Nimen rekisteröintihakemuksen julkaiseminen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla

(2022/C 346/05)

Tämä julkaiseminen antaa oikeuden vastustaa hakemusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) 51 artiklassa tarkoitetulla tavalla kolmen kuukauden kuluessa tästä julkaisemisesta.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

”Châtaigne des Cévennes”

EU-nro: PDO-FR-02639 – 7.10.2020

SAN (X) SMM ( )

1.   Nimi tai nimet

”Châtaigne des Cévennes”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotelaji

Luokka 1.6 Hedelmät, vihannekset ja viljat sellaisenaan tai jalostettuina

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Châtaigne des Cévennes” tarkoittaa tuoreita, kuivattuja tai jauhettuja Castanea sativa -lajiin kastanjoita. Tuotannossa käytetään useita perinteisiä lajikkeita ja vartettuja kastanjapuita. Näiden eri lajikkeiden kastanjoilla on yhteisiä ominaispiirteitä. Tuore kastanja on soikea, kolmiomainen tai pyöreä, ja sen väri vaihtelee vaaleasta kastanjasta tummanruskeaan. Joissakin kastanjoissa voi olla pystysuoria raitoja. Kuoritun kastanjan ytimen väri vaihtelee kermanvalkoisesta vaaleankeltaiseen, ja pinnassa on suonistoa. Sisäkuori voi tunkeutua ytimen sisään niin, että se jakautuu. Kuorittujen tuoreiden kastanjoiden (100 g) analyysi osoittaa, että kuiva-ainepitoisuus on vähintään 37 prosenttia ja hiilihydraattien kokonaispitoisuus vähintään 34 prosenttia. Tuoreet Châtaigne des Cévennes -kastanjat erotellaan lajikkeen ja koon (halkaisija vähintään 20 mm) mukaan ja lajitellaan. Terveydellisen laadun vuoksi kastanjat lajitellaan sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastaisia hedelmiä on enintään 10 prosenttia. Hedelmiä, joissa on mätää, saa olla enintään kaksi prosenttia. Maku on makea ja voimakas. Hunajan, lämpimän maidon, kuivattujen hedelmien, orvokin ja bataatin aromit maistuvat intensiivisinä ja pitkään. Rakenne on kimmoisa ja tuntuu hienojakoiselta.

Kuivattuna pienehkö ydin säilyttää alkuperäisen muotonsa ja värinsä. Se tuoksuu kuivatuilta hedelmiltä, karamellilta ja lämpimältä leivältä. Jauhatus ja siivilöinti tuottaa hienorakenteista ja suussa sulavaa jauhoa. Jauhosta vähintään 80 prosentin on läpäistävä 250 μm:n siivilä. Kosteuspitoisuus on alle 10 prosenttia. Väri on lähes valkoinen tai norsunluunvalkoinen, hajanaisesti näkyy väriltään ruskeasta mustaan vaihtelevia hiukkasia. Jauhossa on saksanpähkinän ja hasselpähkinän aromia, johon voi sekoittua paahdetun leivän tuoksua.

3.3.   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

–

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Kaikkien Châtaigne des Cévennes -kastanjoiden tuotanto- ja jalostusvaiheiden on tapahduttava asianomaisella maantieteellisellä alueella.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

–

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

–

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Alueeseen kuuluvat vuoden 2019 virallisen geokoodin perusteella seuraavat 206 kuntaa:

Gardin departementti:   Alès, Alzon, Anduze, Arphy, Arre, Arrigas, Aulas, Aumessas, Avèze, Bessèges, Bez-et-Esparon, Blandas, Boisset-et-Gaujac, Bonnevaux, Branoux-les-Taillades, Bréau-Mars, Campestre-et-Luc, Cendras, Chambon, Chamborigaud, Colognac, Concoules, Corbès, Cros, Générargues, Génolhac, L'Estréchure, La Cadière-et-Cambo, La Grand-Combe, La Vernarède, Lamelouze, Lasalle, Laval-Pradel, Le Martinet, Le Vigan, Les Mages, Les Plantiers, Les Salles-du-Gardon, Malons-et-Elze, Mandagout, Mialet, Molières-Cavaillac, Molières-sur-Cèze, Monoblet, Montdardier, Peyrolles, Pommiers, Ponteils-et-Bresis, Portes, Robiac-Rochessadoule, Rogues, Roquedur, Rousson, Saint-Ambroix, Saint- André-de-Majencoules, Saint-André-de-Valborgne, Saint-Bonnet-de-Salendrinque, Saint-Bresson, Saint-Félix-de-Pallières, Saint-Florent-sur-Auzonnet, Saint-Hippolyte-du-Fort, Saint-Jean-de-Valériscle, Saint-Jean-du-Gard, Saint-Jean-du-Pin, Saint-Julien-de-La-Nef, Saint-Julien-Les-Rosiers, Saint-Laurent-Le-Minier, Saint-Martial, Saint-Martin-de-Valgalgues, Saint-Paul-La-Coste, Saint-Roman-de-Codières, Saint-Sébastien-d'Aigrefeuille, Sainte-Cécile-d'Andorge, Sainte-Croix-de-Caderle, Saumane, Sénéchas, Soudorgues, Soustelle, Sumène, Thoiras, Vabres, Val-d’Aigoual ja Vissec.

Hérault’n departementti:   Avène, Babeau-Bouldoux, Bédarieux, Berlou, Boisset, Brenas, Cabrerolles, Cambon-et-Salvergues, Camplong, Carlencas-et-Levas, Cassagnoles, Castanet-le-Haut, Caussiniojouls, Ceilhes-et-Rocozels, Colombières-sur-Orb, Combes, Courniou, Dio-et-Valquières, Faugères, Ferrals-Les-Montagnes, Ferrières-Poussarou, Fos, Fozières, Graissessac, Hérépian, Joncels, La Tour-sur-Orb, La Vacquerie-et-Saint-Martin-de-Castries, Lamalou-les-Bains, Lauroux, Lavalette, Le Bosc, Le Bousquet-d'Orb, Le Cros, Le Poujol-sur-Orb, Le Pradal, Le Puech, Le Soulié, Les Aires, Les Plans, Lodève, Lunas, Mérifons, Mons, Octon, Olargues, Olmet-et-Villecun, Pardailhan, Pégairolles-de-l'Escalette, Pézènes-les-Mines, Poujols, Prémian, Rieussec, Riols, Romiguières, Roqueredonde, Rosis, Saint-Etienne-d'Albagnan, Saint- Etienne-de-Gourgas, Saint-Etienne-Estrechoux, Saint-Geniès-de-Varansal, Saint-Gervais-sur-Mare, Saint-Guilhem-le-Désert, Saint-Jean-de-La-Blaquière, Saint-Julien, Saint-Martin-de-l'Arçon, Saint-Maurice-Navacelles, Saint-Michel, Saint-Pierre-de-la-Fage, Saint-Pons-de-Thomières, Saint-Privat, Saint-Vincent-d'Olargues, Sorbs, Soubès, Soumont, Taussac-la-Billière, Usclas-du-Bosc, Vélieux, Verreries-de-Moussans, Vieussan ja Villemagne-l'Argentière.

Lozèren departementti:   Altier, Barre-des-Cévennes, Bassurels, Bédouès-Cocurès, Cans et Cévennes, Cassagnas, Cubières, Cubiérettes, Florac Trois Rivières, Fraissinet-de-Fourques, Gabriac, Gatuzières, Ispagnac, Le Collet-de-Dèze, Le Pompidou, Les Bondons, Meyrueis, Moissac-Vallée-Française, Molezon, Mont Lozère et Goulet, Pied-de-Borne, Pont de Montvert-Sud Mont Lozère, Pourcharesses, Prévenchères, Rousses, Saint-André-Capcèze, Saint-André-de-Lancize, Saint-Etienne-Vallée-Française, Saint-Germain-de-Calberte, Saint-Hilaire-de-Lavit, Saint-Julien-des-Points, Saint-Martin-de-Boubaux, Saint-Martin-de-Lansuscle, Saint-Michel-de-Dèze, Saint-Privat-de-Vallongue, Sainte-Croix-Vallée-Française, Vebron, Ventalon en Cévennes, Vialas ja Villefort.

Aveyronin departementti: Arnac-sur-Dourdou

Tarnin departementti: Murat-sur-Vèbre.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Châtaigne des Cévennes -kastanjan ja sen ympäristön välinen yhteys perustuu perinteisten ja paikallisten kastanjalajikkeiden soveltuvuuteen Välimeren ilmasto-oloihin ja Cévennesin kumpuilevaan pinnanmuodostukseen. Tuotteella onkin erityisominaisuuksia, joiden säilymisen varmistaa tuottajien taito hoitaa ja hyödyntää kastanjametsiä.

Maantieteellisen alueen erityisyys

Kastanjapuiden maantieteellinen viljelyalue perustuu homogeenisiin luonnollisiin tekijöihin, joiden turvin Castanea sativa -puu pystyy kasvamaan ja menestymään ympäristössään. Kastanjapuu on sopeutunut Välimeren ilmastoon, joka vallitsee Cévennesin alueellakin. Ilmastoa luonnehtivat kuumat ja kuivat kesät sekä lauhkeat talvet. Alueen länsireunalla ilmastossa on vähäisiä valtamerellisiä vaikutteita. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä on noin 700 – 1 300 mm. Tämä vastaa kastanjapuun vedentarvetta, joka on noin 700 mm vettä vuodessa. Vedentarve lisääntyy elokuun 15. päivän jälkeen. Cévennesin kastanjametsät sijaitsevat 150–900 metriä merenpinnan yläpuolella. Cévennesin maisemia hallitsevat jyrkät rinteet lähes koko alueella. Alueella on peräkkäin yhdensuuntaisia selkeitä V-laaksoja, joiden molemmin puolin virtaa jokia (kalanruotokuviossa) pohjoisesta etelään: Altier-Chassezac, Cèze, Tarn, Gardonjoet, Hérault, Orb, Mare, Jaur ja Thoré. Emäkallio on kiteistä liusketta, gneissiä, graniittia tai hiekkakiveä. Tämän ansiosta maaperän pH-arvo oli enintään 7 ja maaperä on raekooltaan tasapainoista, happitaloudeltaan hyvää ja vähäsavista. Se ei sisällä tai sisältää vain vähän (alle 4 %) aktiivista kalkkia.

Jean Galzinin tutkimus Gardin ja Lozèren alueen viljelylohkojen toponymiasta julkaistiin vuonna 1986 Cévennesin kansallispuiston vuosikirjassa. Sen mukaan kastanjoita on viljelty alueella jo vuodesta 1000 alkaen. Keskiajalta lähtien keskiaikaiset tekstit todistavat lisääntyvästä kastanjanviljelystä.

Kastanjanviljely kehittyy ilmaston ja demografisten muutosten ja maankäytön muutosten myötä. Tuottavia maatalousalueita muodostuu, kun puita istutetaan metsäkatoalueille ja perustetaan kastelukanavia (”béals”) ja kuivatuskanavia (”trincats”). Kaltevilla alueilla rakennetaan kivimuureja uomaeroosion välttämiseksi ja maaperän syventämiseksi. Tämän jälkeen kastanjatarhat rakennetaan penkereisiin, joita kutsutaan paikallisesti ilmaisulla ”faisses” tai ”bancels”.

Tällaiset ihmisten tekemät rakennelmat ovat cévennesiläistä rakennusperintöä, joka nykyäänkin sopii hyvin viljelykäytäntöihin.

Kastanjapuilla on ollut tärkeä rooli ravinnonlähteenä 1500-luvulta lähtien. ”Leipäpuu” on siten edistänyt alueen väestön selviytymiskykyä vaikeina pula- ja kriisiaikoina; erityisesti voidaan mainita protestantit ja kamisardit uskonsodan aikaan. Kastanjoiden viljely väheni 1900-luvun puolivälissä maaltamuuton ja kasvintuhoojien (mustetauti, sienikoro jne.) vuoksi. Tälle alueelle parhaiten soveltuvat lajikkeet kuitenkin säilyivät ja kukoistavat edelleen cévennesiläisten kastanjanviljelijöiden asiantuntemuksen ja varttamistekniikoiden hallinnan ansiosta. On kehitetty lajikkeita, jotka soveltuvat makuominaisuuksiltaan tuoreina kulutettaviksi, säilyvät hyvin (ja ovat lisäksi helppoja kuoria) sekä soveltuvat pidettäväksi kaupan eri muodoissa. Kastanjanviljelijöiden taitotietoa on viljellä hedelmätarhassa useita lajikkeita, minkä ansiosta satokausi on pitkä, kun osa lajikkeista kypsyy varhemmin, osa myöhemmin. Kastanjanviljelijä saa tasaisesti satoa ja kärsii vähemmän ilmastoon ja kasvien terveyteen liittyvistä riskeistä.

Syksyllä korjatut kastanjat voidaan syödä tuoreina. Perinteisesti osa kuivattiin, jotta koko vuodeksi riittäisi kastanjoita syötäväksi. Kastanjakuivaamo tunnetaan joko nimellä ”clèdes” (asianomaisen maantieteellisen alueen koillisosassa) tai ”sécadous” (alueen lounaisosassa).

Kuivatetuista kastanjoista jauhettiin Cévennesissä jauhoa. Tiloille oli rakennettu vesivoimalla toimivia myllyjä. Tämä kertoo kastanjajauhon perinteisestä tuotannosta asianomaisella alueella. Muinaisilta ajoilta on näyttöä kastanjoiden jauhatuksesta, sillä esimerkiksi Thomas Platter Vallerauguen lähistöltä kertoo vuonna 1596, että ”cévennesiläiset jauhavat kastanjat jauhoksi, josta leivotaan hyvin makeaa leipää”.

Tuotteen erityisyys

Nimityksen ”Châtaigne des Cévennes” tuotteita on saatavilla kolmessa eri muodossa eli tuoreena, kuivattuna ja jauhona. Näin otetaan huomioon perinteiset käytännöt mutta myös kulutusmuutokset. Tuoreen kastanjan väri vaihtelee vaaleasta kastanjasta tummanruskeaan, ja joissakin kastanjoissa voi olla pystysuoria raitoja. Kuoritun kastanjan ytimen väri vaihtelee kermanvalkoisesta vaaleankeltaiseen, ja pinnassa on suonistoa. Sisäkuori voi tunkeutua ytimen sisään niin, että se jakautuu. Makea maku maistuu voimakkaana. Hunajan, lämpimän maidon, kuivattujen hedelmien, orvokin ja bataatin aromit maistuvat intensiivisinä ja pitkään. Rakenne on kimmoisa.

Cévennesissä perinteenä on ollut kuoria ja kuivata kastanjat. Ydin on pienehkö ja säilyttää alkuperäisen muotonsa ja värinsä. Se tuoksuu kuvatuilta hedelmiltä, karamellilta ja lämpimältä leivältä.

Kuivattujen kastanjoiden jauhatus tuottaa hienorakenteista ja suussa sulavaa jauhoa. Jauhon väri on lähes valkoinen tai norsunluunvalkoinen, hajanaisesti näkyy väriltään ruskeasta mustaan vaihtelevia hiukkasia. Jauhossa on saksanpähkinän ja hasselpähkinän aromia, johon voi sekoittua paahdetun leivän tuoksua.

Syy-yhteys

Kun lukemattomat luontoon liittyvät tekijät ja moninainen taitotieto yhdistyvät, tuloksena on lajikirjo, josta on laadittu perinteisten ja paikallisten lajien luettelo. Nämä moninaiset vaikutteet antavat perinteisille lajikkeille erityiset, niille yhteiset makuominaisuudet. Kaikki lajikkeet ovat erityisesti makeita ja rakenteeltaan kimmoisia.

Châtaigne des Cévennes -kastanjan aistinvaraisten ominaisuuksien taustalla on myös Välimeren ilmasto. Kuivien ja kuumien kesien ansiosta kastanjoihin kertyy makeita ja aromaattisia ainesosia. Cévennesissä sateet rankkenevat elokuun puolivälistä alkaen. Tämä parantaa kuoren ja sen sisällä olevien hedelmien kasvua ja hedelmän koko määrittyy. Samalla ydin saa kosteutta sateen fysiologisen vaikutuksen ansiosta, ja hedelmäliha muuttuu kimmoisammaksi.

Syksyllä ensimmäiset hedelmät kypsyvät lämpötilaerojen vuoksi syyskuussa ja viimeiset joulukuussa lajikkeen ja paikan (korkeuden) mukaan. Cévennesiläinen maankäytön suunnittelun ja viljelykäytäntöjen tuloksena saadaan terveitä kastanjatarhoja. Kastanjat ovat hyvän kokoisia ja tyypillisen makeita, ja niiden ravitsemuksellinen laatu on hyvin tiedossa.

Kastanjoiden säilytyksessä on käytetty erilaisia keinoja. Tämä johtuu siitä, että tuoreiden kastanjoiden ”sato on niin runsas, ettei sitä mitenkään pystytä kuluttamaan heti”, kuten Daniel Travier totesi toukokuussa 2004 konferenssissa ”L’Arbre à pain des Cévennes ou histoire et rôle de la châtaigneraie à fruit dans les Cévennes traditionnelles” (Cévennesin leipäpuu: kastanjanviljelyn historia ja rooli perinteisessä Cévennesissä).

Kastanjoiden varastoimiseksi kehitettiin erityinen rakennus: ”clède”, joka on olennainen osa cévennesiläistä maisemaa ja osoitus kastanjan kuivatustaidosta. Tämä cévennesiläinen perinne kuivata kastanjat ”clédassa” (joksi rakennusta kutsutaan Oksitanian alueella) on perinteinen säilytysmenetelmä. Antoine Augustin Parmentier toteaa vuonna 1780 julkaistussa teoksessaan ”Traité de la Châtaigne” (Kirjoitelma kastanjasta) sen olevan menetelmistä ”paras”. Koska kastanjoita on opittu kuivaamaan erillisissä rakennuksissa (”clède”), joissa ilmaa kuivataan kohtuullisen kuumalla ja tasalämpöisellä lämpölähteellä, paikalliset käytänteet ovat vakiintuneet ja kehittyneet niin, että kuivatut kastanjat säilyttävät makeutensa ja luontaisen kimmoisuutensa varastoinnin aikana.

Kastanjoita voi säilyttää myös jauhamalla kuivatut kastanjat. Tuloksena on hieno, makea jauho, joka kuvastaa Châtaigne des Cévennes -lajikekirjoa. Alueella oli useita myllyjä: ainakin yksi kussakin kylässä ja jopa kymmenen kussakin kunnassa, joten kastanjoita pystyttiin jauhamaan tarpeen mukaan. Vuonna 2016 viisi myllyä, joiden toiminta-alue kattaa asianomaisen maantieteellisen alueen lähes kokonaan, reagoivat jalostajien toiveeseen Châtaigne des Cévennes -kastanjoiden arvostuksen parantamisesta.

Kastanjoita käytetään myös maukkaan ruoan valmistukseen, kuten Cévennesin perinteiseen Bajanat-keittoon, jossa ne ovat suussa sulavia ja makeita. Yksi tapa tarjota kastanjoita on ”affachade”: kastanjoita paistetaan reiällisellä pannulla, jolloin niistä tulee pehmeitä ja makoisia eikä lainkaan kitkeriä. Kastanjajauhoa käytetään leivonnaisten, kakkujen ja leivän valmistuksessa.

Cévennesin kastanjoiden kolme kaupanpitomuotoa vastaavat siis perinteisiä ja nykyisiä käyttö- ja kulutustapoja.

Kastanjanviljely on luonnonympäristön ja monien inhimillisten tekijöiden välistä vuorovaikutusta. Cévennesin alueen fyysiset ominaisuudet ovat johtaneet siihen, että kastanjoita on viljelty alueella jo pitkään, tuotteet ovat alueelle tyypillisiä ja osaaminen on vankistunut.

Eritelmän julkaisutiedot

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-0419fb02-f0ac-49c9-8a5c-3e3350d92e60

---

(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.