Asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisen, vähäisen muutoksen hyväksymisen perusteella muutetun yhtenäisen asiakirjan julkaiseminen

(2022/C 312/05)

Euroopan komissio on hyväksynyt tämän vähäisen muutoksen komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 664/2014 (1) 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

Tämä vähäisen muutoksen hyväksymistä koskeva hakemus julkaistaan komission eAmbrosia-tietokannassa.

YHTENÄINEN ASIAKIRJA

” RIGOTTE DE CONDRIEU ”

EU-nro: PDO-FR-0782-AM02 — 11.5.2022

SAN (X) SMM ( )

1.   Nimi tai nimet

”Rigotte de Condrieu”

2.   Jäsenvaltio tai kolmas maa

Ranska

3.   Maataloustuotteen tai elintarvikkeen kuvaus

3.1.   Tuotelaji

Luokka 1.3 Juustot

3.2.   Kuvaus 1 kohdassa nimetystä tuotteesta

”Rigotte de Condrieu” on pieni, täysrasvaisesta vakioimattomasta vuohen raakamaidosta juoksettamalla valmistettu juusto. Juustomassa on pehmeää, eikä sitä ole puristettu.

Juustoa kypsytetään sen muotista poistamisen jälkeen vähintään edellytetyt 8 päivää. Tuloksena on pienen pyöreän kiekon muotoinen, halkaisijaltaan 4,2–5 senttimetriä ja paksuudeltaan 1,9–2,4 senttimetriä oleva juusto. Paino ei saa pidemmänkään kypsytyksen jälkeen olla alle 30 grammaa.

Juuston pinnalla oleva homekasvusto on norsunluun väristä, valkoista tai sinistä. Juustomassan väri vaihtelee valkoisesta norsunluun väriseen, rakenne on kiinteä ja sileä. Rasvapitoisuuden on täydellisen kuivauksen jälkeen oltava vähintään 40 grammaa 100 grammaa juustoa kohden ja kuiva-ainepitoisuuden vähintään 40 grammaa 100 grammaa juustoa kohden.

Juuston ominaistuoksussa on hasselpähkinää, kasveja ja heraa, maku on keskisuolainen.

3.3.   Rehu (vain eläinperäiset tuotteet) ja raaka-aineet (vain jalostetut tuotteet)

Vuohien pääasiallisena perusravintona on maantieteelliseltä alueelta saatu korsirehu.

Korsirehu on pysyviltä tai tilapäisiltä laitumilta peräisin olevaa tuoretta ruohoa, kuivaheinää ja eläinten yleensäkin laitumella syömiä kasveja, kuivattua alfalfaa, jonka valkuaispitoisuus on alle 20 prosenttia, sekä muita fermentoimattomia viljeltyjä rehuja, kuten tuleentumatonta viljaa sekä valkuais-, öljy-, mukula- ja palkokasveja, joita käytetään rehuksi ja jotka eivät vaikuta negatiivisesti maidon makuun.

Myös paalatun heinän käyttö vuohien ruokintaan on sallittua, jos sen kuiva-ainepitoisuus on vähintään 55 prosenttia ja se on korjattu yhdellä leikkuulla kultakin viljelylohkolta.

Sääolojen salliessa vuohia laidunnetaan tai niitä ruokitaan maantieteelliseltä alueelta peräisin olevalla tuorerehulla vähintään 120 päivänä vuodessa.

Vuohien täydennysrehun määrä saa olla enintään 350 kilogrammaa rehuainetta vuohta kohden vuodessa. Sallituista täydennysrehuista on olemassa vahvistettu luettelo. Eläimiä saa ruokkia ainoastaan kasveilla, sivutuotteilla ja geneettisesti muuntelemattomista tuotteista saadulla täydennysrehulla.

Etusijalla ovat maantieteellisellä alueella kasvatettu rehu ja täydennysrehu.

Maantieteellisen alueen ulkopuolelta peräisin olevan rehun ja täydennysrehun osuus saa olla yhteensä enintään 40 prosenttia eläinten ruokintaan käytettävästä kuiva-aineesta.

3.4.   Erityiset tuotantovaiheet, joiden on tapahduttava yksilöidyllä maantieteellisellä alueella

Maidon tuotannon ja jalostuksen sekä juustojen kypsytyksen on tapahduttava maantieteellisellä alueella.

3.5.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, viipalointia, raastamista ja pakkaamista koskevat erityiset säännöt

—

3.6.   Tuotteen, johon rekisteröity nimi viittaa, merkitsemistä koskevat erityiset säännöt

Elintarvikkeiden merkintöjä ja esillepanoa koskevan lainsäädännön mukaisten pakollisten mainintojen lisäksi jokaisessa Rigotte de Condrieu -alkuperänimityksellä varustetussa juustossa tai vähintään jokaisessa kuluttajille tarkoitetussa myyntipakkauksessa on oltava päällysmerkintä, jossa alkuperänimitys ilmoitetaan kirjaimin, jotka ovat kooltaan vähintään kaksi kolmasosaa päällysmerkinnässä sekä Euroopan unionin SAN-merkinnässä samassa näkökentässä olevien suurimpien kirjaimien koosta.

4.   Maantieteellisen alueen tarkka rajaus

Rigotte de Condrieu -juustoa valmistetaan Lyonin lounaispuolella sijaitsevalla Massif du Pilat -ylänköalueella. Ylänkö kattaa Rhônen ja Loiren departementit, ja se kuuluu Rhône-Alpesin alueeseen. Maitoa voidaan tuottaa sekä valmistaa ja kypsyttää juustoiksi seuraavissa kunnissa: Rhônen departementin kunnat:

Seuraavat kunnat kokonaan: Ampuis, Condrieu, Echalas, Les Haies, Loire-sur-Rhône, Longes, Sainte- Colombe, Saint-Cyr-sur-Rhône, Saint-Romain-en-Gal, Trèves ja Tupin-et-Semons.

Seuraavat kunnat osittain, kaupunkialueita lukuun ottamatta: Givors ja Saint-Romain-en-Gier.

Loiren departementin kunnat:

Seuraavat kunnat kokonaan: Le Bessat, Bessey, Bourg-Argental, Burdignes, La Chapelle-Villars, Châteauneuf, Chavanay, Chuyer, Colombier, Doizieux, Farnay, Graix, Lupe, Maclas, Malleval, Pavezin, Pelussin, Planfoy, Roisey, Saint-Appolinard, Sainte-Croix-en-Jarez, Saint-Julien-Molin-Molette, Saint- Michel-Sur-Rhône, Saint-Paul-en-Jarez, Saint-Pierre-de-Boeuf, Saint-Sauveur-en-Rue, Tarentaise, La Terrasse-sur-Dorlay, Thélis-la-Combe, La Valla-en-Gier, Veranne, Verin ja La Versanne.

Seuraavat kunnat osittain, kaupunkialueita lukuun ottamatta: Saint-Chamond ja Saint-Etienne.

5.   Yhteys maantieteelliseen alueeseen

Pilat’n ylängön luontaiset ominaisuudet, jotka ovat merkittävästi kytköksissä paikallisen rehun suureen osuuteen eläinten ruokinnassa ja perinteisiin jalostusmenetelmiin, vaikuttavat tämän jo yli vuosisadan ajan maineikkaana tunnetun pienen vuohenjuuston erityisluonteeseen ja aromeihin.

Rigotte de Condrieun maantieteelliselle tuotantoalueelle ovat ominaisia sekä luontoon että ihmiseen liittyvät tekijät. Ylänköalueesta johtuen ilmasto on hyvin vaihtelevaa. Maasto on enimmäkseen mäkistä. Maaperä on väriltään ruskeaa, hapanta ja maakerros ohutta. Ylänköalueesta johtuen ilmasto on hyvin vaihtelevaa.

Maataloustuotanto on näin ollen monipuolista. Vuohien kasvatus on ollut perinteisesti tärkeä elinkeino, ja sellaisena se on säilynyt nykyäänkin.

Massif du Pilat on ylänköaluetta, jota reunustavat luoteessa ja idässä Gier-, l’Ondaine- ja Rhônejokien laaksot ja etelässä Eteizen kukkula. Se kuuluu Massif Central -keskusylänköön, muttei edusta aluetta tyypillisimmillään, sillä Massif du Pilat on geologialtaan vaihtelevaa, maaperä on hapanta ja maakerros ohutta. Seutu on vuoristoista ja rinteet jyrkkiä. Massif du Pilat -ylängöllä esiintyy vanhoja magmaattisia ja metamorfisia kivilajeja sekä harvinaisia, tälle alueelle tyypillisiä chirat-siirtokivimuodostelmia. Maaperän kemiallinen koostumus on melko tasalaatuista. Se sisältää paljon piihappoa, mutta vain vähän rautaa. Sen vuoksi olosuhteet ovat olleet suotuisia happaman maaperän kehittymiselle.

Massif du Pilat -ylänkö muodostaa risteyskohdan, jossa Atlantin valtameren ja Välimeren sekä mantereen ilmastovaikutukset sekoittuvat toisiinsa. Alueen vuoristoisuus vaikuttaa suuresti lämpötilaan ja sateisiin. Sademäärät pysyttelevät kohtuullisina 580 ja 1000 millimetrin välillä, mutta jakautuvat epäsäännöllisesti vuoden mittaan. Kesät ovat kuivia, ja ylängöllä myös tuulee usein ja voimakkaasti.

Alueen sijainti on eteläinen ja mannermaalla, eikä se ole kovin korkealla. Kasvillisuus on kuitenkin tyypillistä kukkuloiden ja vuorten kalkkipitoisilla vyörysoraikoille ja -lohkareikoille.

Maisemia hallitsee vuorenhuippu. Kylät sijaitsevat ryppäinä korkealla, rotkojen halkomilla kallioniemekkeillä. Maasto on kangasmaata ja puusto havumetsää.

Puolet maa-alasta on metsää ja vain 36 prosenttia käytössä olevaa maatalousmaata. Siitä 80 prosenttia on rehuntuotannossa. Loput maatalousmaasta on luonnonniittyjä.

Alueen kasvillisuus on hyvin moninaista (niittytyypistä riippuen 40–60 kasvilajia). Sen vuoksi monet näistä niityistä on hyväksytty luontotyyppidirektiivin mukaisiksi, yhteisön tärkeinä pitämiksi luontotyypeiksi.

Kasvilajit ovat enimmäkseen happaman ja lievästi happaman maan kasveja. Tyypillisimpiä ovat heinäkasvit, esimerkiksi heinäkaura, sekä palkokasvit, kuten maite, sekä muut kasvilajit, kuten purtojuuri ja ruusuruoho.

Vuohitaloudella on Massif du Pilat -ylängöllä pitkät perinteet. Tiloilla on harjoitettu maataloutta monipuolisesti, viljelty maata ja kasvatettu karjaa. Vuohenkasvatus, joka oli alun perin naisten työtä, lisääntyi 1700-luvulta lähtien erityisesti ylängön kuivemmilla alueilla, jotka eivät soveltuneet nautakarjalle.

Näiden alueiden tiloilla on perinteisesti valmistettu juustoa sekä lehmän- että vuohenmaidosta. Lehmänmaidosta valmistettu juusto meni enimmäkseen omaan kulutukseen, jotta myytäväksi riitti vuohenjuustoa, josta sai paremman hinnan.

Alueilla, joilla maatalous oli vähemmän tuottavaa, vuohet olivat taloudellisesti nautakarjaa parempi vaihtoehto, koska vuohia voitiin kasvattaa siellä missä nautojen kasvatus ei ollut kannattavaa. Samansuuruiselta pinta-alalta saatiin siis parempi maidontuotanto.

Juustot olivat pieniä siksi, että ne myytiin lähialueilla (Lyon ja Saint-Etienne), ja pienikokoiset juustot voitiin kuivata ja kypsyttää nopeasti. Koska vuohenjuuston valmistukseen käytetyt reikämuotit olivat pieniä, halkaisijaltaan noin seitsemän senttimetriä, ne oli helppo erottaa lehmänmaitojuustojen valmistukseen käytettävistä suuremmista muoteista. Pienempiä muotteja käytettiin myös siksi, että pientiloilla vuohenmaidon tuotanto oli karjan pienestä koosta johtuen vähäisempää.

Perinteisesti käytetään täysrasvaista vuohen raakamaitoa, joka on vakioimatonta. Valmistusmenetelmän tuloksena syntyy juoksetettua, kypsytettyä ja hapatettua juustomassaa. Maitohappobakteereiden lisääminen tapahtuu ensi sijassa edellisestä juustoumasta peräisin olevan heran avulla. Muotin on sovelluttava juustomassan rakenteeseen. Massaa ei saa paloitella eikä esivaluttaa tai sekoittaa. Juustot käännetään 12 tunnin kuluttua siitä kun ne on siirretty muotteihin, ja samalla ne kuivasuolataan molemmilta puolin.

Rigotte de Condrieun erityisominaisuudet tulevat esiin jo kahdeksan päivän kuluttua siitä, kun juustomassa poistetaan muoteista.

Rigotte de Condrieu -juustolla on seuraavat ominaisuudet:

—	pieni koko (juustokiekko, joka painaa hieman yli 30 grammaa),

—	kevyt pintahomekasvusto, joka on väriltään valkoista, norsunluun väristä tai sinistä,

—	kiinteä ja sileä rakenne, suutuntumaltaan pehmeä juustomassa, jossa ei ole reikiä,

—	hasselpähkinään, kasveihin ja heraan vivahtavat tuoksut ja keskisuolainen maku.

Alueelle tyypillisen happaman maaperän, hietaisen maalajin ja ohuen maakerroksen sekä erityisten ilmasto-olojen ja eläinten kasvatusmenetelmien vuoksi sinne on kehittynyt laitumia, joiden kasvillisuus on hyvin moninaista ja happamalle maalle ominaista.

Kyseisen maantieteellisen alueen laidunten monimuotoinen kasvillisuus ja kasvitieteellinen koostumus vaikuttavat maidon rasvaliukoisten aineiden pitoisuuteen ja koostumukseen. Lisäksi ne edistävät heraan ennen maidon juoksettamista lisättävien mikrobien kehittymistä, mikä puolestaan edistää juuston kypsymistä ja makujen kehittymistä.

Rigotte de Condrieu -juustoon tarvittavan maidon tuottamiseksi käytettävissä eläinten kasvatusmenetelmissä pyritään hyödyntämään alueen ominaisuuksia parhaalla mahdollisella tavalla: eläimet laiduntavat niityillä, ja niiden ravinnoksi käytetään alueella kasvatettua rehua.

Lisäksi täysrasvaisesta raakamaidosta tapahtuva jalostaminen sekä mahdollisuuksien mukaan aiemmasta juoksetteesta peräisin olevat mikrobit edistävät maidossa olevien mikrobien säilymistä.

Koska valmistusprosessin juoksetusvaiheessa käytettävällä muotilla halutaan säilyttää juustomassan rakenne, Rigotte de Condrieu on tasarakenteista ja sileää. Juustoa käännetään muotissa ja se kuivasuolataan molemmilta puolin, jolloin suola jakautuu tasaisesti. Tällaisen menetelmän ansiosta juustomassa on kiinteää, rakenteeltaan tasaista ja suutuntumaltaan pehmeää.

Tuotantoalueen sijainti lähellä merkittäviä kulutuskeskuksia ja alueen tuuliolosuhteet (Rigotte de Condrieu -juustoa on perinteisesti kuivattu ulkoilmassa eräänlaisessa kuivauskaapissa (chasière)) sekä myös tuottajatilojen järjestyneisyys ovat vaikuttaneet osaltaan siihen, että alueella tuotetaan pienikokoisia vuohenjuustoja. Koska juustot ovat pieniä, ne voidaan kuivata suhteellisen nopeasti ja sen jälkeen kypsyttää.

Luonnonolosuhteet ja se, että suurin osa näiden eläinten rehusta tuotetaan juuri tällä alueella, sekä myös valmistukseen liittyvä osaaminen, esimerkiksi se, miten juusto pitää valuttaa ja säilyttää maidon mikrobit, vaikuttavat kaikki osaltaan siihen, että näiden halkaisijaltaan 4,2–5 senttimetrin kokoisten pikkujuustojen pinnalla oleva homekasvusto on tyypillisesti kevyttä ja väriltään vaihtelevaa. Tämäntyyppisiä keskisuolaisia juustoja pidetään kaupan eri kypsyysvaiheissa, ja niiden ominaistuoksuissa voi olla hasselpähkinää, kasveja ja heraa.

Näiden erityisominaisuuksiensa ansiosta tämä pieni, Massif du Pilat -ylängöllä 1700-luvun lopulta lähtien kehitetty juusto tuli pikku hiljaa tunnetuksi alueella. Sitä kutsuttiin ensin nimellä ”Rigotte”, sitten ”Rigotte de Condrieu”. Nimi tulee Condrieun kantonista, joka oli 1800-luvun puolivälissä alkaneeseen höyrylaivojen aikakauteen saakka vireä Rhônen alueen kauppakeskus. Jo vuonna 1927 Rigotte de Condrieu mainittiin toisena Rhônen departementin kahdesta parhaasta vuohenjuustosta L’Agriculture du Rhône en 1926 -nimisessä tutkimuksessa, jonka toteuttivat Guicherd ja Ponsart.

Eritelmän julkaisutiedot

https://info.agriculture.gouv.fr/gedei/site/bo-agri/document_administratif-423d5444-b239-4166-96ee-327fe057d3a2

---

(1)  EUVL L 179, 19.6.2014, s. 17.