliarvo määritettiin tämän menetelmän perusteella käyttäen vain kannattavaa myyntiä, jonka osuus oli [10–15] prosenttia myynnistä. Toisen yhteistyössä toimineen intialaisen yrityksen kohdalla näitä kriteerejä ei voitu soveltaa.

(38)

Kun samankaltaisen tuotteen tiettyä tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä, komissio muodosti normaaliarvon laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti. Tällaisten tuotelajien osalta normaaliarvo muodostettiin lisäämällä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla seuraavat:

(39)

Toinen intialainen yritys, Star Oxochem, myi kahta tuotelajia, joista toista vain kotimarkkinoilla ja toista lähes yksinomaan vientiä varten (vain vähän kotimarkkinamyyntiä). Viedyn tuotelajin osalta kannattavaa myyntiä ei esiintynyt lainkaan. Normaaliarvo määritettiin laskennallisesti lisäämällä keskimääräisiin tuotantokustannuksiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton keskimääräinen määrä, joka perustui kotimarkkinoilla myydyn tuotelajin tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneeseen kotimarkkinamyyntiin 38 kappaleessa kuvatun menetelmän mukaisesti.

(40)

Tuotantokustannusten määrittelemisen osalta pyynnön esittäjä katsoi, että natriumnitriitin valmistuskustannukset (myynnistä saatavaa tuottoa lukuun ottamatta) olisi laskettava osaksi oksaalihapon tuotantokustannuksia. Pyynnön esittäjän mielestä natriumnitriittiä olisi pidettävä sivutuotteena eikä kannattavana erillisenä liiketoiminnan osa-alueena. Komissio tuli tutkimuksessa kerätyn näytön perusteella siihen tulokseen, että natriumnitriitti on sivutuote, koska se on oksaalihapon valmistusprosessista saatu toissijainen tuote. Se ei ole tuotettava primaarituote. Sivutuote on myyntikelpoinen tuote. Sen myynnistä saatava tuotto on vähennettävä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksista, jotka sisältävät sivutuotteen tuotantokustannukset. Valmistuskustannuksia oikaistiin asianmukaisesti yhden intialaisen tuottajan osalta niin, että natriumnitriitti katsotaan sivutuotteeksi eikä kannattavaksi liiketoiminnan osa-alueeksi.

(41)

Kyseisten kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti unioniin tapahtui suoraan riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinnaksi määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(42)

Komissio vertasi edellä määritettyjä normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(43)

Kun se oli perusteltua tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin vientiä harjoittavan tuottajan maksamien kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja pakkauskustannusten sekä alennusten, luottokustannusten, pankkimaksujen ja palkkioiden huomioon ottamiseksi. Kotimaan hintoihin tehtyjen oikaisujen taso vaihteli 0–5 prosentin välillä. Vientihinnassa vaihteluväli oli 10–25 prosenttia. Oikaisuja koskevat yksityiskohtaiset laskelmat esitettiin kummallekin intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle erillisen päätelmistä ilmoittamisen yhteydessä.

(44)

Molemmat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ilmoittivat hyötyneensä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaisesti MEIS-järjestelmästä (Indian Merchandise Exports from India Scheme, intialaisten tuotteiden vientijärjestelmä) (10). MEIS-järjestelmä on Intian viranomaisten järjestely, jossa viejille tarjotaan tullihyvitysoikeuksien muodossa tukea, jolla kompensoidaan tullien maksamisesta aiheutuvia tappioita. Tuki maksetaan prosenttiosuutena tietyille markkinoille suunnattujen tiettyjen tavaroiden toteutuneesta FOB-arvosta (ulkomaan valuutassa). Tällainen vientituki ei oikeuta oikaisun tekemiseen hintavertailussa. Sitä ei katsota tullinpalautusjärjestelmäksi, jonka osalta voitaisiin tehdä perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukainen oikaisu, koska 2 artiklan 10 kohdan b alakohdassa säädetään vain normaaliarvon oikaisemisesta, ei vientihinnan oikaisemisesta. Hyvitysoikeuden arvoa ei myöskään lasketa niiden tuontitullien määräisenä, joita sovellettaisiin jatkojalostustuotteiden viennissä, vaan se määritetään prosenttiosuutena vientitavaran FOB-arvosta. Lisäksi tuen arvon laskemistavasta riippumatta järjestelmän käyttö ei johda tilanteeseen, jossa kotimarkkinoilla myytävään samankaltaiseen tuotteeseen fyysisesti sisältyvien materiaalien tuonnista kannettavat maksut palautettaisiin tai niitä ei kannettaisi unioniin viennin yhteydessä. Edellä esitetyistä syistä normaaliarvoon tai vientihintaan tehtäviä oikaisuja ei voitu hyväksyä.

(45)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti hyötyneensä myös CENVAT-järjestelmästä (Central Value Added Tax, valtakunnalliseen arvonlisäveroon liittyvästä järjestelystä) (11). Tässä järjestelyssä valmiin tuotteen valmistaja tai verotettavien palvelujen tarjoaja voi saada maksettuun valmisteveroon tai palveluveroon liittyvää luottoa kaikkien tuotantolaitoksen käyttämien tuotantopanosten tai valmiin tuotteen valmistajan käyttämien tuotantopanoshankintaa koskevien palvelujen osalta. Yritys ei osoittanut, etteikö järjestelyä sovellettaisi myös kotimarkkinoilla myytyihin tuotteisiin. Sen vuoksi, kuten ei MEIS-järjestelmäkään, tämä valmisteveron vapautus ei oikeuta tekemään perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaista oikaisua hintavertailun mahdollistamiseksi.

(46)

Sen vuoksi MEIS- ja CENVAT-järjestelmiä koskevia oikaisuja ei tehty.

(47)

Kaksi yhteistyössä toiminutta tuottajaa ehdotti valuutan muuntamiseen liittyvää oikaisua. Tämä hylättiin, sillä valuuttakurssit olivat heilahdelleet hintojen vahvistamisen jälkeen eivätkä siten vaikuttaneet hintavertailuun.

(48)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkastelun kohteena olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Tämän menetelmän mukaisesti määritetyt kyseisten kahden yrityksen yksilölliset polkumyyntimarginaalit esitetään jäljempänä olevassa taulukossa:

(49)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että intialaiset vientiä harjoittavat tuottajat jatkoivat oksaalihapon vientiä unioniin polkumyyntihinnoin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(50)

Todettuaan polkumyynnin jatkuneen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla komissio analysoi myös, oliko todennäköistä, että polkumyynnillä tapahtuvan viennin määrät lisääntyisivät, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Komissio tutki Intian tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia, intialaisten viejien käyttäytymistä muilla markkinoilla ja unionin markkinoiden houkuttelevuutta.

(51)

Koska vain kaksi intialaista vientiä harjoittavaa teki yhteistyötä, jäljempänä mainittuja lisätietoja kerättiin käytettävissä olevista tiedoista.

(52)

Yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia koskevien tarkastettujen tietojen mukaan niiden kahden intialaisen tuottajan, joiden toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti, kapasiteetin käyttöaste oli yli 75 prosenttia.

(53)

Kaiken kaikkiaan intialaisten oksaalihapon tuottajien kokonaiskapasiteetin arvioidaan olevan noin 40 000 tonnia ja käyttämättömän kapasiteetin noin 10 000 tonnia (12). Käyttämättömän kapasiteetin määrä vastaa unionin kokonaiskulutusta.

(54)

Kahden yhteistyössä toimineen intialaisen yrityksen vienti muualle maailmaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli merkittävää. Toisen yrityksen tuotannosta suuri osa vietiin, kun taas toinen myi suurimman osan tuotannostaan kotimarkkinoilla.

(55)

Intian viranomaisten tilastojen (13) mukaan koko Intian viennin tärkeimpiä vientikohteita vuosina 2016–2017 olivat Malesia, Meksiko, Pakistan, Venäjä ja Taiwan. Mainittuihin viiteen maahan suuntautuvan viennin määrä oli 5 700 tonnia. Intian viranomaisten tilastojen mukaan Intian viennin keskimääräinen vientihinta unioniin oli 7 prosenttia korkeampi kuin keskimääräinen vientihinta muualle maailmaan. Intian vientihinnat unioniin suuntautuvassa viennissä ovat yleisesti ottaen korkeammat kuin muualle maailmaan, etenkin Yhdysvaltoihin ja Meksikoon, suuntautuvassa viennissä.

(56)

Vaikka unionin oksaalihapon markkinat ovat suhteellisen pienet, ne ovat edelleen houkuttelevat intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille. Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, keskimääräinen vientihinta unionissa on 7 prosenttia korkeampi kuin muualla maailmassa. Houkuttelevuutta osoittaa sekin, että voimassa olevista polkumyyntitulleista huolimatta kolme neljästä intialaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta jatkoi vientiä unioniin. Lisäksi yksi intialainen yritys totesi kaikille avoimessa kyselyvastauksessaan, että ”EU:n markkinoiden potentiaali on valtava ja [niiden] tuotehinnat houkuttelevat”.

(57)

Kun otetaan huomioon Intian suuri käyttämätön kapasiteetti, intialaisten tuottajien yleinen hintataso kolmansien maiden markkinoille ja unionin markkinoiden hintojen houkuttelevuus, on erittäin todennäköistä, että ainakin osa Intian käyttämättömästä kapasiteetista käytettäisiin oksaalihapon tuottamiseen unionin markkinoille vietäväksi tai että osa kolmansien maiden markkinoille tarkoitetusta viennistä ohjattaisiin unionin markkinoille sen korkeampien hintojen vuoksi.

(58)

Toisen intialaisen yhteistyössä toimineen yrityksen 23 päivänä lokakuuta 2017 esitetyissä huomautuksissa väitettiin, että sen koko kapasiteetti on käytössä maaliskuuhun 2018 asti Kiinan tuotannon vähenemisen takia. Se katsoi, että tuotannon väheneminen Kiinassa voi aiheuttaa painetta unionin markkinoilla. Kuten edellä 3.3 kohdassa selitetään, ei kuitenkaan tiedetä varmasti, onko Kiinan tuotanto vähentynyt, ja vaikka olisikin, ei ole selvää, että se vaikuttaisi maailmanmarkkinoihin ja unionin markkinoihin tällä tavalla.

(59)

Kaiken kaikkiaan katsotaan, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, on todennäköistä, että intialaisten yritysten unioniin suuntautuvan viennin määrä kasvaa nykyisestä ja että tuonti tapahtuu polkumyyntihinnoin.

(60)

Kiina on selkeästi maailman suurin oksaalihapon tuottajamaa, ja se tuottaa sitä arviolta [150 000–200 000] tonnia (14). Kiinan kokonaisviennin määrä oli noin [25 000–50 000] tonnia. Yksikään kiinalainen tuottaja ei toiminut yhteistyössä tässä tutkimuksessa, ja päätelmät perustuvat näin ollen parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(61)

Yuanpingin osalta toimenpiteet otettiin uudelleen käyttöön 28 päivänä marraskuuta 2016 unionin yleisen tuomioistuimen kumottua tuomion. Toimenpiteiden uudelleen käyttöönottoon asti Yuanping sai viedä ilman polkumyyntitulleja.

(62)

Kiinasta tulevaan tuontiin sovelletaan 6,5 prosentin CCT-tullia.

(63)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti normaaliarvo määritetään kotimarkkinoilla maksettujen tai maksettavien hintojen tai asianmukaisessa kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, jäljempänä ’vertailumaa’, käytettävien hintojen laskennallisen arvon perusteella.

(64)

Vireillepanoilmoituksessa vertailumaaksi ehdotettiin Intiaa. Myös Japani katsottiin siinä sopivaksi vertailumaaksi. Asiakirja-aineistoon 18 päivänä toukokuuta 2017 liitetyllä ilmoituksella komissio ilmoitti, että vertailumaana käytetään Intiaa. Intia on merkittävin oksaalihapon viejämaa unioniin suuntautuvassa viennissä. Se on saman tutkimuksen kohteena, ja sitä käytettiin vertailumaana myös alkuperäisessä polkumyyntitutkimuksessa. Lisäksi kaksi intialaista vientiä harjoittavaa teki tutkimuksessa yhteistyötä.

(65)

Valinnasta ei esitetty huomautuksia.

(66)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että Intia on asianmukainen vertailumaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti.

(67)

Kahdelta yhteistyössä toimineelta vertailumaan tuottajalta saatuja tietoja käytettiin perustana normaaliarvon määrittämisessä. Tähän tarkoitukseen käytetty menetelmä esitetään 3.2.1 kohdassa. Mainittujen kahden intialaisen yrityksen painotettua keskimääräistä normaaliarvoa käytettiin normaaliarvon määrittämiseen Kiinalle.

(68)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin, normaaliarvoon tehtiin oikaisu, koska jalostamattoman oksaalihapon lisäksi kiinalaiset yritykset tuottavat ja vievät unioniin myös nk. jalostettua oksaalihappoa, jota ei tuoteta vertailumaassa Intiassa. Koska yhteistyötä ei esiintynyt eivätkä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotetut ja viedyt tuotelajit ole tiedossa, alkuperäisen tutkimuksen päätelmien perusteella katsotaan kohtuulliseksi oikaista mainittujen kahden intialaisen yrityksen painotettua keskimääräistä normaaliarvoa (12 prosenttia ylöspäin).

(69)

Koska kiinalaiset viejät eivät toimineet yhteistyössä, komission oli käytettävä vientihinnan määrittämiseen käytettävissä olevia tilastotietoja parhaina käytettävissä olevina tietoina. Komissio päätti perustaa laskelmansa (Eurostatin) Comext-tietokannasta saatuihin hintatietoihin.

(70)

Kun se oli perusteltua tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson keskimääräinen vientihinta saatiin Eurostatin tietokannasta. CIF-hinta oikaistiin takaisin noudettuna lähettäjältä -tasolle alkuperäisessä tutkimuksessa todennettujen, kiinalaisia yhteistyössä toimineita yrityksiä koskevien tietojen perusteella määritettyjen tosiasiallisten kuljetus- ja vakuutuskustannusten huomioon ottamiseksi ([15–20] prosentin oikaisu). On syytä huomata, että vaikka olisi käytetty intialaisilta yhteistyössä toimineilta yrityksiltä saatuja tuoreempia tietoja ja oikaisussa olisi otettu huomioon pidempi laivausmatka Kiinan satamista, oikaisujen taso olisi ollut hyvin samanlainen (ero alle yhden prosenttiyksikön).

(71)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja edellä määritettyä Kiinan keskimääräistä vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(72)

Tämän perusteella (oikaisut perustuvat intialaisten yhteistyössä toimineiden yritysten todennettuihin tietoihin) painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina unionin rajalla tullaamattomana CIF-hinnasta oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 8,7 prosenttia. Komissio totesi, että jos päätelmät olisi tehty Kiinan vientitietokannasta saatujen tietojen perusteella, polkumyyntimarginaali olisi vieläkin suurempi.

(73)

Tämän perusteella komissio totesi, että polkumyynti unioniin jatkuu, sillä kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toivat oksaalihappoa unioniin polkumyyntihinnoin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(74)

Todettuaan polkumyynnin jatkuneen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla komissio analysoi myös, oliko todennäköistä, että polkumyynnillä tapahtuvan viennin määrät lisääntyisivät, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(75)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, analyysi tehtiin parhaiden käytettävissä olevien tietojen eli tarkastelupyynnössä annettujen tietojen ja yleisesti käytettävissä olevien tietojen pohjalta.

(76)

Komissio arvioi Kiinan tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia, kiinalaisten viejien käyttäytymistä muilla markkinoilla sekä unionin markkinoiden houkuttelevuutta.

(77)

Pyynnön esittäjän tarkastelupyynnössä esittämien tilastojen mukaan kiinalaisten tuottajien vuotuinen kapasiteetti on yhteensä noin [150 000–200 000] tonnia. Oksaalihapon kulutus Kiinan kotimarkkinoilla on noin [50 000–100 000] ja vienti noin [25 000–50 000]. Näin ollen jos oletetaan, että Kiinan kotimarkkinoiden kysyntä tyydytetään kokonaisuudessaan kiinalaisten tuottajien tuotannolla, kiinalaisten tuottajien käyttämättömäksi kapasiteetiksi arvioidaan [30 000–40 000] tonnia, joka vastaa noin 20:tä prosenttia niiden kokonaiskapasiteetista ja on kolminkertainen arvioituun unionin kulutukseen nähden.

(78)

Vaikka intialainen yritys totesi, että osa Kiinan tuotannosta oli lakkautettu ympäristönäkökohtien vuoksi, pyynnön esittäjän 28 päivänä marraskuuta 2017 esittämissä huomautuksissa väitettiin tämän tapahtuneen ennen vuotta 2013. Kummankaan väitteen tueksi ei esitetty näyttöä. Tämän vuoksi komissio hylkäsi molemmat väitteet.

(79)

Analysoidakseen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien todennäköistä käyttäytymisestä siinä tapauksessa, että toimenpiteitä ei sovelleta, komissio tutki Kiinasta muualle maailmaan suuntautuneen viennin hintoja Kiinan vientitietokannan avulla. Kiinan 10 suurimmalla vientimarkkinalla (Japania lukuun ottamatta) noudettuna lähettäjältä -tasolle oikaistu vientihinta oli merkittävästi alhaisempi kuin niin ikään noudettuna lähettäjältä -tasolle oikaistu normaaliarvo, mikä viittaisi polkumyyntiin kolmansien maiden markkinoilla. Keskimäärin muualla maailmassa (noudettuna lähettäjältä -tasolla) hinta on 30 prosenttia normaaliarvoa alhaisempi; se on myös alhaisempi kuin Kiinan vientihinta unioniin.

(80)

Kuten 3.2 kohdassa todetaan, unionin markkinat ovat pienet mutta hinnoiltaan houkuttelevat. Lisäksi vienti Kiinasta unionin markkinoille jatkui sopimus- ja polkumyyntitulleista huolimatta.

(81)

Kun otetaan huomioon Kiinan suuri käyttämätön kapasiteetti, kiinalaisten tuottajien yleinen käyttäytyminen kolmansien maiden markkinoilla ja unionin markkinoiden hintojen houkuttelevuus, on erittäin todennäköistä, että ainakin osa Kiinan käyttämättömästä kapasiteetista käytettäisiin oksaalihapon tuottamiseen unionin markkinoille vietäväksi tai että osa kolmansien maiden markkinoille tarkoitetusta viennistä ohjattaisiin unionin markkinoille sen korkeampien hintojen vuoksi.

(82)

Kaiken kaikkiaan komissio katsoo, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, on todennäköistä, että kiinalaisten yritysten unioniin suuntautuvan viennin määrä kasvaa nykyisestä ja että tuonti tapahtuu polkumyyntihinnoin.

(83)

Suureksi arvioitu tuotantokapasiteetti, suuri käyttämätön kapasiteetti yhdistettynä muiden markkinoiden hintatasoon ja unionin markkinoiden houkuttelevuuteen osoittavat, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti unioniin suuntautuvan viennin merkittävään kasvuun. Kun otetaan huomioon tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla mainituille yrityksille määritetty polkumyyntimarginaali, on myös todennäköistä, että tuleva vienti tapahtuisi merkittävillä polkumyyntihinnoilla.

(84)

Tämän perusteella komissio katsoi, että Kiinasta ja Intiasta peräisin tuleva polkumyynti todennäköisesti jatkuu, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(85)

Unionin tuotannonala koostuu edelleen samoista tuotantolaitoksista kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana. Tarkasteltavana olevaa tuotetta valmisti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kaksi tiedossa olevaa unionin tuottajaa, Oxaquim SA, jäljempänä ’Oxaquim’, ja WeylChem Lamotte S.A.S., jäljempänä ’WeylChem’ (15). Oxaquimin osuus oksaalihapon kokonaistuotannosta unionissa on huomattava, yli 50 prosenttia. WeylChem ei vastustanut tutkimuksen vireillepanoa mutta päätti olla tekemättä yhteistyötä. Unionissa ei tällä hetkellä ole muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia. Tämän perusteella katsotaan, että Oxaquim ja WeylChem muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, jäljempänä ’unionin tuotannonala’.

(86)

Unionin kokonaistuotanto on määritetty kaikkien saatavilla olevien tietojen perusteella, mukaan lukien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa toimitetut tiedot, ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerätyt tiedot sekä yhteistyössä toimineelta unionin tuottajalta saadut tiedot. Tietojen perustella voitiin vahvistaa myös sen tuottajan tuotanto ja tuotannon taso, joka ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Tämän perusteella unionin kokonaistuotannon tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla arvioitiin olevan 15 000–20 000 tonnia (16).

(87)

Unionin kulutus määritettiin tuonnin määrän ja unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymien määrien ja unioniin kolmansista maista tuotujen määrien perusteella, mukaan lukien Oxaquimin todennetut tiedot ja Eurostatin arvioihin perustuvat WeylChemin tiedot.

(88)

Unionin kulutus kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus

(89)

Unionin kulutus laski tarkastelujaksolla 11 544 tonnista (vuonna 2013) 10 482 tonniin (tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso) eli 9 prosenttia.

(90)

Intiasta ja Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 2 633 tonnista 1 658 tonniin eli 37 prosenttia ja vastaavasti markkinaosuus laski 22,8 prosentista 15,8 prosenttiin eli 7 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(91)

Vaikka Intiasta ja Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus laskivat, asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien markkinaosuus säilyi kuitenkin huomattavana.

(92)

Asianomaisista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat ensin 745 eurosta/tonni (2013) 645 euroon/tonni (2014) mutta nousivat 769 euroon/tonni vuonna 2015. Hinta laski jälleen vuonna 2016 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin se oli 718 euroa/tonni. Kaikkiaan vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä keskimääräiset hinnat laskivat 4 prosenttia.

(93)

Unionin markkinoiden myyntihintojen vertailu tehtiin yhteistyössä toimineen unionin tuottajan hintojen ja asianomaisista maista tulevan tuonnin hintojen välillä. Yhteistyössä toimineen unionin tuottajan myyntihinnat olivat riippumattomilta asiakkailta veloitettuja hintoja oikaistuina tarvittaessa noudettuna lähettäjältä -tasolle eli ilman unionissa syntyneitä rahtikustannuksia ja alennusten ja hyvitysten vähentämisen jälkeen.

(94)

Näitä hintoja verrattiin intialaisten ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien veloittamiin hintoihin, jotka oikaistiin CIF-hintaan unionin rajalla. Koska kiinalaiset tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, hinta perustui Eurostatin tietoihin, joissa hinta ilmoitetaan CIF-hintana unionin rajalla. CIF-hintaa oikaistiin tämän jälkeen ylöspäin tuonnin jälkeisten kustannusten eli tulliselvityksen, sopimustullin ja polkumyyntitullin sekä käsittely- ja lastauskustannusten huomioon ottamiseksi.

(95)

Todettiin, että yhteistyössä toimineen unionin tuottajan hinnat laskivat vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 10 prosenttia (ks. taulukko 7), kun taas asianomaisista maista tuotujen tavaroiden hinnat laskivat vähemmän, noin 3,6 prosenttia Kiinan ja 6 prosenttia Intian osalta. Joka tapauksessa tuotujen tavaroiden ja unionissa tuotettujen tavaroiden väliset hintaerot pysyivät suurina ja johtivat merkittävään hinnan alittavuuteen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Vertailun tulos – ilmaistuna prosentteina unionin tuottajien tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson liikevaihdosta – osoitti painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden esiintymisen. Kiinan osalta hinnan alittavuuden marginaali oli 8 prosenttia (17), ja kahden intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan marginaaleiksi määritettiin 7,1 prosenttia ja 6,6 prosenttia.

(96)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(97)

Kuten 15 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen ei käytetty otantamenetelmää.

(98)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi koko unionin tuotannonalaan liittyvät makrotaloudelliset indikaattorit pyynnön esittäjän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, kauppatilastojen ja tarkastelua koskevan tutkimuksen vireillepanon jälkeen kerättyjen tietojen perusteella. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit ainoastaan yhden unionin tuottajan, Oxaquimin, osalta tämän tarkistettuun kyselyvastaukseen sisältyneiden tietojen perusteella. Molempien tietosarjojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(99)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus.

(100)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto.

(101)

Koska vahinkoanalyysiä varten tarvittavat tiedot saatiin suurelta osin vain yhdestä lähteestä, unionin tuotannonalaan liittyvät tiedot oli indeksoitava, jotta voitiin säilyttää tietojen luottamuksellisuus perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(102)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(103)

Tuotanto lisääntyi tarkastelujaksolla. Tuotantomäärä kasvoi tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 24 prosenttia.

(104)

Investointien ansiosta tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla 8 prosenttia.

(105)

Koska tuotantomäärä kasvoi enemmän kuin tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujaksolla 15 prosenttia.

(106)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä etuyhteydettömille asiakkaille ja markkinaosuus

(107)

Myyntimäärä laski tarkastelujaksolla 6 prosenttia unionin kulutuksen vähennettyä 9 prosentilla (ks. 91 kappale). Vaikka myyntimäärä laski, unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi hieman tarkastelujaksolla. Nousu korreloi Intiasta ja Kiinasta peräisin olevan tuonnin laskun kanssa.

(108)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys, tuottavuus ja työvoimakustannukset

(109)

Unionin tuotannonalan kokonaistyöllisyys kasvoi tarkastelujaksolla 17 prosenttia eli kehittyi samansuuntaisesti samana ajanjaksona tapahtuneen tuotantomäärän kasvun (24 %) kanssa.

(110)

Yhteistyössä toimineen unionin tuottajan keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti kasvoivat vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 11 prosenttia.

(111)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yhteistyössä toimineille intialaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinasta tulevalle tuonnille määritetyt yksilölliset polkumyyntimarginaalit olivat edelleen merkittävät (ks. 48 ja 72 kappale).

(112)

Vaikka Intiasta ja Kiinasta tuotiinkin edelleen polkumyyntihinnoin, vahinkoindikaattorien analyysi osoittaa, että voimassa olevilla toimenpiteillä oli positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(113)

Mikrotaloudellisten indikaattoreiden (myyntihinnat ja tuotantokustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto) analyysi tehtiin yhden yhteistyössä toimineen unionin tuottajan tietojen pohjalta.

(114)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Keskimääräiset myyntihinnat ja yksikkökustannukset

(115)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski 10 prosenttia tarkastelujaksolla. Lasku noudatti tietyssä määrin tuotantokustannusten laskua (20 %) tarkastelujaksolla.

(116)

Tutkimus osoitti, että kustannusten lasku johtui pääasiassa raaka-aineiden hinnanlaskusta kyseisenä ajanjaksona ja tuotantoprosessin optimoimisesta teknisiin parannuksiin tehdyillä investoinneilla.

(117)

Unionin tuotannonalan varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Varastot

(118)

Tarkasteltavana olevan tuotteen luonteen vuoksi varastot pidetään hyvin pieninä. Koska tarkasteltavana oleva tuote pilaantuu nopeasti, tuottajat tuottavat tavaroita vain välittömästi kuljetettavaksi. Siksi tämä indikaattori ei ole kovin merkityksellinen unionin tuotannonalan tilanteen kuvaamiseksi.

(119)

Komissio määritti yhteistyössä toimineen unionin tuottajan kannattavuuden ilmaisemalla tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan kannattavuus lisääntyi eli tuotantokustannusten lasku oli suurempaa myyntihintojen lasku (ks. 116 kappale).

(120)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Nettokassavirta kasvoi tarkastelujaksolla lukuun ottamatta vuotta 2015, jolloin se pieneni. Kaiken kaikkiaan nettokassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 65 prosenttia lisääntyneen kannattavuuden mukaisesti.

(121)

Investoinnit lisääntyivät tarkastelujaksolla 147 prosenttia, paitsi vuonna 2014, jolloin ne laskivat 44 prosenttia verrattuna vuoteen 2013. Investoinneilla lähinnä kasvatettiin kapasiteettia ja siten vientiä kilpailukyvyn säilyttämiseksi maailmanmarkkinoilla, mutta ne johtivat myös tekniikan parannuksiin, korkeampaan laatuun, parempaan tuottoon ja alhaisempaan raaka-aineiden kulutukseen ja sitä kautta tuottavuuden ja ympäristönsuojelun paranemiseen.

(122)

Investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä oli muiden taloudellisten indikaattoreiden tapaan positiivinen ja samansuuntainen kannattavuuden kanssa.

(123)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että toimenpiteiden käyttöönotto vuonna 2011 antoi unionin tuotannonalalle mahdollisuuden toipua aiheutuneesta vahingosta.

(124)

Unionin tuotannonalaa koskevat vahinkoindikaattorit kehittyivät positiivisesti.

(125)

Unionin tuotannonalan kannattavuus kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi (332 % vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä). Tämä on huomattava parannus verrattuna kannattavuuden alhaiseen tai jopa negatiiviseen tasoon vuosien 2007 ja 2011 välillä (alkuperäisen tutkimuksen tarkastelujakso). Voittojen, jotka liittyvät osittain myös raaka-ainehintojen alenemiseen, myötä unionin tuotannonala pystyi tekemään investointeja ja vähentämään jätteiden syntymistä ja ympäristövaikutuksia.

(126)

Vaikka unionin kulutus laski tarkastelujaksolla 9 prosenttia, tuotantomäärä kasvoi 24 prosenttia ja tuotantokapasiteetti 8 prosenttia myynnin unionin markkinoilla laskiessa 6 prosenttia. Unionin tuotannonalan markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla vain 3 prosenttia verrattuna vuoteen 2013. Unionin tuotannonalan vientimyynti kasvoi tarkastelujaksolla.

(127)

Investoinnit kasvoivat tarkastelujaksolla 147 prosenttia ja investointien tuotto 333 prosenttia.

(128)

Tuottavuus parantui tarkastelujaksolla. Tuotantomäärän kasvaessa myös työllisyys parani tarkastelujaksolla.

(129)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla.

(130)

Kun oli todettu, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävää vahinkoa, arvioitiin olisiko vahingon toistuminen todennäköistä, jos toimenpiteet Intian ja Kiinan vastaisten toimenpiteiden annettaisiin raueta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(131)

Tältä osin komissio tarkasteli Intian ja Kiinan tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia, unionin markkinoiden houkuttelevuutta ja Intiasta ja Kiinasta tulevan tuonnin määrien ja hintojen mahdollista vaikutusta hintakehitykseen sekä tällaisen kehityksen vaikutusta unionin tuotannonalan myyntimääriin, hintoihin ja kannattavuuteen.

(132)

Tuonnin hintatason osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä huolimatta unionin tuotannonalan hinnat alitettiin jatkuvasti tarkastelujaksolla. Lisäksi jos voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin, olettaen että asianomaisista maista peräisin olevan tuonnin hinnat ja unionin tuotannonalan hinnat pysyisivät samoina kuin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tuontihinnat alittaisivat unionin tuotannonalan hinnat 12–34,1 prosentilla. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan myyntimäärät ja markkinaosuus unionin markkinoilla pienenisivät.

(133)

Intian ja Kiinan tuotantokapasiteetin ja käyttämättömän kapasiteetin osalta otettiin huomioon 52, 53, 77 ja 78 kappaleessa tarkoitettu analyysi. Se osoitti, että Kiinassa on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia ja että Intian käyttämätön kapasiteetti on vähintään yhtä suuri tai suurempi kuin Euroopan koko markkinat. Kiinan ja Intian kotimarkkinat ja muut kuin unionin vientimarkkinat eivät todennäköisesti pysty täysin ottamaan vastaan koko käyttämätöntä kapasiteettia.

(134)

Lisäksi, kuten 54, 55, 56, 79 ja 80 kappaleessa todetaan, oksaalihapon unionin markkinat ovat houkuttelevat ja intialaisille ja kiinalaisille olisi kannattavaa suunnata vienti kolmansien maiden sijaan korkeamman hintatason unionin markkinoille, jos voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin.

(135)

Toimenpiteiden kumoaminen ja Intiasta ja Kiinasta mahdollisesti sen seurauksena tuleva merkittävä määrä polkumyyntiä heikentäisivät uudelleen unionin tuotannonalaa ja uhkaisivat sen elinkelpoisuutta ja eloonjäämistä.

(136)

Voidakseen arvioida tällaisen asianomaisista maista tulevan halpatuonnin todennäköistä vaikutusta unionin tuotannonalaan komissio tarkasteli ensin unionin tuotannonalan markkinaosuuden mahdollista menetystä. Se simuloi tilannetta, jossa asianomaisten maiden vientiä harjoittavat tuottajat toisivat saman määrän kuin alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana eli ennen toimenpiteiden käyttöönottoa. Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, tällainen polkumyynnillä tulevan tarkasteltava olevan tuotteen määrä oli riittävä aiheuttamaan merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(137)

Analyysia varten komissio arvioi asianomaisten maiden vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuotannonalan hintojen pysyvän samoina kuin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Lisäksi komissio oletti, että asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä valtaisi ensin muiden kolmansien maiden markkinaosuuden ja sen jälkeen unionin tuotannonalan markkinaosuuden. Näiden olettamusten perusteella 136 kappaleessa tarkoitetussa analyysissä kävi ilmi, että jos toimenpiteet kumottaisiin ja Kiinasta ja Intiasta tulevan tuonnin määrä nousisi samalle tasolle kuin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla, yhteistyössä toimineen unionin tuottajan toiminta olisi tappiollista ja unionin tuotannonalalle aiheutuisi vahinkoa.

(138)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että jos toimenpiteet kumottaisiin ja Kiinasta ja Intiasta tulevan tuonnin määrä nousisi samalle tasolle kuin alkuperäisellä tutkimusajanjaksolla, yhteistyössä toimineen unionin tuottajan toiminta muuttuisi jälleen tappiolliseksi ja siitä aiheutuisi vahinkoa.

(139)

Tämän perusteella päätellään, että toimenpiteiden puuttuminen johtaisi erittäin todennäköisesti Kiinasta ja Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin huomattavaan kasvuun ja merkittävän vahingon toistumiseen.

(140)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Intiaan ja Kiinaan kohdistuvien voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(141)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonala oli toipunut Intiasta ja Kiinasta peräisin olevan polkumyyntituonnin aiheuttamasta vahingosta. Jos Intian ja Kiinan vastaiset toimenpiteet kumottaisiin, on kuitenkin todennäköistä, että vahinko toistuisi, koska unionin tuotannonala olisi alttiina mahdollisesti polkumyyntituonnille, jonka määrät olisivat suuria ja joka aiheuttaisi merkittävää hintapainetta. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne todennäköisesti heikkenisi merkittävästi edellä esitetyistä syistä. Toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen sitä vastoin toisi varmuutta markkinoille ja mahdollistaisi unionin tuotannonalan talouden positiivisen tilanteen ja investointien ja kasvusuunnitelmien jatkumisen.

(142)

Tämän perusteella komission päätelmänä on, että voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(143)

Etuyhteydettömät tuojat eivät tehneet yhteistyötä komission tutkimuksessa.

(144)

Tämän perusteella ei ole viitteitä siitä, että toimenpiteiden pitämisellä voimassa olisi sellaista merkittävää kielteistä vaikutusta tuojiin, joka olisi merkittävämpi kuin toimenpiteiden myönteinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(145)

Kyselylomakkeet lähetettiin tiedossa olleille käyttäjille. Komissio sai vastauksen ainoastaan viideltä tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjältä, vaikka sitä käytetäänkin useilla teollisuuden aloilla. Kaksi käyttäjää palautti kokonaan täytetyt kyselylomakkeet; kaksi muuta käyttäjää täytti vain taulukot ja yksi käyttäjä esitti huomautuksia.

(146)

Yksikään käyttäjistä ei vastustanut toimenpiteiden voimassaolon jatkamista, ja neljä niistä totesi selvästi, että ne kannattavat nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden säilyttämistä.

(147)

Koska käyttäjät eivät esittäneet komissiolle yhtäkään vastalausetta, vaikuttaa epätodennäköiseltä, että polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa vaikuttaisi negatiivisesti unionin käyttäjiin ja poistaisi unionin tuotannonalaan kohdistuvat positiiviset vaikutukset.

(148)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi unionin edun mukaista päättää polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo Intiasta ja Kiinasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa.

(149)

Komissio ilmoitti kaikille asianomaisille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi pitää Intian ja Kiinan vastaiset toimenpiteet voimassa. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Komissio vastaanotti huomautuksia ainoastaan unionin tuotannonalalta. Huomautukset analysoitiin ja otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(150)

Edellä esitettyjen polkumyynnin ja vahingon jatkumista tai toistumista koskevien päätelmien perusteella Intiasta ja Kiinasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 325/2012 käyttöön otetut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(151)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (18). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(152)

Tuomioistuimen hiljattainen oikeuskäytäntö (19) huomioon ottaen on aiheellista säätää viivästyskoroista, jotka on maksettava, jos lopulliset tullit palautetaan, koska voimassa olevissa tulleja koskevissa säännöksissä ei säädetä tällaisesta korosta, ja kansallisten sääntöjen soveltaminen johtaisi kohtuuttomiin vääristymiin talouden toimijoiden välillä riippuen siitä, mikä jäsenvaltio tulliselvitystä varten valitaan.

(153)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,